Neuvolakuulumisia kiireisen aamun jälkeen

Tänään olikin mielenkiintoinen aamupäivä. Mulla oli neuvola, jonka luulin olevan 10:30. Lähdin lasten kanssa kauppaan niin, että oltiin siellä ysiltä ja kympiksi yritin tähtäillä Miekkosen luo, jotta hän olisi voinut sen neuvolareissun ajan kattoa lapsia. Kaikessa rauhassa tehtiin ostoksia jättihypermarketissa, kun sitten päätin tarkastaa kännykästäni kauppalistaa. Mitä ruudulla vilkkuikaan... "Laura neuvola, 10:00". Kello oli 9:41, osa ostoksista tekemättä ja oli mahdoton yhtälö ehtiä sekä Miekkosen luo että neuvolaan. Ei muuta kuin kauheella juoksulla loput tavarat (onneksi vain pari) kärriin ja omia kärrejään työntävää Eepua hoputtaen kohti kassoja.

Ärsytti olla hoputtamassa, kun oli ollut ajatus, että rauhassa ehditään käydä. Muutenkin pyrin välttämään turhaa kiirettä lasten kanssa. Siitä kun yleensä syntyy noidankehä kiukutteluineen ja lisävitkutteluineen. Onneksi kassoilla ei ollut jonoja vaan päästiin nopeasti autolle. Neuvolalla oltiin tasan kymmeneltä, mutta terkkari oli myötämielinen ja ymmärtäväinen. Sitä paitsi onhan se välillä oikeutettua, että asiakas on myöhässä, jos toinen osapuoli on usein ollut myöhässä.

Neuvolassa sitten tän rouvan paino oli viikossa noussut sellaisen 2,5kg. Hups. No nestettähän se varmaan suurelta osin on, kun tuo jouluruoka on tunnetusti astetta suolaisempaa. Eipä niitä kuitujakaan ole merkittävästi tullut viikon aikana syötyä. Sf-mitta oli noussut 30,5cm--> 32cm, joka tarkoittaa, että muksu on kasvanut hyvin. Hän myös pönnäsi itseään ylöspäin mitatessa, joka saattoi vaikuttaa mittaustulokseen. Vauva on tosi syvällä lantiossa, vähän vielä pää liikkui, muttei merkittävästi. Aika lähtökuopissa siis.

Josta päästään mun lempipuuhaan näin loppuraskauteen liittyen - spekulointi. Kuinka monet kerrat olenkaan viihdyttänyt itseäni vertailemalla aiempien raskauksien neuvolakortteja nykyraskauden korttiin. Varsinkin Eepun odotuksen aikaista korttia on tullut tuijoteltua, kun nämä raskaudet tuntuvat menevän niin samaan tyyliin.

Ja ai että miten kutkuttavia spekulaatioita tämän päiväinen käynti painonnousuineen sai aikaan. Eepua odottaessa toinen merkittävä painon nousu oli 2kg/vkk ja päivää ennen laskettua päivää, muutama päivä ennen syntymää ;) Samoin sf-mitan romahdus/paikallaan pysyminen oli kaksi viikkoa ennen synnytystä. Tämän raskauden sf-mitan romahdus tapahtui parisen viikkoa sitten.

On tää jännää. Luultavasti mä tulen taas tipahtamaan korkealta ja kovaa näiden spekulaatioideni kanssa, mutta pitää sitä jollain itseään viihdyttää :) Olen veikannut, että vauva syntyisi 38+5 tai 39+1 eli joko ensi sunnuntaina tai viikon päästä keskiviikkona. No viimeistään käynnistetään 27.1., mutta saas nähdä milloin päättää tulla. Oikeestaan ihmettelen, jos tällä kerralla lähtö tulee ennen laskettua päivää, mutta saahan sitä toivoa :) Pitää oikeasti nyt pakkailla se kassi valmiiksi sairaalaa varten ja käydä huomenna ostamassa ne muutamat puuttuvat tarvikkeet. Pitäisi myös varmaan käydä asentamassa lipaston päälle hoitotaso ja laittaa oikeasti ne vauvan tavarat paikoilleen. Mä näköjään suunnittelen saamatta aikaiseksi.

Veikkaa säkin, koska meille syntyy viides perheenjäsen? Laskettuaika 13.1., edelliset muksut syntyneet 40+2 ja 41+2.

Jouluisia makoisia muistamisia

Innostuin tänä vuonna antamaan lahjaksi itsetehtyjä herkkuja. Ei vain siksi, että niiden tekeminen on kivaa, vaan myös siksi, että porukalla on jo aika paljon kaikkea ja syötävät lahjat ei jää nurkkiin pyörimään. Olettaen tietysti, että sattuu pitämään niistä. Toisaalta, jos ei pidä, ne voi antaa eteenpäin.

Tuli tehtyä wiener nougattia:

150g maitosuklaata (Panda)

150g tummaa suklaata (Panda)

300g nougattia (Marabou double nougat)

100g mantelilastuja

Paahda mantelit. Sulata suklaat ja nougatit mikrossa. Sekoita paahdetut mantelit suklaamassaan. Kaada sopivaan, n. 20x20 kokoiseen astiaan. Jäähdytä esim. pakastimessa ja leikkaa sileäteräisellä veitsellä massan kovetuttua. Täysin jäistä ei kannata heti lähteä leikkaamaan vaan varttua hetki, että aavistuksen pehmenee. Säilytä jääkaapissa. Muuten sotkeutuu sormet ;)

Piparminttumarenkeja meni myös pakettiin:

3 valkuaista

2dl siro sokeria

1/4 tl piparminttu-uutetta

Punaista pastaväriä

Vaahdota valkuaiset, lisää sokeri vaahdotuksen loppuvaiheessa ja samoin piparminttu-uute. Tee pursotinpussiin raidat punaisella pastavärillä ja laita marenkimassa pussiin. Pursota haluamasi kokoisia marenkeja leivinpaperin päälle pellille. Uunissa vajaassa 100 asteessa 3-5h. Itse laitoin leivinuuniin ja nuo kun oli aika isoja, pidin sen 5 tuntia. Lämpö oli about 95 astetta.

Näiden lisäksi muistin ystäviäni mm. saaristolaisleivällä :)

Vauvan tuloon valmistautumista

Nyt, kun joulu on ohi, voin keskittyä odottamaan tätä meidän vauvaa. Jotenkin sitä ensin joulukuun alun odotti, että saa kouluhommat pakettiin. Tämän jälkeen alkoi odottaa joulua - oli ruokien valmistelua, lahjojen hankkimista ja paketointia, jne. Nyt sitten voi miettiä, että mitä sitä tämä odotettu tulokas vielä tarvitsisikaan.

Oikeastaan meni tosi pitkään näköjään, että pääsi fiilistelemään tätä itse odotusta. Beben vaatteet on jo laitettu laatikkoon, mutta "jotain pientä" vielä pitäisi puuhata ennen synnärille lähtöä.

Pitäisi:

- laittaa sänky kuntoon. Pinnasuoja on jo paikoillaan, samoin patja, mutta mulla on ollut tapana pedata sänky valmiiksi ja se on tekemättä. Mobilekin on jossain kaapin perukoilla...
- ostaa vaippoja. Eepulla ja Liulla käytin kestovaippoja alussa, mutta nyt en taida jaksaa. Pyykkiä tulee muutenkin. Jos siis sinulla tai tutullasi on tarvista kestovaipoille, meiltä saisi ostaa edullisesti pois.
- etsiä rintapumppu, tuttipullot, maidonkerääjä, ym. mitä näitä nyt on... ne pitäisi pestä...
- pakata sairaalakassi. Olenhan nähnyt unta, että synnytys käynnistyy ennen laskettua päivää ja mulla ei ole edes kassia pakattuna. Sinne pitää pakata omien tavaroiden lisäksi muksulle tutti. Sekä Eepu että Liu on olleet tokana yönä semmosia, etteivät ois rinnalta olleet pois. Ei niillä nälkä ollut, mutta imun tarve oli suuri. Elävänä tuttina oleminen on sen verran rankkaa hommaa, että ulkoistan sen mielelläni. Eri asia tietysti, että suostuuko vauvelsson sitä sitten syömään.
- saada jollain ilveellä Lahdesta kotiutettua mun vatsantukivyö ja vauvan leikkimatto. Varsinkin tuo eka... se tukee mukavasti synnytyksen jälkeen, kun keskikeho on ihan letkeä ja lihakset heikot. Nopeutti ainakin viimeks vatsan palautumista.

Nyt on tullut oikein pahat liitoskivut riesaksi. Mulla välillä toinen jalka meinaa pettää alta, kun joku hermo juilii niin pahasti. Samoin selkää särkee ajoittain, jos ei muista tukea sitä sohvalla istuessa. Varsinkin tuo eka riesa on ikävä, kun ei oikein pysty pihalle lähteä lasten kanssa ulkoilemaan. Jää itseltä happihyppelyt ja onhan se ikävää, kun ei pääse lasten kanssa leikkimään ja pulkkamäkeen. Semmonen yleiskömpelö olo on myös. Onneksi Miekkonen on ollut nyt kotona pyhinä, niin hän on jaksanut lasten kanssa puuhata pihalla yhtä jos toista. Hyvä niin. Musta tuntuu, että oon muutenkin niin hermoheikko tällä hetkellä, että hermot kiristyy ajoittain liiankin herkästi. Sitten harmittaa lasten puolesta, kun käyttäydyn kuin uhmaikäinen.

Olen myös saanut nukkua aamuisin pitkään. Kiitinkin tästä Miekkosta tänään. Jotenkin sitä nukkuu levottomasti öisin, kun pitää ravata vessassa ja lapsekin herättää ajoittain syystä tai toisesta. Jos sitten esimerkiksi lasten vuoksi pitää vähän pidempään olla hereillä, ts. ehtii ajattelemaan jotain ennen takaisin sänkyyn menoa, vauva herää ja potkii mahassa tovin jos toisenkin. Ei silloin oikein kykene nukahtamaan. Näin ollen mahdollisuus laittaa aamulla korvatulpat korviin ja jatkaa unia on ollut minulle kuin lottovoitto.

Tuosta tulikin mieleeni... Aina sitä sanotaan viimeisillään raskaana olevalle, että "nuku nyt, kun vielä voit". Tuo on maailman huonoin vitsi useamman lapsen äidille. Ei me vaan voida nukkua silloin kuin huvittaa. Samoin yhtä huono vitsi lapsen synnyttyä on sanoa, että pitää nukkua vaikka päivisin, kun lapsi nukkuu. Ei se vaan onnistu, kun on vanhempia lapsia hereillä. Esikoisen kanssa se olikin helppoa. Kaiholla muistelen sitä, että rikkonaisen yön jälkeen nukuttiin aamumaidon jälkeen vielä kymmeneen ja iltapäivällä muutama tunti päikkäreitä... Ei pysty enää. Nyt saa olla onnellinen, että on elämässä tuo elämäni mies ja lasteni isä, joka antaa mulle mahdollisuuden nukkua :) Toki mä sitten pyrin antamaan hänelle myös saman mahdollisuuden. Monesti viikonloppuisin meillä onkin tapana, että toinen nukkuu pitkään toisena aamuna ja toinen toisena.

Meidän joulu

Meidän joulu sujui rauhaisasti kotona. Aamupalan jälkeen hipsittiin porukalla joulusaunaan ja sen jälkeen lounaaksi oli riisipuuroa, kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin. Eepu sai mantelin. Tämän jälkeen laittelin Liun unille ja Eepu lähti Miekkosen kanssa käymään haudoilla. Itse jäin puuhaamaan ruokia kuntoon. Oli ihanan terapeuttista, kun sai rauhassa laittaa.

Meidän kuusi oli tänä vuonna väriltään kultaa, hopeaa, valkoista ja olkea. Aiemmin meillä on ollut kulta-punainen kuusi, mutta nyt kaipasin vaihtelua. Eepu meinasi sinne laittaa punaisia palloja, ennen kuin ehdin visioni selittää. Koristelun jälkeen myöhemmin sinä päivänä Eepu totesi Miekkoselle viekkaan velmulla ilmeellä "Jos mie laittaisin tohon kuuseen punasen pallon, niin äiti varmaan raivostuisi" :D Oli jokseenkin huvittavaa. En mä nyt niin fanaattinen kuusen suhteen ollut, että väärän värinen pallo ois saanut mut raivon partaalle :D Mut tytön ilme oli kyllä sellanen et huumori oli silläkin mielessä :)

Jouluista tunnelmaa olkkarissa

Ruokapöytää innostuin tänä vuonna somistamaan enemmän kuin aiemmin. Perinteisesti olen ostanut sellaisen valmiin kukka-asetelman pöytään, mutta tänä vuonna ostin mun lempparikukkia tulppaaneja ja neilikoita ja sekaan kävin hakemassa metsästä havuja. Tuli mielestäni kaunis kimppu. Lisäksi koristelin havuilla ja puolukanvarvuilla servettirullat, joiden sisällä oli aterimet. Kynttilät jätin tänä vuonna pois pöydältä. Niiden sijaan oli punaisia kuusen palloja ja muita koristeita. Mä tykkäsin kovasti meidän kattauksesta ja oli ihanaa päästä vähän toteuttamaan itseään.

Meillä on aika pieni ruokapöytä, mutta kun osa tarjottavista laitettiin sivupöydälle, mahduttiin kaikki seitsemän ruokailemaan.

Pähkinäinen viikuna-avokado salaatti granaattiomenalla. Onnistui ja tykkäsin väreistä!

Kahvin kanssa lahjojen jaon jälkeen oli tarjolla puolukkamoussekakku. Puolukka ei ollut liian hallitseva makuna. Itselleni ehkä jopa liian pliisu, mutta koska kaikki ei tykkää puolukasta, tuo oli oikein hyvä ;)

Kun lapset oli saatu nukkumaan ja keittiö raivattua, sain kuin sainkin käpertyä sohvannurkkaan kirjan kanssa!! Tuli sitten yhdessä vuorokaudessa lukaistua koko kirja - 317 sivua. Voi kunpa joskus tenttikirjatkin etenisi yhtä jouhevasti ;)

Miten teillä sujui joulu? Oliko jotain uutta kokeilussa joulupöydässä? 

Joulu jo ovella kolkuttelee

Enää muutama yö ja on jouluaatto. Tämä joulukuu on mennyt ihan supernopeasti. Olin todella helpottunut, kun koulukiireet sai vaihtaa joulupuuhailuihin. Toki puuhailtiin me lasten kanssa joulujuttuja koulukiireiden ohellakin. Eihän sitä voi missään kuplassa elää ja tulla ulos vasta kun saa projektit valmiiksi.

Koristeissa ei pihistelty ;) on siellä piparkakkua jossain alimmaisena :)

Piparkakkuja perheen naisväen toimesta.

Halusin yrittää saada lapsille jouluodotuksentunnelmaa omista kiireistä ja stresseistä huolimatta. Askarreltiin kortteja, leivottiin piparkakkuja ja koristeltiin piparitaloa. Oli mukavaa ja lapsetkin silminnähden nautti. Nyt sitten olen valmistanut laatikoita pakkaseen. Jätin ne raaoiksi, joten sulatuksen ja kypsennyksen jälkeen ne on kuin samana päivänä kokonaan tehty. Huomenna meinasin tehdä imelletyn perunalaatikon. Se on mun jouluherkku. Täällä Etelä-Karjalassa sitä ei tyypillisesti tarjota joulupöydässä. Täällä on sitten makaronilaatikkoa ja karjalanpaistia, joihin taas itse en lapsuuden joulupöydissä tottunut.

Piparimuoteilla ja sormivärillä lapset paineli ääriviivoja. Minä ja Eepu väriteltiin.

Meidän joulupöydässä ei tänä vuonna poikkeuksellisesti ole karjalanpaistia (eikä kyllä makaronilaatikkoakaan). Miekkonen ei kokenut tuota paistia merkittäväksi, kun sitä kuitenkin syödään pitkin vuottakin silloin tällöin. Aiempina vuosina olen paistin tehnyt, kun halusin sekoittaa molempien perheiden jouluruokia.

Tänä vuonna meidän joulun tarjoilut koostuvat seuraavista:

*Alkuruoka*
- graavilohi
- lämminsavulohi
- perunat
- pähkinäinen viikunasalaatti

*Pääruoka*
- kinkku
- perunalaatikko
- porkkanalaatikko
- lanttulaatikko
- pähkinäinen viikunasalaatti
- kuivatut luumut
- pakasteherneet
- kinkun kastike
- saaristolaisleipä
- rieska
- voi

*Jälkiruoka*
- Luumurahka

*Kahvin kanssa*
- Piparkakkuja
- Ässiä
- Joulutorttuja TAI
- Puolukkamoussekakku
- itse tehdyt wiener nougatit

Lisäksi tarjolla on läpi päivän rusinoita, erilaisia pähkinöitä ja jotain karkkeja.

Meillä lapset herää aamuisin niin ajoissa, että en millään viitsi kuudelta herätä hauduttamaan riisipuuroa. Niinpä me syödään tavallinen aamupala, mutta puuroa sitten lounaaksi :)

Musta on tullut selkeesti aikuinen mitä jouluun tulee. Mä en oikein osannut sanoa mitä mä haluaisin lahjaksi. Mulle tärkeintä on olla kiireettä oman perheen/ suvun kanssa ja nähdä varsinkin se lapsien riemu. Mä toivon, että jouluna tulisi laulettua muutama joululaulu tyttöjen kanssa ja että semmonen turha nipotus pysyis poissa. Mitä väliä, jos joku asia ei mene kuten on kuvitellut. Sitten mä toivon myös, että lasten mentyä nukkumaan, saan käpertyä sohvan nurkkaan kirjan ja kinkkuvoileivän kanssa. Olisi hiljaista ja pään sisällä rauhallista.

Synnäritutustumista

Kävin tänään tutustumassa synnäriin, kun en ole tuossa sairaalassa vielä synnyttänyt. Onneksi mun äiti sattui pääsemään joululahjavierailulle näi  keskiviikkona, niin pääsin sairaalalle. Tutustuminen on keskiviikkoisin klo 13:30. Kysynpä vaan, että kuinka monen odottajan mies pääsee tohon aikaan paikalle ja eipä ole otettu huomioon niitä perheitä, jolla on päikkäreitä nukkuva vanhempi lapsi. Olisi mielestäni kohtuullista, että isät pääsisivät mukaan, kun h-hetkellä en haluaisi olla se, jolla on tarkin tieto mistä ovista kuljetaan mihinkin aikaan ja mitä pitää muistaa. Noh, nyt kävin itekseni ja olin ainoa. Yksilöllistä palvelua, tykkäsin ;)

Pääsin kurkkaamaan yhteen saliin ja se oli oikein mukavan kokoinen. Aika samankokoinen ja samalla tavalla varusteltu kuin aiemman sairaalan vastaavat. Täällä tarkkailuhuoneet ovat kaikki kahden hengen huoneita ja niihin voidaan sijoittaa myös vauvan kanssa, jos lapsivuodeosastolla on ruuhkaa. Amme on erillisessä huoneessa, joten mahdollisimman moni voi sitä sitten hyödyntää. Ei tarvi pettyä, että ei pääse ammeelliseen saliin :) Tens-laite löytyy, joten toivottavasti voin sitä sitten hyödyntää h-hetkellä.

Muuten jäi tosi positiivinen kuva paikasta, mutta vähän mietitytti, kun tuolla ei ole synnärille omaa anestesialääkäriä. Toisin sanoen, jos haluan epiduraalin ja samaan aikaan on alkamassa leikkaus, lääkäri hoitaa leikkurin ensin. Kuulostaa kovin samalta kuin eka synnytys, jossa vartuin epiä kolme varttia itkutäristen kipushokissa ja lopulta en olisikaan sitä tarvinnut. No, kipushokkitärinät johtui suuresta oksitosiinimäärästä tipan kautta ja tällä kertaa en anna sitä tippaa laittaa ennen kuin saan puudutteen. Toivon, että tota tippaa ei tällä kertaa edes tarvittaisi.

Huomenna olisi neuvola. Otan molemmat muksut mukaan. Eepu on yleensä neuvolan aikaan kerhossa, joten nyt hänkin pääsee kuulemaan sydänäänet. Sen jälkeen tai sitä ennen käydään kaupoilla katsomassa löytyisikö Eepulle juhlamekkoa. Edellinen on jäänyt jo pieneksi. Kaupunkireissulla käydään myös jätskillä. Lupasin, kun yleensä käyn Liun kanssa kahvilassa Eepun kerhon aikaan. Ei Liu jädeä niillä reissuilla saa, mutta kahvilakokemuksia. En halua, että Eepu jää niistä kokonaan paitsi.

Iltapäivällä olisi tarkoitus tehdä joulukortteja yhdessä lasten kanssa. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi :)

Äippälomalainen täällä hei!

Mun äitiysloma alkoi keskiviikkona ja sen kunniaksi meille muutti sitten kollipoika Popi. Käytiin hakemassa tyyppi Eepun kerhon jälkeen. Vitsit se sähisi koiralle ihan kauheesti koko ekan päivän, mutta nyt parin päivän jälkeen alkaa tuo yhteiselo jo jossain määrin onnistua. Yöt katti viettää saunan pukkarissa oven takana. Saa tottua tähän järjestelyyn, koska vauva tulee nukkumaan lasten huoneessa ja lastenhuoneen ovi on auki. Ei tartte vauva tommosta kehräävää unikaveria.

Meidän peto ;)

Keskiviikkona pohdiskelin äitiyslomaa. Pikkusen erilainen äitiysloman alku nyt kuin esikoista odottaessa. Esikoisesta siirryin äippälomalle työelämästä, joten oli aikamoista luksusta, että sai nukkua niin pitkään kuin huvitti aamuisin ja tehdä just sitä mitä sattui huvittamaan päivän aikana. Toisen tai nyt kolmannen äitiysloman aikaan ei todellakaan ole alku noin seesteinen mitä ekassa. Ensimmäisen äippäloman alku ennen vauvan syntymää oli todella lomaa. Ei kiire minnekään ja kaikki aika oli itseä varten.

Nyt saa sinkoilla sinne ja tänne eikä varsin saa levätä just silloin kuin huvittaa. Koko ajan pitää olla läsnä lapsille, laittaa ruokaa ja ulkoilla. Varsinkin tuo ulkoilu on aika haastavaa tällasilla keleillä, kun maa on jäässä (ei hiekkakakkuja), mutta lunta ei ole (ei pulkkailua). Sitten kun äiti ei jaksa/pysty juosta, äiti on tylsä. Puhumattakaan siitä showsta, joka on ulos lähtiessä. Tämän mahani kanssa on aika haasteellista pukea lapsia ja eipä nuo omat kengätkään mitenkään näppärästi sujahda jalkaan. Mulla on tosin nauhakengät, joten ongelma ratkeaisi ostamalla Kuomat. Onneksi on joitain kavereita, joiden kanssa ollaan sitten sovittu pihatreffejä, jotta lapsilla on ikäistään seuraa "leikittäjänä". Kyllä mä jo odotan sitä hetkeä, että tämä kolmonen syntyy ja voi helpommin ottaa noita isompia mukeloita syliin eikä jokainen tekeminen saa hengästymään.

Vauvan sänky on edelleen hakematta. Tila sille on sentään jo raivattu. Rymsteerasin lasten huoneen tiistaina. Eepu oli tosin sitä mieltä, että vauva ei tule heidän huoneeseen, koska yksi itkijä (Liu) huoneessa riittää. Tällä kertaa hänellä ei taida olla sanavaltaa vaan hänen täytyy tottua ajatukseen. Jännä tuo itkujuttu, koska ei Liu enää pahemmin itkeskele. Joskus saa raivarin nukkumaan vietäessä, mutta ei läheskään joka ilta.

Välivoitto opiskelupuolella saavutettu!

Tällä viikolla meinasi epätoivo iskeä, kun perjantain tenttiin ei meinannut millään löytyä lukuaikaa. Miekkosella oli maanantai-iltana harrastus ja sitten hän palasi isyysvapaalta keskiviikkona töihin ja tuli pitkä päivä. Tiistaina ehdin muistaakseni hieman lueskella ja sitten keskiviikkona, kun sain likat nukahtamaan. Kovin tehokastahan tuo iltalukeminen ei ole - varsinkaan, jos on ollut yhtään hektisempi ilta. Aivot on niin sipissä, ettei tieto tartu. Sitten mun äiti tuli torstaina, jolloin sain jonkin verran luettua.

Meillä opettaja oli antanut 25 kysymystä ennakkoon ja niistä tuli 6 tenttiin, joista 5 piti vastata. Se vähän helpotti luku-urakkaa ja itseasiassa opettaja on aika fiksu tehdessään noin - tuolla tavoin sitä opettelee ne kurssin pääasiat ja pystyy ehkä jäsentelemään tiedon päähänsä paremmin kuin tilanteessa, että lukee luentomateriaalin, 10 artikkelia ja tenttikirjan.

Eilen oli tentin lisäksi esitys ennakointi innovaatiotoiminnassa -kurssilla. Se meni omalta osaltani ihan keturalleen. En muista, että oisin koskaan vetänyt yhtä huonoa esitystä. Hyvä jos kaksi järkevää lausetta tuli suusta. Noh, oma moka, itepä olin kalvoni tehnyt. Olisi pitänyt jäsennellä niitä vähän fiksummin. Ryhmän kanssa oltiin kehitelty yritysten väliseen koulutusliiketoimintaan tulevaisuuden koulutusmahdollisuuksia perustuen erilaisiin tulevaisuustutkimuksiin ja skenaarioihin. Jokainen koulutusehdotus oli omalla kalvollaan ja jokaisessa oli vähän erityylillä laiteltu perusteluita miksi aihe on tulevaisuuden kannalta tärkeä. Meillä oli kalvojen alussa teemoiteltu työelämämuutokset muutaman eri teeman alle ja nyt jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt joka kalvoon ottaa ne muutokset teemojen mukaisessa järjestyksessä ja käyttää lisäksi PESTE-menetelmää jollain tapaa järjestelmällisesti niissä kalvoissa. Nyt kaikki oli vähän ripoteltuna sinne tänne ja esitys ei ollut johdonmukainen. Oppipahan taas ensi kertaan jotain.

Mutta tuo tentti sitten. Lähdin heti edellä mainitun esityksen jälkeen lueskelemaan yhden opiskelukaverin kanssa ja me oltiin tosi tehokkaita. Luettuamme kysymyksiin tehtyjä vastauksia käytiin ne vielä suullisesti läpi. Oli aika varma olo, kun menin tenttisaliin ja kysymykset nähdessäni tajusin osaavani vastata niihin kaikkiin edes jossain määrin. Oli niin voittajafiilis. Olin nimittäin tällä viikolla ihan varma, että en saa mitään järkevää paperille, kun en ehdi käymään matskuja edes pintapuolisesti läpi. Onneksi kaikki kääntyi nyt parhainpäin :)

Saas nähdä mitä käy alkuviikon venäjän tentin kanssa. Yhdeksän kappaletta sanastoineen ja kielioppeineen sekä aakkoset kaunolla pitäisi osata. Olen lukenut ehkä kolme kappaletta tuossa alkusyksystä. Hirveen vahvat fiilarit :D Ja sanottakoon vielä, että kyseessä siis alkeiskurssi eli ei ole edes mitään perusosaamista, jonka avulla voisi repiä säälipisteitä :D Huomenna ois tarkoitus syventyä venäjän kieleen, kun lapset menee päiväksi isovanhempien hoteisiin.

Aih ja voih!

No olihan se arvattavissa, kun kerran erinäiset mitat viittaa isohkoon vauvaan, että Eepun odotuksesta tutut liitoskivutkin saapunevat suurella todennäköisyydellä "ilokseni". No saanen ilmoittaa, että nyt ne todella ovat täällä. Aiemmat mahdolliset ilmoitukseni eivät pitäneet paikkansa. Pieniä kolotuksia olivat korkeintaan. Hemmetti.

Tällä hetkellä kävellessä mun vasempaan lonkkaan sattuu joka askeleella TOLKUTTOMASTI. Sitten ajoittain vauva painaa jotain hermoa niin, että oikea reiteni puutuu tai särkee, vaihtelee. Vielä ei sentään ole tullut se tilanne, että ainoa hetki kun ei satu, on maatessani paikoillaan sohvalla. Eepua odottaessani jouduin jäämään sairauslomalle pari viikkoa ennen äippälomaa, kun liitoskivut oli niin pahat, etten kyennyt kivutta kulkemaan työmatkaani. Liuta odottaessa ei ollut mitään kipuja. Tai ehkä jotain, mutta en muista niitä. Eivät siis voineet olla kovin pahoja.

On tosi söpöä, kun vauva liikkuu, mutta ajoittain tekee tosi kipeetä. Onhan tuolla mahassa kuitenkin semmonen parin kilon punnus, joka heilahdellessaan puolelta toiselle saa kylkiluihin ja sisäelimiin kivat tuntemukset. Tai sitten sukkapuikkokivut kohdunsuulla. Painful! Hän kun on nyt pää alaspäin, niin välillä myös "lähtökuoppien hakeminen" saa aikaan vähemmän fantastisia fiilareita.

Tyyppi on myös kasvattanut yksiötään niin paljon, että sen yläreuna on mun rintakehän sen "miekkaluun" kohdalla eli aivan tapissa. Mittasin eilen huvikseni mun vyötärönympäryksen ja se oli 106cm - saman verran kuin Eepua odottaessa viikolla 38. Nyt oon viikolla 34. Olen huomannut, että tietyt toiminnot käy urheilusuorituksesta, ainakin jos hengästyminen on siitä osoitus. Nyt lähiaikoina on tullut urheiltua jutustellessa kavereiden kanssa ja todellinen tehotreeni tuli vedettyä viikko sitten koululla, kun pidin esitelmän luokalle. Alkoi hengästyttää niin, että olisin sopinut vallan mainiosti aikuisviihdepuhelimeen. Tosin sillä erotuksella, että mun aihe oli niinkin eroottinen kuin sähköisen asiakastiedon hyödyntäminen julkishallinnossa.

Nukkumisen jalon taidon sentään vielä osaan. Tosin hirveen ketterää mun kyljen vaihtaminen ei ole. Huomaankin yleensä, että herään samasta asennosta, johon asettauduin nukkumaan. Se mun asento on kylkimakuu vasemmalla kyljellä, jotta elimistö rasittuisi mahdollisimman vähän.

Tällä hetkellä aika raskasta tää raskaana olo noin kropan puolesta.

Nyt taidan hipsiä unille. Tyyppi potkii minkä kerkiää ja tämä sohvalla istuminen saa selän pirun kipeeksi. Ai niin ja suurta huvia tuntuu olevan "kalvoilla leikkiminen". Mun maha napsahtelee useemman kerran päivässä. Kunhan ei ennen vuoden vaihdetta saa napsauteltua reikää, niin näppäilköön rauhassa.

Huomenna meinasin raahata vauvan sängyn omalle paikalleen. Tosin vielä sitä ei pedata. Siihen on näppärä kasailla kaikenlainen tilpehööri vauvaa varten.

Opintoja ja vauva-aiheista pohdintaa

Miekkonen on nyt ollut reilun viikon perhevapailla ja itse olen tällä viikolla ollut oikeastaan päivittäin koululla tekemässä yhtä ryhmätyötä. Olen huomannut, että olen tehokkaimmillani 9-12 välisellä ajalla. Sitten tulee totaali koomavaihe 12-14 ja 14-18 on taas tehokasta aikaa. Mutta hyvälle mallille tuon silti sain. Vähän päänvaivaa aiheutti se, että toteutustapana on pelkästään powerpoint-esitys. Olemme tottuneet "minigraduihin" eli word-muotoisiin raportteihin. Vähän pitää vielä viilata, niin sitten se on siinä. Tai on vielä esitys ensi viikon perjantaina. Laskeskelin tuossa, että nyt joulukuun kolmen tentin jälkeen mulla ois keväällä enää yksi venäjän tentti. Vähiin käy ennen ku loppuu :) on keväällä pari kurssia venäjän lisäksi, mutta niitä ei tentitä. Tehdään harkkatöitä. Täytyy muuten myöntää, että nää muutamat "koulutyöpäivät" saa mut aika väsyneeksi. Selkeesti huomaa, ettei ole tottunut näin pitkäkestoisiin aivotöihin yhden päivän aikana.

Kävin eilen neuvolassa. Kaikki oli tosi hyvin. Vauva on nyt kääntynyt raivotarjontaan, josta osoituksena on kipeähköt potkut kylkiluihin. Kohdunpohjankorkeus oli 30cm eli keskikäyrää mennään tehokkaasti. Eepua odottaessa oli sama, joten neuvolalääkäri saa nyt kunnian keksiä painoarvion muutaman viikon päästä. Jospa ois pitkä ja hoikka, niin ei ois epäilystä siitä mahtuuko syntymään :)

Havahduin tuossa, että pitäisi varmaan pikku hiljaa alkaa valmistautua viidennen perheenjäsenen saapumiseen muutenkin kuin ajatustasolla. Sängyn voisi hakea varastosta tai ainakin raivata sille paikka lastenhuoneeseen. Vaatteet voisi käydä läpi ja ostaa vielä mitä tarttee. Mielenkiintoista nähdä mitä Liu tuumaa, kun vauvan vaipat meneekin hänen vaippalaatikkoon.. se kun on hoitopöydän laatikko. Omia synnytyksen jälkeen sopivia vaatteitakin voisi kaivella säilytyslaatikoista kaapin perälle.

Onhan tässä vielä kaikenlaista ennen kuin vauvelin saa syliin, mutta jos sitä pikku hiljaa tekee niin kuluisikohan aikakin sitten kuin huomaamatta :)

Tänään rv 33+3. Selkä on alkanut kipeytyä ajoittain. Sohvalla istuessa pitää laittaa pikkutyyny tueksi. Liun takaisin sänkyyn palauttelu iltaisin useaan otteeseen aiheuttaa harkkasuppareita, ei pahoja tosin. Hurjasti on kaikenlaista intoa tehdä asioita. Välillä vaan väsymys torpedoi mun hienot suunnitelmat toteuttaa ideoita. Usein iltaisin totean Miekkoselle, että on aika raskas olo. Maha painaa jo aika tavalla ;)

Talo täyttyy jännistä tavaroista...

Meille on alkanut ilmestyä jänniä tavaroita kotiin.

Tämä tietää sitä, että parin viikon päästä meille muuttaa tämmönen kaveri. 

Tällä hetkellä kaverin nimeksi on tulossa Popi. Kissa on vielä hetken aikaa emon luona oppimassa miten olla kissasti.

Kiirusta pukkaa

Voi jee, mikä viikko ja voi jee, mikä tuleva ensi viikko. On tosi kiirusta nyt koulun suhteen ja sen vuoksi täälläkin on ollut hieman hiljaisempaa.

Mä olin viime viikonloppuna koulussa Ennakointi innovaatiotoiminnassa -kurssin luennoilla ja tähän kurssiin liittyy ryhmätyö, jonka palautus on parin viikon päästä. Sitten samaisena viikonloppuna sain viimeisteltyä ja palautettua Sähköinen liiketoiminta -kurssin ryhmätyön. Nyt pitäisi vielä tehdä tuo sähköisen liiketoiminnan työ esitysmuotoon ja esitellä se sekä opponoida toisen ryhmän työ. Molemmat ovat edessä lauantaina. Onneksi sekä esitys että opponointi ovat jo jollain mallilla ja olen melko luottavainen molempien suhteen.

Mutta päänvaivaa aiheuttaa tuo ennakointi innovaatiotoiminnassa -kurssin työ. Se on sinänsä selkeä, että mitä tehdään ja mulla on jopa joku visio olemassa pääni sisällä, mutta kun tuosta ei tehdä tyypillistä paperimuotoista raporttia vaan pelkkä slideshow. Jännittää, että tuleeko siihen slidesettiin saatua kaikki tieto siinä mittakaavassa, että tulos miellyttää opettajaa ja saatava arvosana meidän ryhmää. Plus tämä kahden viikon rutistus on aika hurja. Onneksi Miekkonen on nyt perhevapaalla, niin voin aamupäivällä käyttää tehokasta aikaa kouluhommille. Iltapäivästä olen ihan kanttuvei ja otankin yleensä torkut Liun päikkäriaikaan.

Ja tietysti kirsikkana kakun päällä on tentit, joita on edessä kolme:

5.12. sähköinen liiketoiminta

9.12. venäjä (en ole tehnyt kurssin eteen tällä hetkellä hirveesti, joutunen siis opiskelemaan uutta ihan liikaa. Plussaa on, että tästä tulee vain hylätty/hyväksytty merkintä. Miinusta on, että jos en oikeasti opi, tulee kakkoskurssista haasteellista)

17.12. ennakointi innovaatiotoiminnassa

Alati kasvava mahani ja eräs feminiininen maratooniinkin verrattu tapahtuma mielessäni en viitsi jättää yhtään tenttiä tammikuulle. Saas nähdä kuin muijan käy. Onneksi tenttien sössimiset ei näy kuin omissa arvosanoissani. Kunhan nuo ryhmätyöt saisi hanskattua kunnialla läpi :)

Toisin sanoen, jos minusta ei kuulu seuraavaan pariin viikkoon, olen hetkellisesti hautautuneena artikkelipinojen ja venäläisten aakkosten alle :D

Onneksi tätä opiskelurutistusta vähän rentouttaa parit pikkujoulut, jotka yllättäen tulivat kalenteriini. Ekat ovat jo tulevana sunnuntaina ja menen sinne lasten kanssa. Toiset onkin eräänä joulukuisena lauantaina ja sinne pääsen ihan itseni seurassa. Tiedossa höpötystä naisseurassa pitkälle iltaan. Täytyy myöntää, olen kaivannut sitä!!

Voi itku, eiku vauva eiku itku eiku..

Tänään oli neuvola. Mun vauva on takas poikkitilassa. Mä en ala. Kahden viikon päästä tsekataan uudelleen ja jos edelleen on poikittain, on edessä lähete sairaalaan synnytystapa-arvioon. Ja jos näyttää siltä, ettei ne pysty jostain syystä x vauvaa kokeilla kääntää, on ainoa synnytystapa sektio.

Arvatkaa miten Lauran saa itkemään? No sanomalla tällai: "Ja tosiaan, jos vauva on poikkitilassa ainoa tapa synnyttää on sektio". Mä en tiedä miksi tuo kyseinen lause (oli muoto mikä tahansa, sisältö merkkaa) aiheuttaa niin vahvan reaktion. Tai tiedän. Mä en tahdo sitä pirun sektiota. Ja joo, tiedän, että pääasia, että vauva saadaan turvallisesti ulos ja blaablaablaa, mutta silti. Siitä toipuminen ottaa pidemmän ajan ja mä nyt vaan tahdon synnyttää alateitse, kun kuitenkaan siihen ei mitään rakenteellisia esteitä ole.

Saatoin kyllä vähän nauraa omalle itkureaktiolle jo siellä neuvolassa. Vähän herkillä tää mama muutenkin näillä viikoilla, niin saati sitten tollasta tietoa vastaanottaessaan.

Muuten siellä neuvolassa oli kaikki kunnossa. Sf-mitta tosin tippui tällä kertaa keskikäyrän alapuolelle, mutta siihen kuulemma vaikutti tuo poikkitila. Jännä juttu, että yhdellä kertaa poikkitila on syynä yläkäyrällä oloon ja toisella kerralla lähelle alakäyrää menoon. Kysyin siltä terkkarilta arviota vauvan koosta ja kuulemma hänen arvionsa mukaan vastaa viikkoja. Ei siis ole liian iso tai pieni. Hyvä niin. On siis vielä mahdollisuuksia, että hän kääntyy raivotarjontaan.

Neuvolassa oli harjottelijana kätilöopiskelija, joka on kuulemma tammikuussa synnärillä harkassa. Olisi kiva, jos hän sattuisi olemaan vuorossa oman synnytykseni koittaessa. Mulla on aiemmissa synnytyksissä ollut harjottelija mukana ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Heillä kun on yleensä aikaa kuunnella ja ehdottaa esimerkiksi eri kivunlievitystapoja.

Olin jo lähtenyt neuvolasta, kun mieleeni tuli muutamana päivänä olleet menkkamaiset juilimiset. Soittelin sitten terkalle ja hän sanoi sen johtuvan suurella todennäköisyydellä tuosta poikkitilasta. Vauva kun venyttää tällä hetkellä kohdun kapeinta kohtaa eikä vauvan potkut ja nyrkkeilyn kohti kohdunkaulaa auta asiaan. Tuon lisäksi vauvelsson painaa jotain hermoa siihen malliin, että mun oikea jalka puutuu välillä ja saa "sähköiskuja". Hirveen kiva.

Tosiaan. Monena yönä olen suunnilleen repinyt hiuksiani, kun on turhauttanut valvoa vauvan vuoksi. Muuten nukkuisin hyvin, mutta vanhemmat lapset ovat nyt ajoittain nukkuneet levottomasti ja heidän vuokseen tulee herättyä. Ei tuo haittaisi, mutta kun pääsen takaisin sänkyyn, vauva protestoi potkimalla ja nyrkkeilemällä kipeästi juuri kohdunkaulan tietämille. Tänään tällaisen yön kruunasi herätys klo 06:00 tulevan keskimmäisen toimesta. Toinen oli sen verran pirteä, ettei malttanut enää nukahtaa. Oli muuten allekirjottaneella hehkeetä ja pirteetä mennä neuvolaan ja sen jälkeen kouluun...

Isänpäivähommia ja synttäriä!

Lähes viikon "radiohiljaisuus" näköjään tuli vähän puolivahingossa. Viikonloppuna tuli luonnollisesti juhlistettua meidän perheen isiä. Lahjaksi Eepu oli tehnyt kerhossa semmoisen pokaalin pahvista ja sitten tytöt piirsivät pahvikortteihin, jotka toimivat "lahjakortteina". Olin heiltä kysellyt mitä on kiva tehdä isin kanssa ja sieltä tuli mm. legoilla rakentelua, hotellireissua ja selkähieronta pikkuautoilla. Nämä kirjoiteltiin noihin lahjakortteihin. Toi hotellireissu on semmonen, jonka toteutusta äitikin odottelee innolla ;) Lisäksi kävimme syömässä perheen kesken. Miekkonen sai itse valita ruuan. Olin tarjoutunut tekemään itsekin, mutta ei haitannut, kun hän halusi ravintolaan. Valinta oli varsin miehinen, mutta pitsa on aina hyvää ja tuolla oli yllättävän kattava salaattipöytä.

Miekkosen isänpäivälounas oli mallia Rax :)

Varsinaisena isänpäivänä suunnattiin mun äidille, joka vei Eepun sitten maanantaina Titi-nalle -konserttiin. Itse pääsin maanantaina päivittämään hiuslookin - tuli aika lyhyt, mutta mä tykkään :) Mulla on oikeasti ajatuksena julkasta oma pärstäni täällä, mutta en oo saanut aikaiseksi sopivaa kuvaa. Ehkä pitäisi nyt terästäytyä ja ottaa kuva, kun tukkakin on kiva!! Ja onhan tota mahakuvaakin toivottu ;) Maanantai-iltana käytiin Liun kanssa hänen kumminsa luona. Ai vitsit, kun Liu innostui kissoista. Nätisti hän osasi käyttäytyä, tosin taputukset meinasi olla koiralle paremmin sopivaa lajia, mutta annettakoon se anteeksi. Hän ei vielä puhu, joten kissan yrittäessä mennä makkariin (johon oli juuri annettu kielto mennä) Liu meni kissan eteen ja pudisti tiukasti päätään :D Hassu!


Tiistaina sainkin sitten lounaaksi mun lemppariruokaa - maksakastiketta ja perunamuussia! Äitin tekemänä tietysti.

Syntskäkakkuakin oli tarjolla. Eepu koristeli mummunsa kanssa.

Sain ihan supermahtavan lahjan, jolle tulee satavarmasti käyttöä. Mä olen niin monta kertaa tuskaillut leipoessani sitä vatkausvaihetta - silloin kun yleensä lapsille tulee joku, jossa tarvitaan äitiä. Kiva jättää vatkaus kesken, varsinkin, kun kaikki taikinat ei sellasesta tykkää. Nyt on sitten sekin ongelma ratkaistu :) Sain myös uudet lempparikorvikset. Olin niitä toivonutkin - helmikorvakorut. Semmoset yksinkertaiset helminapit.

Huomenna olisikin taas koulupäivä! Aiheena ennakointi innovaatiotoiminnassa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja toivon sen sitä myös olevan. Samaa aihetta pääsee nimittäin kuuntelemaan vielä lauantainakin!

Linnuille talvievästä

Meillä on tuolla takapihalla tammi, jonka oksasta roikkuu lintujen ruokalauta. Viime talvena siellä kävi monia lintuja närhistä talitinttiin ja punatulkusta sepelkyyhkyyn. Meiltä näkee sisältä laudalle mm. keittiönikkunasta ja se on hauskaa hupia seurailla mitä lintuja siellä vierailee. Olikin hauskaa lopputalvesta tajuta, että Eepu oikeasti tunnistaa eri lintuja - ainakin närhen, talitintin ja muistaakseni varpusen.

Päätettiin aloittaa talviruokinta tällä viikolla. Käytiin Liun kanssa ostamassa eväät Eepun ollessa kerhossa ja sitten toisena päivänä ulkoilun alkajaisiksi asennettiin ruokapaikka talvikuntoon. Talipalloja ja siemensekoitusta - siinä meidän eväät linnuille. Toivottavasti tykkäävät :)

Joko teillä on aloitettu lintujen talviruokinta? Ruokkiiko teidän perhe talvisin lintuja?

Pimeitä syksyhommia

Tällä viikolla ollaan vihdoin saatu lehtikasoja pihalta pois. Ei tosin tehty sitä mitenkään helpoimman kautta, sillä sehän tehtiin vasta pimeän tultua otsalampun valossa... Miksi näin? No, koska pimeä alkaa hiipiä jo puoli viiden jälkeen ja viideltä on ruoka, jonka jälkeen päästään pihalle. Plus että Miekkonen tulee töistä tuohon ruualle...

Tänään haravoin vielä takapihaa, kun sitä en saanut täysin haravoitua aiemmin. Vein ne kasat tällä kertaa ihan perinteisesti kottareilla pois, kun suosiolla jätän mönkkäri-peräkärry -ajelut Miekkoselle. Jäi sinne nytkin vielä lehtiä, mutta sainpahan vähän siistimmäksi. Enkä vissiin yhtään liian myöhään tehnyt tuotakaan, kun samaan aikaan alkoi taivaalta tipahdella lunta. Viime keväänä oli todella ärsyttävää haravoida niitä lumen litistämiä lehtiä, joten yritin nyt olla vähän fiksumpi. Jospa tuo lumi nyt ei jäisi vielä maahan, niin saisi ne loputkin lehdet rapsuteltua pois silmistä.

Tämmönen yksi urhoollinen tuli vastaan haravoidessa. Orvokkeja marraskuussa! Mielenkiintoista!

Kävin muuten eilen pitkästä aikaa kävelyllä. Pistin itseni kerralla epämukavuusalueelle, kun lähdin ihan pilkkopimeällä tuonne hiekkatielle taivaltamaan. Testailin samalla Miekkosen mulle ostamaa otsalamppua, joka on kuulemma "tosi hyvä ja tehokas". No oli se. Järkyttävän kirkas ja hyvin näki. Mä olin vaan tosi säikkynä sen kanssa, kun mua oli varoiteltu sen sokaisevasta vaikutuksesta, jos se osuu jotakuta silmiin. Yksi "naapuri" tuli vastaan ja mä tyyliin käänsin sille selkäni, kun muutaman sanasen vaihdoin :D Lisäksi mulla oli Kaapo koiruus henkivartijana.

Mun "katulamppu"

Tästä ei nyt ehkä ihan ymmärrä kuinka tehokas tuo valo on, mutta seison ja luonnon värit näkyvät melkoisen kirkkaina viereisessä ojassa (tuo musta on kännykän varjo). Kävellessä näkee kauas ja laajalti. Tämmönen pimeesäikky tykkää.

On se jännä, miten pelkkä koiran mukana kulkeminen tuo turvallisemman fiiliksen, vaikka tuo koira olisi jollekin metsäpedolle pelkkä suupala. Ja joo tiedän, ennemmin se metsäneläin väistää ihmisiä kuin hyökkää yhtäkkiä päälle. Mä jänskäilenkin aina sitä, että jään emo- ja pentukarhun väliin vahingossa. Ei silloin paljoa naurattaisi. Mutta hmm, kuinkakohan suuret todennäkösyydet tuollekin lopulta on. Karhuja täällä kyllä on (toukokuussa kulki mein pihasta), mutta lähinnä ne taitaa kulkea jotain omia reittejään ihmistä karttaen...

Kolmeakymppiä moneen lähtöön

Tänään olisi sitten 30+0 raskautta takana ja ensi viikolla ois mulla 30+0 vuotta täynnä.. Mitään kolmenkympinkriisiä en tunnusta potevani. Useinhan kolmekymppisen odotetaan olevan vakituisessa työsuhteessa, vakituisessa parisuhteessa, asuvan omistusasunnossa ja lapsiakin ois jo hyvä olla. Mä voin tsekata noista kaikki, tosin omistusasunto on ehditty jo myydä ja nyt asutaan sukulaiselta vuokratussa talossa ja odotellaan koska pääsisimme rakentamaan sitä meidän unelmataloa :) Menojalkakin on vipattanut nuorempana jo tarpeeksi, joten mitään irtiottoa sillä saralla en tunne tarvitsevani. (Koskakohan olen viimeksi edes ollut baarissa, mahdollisesti toukokuussa 2012... (eikun olinhan viime kesänä kaverin 30v juhlien jatkoilla, selvinpäin tosin )) Muutenkin elämä tuntuu olevan nyt aikalailla mallillaan. En valita :)

Raskaus sujuu edelleen varsin mallikkaasti. Ei supistele, ainakaan pahemmin. Muutamia harkkareita bongasin silloin muutama viikko takaperin, mutta sen koommin niitä ei ole näkynyt. En tosin ole nyt käynyt lenkilläkään, joten en tiedä mitä rasitus saisi aikaan. Maha kasvaa omaa vauhtiaan. Jotain äippähousuja olen jo kasaillut pinoon ja tarkoitus olisi päästä niistä eroon. Niissä on se mahan päälle tuleva resori ja se resori jättää jäljen :P Pärjäilen raskauden jälkeen noilla yksillä äippäfarkuilla, kasalla kotilökäreitä ja muutamilla yhtä kokoa isommilla "tavallisilla housuilla/farkuilla".

Jottei kolmetkympit loppuisi noihin kahteen, niin viikonloppuna kävimme Miekkosen kanssa ystävämme kolmekymppisillä Kuopion kupeessa. Lapset jäi isovanhempien hoteisiin ja me suunnattiin kekkereille. Oli oikein rattoisaa ja aika meni kuin siivillä. Huvittavaa oli, että meinasin sammua siinä 23 maissa, kun porukka alkoi miettiä jatkopaikkaa. Meidän jatkopaikka oli ollut tiedossa illan alusta asti - takasin mun iskälle, kun seuraavana aamuna aikanen herätys lasten toimesta. Taidettiin me pari kertaa yölläkin herätä lasten kanssa.

Mua huvitti aamupäivällä, kun olin mennyt pötköttelemään aamupalan jälkeen sänkyyn ja nukahtanut, niin herätessäni tajusin, että sekä minä, iskä että mun systeri nukuttiin kaikki omissa huoneissa muiden ollessa täydessä terässä ns. oleskelutiloissa. Tai Miekkonen nyt oli lasten kanssa pihalla käymässä siinä kohtaa, mutta you got the point. Uni on ilmeisen tärkeää lapsuudenperheelleni ;)

Viimeviikkoisen Miekkosen synttäripäivän, tämän viikon isänpäivän ja ensi viikon mun synttärin kunniaksi mun isän vaimo oli tehnyt ihan superherkullisen kakun! Pätkiskermaa sisällä. Oioi, nam nam!! Kyllä kelpasi!!

Enää muuten kuukausi, niin alkaa äippäloma!! Tää raskaus on mennyt aivan liian nopeasti!!

Pienestä ikäerosta ja 3,5v:n ja 1,5v:n yhteisleikeistä

Käydessäni Liun kanssa neuvolassa tällä viikolla, neuvolantäti oli jotenkin osaanottavan oloinen, kun kuuli lasten tulevan näin lyhyillä ikäeroilla. (Minusta tämä about parin vuoden ikäero on tyypillistä eikä mitenkään erikoista). Totesin siihen, että olen asennoitunut nämä muutamat alkuvuodet tsemppailemaan isomman työmäärän kanssa. Oletan työmäärää kasvattavan näin alkuun ainakin, että vaipallisia tulee olemaan kaksi samaan aikaan (toista tulee samalla kannustaa potalle eikä vaan vaipattaa, koska se on helppoa), kaksi nukkuu luultavasti eri aikaan päikkäreitä, puolen vuoden ikää lähestyessä tuleva vauva tulee syömään soseita ja niiden tekemiseen menee jonkin verran tehoja ja sitten tietysti ihan se fakta, että pikkulapsi-iässä lapsi tarvitsee vanhempien syliä enemmän kuin sitten myöhemmin. Toki mä toivon, että myöhemminkin se äidin syli kelpaa edes hetken aikaa, vaikka kirjan lukemisen verran :)

Terkka sitten jatkoi, että vanhempien lasten ollessa 3- ja 5-vuotiaita, alkaa ne yhteisleikitkin sujumaan. Kuulemma siinä iässä kolmevuotias leikkii viisivuotiaan kanssa tämän viisivuotiaan ohjatessa leikkiä. Mua tämä vähän kummastutti, sillä kyllä meillä tytöt leikkii yhdessä nytkin. Tietysti ei varmaan vielä yhtä jouhevasti kuin terkan mainitsemassa iässä, mutta kuitenkin. Harva se päivä lastenhuoneessa on menossa lääkärileikki (vuorottelevat lääkärin ja potilaan roolissa) tai sitten he tekevät yhdessä ruokaa tai kokoavat nuppipalapeliä tai lukevat kirjaa tai leikkivät autoilla, tai tai tai... leikkejä on monia. Leikit sujuvat, vaikkei Liu suomea vielä puhukaan. Toki tuo pikkusisko välillä häiritsee isosiskon mielestä, jos isosiskolla on juuri jokin oma juttu kesken. Ja pikkusisko raivostuu isosiskolle välillä, jos hänellä on vaikka kirjan selailu kesken ja sisko tulee siihen sivuja kääntelemään. Minusta tuntuu, että tällaista se tulee olemaan myöhemminkin eikä liity vain tähän ikään. Luultavasti vielä pahenee, kunhan nuo likat tuosta kasvaa.

Missä vaiheessa teillä on lapset alkaneet leikkimään keskenään?

Joulu tulee, lapsikin sen tietää...

Mistä tietää, että joulu on lähellä? No siitä, että postilaatikkoon on ilmestynyt lelukuvasto. Muistan itse lapsuudestani, kuinka hauskaa sitä oli selata, haaveilla ja esittää siitä toiveita. Nyt oma lapseni tekee samaa. Annoin kuvaston hänelle sanoen, että hän voisi katsoa olisiko siellä mitään mukavaa joululahjaa, jota voisi toivoa. Kuvaston käteen saatuaan hän kysyi, koska joulu on ja onko siihen enää yksi yö. Kuultuaan, että pari kuukautta, hän tarkensi, että tarkoitinko nyt kahta. Saatuaan varmistuksen hän lähti huoneeseensa. Muisti kyllä myöhemmin kertoa Miekkoselle ja Liulle, että jouluun on muuten enää kaksi kuukautta..

Meni kymmenisen minuuttia, niin luokseni saapui esikoiseni hyvin tärkeänä.. "Minulla olisi äiti sinulle asiaa, käydäänpä tähän pehmeälle (sänky) istumaan ja katsomaan". Hän jatkoi jutustelua pohjustaen tulevaa katselua "kyllä mä aika monta löysin, mutta paria juttua en rastittanut"... well, enough said? ;)

Kyseisestä lehdykästä oli tosiaan rastitettu lähestulkoon kaikki. Varsinkin vaaleanpunainen. Jotkut tekniikkalegot ja sen semmoiset ei vielä kiinnostaneet. 

Lopuksi hän kuitenkin totesi "Oikeastaan minulla on äiti vain yksi toive"

TÄMÄ!

Eli siis tuo työmaa-ajoneuvojuttu... Mielenkiintoista tästä tekee se, että meillä ei ole yhtään junaratajuttuja olemassa ja tyttö ei ollut kyseistä lelua edes rastittanut. Se oli kuulemma "suuri vahinko", että rasti oli unohtunut. Hän haluaa varsinkin tuon ukkelin ja liikennemerkin. Täytyy myöntää, että tämä äiti on hieman hämmentynyt.

Blogia lukevien sukulaisten ja kummien ei kannata ottaa näistä kuvista mitään vinkkiä joulujuttuihin. Toiveita oli niin monta, että meidän pitää vielä vähän hioa sitä lopullista listaa ;)

Vielä se yksi paksu luettelo on saapumatta. Mitenköhän innokasta rastitusta sen sivut saavat aikaan. Onko teidän lapset innokkaita lelukuvastojen lukijoita?

Pihahommia

Tänään päätettiin viettää ihan kotipäivä. Yleensä meillä menee aamupäivät aina jossain muualla kuin kotona. Maanantaisin on kauppapäivä, tiistaisin ja keskiviikkosin Eepun kerho, torstaisin meidän kylän lastenkerho ja perjantaina ei ylläri ole mitään. Tosin, jos ollaan lähdössä reissuun niin kuin huomenna, aamupäivä menee pakkaushommissa.

Meillä on iso piha ja pihan ympärillä liian monta lehtipuuta. Se tarkoittaa haravahommia ja paljon. Iltapäivällä olisi tarkoitus iskeä takapihan kimppuun, nyt aamupäivällä aikani kului kompostin parissa. Mä taidan olla jollain tapaa kieroutunut, kun tunnen suurta mielihyvää siitä, että saan tyhjennettyä valmista kompostia ja tökittyä kompostimassan alemmas, jotta sinne mahtuu talvella biojätteet.

Vein kompostista tulleen mullan (jossa tosin oli kananmunankuoria ja sen semmosta vielä kokonaisena) meidän marjapensaiden alle ja päälle heittelin pihalta haravoituja lehtiä, ettei se komposti kovin pahasti kävisi nenään. Ja vaikka tuo koiramme haistaa lehtienkin läpi, toivon niiden hillitsevän sen himoja piehtaroida siinä. Kovasti se kompostimulta tuntuu Kaapoa houkuttavan, kun sitä luonnollisesti karisi heitellessä myös siihen pensaiden viereen, niin eiköhän koirapoika ollut siinä kylkeään hieromassa heti kun silmä vältti. Ärsyttää hieman, sillä tuo on kuitenkin sisäkoira... Tällä hetkellä siitä lähtee karvaa ihan älyttömästi, joten taidan harjata sen iltapäivästä myös. Se irtokarva ei nimittäin tuoksahda mitenkään ihanalta. Jospa se kompostilöyhkä lievenisi myös samalla.

Loppukevennykseksi keskustelu Eepun kanssa kompostin tyhjennyksen lomassa:

E: Oho, siellä on multaa!!
M: Joo, niin on.
E: Onko siellä kuolleita ihmisiä?
M: (?) Öö, ei ole. Kuolleet ihmiset haudataan hautausmaalle, ei kompostiin.
E: Mutta eikö kuolleista ihmisistä tule hyvää multaa?
M: Kyllä niistä multaa tulee, mutta ei sitä multaa käytetä mihinkää lannoitukseen. Ruokajätteet viedään kompostiin ja niistä saadaan hyvää lannoitusmultaa.
E: Miksi siitä ruuasta tulee multaa?
M: No nyt en kyllä tiedä ihan oikeaa vastausta, joten täytyy tarkastaa netistä, kun menemme sisälle.
.
.
.
(kotona ruuan jälkeen istun keittiönpöydän ääressä kännyllä nettiä selaten)
E: Mitä sä äiti teet?
M: Nettiä selaan.
E: Joko sä olet löytänyt, että miksi se ruoka muuttuu mullaksi?
M: Hyvä, kun muistutit, katsotaas (ei löydy suoraan kirjoittamalla tuon kysymyksen googleen, joten sovellan hakusivulla näkyvistä lauseista).. Sieltä kompostissa on erilaisia mikrobeja, jotka tarttuvat siihen kompostiin laitettavaan jätteeseen ja hajottaa sen sitten ajan kanssa mullaksi.
E: Hyvä (opettajamaisella äänensävyllä)

Toi mukula on uskomaton. Sen lisäksi, että se muisti tuon kysymyksen niin se esitti myös mulle hakusanoja tyyliin "ruuasta multaa" "ruoka muuttuu mullaksi". Mistä se tietää, että tollasilla sanoilla haetaan jotain?!? Se on vasta 3,5v!!

Joko teillä on pihahommat tehty talvea varten?

Maalla pimeäkin on pimeämpää ja tuuli saa uuden merkityksen

Asumme kirjaimellisesti maalla. Meiltä on lähikauppaan about 15 kilometriä, asfalttipäällysteiseltä tieltä on meille vielä muutamien kilometrien pätkä hiekkatietä ja taloamme ympäröi metsä. Kaupungin valot eivät siis todellakaan kajasta meidän iltataivaalla. Kun on pimeää, on todella pimeää.

Varsinkin näin syksyllä ennen lumentuloa on älyttömän pimeää ja lasten kanssa on mukava ulkoilla myös iltaisin. Itse en mielelläni ihan pilkkopimeään lähde kulkemaan (edes otsalampun kanssa), joten mahdolliset iltakävelyt hoidetaan hämärän aikaan. Koska maalla asutaan, meillä ei ole jalkakäytäviä ja välillä autot (usein henkilöiden, jotka eivät asu täällä) kulkevat lujaa. Tällaisissa tilanteissa heijastimien merkitys nousee aivan omaan arvoonsa. Lapsilla on ulkopuvuissaan heijastimet jo valmistajan puolesta, mutta mielestämme ne eivät ole riittävästi. Tämän vuoksi molemmilla likoilla on vielä lisäksi heijastinliivit. Ne puetaan päälle oikeastaan aina, jos lähdetään ulos kolmen jälkeen. Hämärä tulee kuitenkin melko varkain.

Bongaa muksut!

Tänään lähdettiin ulkoilemaan puoli viiden jälkeen, jolloin oli jo lähestulkoon pimeää. Onneksi meillä on pihavaloja sen verran, että saadaan olennaisin eli hiekkalaatikko valaistua ja vähän muutakin. Lapset olivat hiekkiksella ja mä haravoin vähän lehtiä kasaan. Oli muuten ehkä maailman turh(auttav)inta hommaa, kun tuuli oli melkoinen. Juuri, kun sai haravoitua ison kasan, tuli tuulenpuuska ja *puf* lehtiä oli taas siellä sun täällä. Ehkäpä huomenna Miekkonenkin kerkeisi meidän seuraksi, niin saataisi piha puhtaaksi niistä lehtikasoista. Ei taas tiedä, koska sitä lunta tulee tai pakkasta, joka liimaa lehdet maahan. Kivempi nuo lehdet olisi nyt saada pois silmistä kuin keväällä, kun ne ovat painuneet lumen alla ihan littanaan.

Tuommoiset astetta napakammat tuulet ovat muuten jänniä näin maalla asuvan vinkkelistä - koskaan ei tiedä kaatuuko joku puu sähkölinjojen päälle jossain päin ja pääset nauttimaan kynttilänvalosta X tuntia. Tänäänkin ne sähköt katosivat (onneksi vain hetkeksi) meidän ollessa pihalla. Tuli muuten tosi pimeetä, kun yhtäkkiä katosi valaistus. Liu oli lähellä ja Eepukin osasi onneksi suunnistaa mun luokse. Oliko yllätys, että mulla oli vielä iltaruoka uunissa ja pyykkikone päällä. Oli tuuria, että ruoka oli juuri valmista ja tietysti, että se katkos kesti ehkä 10 minuuttia. Viimeksi se taisi kestää pari päivää. Eikä se, että sähköä ei saa, sen vielä kestäisi jollain tapaa, mutta kun vettäkään ei tule, kun pumppu toimii sähköllä!! Ei siis sähköä, vettä, vessaa ja näiden myötä ei siis ruokaa, suihkua, jne... Lämpöä sentään saa, kun on leivinuuni. Sillä toki voi jotain ruokaakin tehdä. Kovin nopea ruuanvalmistustapa se hauduttelu ei kyllä ole...

Tämän päivän iltaruoka olisi valmistunut myös leivinuunissa - jauhelihakiusausta. Olen tykästynyt käyttämään juuressekoitusta perunasipulisekoituksen ohella kiusauksissa. Tulee kivaa makua ja väriä!!

Neuvolakuulumisia

Käytiin tosiaan tänään siellä neuvolassa. Mun aiempi yläkäyrämaha on nyt ylä- ja keskikäyrän puolivälin maha. Tyyppi ei majaile enää poikittain vaan linkussa, kuten isosiskonsa Eepu aikoinaan. Koska kaveri on käyränsä ja asentonsa puoleen kuin siskonsa, vedän tässäkin loogisen johtopäätelmän, että kotiutumisvaatteet tullee olemaan ennemmin 56 kuin 50 kokoa. Terkkari vähän väläytteli, että jos kasvu pysyy tolla käyrällä, voisin lähempänä laskettua päivää päästä ultraan, jossa tehdään painoarvio.

Kaikki oli neuvolassa muutenkin mallikkaasti. Äidille tosin on nyt tuota painoa kertynyt, mutta sepä ei ollut yllätys. Olen ihan lipsunut menneinä parina viikkona ns. normiruokavaliosta ja melkein päivittäin on tullut syötyä joko karkkia tai jokin leivonnainen. Katse peiliin siis. Mutta ei tuo terkka vielä huolissaan ollut :) Ei tämän viikon meno tuon mun herkuttelun osalta näytä kyllä yhtään paremmalta, kun sunnuntaina tein talkoisiin toscapiiraan, joka syötiin loppuuna maanantaina. Eilen herkuteltiin Miekkosen synttärikakulla ja tänään olen (tietysti) herkutellut sillä. Vieläkin sitä tuolla kaapissa ois ja on kuulkaas hyvää ;) Eikä yhtään helpota tuo loppuviikko, kun lauantaina on kaverin kolmekymppiset ja ystäväni tuntien tarjolla on jos minkäkinlaista herkkua. Periaatteessa en stressaa raskaudenaikaisen painonnousun kanssa, MUTTA kun tiedän syöneeni väärin, niin tiedän kertyneiden kilojen olevan myös muuta kuin pelkkää raskaudesta johtuvaa nousua. Ehkä mä ens viikolla kokeilen olla melko herkutta. Tosin olin suunnitellut vierailua mummilla, jossa ei parane kieltäytyä herkuista. Tosin se on vain yksi päivä seitsemästä ;) Vähän pitäisi herkkuja syödä vähemmän, niin voisi sitten niinä parina herkkukertana viikossa olla puhtaalla omallatunnolla. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että parissa muussa blogissa, jossa kirjoittajat odottelee suht samoilla viikoilla, on koettu samanlaista herkuttelua. Tän on siis pakko kuulua tähän vaiheeseen raskautta, eiks ni? ;)

Liun neuvolassa oli myös kaikki hienosti. Tämä äiti oli vaan ihan lahopää ja lähti lapsen kanssa neuvolaan ilman lapsen neuvolakorttia. Neukkutäti rauhoitteli, että muistit sentään lapsen...
Liu oli puolessa vuodessa venähtänyt 7cm ja painoakin oli tullut sopivasti. Vielä ei tosin 10kg mennyt rikki :) Mun siro tyllerö! Alkuun Liu ei halunnut yhtään innostua laittamaan pieniä nonparelleja purkkiin vaan teki kaikkea muuta. Terkka oli ihmeissään, kun kuulemma AINA kaikki innostuvat niistä. Mietittiin jo, että voisko lapsella olla punaviherhahmotusongelmaa, kun lattia oli vaaleanvihreä ja nonparellit vaaleanpunaisia. No vähän ajan päästä kokeiltiin laittaa strösselit valkoiselle liinalle, niin siitä Liu ne innostui purkittamaan. Sitten sama taas lattialla ja tällä kertaa sujui. Terkka totesikin, että "ei vaan tainnut ekalla kerralla likkaa vähempää kiinnostaa". No niinpä. Semmonen tuo mun tyttöni kyllä on. Jos on johonkin hommaan keskittynyt, niin täytyy olla jotain superspesiaalia, että hän siirtyy tekemään sitä. Jalkapalloa futailtiin ja palikkatornin tekemisestä vain kysyttiin. Lääkärissä oli semmonen ehkä mun ikänen mieslääkäri, joten Liu ei turhia vierastanut. Yleensä vanhemmat miehet pistää likan melko lukkoon aluksi. Kaikki oli lääkärinkin mukaan hyvin. Tosin tällä hetkellä Liulla on flunssaa ja korvat kuulemma näyttivät siltä, että saattaa tulehtua. Pitää mennä kuumeen ilmetessä ne sitten heti tarkastuttamaan. Samoin saatiin vinkiksi hakea apteekista semmosta korvanpuhdistusainetta, kun kerroin Liun inhoavan korvanpuhdistusta. Kovin mielelläni en vastentahtoisesti korvia puhdista. Se vaikeuttaa korvien tutkimista esimerkiksi lääkärissä, jos lapsi yhdistää korvat johonkin vastenmieliseen.

Raskauden aiheuttamaa materialismia ja neuvolapohdintaa

Totesin Miekkoselle tänään, että laskettupäivä tulee varmaan eteen ihan varkain, kun tässä on remontin lopettelut ja joulu pyhineen näppärästi välissä. Nyt on 29 viikkoa täynnä.

Musta on tullut jotenkin vähän materialisti tämän kolmannen ja näillä näkymin viimeisen lapsen odotuksessa. Tuntuu, ettei ne vanhat tyttöjen vaatteet enää kelpaakaan, vaan pitää saada vaihtelua. Samoin pinnasängyn pinnasuojan kuosi on ihan kamala ja se pitää uudistaa. Onneksi äippä lupasi tehdä siihen uudet päälliset. Pitäisi vielä keksiä se kuosi. Varmaan joku raidallinen, kun minusta on kyse. Imetystyynyn päällisen äippä vaihtoi Liuta varten semmoseen mustaan muumi-kankaaseen. Ei siinä ole mitään vikaa, mutta nyt on alkanut kiehtoa vaikkapa harmaa tähtikuviollinen tyyny. Äiti varmaan tykkäisi, jos tuon taas raahaisin hänen luokseen uudistukseen:D Vanhat vaunut sentään kelpaa, vaikka niillä ei täällä maalla hirmunäppärästi liikutakaan. Isopyöräiset olisi paremmat. Meillä on siis Britaxin B-dualit. Onneksi mun materialistisuuden kohoaminen ei näy tarpeena ostaa kaikkea uutena. Kirppareilta on tullut tehtyä löytöjä. Toki olen silti alemyyntejä kiertänyt ja hyödyntänyt niitäkin :) Onkohan tää joku "viimeinen fiilistely", kun tietää ajattelevansa, että tämän jälkeen perhe on koossa? Onko muilla samaa?

Nyt ei ole muuten oikeastaan ollut mitään pahoja raskausvaivoja. Ajoittain pitkään istuminen aiheuttaa kipuja lonkkiin/lantiolle, mutta ei oikeastaan muuta. Joo, en pysty lenkkeilemään entiseen tahtiin ja selällään ei ole kiva olla pitkiä aikoja, mutta ne nyt on normaalia tässä vaiheessa :) Närästyskin tulee ajoittain, mutta yleensä se liittyy tomaatin tai paprikan syöntiin. Ja sitten iltaisin uuvuttaa, jos ei ole päivällä ehtinyt yhtään huokaista. Mutta nuokin ovat lähinnä normaalia ennemmin kuin vaivaa. Ei ne kiusaa. Katotaan tuleeko ne jumalattomat liitoskivut vielä...

Huomenna on neuvola, jossa katsotaan miten tuo mun maha on jatkanut kasvuaan. Toivon kovasti, että ei menisi enää siellä yläkäyrällä. Kuopus meni alakäyrää ja oli 49cm ja 3,2kg. Esikko keskikäyrällä 56cm ja 4,2kg. Tarkottaisko yläkäyrävauva sitten 63cm ja 5,2kg? Hope not ;)

Mun neuvolan jälkeen on Liun 1,5v neuvola ja lääkäri. Mukava nähdä miten tyllerö on kehittynyt. Nyt häntä on muuten alkanut kiinnostaa potta jo jossain määrin. Välillä hän käy sitä ihmettelemässä ja joskus haluaa siinä istuakin. Siitä se lähtee, omassa tahdissaan. Eepun kohdalla alkoi jossain samoilla ikänurkilla ja sitten tuli totaalistoppi ennen kuin vähän ennen 2v synttäreitä alkoi taas kiinnostaa. Lopulta likka oppikin kuivaksi tosi nopsaa ja kesällä ei tarvinut vaippoja enää ollenkaan. Näin muistelen. Katsotaan tuleeko Liullekin totaalikieltäytyminen jossain vaiheessa. Ainakin nyt tiedän, ettei siitä tarvitse ottaa mitään stressiä :) Pottailun lisäksi on puhetta alkanut tulla tipoittain. Ei mitään kovin suurta spurttia asian suhteen vielä, mutta höpöttelee omiaan ja välillä testaa onnistuisiko ns. ymmärrettävien sanojen sanominen. Oli huikeeta katsoa tuossa yhtenä päivänä, kun pitkään istui hiljaa kuin näyttäen haluavansa sanoa jotain. Sitten hän tokaisi "Anna"... ja virnisti päälle. Oli varmaan hänelläkin mukava tunne. Tiedän joidenkin samanikäisten puhua höpöttävän tässä iässä jo vaikka minkä verran. Osasin kuitenkin odottaa, että Liu lämpenee puhumiselle hitaasti. Tämä odottamisen osaaminen taas perustuu siihen oletukseen, että sisarukset kehittyvät samalla tavalla. Oletushan on täysin väärä, mutta tässä kohdassa näyttäisi menevän suht samalla tavalla. Eepu alkoi puhumaan kunnolla melko pian, kun puhumaan ryhtyi. Mikä onkaan pikkusiskon oma tie tällä saralla? Mielenkiinnolla odotan :)

Ai niin, raskaanaolevien sanotaan olevan aika hyviä kiihtymään nollasta sataan ihan pikkujutuissakin. Itse en yleensä kovin helposti menetä hermojani, mutta eilen kilahdin kunnolla Miekkoselle, joka leikkasi mulle väärän kokoisen leivän. Se oli liian pieni, niin ärsyttihän se. Hah. Ei mut oikeesti. Kilahdin liian pienestä leivästä. Saatoin jopa haistatella. Ei hyvää päivää :D Nyt onneks jo naurattaa ;)

Tänään deadline koulutyössä ja tuliko valmista...

Tänään on se deadline siinä mun moneen kertaan täälläkin mainitussa koulutehtävässä. Sainko sen valmiiksi? NO SAIN! Hitsi vie! Oon ylpee et sain sen puristettua kasaan ja oon ihan tyytyväinen siihen.

Melkein tosin eilen meinasi epätoivo iskeä, kun luin päivällä jotenkin huonosti noita harjoitustyöohjeita ja muokkasin jo luulemani valmiin työn sellaiseksi kuin ymmärsin lukemani. Sitten illalla saatuani muokkaukset valmiiksi luin ohjetta uudelleen ja tajusin, että kyllä se alkuperäinen olikin oikein. Alun perin olin siis käsitellyt tutkimustani omassa luvussaan ilman teoriakytköksiä ja tehnyt nämä kytkökset vasta johtopäätös-osassa. Muokkasin koko tutkimusosan niin, että sinne tuli viittauksia teoriaan. Koska kyseessä ei ole mikään gradu vaan harjoitustyö, jonka empiirinen osuus sai periaatteessa olla melko vapaa, jätin ne viittaukset teoriaan. Onneksi mulla oli Google drivessä vielä se alkuperäinen versio (olin tehnyt nuo muokkaukset wordiin) ja pystyin sieltä helposti palauttamaan johtopäätös-lukuun ne alkuperäiset tekstit. Kaiken säätämisen jälkeen palautettu työni on semmonen hybridi oikeeta ja väärää, mutta olin niin tyytyväinen siihen teorialla "roskattuun" tutkimuksen käsittelyyn, että olisi oikeastaan harmittanut jättää se alkuperäiseen muotoon. Nyt sitten vain jännäilemään, että mikä tulee kurssiarvosanaksi. Se perustuu vain ja ainoastaan tuohon työhön.

Ja jotenkin huippufiilis, kun ei edes tarvinnut ihan viime minuuteille jättää palautusta :) Huippufiilistä lisää vielä se, että mennyt viikko oli perhe-elämällisesti haastava, kun Miekkosella oli aika paljon sellasia tekemisiä, että häntä tarvittiin muualla. Ei siis ollut kovin helppoa järjestellä sitä aikaa tehdä tätä työtä. Mut mä onnistuin. Hyvä mä! (Itseään pitää muistaa myös kehua, kun aihetta on. Nyt on.)

Jottei menis liikaa itsekehuksi, niin tuli se huonoäiti-fiiliskin tuossa viikon aikana koettua ainakin kerran tai kaksi. Tänään olikin sitten iloinen esikoinen, kun kerroin palauttaneeni sen koulutyön. Hän tosin totesi siihen "Kivaa äiti ettet enää mene kouluun vaan oot vaan meidän kanssa täällä kotona. Ihanaa!". Niin. Ehkä sinne kouluun kuitenkin pitää vielä mennä. Tämä kun ei valitettavasti ollut vielä se gradu.

Mukava perjantai!!

Jos on jääkaapissa lakkahillon jämät ja maustamaton jogurtti on loppu, niin eikö ole ihan perusteltua hakea jädeä pakastimesta hillon seuraksi iltapalajälkkäriksi?

Mulla oli tänään pääsääntöisesti hyvä päivä. Aamupäivän sain tehdä koulujuttuja ja tein niitä Liun nukkuessakin. Piti lopettaa, kun omatunto alkoi soimata. Eepu oli tabletilla pelailemassa ja kahteen kertaan kysyi, että "Mitä sä äiti haluisit tehdä mun kanssa nyt ku Liu nukkuu". En mä VOINU sanoa, että "En mitään, mä teen nyt tätä kouluhommaa". Päätin jättää viimeiset kappaleet huomiselle päikkäriajalle ja menin tekemään Eepun kanssa palapelejä. Hitsi se on haka niissä. Tehtiin 48 palan pelejä ja pyörittelin jotain palaa kädessäni. Eepu tökkäsi tyhjää kohtaa palapelin reunojen keskellä (siinä ei siis ollut keskellä vielä oikeastaan muita paloja) ja sanoi siinä olevan oikea paikka. Ja se oli. Hurja hahmotuskyky tolla mukelolla <3

 

Meidän piti lähteä iltapäivällä kaupunkiin Jesper&Juniorin puolihintapäiville ja Reiman varastontyhjennyspäiville. Ei sitten menty, kun Liu nukkui lähemmäs puoleen neljään ja sitten oli iltaruokahommat vielä hoidettavana. Ajattelin, josko huomenna ehdittäisi. Tuttuja oli käynyt tuolla Reimalla, jossa tänään oli -70% jotain toppapukuja. Niitä pukuja oli revitty jopa käsistä ja muutenkin oli ollut tönimismeininki. Erikoista toimintaa aikuisilta ihmisiltä. Toivon huomiselle vähemmän hurjia äitejä liikenteeseen!! Pitäisi Eepulle ostaa ainakin seuraavan koon sadeasu ja fleecepuku.

 

Ilta meni kotihommia tehdessä ja lastenvaatteita lajitellessa. Vaihdoin Liun kaappiin 86 koon vaatteet ja vähänkö olin fiiliksissä, kun vaatejemmalaatikkoon tuli taas tilaa. Se meinasi pursuta yli äyräiden.  Nyt sinne mahtuu nuo loput Eepukan 104 koon vaatteet. Huomasin nimittäin tänään, että auttamatta on liian lyhyet lahkeet 104 sentin housuissa. Pitää lähteä taas kerran housuostoksille, kun viimeksi ostetut kollarileggarit ei olekaan niin näppärät sukkisten päällä. Ne on sen verran napakat, että on kireät vetää päälle. Nyt pitäisi joku ilta jaksaa naputella kasa lastenvaatetta myyntiin fb-kirpulle.

 

Mukava perjantai. Toivottavasti tulee myös mukava viikonloppu! Ihanaa viikonloppua kaikille!!

Ajatuksia imetyksestä

Ajattelinpa avata omia ajatuksiani imetyksen suhteen. Onhan kyseessä aihe, josta monella on mielipide. Imetys vai pulloruokinnalla korviketta - asia, josta monet tykkäävät väitellä pitkään. Tarpeeksi kevyttä juuri näin perjantai-iltapäivään sopivaksi ;)

Täytyy nyt draamahakuisille heti pistää tällainen poopperi, että mä olen aika neutraali tuon vastakkaisasettelun kannalta aina tiettyyn pisteeseen asti. Tämä postaus ei ole mikään oodi imetykselle tai pulloruokkijoiden dissaus.

Itse ajattelen, että imetys on luonnollinen tapa ruokkia oma lapsi. Minulle oli itsestään selvää, että tulen tällä tavoin lapseni ruokkimaan. Sitä en tiennyt, että se voisi olla mahdotonta. Joillekin se on, vaikka halua imettää olisi. Siksi olen iloinen, että onnistuin kahden ensimmäisen kohdalla ja toivottavasti tämän kolmannenkin kohdalla. Meillä lapset ovat saaneet mun pumppaamaa maitoa, kun olen ollut poissa. Pääasiassa siis. Kyllä molemmat saivat korvikettakin, mutta yritettiin välttää sitä. Syy oli niinkin yksinkertainen, että molemmille likoille tuli korvikkeen jälkeen maha tosi kipeeksi. Siinähän sitten äippä ja iskä vuorotellen hytkytteli, että ei tarvinut huutokonsertista koko iltaa ja yötä nauttia.

Mä ymmärrän korvikkeella ruokinnan useimmissa tilanteissa - Kun imetys ei ole onnistunut syystä tai toisesta (plussaa yrityksestä, isompi plussa imetystukiäidin kanssa keskustelusta) tai lapsella on allergioita tai jos on vaikka äidillä semmoinen lääkitys, että sen aikana ei voi imettää tai jos äiti tuntee "kehoonsa kajoamisen" epämiellyttävänä esimerkiksi aiemman elämän seksuaalisen hyväksi käytön vuoksi. On niitä syitä varmaan muitakin, jolloin en ruokintatavasta hätkähdä. Oikeastaan ainoa syy, joka pistää vihaksi on "tissit on mua ja mun miestä varten" tai "mä en halua et ne alkaa roikkumaan tai että lapsi niitä imeskelisi" tai "mä haluun et menkat alkaa et toinen lapsi sais nopee alkunsa". Eli siis itsekkäät ja/tai ulkonäölliset syyt. Tiedän äitejä, jotka eivät jostain syystä ole kokeneet itse imetystä omakseen, mutta sitten pumppaavat lasta varten maidot pulloon. Se on minusta täysin ok. Mutta se, että otetaan maidonnousua ehkäisevä pilleri, ettei bosat ala roikkua... hohhoi. Mä olen kaksi lasta imettänyt ja kuppikoko tippui yhdellä. Varsinaista maan vetovoiman vaikutusta en kuitenkaan ole huomannut. Katsotaan tämän kolmannen jälkeen..

Mua hätkähdytti ensimmäisen synnytyksen jälkeen se, että se imetys sattui. Paljon. Ja se sattui aika pitkään. Muistan välillä purreeni hammasta lasta ruokkiessani ja toivoin mahan olevan pian täysi. Jouduin käyttämään alkuun rintakumia ja erilaisia hoitavia voiteita kului kiitettävästi. Muistan, kun välillä tiesin pahimman kivun alkavan kolmannella imaisulla... laskin: yks, kaks, voi prkl, ai stna.. jne... päässäni tietysti. Enhän mä nyt lapsen kuullen. Onneksi tuo kipu sitten hellitti. En muista kauanko siihen meni, mutta hellitti kuitenkin. En siis sinänsä ihmettele, jos joku jättää leikin kesken jo ensalkuun tuon kivun vuoksi.

Tokan synnytyksen jälkeen odotin tuota samaa kipua, mutta sitä ei tullutkaan. Ilmeisesti kipu johtui vain jostain maitotiehyiden avautumisesta tai vastaavasta. Järkeilin näin, koska sitä ei enää toisella kertaa tullut.

Samoin minut yllätti se, että alussa imetys sai aikaan järkyttävät jälkisupistukset. Voi vitsit, ekan kerran kun ne koki, se oli aika shokki. Itselläni ne tuntuivat tosi voimakkaana. Paitsi taas tokan synnytyksen jälkeen tuntui vain vähän painetta selässä/lantionseudulla.

Olen imettänyt molempia likkoja vuoden. Eepu alkoi syödä soseita 4kk iässä ja Liu kyllä maisteli 4kk iässä, mutta olin niin laiska, että havahduin 6kk kohdalla, että pitäisi oikeasti alkaa tarjota lapselle muutakin kuin maitoa. Eepun kanssa vierottaminen vuoden iässä meni helposti. Sitten Liun kanssa ajattelin toistaa samaa kaavaa ja se ei sitten mennytkään niin jouhevasti. Liulla oli juuri samaa aikaan jokin eroahdistusvaihe ja kaipasi syliä paljon. Ei siis ollenkaan ideaali kehitysvaihe vieroitukseen. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että olisi pitänyt varttua vaikka kuukausi. Ei vaan taas tajunnut, että tytöt ovat eri puusta, vaikka sisaruksia ovatkin. Ei mene kehitys yksyhteen. Nyt sen on onneksi jo tajunnut.

Tätä kolmatta vauvaa varttuessa olen toki miettinyt, että imetän myös häntä sinne jonnekin vuoden kieppeille. Toivon, että tämä onnistuu. Itse koen, että en jaksaisi sellaista pullorumbaa - maidon lämmitystä, pullojen pesua ja ulos lähtiessä pitäisi olla ruokapullo valmiina. Joku kokee päinvastoin. Tuota vuoden ikää olen pitänyt rajana, koska sen jälkeen voi alkaa antaa lehmänmaitoa. Ei tarvitse ostaa kalliita korvikkeita.

Olen muuten huomannut, että usein pulloruokituille lapsille annetaan pidempään iltamaitoa kuin rintaruokituille. Perusteluna yleensä on, että lapsi nukahtaa helposti, kun menee maitopullon kanssa nukkumaan. Enkä ihmettele. Kyllähän se oma juttunsa aina on vierottaa. Vierotti sitten rintamaidosta tai muusta rutiinista, kuten tutista. Samoin olen huomannut, että monet pulloruokitut lapset käyttävät pidempään tuttipulloa, kun rintaruokitut ovat siirtyneet käyttämään nokkamukeja. Ehkä siinä on se, että tavallaan rutinoidutaan tekemään asiat tietyllä tapaa ja sitten imettäjillä tulee vaan jossain vaiheessa mieleen, että voisi sen juomapuolen hoitaa muulla tavalla. Meillä likat eivät ole ruokapöytäiässä ollessaan käyttäneet tuttipulloja, kun ovat ruokailemassa. Sitten on erikseen imetyshetket ja mun ollessa poissa niissä tilanteissa on vain ne pullot käytössä. Muuten on ollut nokkis tai snapsilasi. Ja ettei menisi liian imetysmyönteiseksi, niin olen myös huomannut, että usein pelkästään korvikeruokitut lapset nukkuvat täysiä öitä nopeammin (korvikkeen imeytyminen kestää kauemmin ja nälkä tulee myöhemmin kuin imetetyillä, joilla äidinmaidon imeytyminen on nopeampaa). Toki tässäkin tuli nyt yleistettyä, joten ei voi aina olettaa asioiden menevän edellä kuvatuilla tavoilla.


Tosiaan syitä ruokkia lasta korvikkeella on niin monia, että mielestäni ei saisi siitä äitejä syyllistää. Meistä ei kukaan ulkopuolinen voi tietää perimmäisiä syitä, joten tietämättään ei pidä kulmia kohotella. Tärkeintähän aina on, että vauva saa läheisyyttä ruokintahetkellä. Imetyksessä se tulee luonnostaan, pullolla ruokittaessa tulee vaan muistaa pitää vauvaa sylissä eikä lykätä pulloa sitterissä heiluttelevalle mukelolle. En usko alkuunkaan, että korviketta saaneet lapset olisivat saaneet huonomman alun elämälleen tai muuta vastaavaa. Pääasia, että lapsi saa ruokaa, kun on nälkä ja hänen viesteihinsä vastataan muutenkin.

Peace.