Pimeitä syksyhommia

Tällä viikolla ollaan vihdoin saatu lehtikasoja pihalta pois. Ei tosin tehty sitä mitenkään helpoimman kautta, sillä sehän tehtiin vasta pimeän tultua otsalampun valossa... Miksi näin? No, koska pimeä alkaa hiipiä jo puoli viiden jälkeen ja viideltä on ruoka, jonka jälkeen päästään pihalle. Plus että Miekkonen tulee töistä tuohon ruualle...

Tänään haravoin vielä takapihaa, kun sitä en saanut täysin haravoitua aiemmin. Vein ne kasat tällä kertaa ihan perinteisesti kottareilla pois, kun suosiolla jätän mönkkäri-peräkärry -ajelut Miekkoselle. Jäi sinne nytkin vielä lehtiä, mutta sainpahan vähän siistimmäksi. Enkä vissiin yhtään liian myöhään tehnyt tuotakaan, kun samaan aikaan alkoi taivaalta tipahdella lunta. Viime keväänä oli todella ärsyttävää haravoida niitä lumen litistämiä lehtiä, joten yritin nyt olla vähän fiksumpi. Jospa tuo lumi nyt ei jäisi vielä maahan, niin saisi ne loputkin lehdet rapsuteltua pois silmistä.

Tämmönen yksi urhoollinen tuli vastaan haravoidessa. Orvokkeja marraskuussa! Mielenkiintoista!

Kävin muuten eilen pitkästä aikaa kävelyllä. Pistin itseni kerralla epämukavuusalueelle, kun lähdin ihan pilkkopimeällä tuonne hiekkatielle taivaltamaan. Testailin samalla Miekkosen mulle ostamaa otsalamppua, joka on kuulemma "tosi hyvä ja tehokas". No oli se. Järkyttävän kirkas ja hyvin näki. Mä olin vaan tosi säikkynä sen kanssa, kun mua oli varoiteltu sen sokaisevasta vaikutuksesta, jos se osuu jotakuta silmiin. Yksi "naapuri" tuli vastaan ja mä tyyliin käänsin sille selkäni, kun muutaman sanasen vaihdoin :D Lisäksi mulla oli Kaapo koiruus henkivartijana.

Mun "katulamppu"

Tästä ei nyt ehkä ihan ymmärrä kuinka tehokas tuo valo on, mutta seison ja luonnon värit näkyvät melkoisen kirkkaina viereisessä ojassa (tuo musta on kännykän varjo). Kävellessä näkee kauas ja laajalti. Tämmönen pimeesäikky tykkää.

On se jännä, miten pelkkä koiran mukana kulkeminen tuo turvallisemman fiiliksen, vaikka tuo koira olisi jollekin metsäpedolle pelkkä suupala. Ja joo tiedän, ennemmin se metsäneläin väistää ihmisiä kuin hyökkää yhtäkkiä päälle. Mä jänskäilenkin aina sitä, että jään emo- ja pentukarhun väliin vahingossa. Ei silloin paljoa naurattaisi. Mutta hmm, kuinkakohan suuret todennäkösyydet tuollekin lopulta on. Karhuja täällä kyllä on (toukokuussa kulki mein pihasta), mutta lähinnä ne taitaa kulkea jotain omia reittejään ihmistä karttaen...

Pihahommia

Tänään päätettiin viettää ihan kotipäivä. Yleensä meillä menee aamupäivät aina jossain muualla kuin kotona. Maanantaisin on kauppapäivä, tiistaisin ja keskiviikkosin Eepun kerho, torstaisin meidän kylän lastenkerho ja perjantaina ei ylläri ole mitään. Tosin, jos ollaan lähdössä reissuun niin kuin huomenna, aamupäivä menee pakkaushommissa.

Meillä on iso piha ja pihan ympärillä liian monta lehtipuuta. Se tarkoittaa haravahommia ja paljon. Iltapäivällä olisi tarkoitus iskeä takapihan kimppuun, nyt aamupäivällä aikani kului kompostin parissa. Mä taidan olla jollain tapaa kieroutunut, kun tunnen suurta mielihyvää siitä, että saan tyhjennettyä valmista kompostia ja tökittyä kompostimassan alemmas, jotta sinne mahtuu talvella biojätteet.

Vein kompostista tulleen mullan (jossa tosin oli kananmunankuoria ja sen semmosta vielä kokonaisena) meidän marjapensaiden alle ja päälle heittelin pihalta haravoituja lehtiä, ettei se komposti kovin pahasti kävisi nenään. Ja vaikka tuo koiramme haistaa lehtienkin läpi, toivon niiden hillitsevän sen himoja piehtaroida siinä. Kovasti se kompostimulta tuntuu Kaapoa houkuttavan, kun sitä luonnollisesti karisi heitellessä myös siihen pensaiden viereen, niin eiköhän koirapoika ollut siinä kylkeään hieromassa heti kun silmä vältti. Ärsyttää hieman, sillä tuo on kuitenkin sisäkoira... Tällä hetkellä siitä lähtee karvaa ihan älyttömästi, joten taidan harjata sen iltapäivästä myös. Se irtokarva ei nimittäin tuoksahda mitenkään ihanalta. Jospa se kompostilöyhkä lievenisi myös samalla.

Loppukevennykseksi keskustelu Eepun kanssa kompostin tyhjennyksen lomassa:

E: Oho, siellä on multaa!!
M: Joo, niin on.
E: Onko siellä kuolleita ihmisiä?
M: (?) Öö, ei ole. Kuolleet ihmiset haudataan hautausmaalle, ei kompostiin.
E: Mutta eikö kuolleista ihmisistä tule hyvää multaa?
M: Kyllä niistä multaa tulee, mutta ei sitä multaa käytetä mihinkää lannoitukseen. Ruokajätteet viedään kompostiin ja niistä saadaan hyvää lannoitusmultaa.
E: Miksi siitä ruuasta tulee multaa?
M: No nyt en kyllä tiedä ihan oikeaa vastausta, joten täytyy tarkastaa netistä, kun menemme sisälle.
.
.
.
(kotona ruuan jälkeen istun keittiönpöydän ääressä kännyllä nettiä selaten)
E: Mitä sä äiti teet?
M: Nettiä selaan.
E: Joko sä olet löytänyt, että miksi se ruoka muuttuu mullaksi?
M: Hyvä, kun muistutit, katsotaas (ei löydy suoraan kirjoittamalla tuon kysymyksen googleen, joten sovellan hakusivulla näkyvistä lauseista).. Sieltä kompostissa on erilaisia mikrobeja, jotka tarttuvat siihen kompostiin laitettavaan jätteeseen ja hajottaa sen sitten ajan kanssa mullaksi.
E: Hyvä (opettajamaisella äänensävyllä)

Toi mukula on uskomaton. Sen lisäksi, että se muisti tuon kysymyksen niin se esitti myös mulle hakusanoja tyyliin "ruuasta multaa" "ruoka muuttuu mullaksi". Mistä se tietää, että tollasilla sanoilla haetaan jotain?!? Se on vasta 3,5v!!

Joko teillä on pihahommat tehty talvea varten?

Sataa, sataa, ropisee

Taas sataa vettä. Tyhmää. Koira kävi leikkimässä pihalla, kun olin sisällä tytön kanssa. Nyt koiralla on kuratassut. Pitäisi käydä huuhtelemassa ne kylppärissä. Äh. Ei meinaa jaksaa. Siksi ei meinaa jaksaa, kun viime yönä tyttö herätti jostain syystä myös keskellä yötä eli kolmen aikaan. Yleensä meillä nukutaan koko yö iltakymmenestä aamuviiteen - -seitsemään. Sitten syödään ja nukutaan vielä kolmisen tuntia. Heräsi tyttö varttia vaille kuusikin syömään. Kuudelta olin itse takaisin nukkumassa. Seitsemältä alkoi kuulua tuttua huutelua lastenhuoneesta. Olin varma, että tyttö on siellä pirteenä hereillä ja päätti aloittaa viikonlopun aikaisin. Eip. Siellä se puolihorteessa huuteli. Silmät oli kiinni ja vähän se niitä raotteli, mutta selkeesti unessa. Menin takaisin nukkumaan. Melkein jo otin hänet viereeni syömään, kun olin varma, että kohta hän herää. Eip. Hyvä, etten ottanut, hän heräsi yhdeksältä. Sade on siinäkin mielessä ikävä, että sinne on ikävä lähteä lenkkeilemään vaunujen kanssa. Niinpä tyttö nukkuu nyt tässä sisällä. Tai tuolla se taitaa vielä hereillä olla sängyssään. Odottaa Nukkumattia. On toki sateessa hyviäkin puolia! Ilmasta tulee ihanan raikas ja kasvit saa vettä :)

Kasveista puheenollen. Kohta pitäisi kylvää siemenet kasvimaalle. Alkaa olla jo aikalailla hallanvaara kadonnut. Ituperunaa taitaa olla tuolla kellarissa jo valmiina, mutta sipulit pitää käydä ostamassa. Olen miettinyt, että muuttaisinkohan tuon kasvimaan syksyllä mansikkamaaksi. Ainakin vähän mansikkaa pitää laittaa, niin seuraavana kesänä tyttö saa käydä hakemassa aamupuurolle makua omalta pihalta :)

Mun olisi pitänyt tänä viikonloppuna haravoida piha puunkaatoroskasta ja muutenkin puuhailla ulkosalla. En taida tuonne tuuleen lähteä kastumaan. Surullista, että harakka oli keksinyt tehdä pesän meidän pihan pihtaan, joka nyt kaadettiin. Hämmentyneitä harakoita ollut pari kappaletta tässä pihalla. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ei oltu huomattu tuota pesää ennen kaatamista. Kaatunutta puuta raivatessa mieheni huomasi muutamia pesiä maassa. Pari ilmeisesti edellisvuotisia. Eipä nuo harakat mun lempilintuja ole, mutta silti harmittaa, että se pesä tuhoutui.