tiistai 31. maaliskuuta 2015

Keväisiä askarteluja



Perinteisten virpomavitsojen lisäksi askarreltiin tyttöjen kanssa rairuohokupposet.
Nämä onnistui todella hyvin 2- ja 4-vuotiaiden kanssa ja molemmat saivat tehdä oman näköisensä eikä minua tarvittu oikeastaan kuin avustamaan silmien taustalappujen irroituksessa ja alkuvalmisteluissa. Toki Liun vieressä olin askartelun ajan ja autoin tarvittaessa liimauksessa, esimerkiksi tuo tipun pää meinasi mennä välillä niin, että liimapinta oli sormissa kiinni ja liimaton tuossa taustapaperissa. Silmät, nokat ja silkkipaperit hän kiinnitti täysin itse. Eepu oli hyvin omatoiminen. Hänelle minun ei tarvinnut muuta kuin leikata maitopurkin pohja aihioksi. Alkuvalmisteluina oli siis maitopurkkien pohjien irroitus (noissa oli 5-10cm korkuinen purkin pohja) ja Liulle hapsutin tuon "taustaruohon" valmiiksi. Silkkipapereita leikkelin valmiiksi, jotta ryttäily oli mahdollisimman juohevaa ja nuo tipujen ympyrät (päät ja vartalot) oli mun tekemiä. Eepu nyt olisi osannut ympyrät leikata itsekin, mutta tällä kertaa tein nuo molemmille valmiiksi. Saivat sitten itse päättää miten ympyröitä käyttivät.


Viimeksi askartelukaupassa käydessämme ostettiin Eepun kanssa huovutusneulat ja villaa. Piti sitten testata. Tehtiin pääsiäismunia. Tuo siloteltu ja perinteinen on minun, Eepulla oli astetta rokimpi ja rouheampi tyyli. Innostuin tuosta neulahuovutuksesta enemmänkin. Pitäisi käydä hakemassa vähän luonnollisempia sävyjä, niin voisin askarrella sellaisen "oksan", josta roikkuu erilaisia koristeita - luonnonsävyisiä huopamunia/-palloja ja muutamia kristalleja. En kyllä tiedä suoralta kädeltä, että mihin sen sitten sijoittaisin... Noh, katsotaan, jos saan sen joskus tehdyksi :)


Tämä oli myös hauska askartelu. Tytöt tekivät kevään kunniaksi auringot. Samalla mietittiin, että mitä se aurinko saa luonnossa aikaan. Auringot on toteutettu niin, että pahvista on leikattu aurinko ja siihen keskelle piirretty ja leikattu reikä. Hieman reikiä suuremmat ympyrät (2 per aurinko) on leikattu kontaktimuovista ja toinen kiinnitetään ensin. Tähän kontaktimuoviin kiinnitellään silkkipaperin paloja ja kun kontaktimuovi on päällystetty, kiinnitetään toinen kontaktimuovi toiselle puolelle. Tätä aurinko-askartelua muistelimme istuttaessamme rairuohoa - mitä ne siemenet tarvitsivatkaan, jotta alkaisivat itää ja tuottaisivat satoa.


perjantai 27. maaliskuuta 2015

Pyhäasia: Oma aika

Näin kolmen pienen lapsen äitinä sitä omaa aikaa ei hirveästi ole. Tiedättekö, aikaa yksin.

Kun kukaan ei vaadi tai odota mitään.

Kun saa olla vain omassa seurassa.




Nyt varsinkin pienen vauvan tultua taloon, sitä omaa aikaa ei ole edes iltaisin. Rakas pieni poikani haluaa ruokailla ja seurustella, kun siskot menevät nukkumaan. Silloin tulee tuijotettua televisiota, mutta samalla juteltua ja oltua läsnä tälle kaikkein pienimmälle, joka vasta harjoittelee kommunikoimista. Pyrin siihen, että en selaa kännykällä facebookia, kun toinen yrittää rinnalla ollessaan katsoa silmiin. Haluan, että hänellekin on se aika, jolloin saa jakamattoman huomion. Tai lähinnä, että saa muutakin huomiota kuin syöttämistä tai vaipan vaihtoa. Mun "työpäivä" alkaa siinä seiskan maissa tyttöjen heräämisellä ja päättyy illalla, kun poika käy unille. Semmoinen jatkuva läsnäoleminen aikaisesta aamusta iltamyöhään on melkoisen kuormittavaa.

Edes pieni oma hetki keskellä päivää antaa virtaa. Kun Liu ja Tee käyvät lounaan jälkeen nukkumaan, luen Eepulle sadun, jonka jälkeen hän alkaa puuhata joko omia leikkejään, tablettipelejä tai dvd:n katsomista. Silloin minä istun ja otan kahvikupin käteen. Parasta on, jos on joku oikea lehti luettavana. Puolituntia riittää. Sitten on taas helpompi hengittää.

Yhdessä vaiheessa käytin "oman aikani" kotihommiin. Silloin ahdisti, koko ajan PITI tehdä jotain. Tällaiset tilanteet ovat saaneet minut priorisoimaan. Joskus siivoan lounaan jäljet vasta sen oman ajan jälkeen. Menen toiseen huoneeseen, niin keittiön sotkut ei harmita.

Kun voin itse hyvin, jaksan paremmin lasten kanssa.

Onneksi mun arjen hommia jakaa myös tuo Miekkonen. Hän suo minulle omia hetkiä viemällä lapsia pihalle. Olen aina ollut oman ajan tarvitsija ja sitä tarvettä edes ihanat lapseni eivät ole poistaneet. Rakastan välillä olla ihan yksin. Joskus oikein intensiivisen läsnäolemispäivän (kun joku tarvitsee sua koko ajan ja parhaimmillaan kaikki yhtäaikaa) jälkeen ei jaksa edes keskustella kumppaninsa kanssa. Se on minusta ikävä tunne. Kaikin puolin ja kaikkia kohtaan. Silloin tulee helposti myös tiuskittua. Olen oppinut jossain määrin jo kertomaan fiiliksistäni, joten yritän ettei tällaiset tilanteet tulisi Miekkoselle yllärinä. Ei ole mukavaa, jos tulee töistä kotiin ja lasten kanssa leikkimisen ja nukkumaan laiton jälkeen vaimo on kuin takapuoleen ammuttu karhu. Tunne siinä nyt itsesi rakastetuksi ja arvostetuksi.



Odotan innolla metsän sulamista, jotta pääsen sinne hyppelemään kiviltä toisille ja kävelemään kaatuneiden puiden rungoilla. Hyvällä tuurilla näen mielenkiintoisia eläimiä ja ötököitä. Siellä jotenkin aistit aukeaa ja asioita kokee syvemmin.

Mä yritän antaa omia hetkiä myös Miekkoselle. Tosin hän saa niitä jossain määrin työpäivän jälkeen, kun voi yksin käydä vaikka Motonetissä ennen kotiinpaluuta... Niinpä. Melko hassua ellei jopa säälittävää. Olen hieman kateellinen yksin tehdyistä Motonet tai Biltema käynneistä.

Onneksi mäkin pääsen. Kunhan vaan avaan suuni enkä odota, että toinen ehdottaa yksin lähtemistä jonnekin.

Se on minusta tärkeää, antaa toiselle omaa aikaa. Oli kyse sitten käynnistä harrastekaupassa, samoilusta metsässä tai vauhdinhurmasta crossipyörällä.

Onko sinulla tarvetta täysin omaan aikaan? Kuinka usein? Miten pidät huolen sen saamisesta?

torstai 26. maaliskuuta 2015

Rakas, mahastani on tullut muffinssi!

Kyllä, aiheena on tänään raskaudenjälkeisen vartalon pohdinta.

Ei ole varmasti kenellekään uusi juttu, että raskaus ja synnytys on naisen keholle suuri koettelemus. Kehossa nestemäärät kasvaa, hormonitasapainot vaihtelee, painopiste muuttuu, painoa kertyy, lantioalue löystyy joka tavalla ja hormonitoiminta saattaa kerryttää myös rasvaa varsinkin lantioon ja reisiin. Olen lukenut, että lantioon ja reisiin raskauden aikana kertyvä rasva olisi niin sanotusti imetystä varten eli imetys näitä sitten kuluttaa ja nämä rasvat kertyvät jos ovat kertyäkseen söi äiti kuinka normaalisti tahansa. Pahoittelen, että en pysty tähän lähdettä laittamaan, sillä muistini mukaan luin tästä lehdestä enkä googlaamalla löytänyt fiksua artikkelia aiheesta. Keskustelupalsta avauksia sitäkin enemmän.

Itselleni on tullut kaikissa raskauksissa sellaiset noin 20kg. Olen ilman raskautta ns. normaalipainoinen, joten tuo määrä on pikkaisen liikaa mitä ns. suositukset normaalipainoisen odottajan painon kasvusta ovat (10-16kg). Kuulun siihen porukkaan naisia, joilla raskauden aikana kiloja kertyy, vaikka periaatteessa elää kuten ennen raskautta. Loppuraskaudessa tosin tulee ylimääräinen välipala otettua, koska nälkä tulee, mutta ei se välipalakaan yleensä ole mikään herkku vaan leipä, tms. Suurin muuttuja (ja sekin loppuraskaudessa) on se, että liikunta jää todella vähälle, koska liitoskivut ovat seuraavana (ja jopa samana) päivänä hurjat.

Kuten täällä blogissanikin olen tainnut mainita, minulla imetys vie painoa alaspäin. Toki siinä on lisänä vielä kasvanut liikunnan määrä, kun sitä pystyy taas tekemään liitoskivuitta. Joillakin paino junnaa aina siihen saakka, kun imetys loppuu ja olen kyllä itsellänikin huomannut sen, että sen parin kuukauden, jonka olen raskauksien ja imetyksien välissä ollut imettämättä, paino ottaa ekstra spurtin alaspäin. En kuitenkaan koe, että haluaisin lopettaa imetyksen ennen lapsen vuoden ikää sen vuoksi, että painoni ei palaudu pikaisesti entiseen.

Nyt, kun lapsilukumme tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan se meille parhain, odotan innolla, että kroppani on entisellään ja saan ostella vaatteita tietäen, että kroppani ei muutu radikaalisti lähiaikoina. Lisäksi on mieltäylentävää, että se työ, jonka kroppansa eteen näkee, ei rapistu seuraavan vuoden aikana. Raskauksien välillä on tärkeää palautua, mutta itse pyrin aikaisempien välillä lähinnä vahvistamaan lantionalueen lihaksistoa ja keskivartaloa sen verran, että seuraava raskaus ei saa kroppaani täysin vinksalleen. Nyt voin oikeasti nähdä reilun vuoden päästä, että millaisen kropan kolme raskautta imetyksineen sai aikaan ja yhä edelleen jatkaa sen vahvistamista.

Raskaudet ottivat kropastani paljon, mutta antoivat itselleni armollisimman tavan tarkastella peilikuvaani. En tarkoita tällä, että tykkäisin maharöllykästä enkä haluaisi tehdä sille mitään vaan lähinnä sitä, että ymmärrän muutoksen kohti vahvaa kroppaa vievän aikaa. Lihakset ovat olleet hurjan rasituksen alla eikä siitä ihan hetkessä palaudu. Kropalla meni raskaudessa 9kk muokkautua ja saman verran aikaa olen aiemmin antanut aikaa muokkautua takaisin. Tälläkin kertaa annan ensin rauhassa 9kk ajan elimistön palautua.

Lähde

Otsikossa viittaan mahastani tulleen muffinssin. Se liittyy siihen, kun ensimmäisen kerran vedin vanhat housut jalkaan kuukausi takaperin. Housut menivät kiinni hyvin, mutta housunkauluksen ylle melkosen tasaisesti tuli sellainen muffinssityylinen reunus. Voin siis sanoa mahtuneeni vanhoihin housuihini 1kk synnytyksestä, mutta ei se näky kaunis ollut. Arvon kanssasisaret, älkää menkö siihen lankaan, että napin mennessä kiinni, vaate näyttää automaattisesti hyvältä ja se on sen hetken oikea koko. Kun laitoin kokoa suuremmat housut jalkaan, ne näyttivät paremmilta. Kannattaa kokeilla ;) Menee mun vanhat trikoopaidatkin päälle, mutta ei nekään oo kivannäkösiä, kun korostaa muffinssia. Näin ollen menen kokoa suuremmilla housuilla ja löysähköillä paidoilla siihen asti, että muffinssi on kadotettu ;) Mulla on yhdet after birth -housut, jotka on stretchiä ja korkea vyötäröiset. Menevät hyvin päälle, mutta mahasta vähän naftit, kun saan niitä usein nostella. Housut voivat siis näköjään valua muustakin syystä kuin siitä, että ne on isot. Muffinssi katoaa suurella todennäköisyydellä, kun saan nuo löystyneet vatsalihakset palauteltua, koska sinällään rasvaa tuossa mahassa tuntuu olevan sen verran kuin ennen raskauksiakin. Lihaskuntoa ja sen ylläpitoa ei turhaan korosteta!

Mikä sitten on tavoitteeni tässä raskauden jälkeisessä liikunnan aloittaimisessa. Miekkonen multa kysyi raskauden jälkeen, että tuleeko minusta nyt sellanen hikijumpissa viihtyjä, jota ei paljoa kotona näy. Totesin, että ei tule, koska mun kropan muokkaus ei ole sitä mitä hän luuli (painon pudotus). Mun tavoitteeni on vahvistaa keskivartalon ja lantion lihaksisto kuntoon ja saada yleisesti jäntevämpi kroppa. Varsinkin lantionalueen lihaksisto on jumppailtava kuntoon, ettei tarvitse sitten ottaa tenoja käyttöön reilusti ennen eläkeikää. Pyrin jumppailussa käyttämään vastuksena omaa painoani ja varmasti pääsääntöisesti jumppailen täällä kotioloissa. Tuo "röllykkä" sitä paitsi pitkälti johtuu löystyneistä vatsalihaksista ja hetken joutuu odottelemaan vielä, että vatsalihakset ovat palautuneet lähemmäs toisiaan, jotta voi tehdä suoria lihaksia tai lankkua, joka on mielestäni oivallisin röllykän kadottaja :) Sillä aikaa voi vahvistaa vinoja lihaksia ja lantiopohjanlihaksia. Mihinkään ruokavaliohömpötykseen en lähde mukaan. Tykkään syödä normaalia kotiruokaa ja herkutellakin silloin tällöin. Tiedän voivani pitää tuollaisen elämäntyylin ruuan suhteen hautaan saakka, joten miksi suotta sitä muuttamaan ;)

Kävin tällä viikolla jälkitarkastuksessa ja kaikki on tosi hyvin. Sain luvan liikkua. Hyppyjä ja iskevää liikuntaa pitäisi välttää puolisen vuotta eli esimerkiksi juoksua vasta loppukesällä. Aion tätä nyt noudattaa, jottei tule mitään laskeumia ja lantiopohjanlihaksisto saa rauhassa palautua. Tässä lähiaikoina meinasin kirjoitella mun raskauden jälkeisestä liikunnasta ja mitä haasteita kolme pientä lasta tähän liikuntaharrastukseen tuo.

Sitten loppuun yksi linkki, joka ei täysin liity enää raskauden jälkeiseen elämään, mutta on hyödyllinen jokaiselle raskaana olevalle.
Minusta Helsingin Yksityinen äitiys- ja isyysneuvola kirjoittaa raskauden ajan painon noususta hyvin!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kuulumisia ja kokkailuja

Täällä podetaan taas flunssaa koko perheen voimin, mutta ei olla annettu sen liiaksi häiritä elämää. Ollaan käyty normaalisti kaupassa, kerhoissa ja kavereilla. Tuon flunssan kun voi napata mistä vaan ja jos siltä haluaisi välttyä, joutuisi olemaan kotona suurimman osan vuodesta. Toki ymmärrän joidenkin ihmisten ärsytyksen flunssaisena kulkemisesta, mutta jos se nenän valuminen on syy jäädä kotiin, niin tosiaan ei paljoa muuta elämää vuoteen mahtuisi. Eri asia on sitten nämä vatsataudit, yms. niitä pyrin välttämään ja niitä sairastaessa ollaan kyllä kiltisti kotona. En halua kenellekään kyseistä kiusaa.Toivottavasti ei hetkeen tulisikaan kylään. Ja koska sairastelu ja ruuanlaitto sopii hyvin yhteen, niin kerronpa mitä on tullut tehtyä :D

Näyttää riisipuurolta, kun kiisseli meni vähän paakuille jääkaapissa. Ennen sitä oli tosi sileää. Onneksi tuo rakenne ei vaikuttanut makuun, joka oli herkullinen :)

Muutama päivä takaperin tuli tehtyä vanilijakiisseliä (tai maitokiisseliä, kuten itse sen paremmin tunnen), kun lastenjuhlista jäi laktoositonta maitojuomaa monta purkkia jäljelle. Itse en välitä sen mausta, joten en ruokajuomaksi itselleni ota (ja en halua omalla esimerkillä näyttää lapsille, ettei sitä voi juoda. Ennen en maistanut eroa ns. tavan maitoon, mutta raskaus muutti tämän ja nyt maistan eron..) Se maistui Eepulle ja hän pyysikin tekemään sitä pian uudestaan. Liu tapansa mukaan ei suostunut edes maistamaan. Kovasti muistuttaa tässä asiassa äitiään pienenä. Itsehän olen alkanut syömään mm. paistettua kananmunaa vasta kouluiässä. Siihen saakka en suostunut maistamaan ja olin vakaasti sitä mieltä, että sen on pakko olla hirveää.


Lastenjuhliin mun piti tehdä macarons-leivoksia, mutta en sitten saanut niiden väsäilyä (harjoitteluineen) mahdutettua ohjelmaani. Näin ollen valkuaisia jäi kakuntäytetahnojen tekemisestä (niihin meni keltuaisia) paljon jäljelle ja jotain piti keksiä. Siispä väkersin yhtenä iltana (terveenä) Pavlovaa varten ison ja pienen pohjan sekä muutaman leivospohjan. Ajattelin, että tuon pienemmän kakkupohjan voi perhe hyödyntää vaikkapa äitienpäivänä, jos haluavat tehdä mulle kakkua ;)

Nuo pikkumarengit söin kahvin kanssa, pitihän laatu varmistaa ;D



perjantai 20. maaliskuuta 2015

Eilen tuli ylitettyä pari mukavuusaluetta

Aamulla oltiin lasten kanssa lähdössä leikkitreffeille, kun autoa käynnistäessä syttyi öljyvalo. Näppäränä tyttönä soittelin tietysti Miekkoselle josko voisin lähteä kaupunkiin ja takaisin, vaikka valo paloikin. En kuulemma voinut. Sen sijaan pääsin likaamaan käteni ja astumaan pois mukavuusalueeltani. Meillähän Miekkonen noin yleisesti ottaen hoitaa kaikki autoihin liittyät asiat.

Syvästä osaamisestani huolimatta päädyin lähettämään kuvaviestin öljytikusta Miekkoselle, jotta hän voi kertoa missä on ylä- ja alaraja :D Mulla on selkeesti ollut aiemmin vaan vanhoja autoja, joissa öljytikun virkaa on toimittanut tikku, jossa on selkeät rajat... (semmonen lätyskä tikku ja tyyliin yksi viiva, tiedättehän)
Tommosen purkin löysin varastosta rakkaan mieheni puhelinopastuksella

Ja tonne "suunnilleen neljä desiä, ajattele vähä ku leipomusmitallisia laittaisit"
Onnistui se hienosti, vaikka ekaa kertaa elämässäni taisinkin tuon tehdä. Aiempi kokemukseni liittyi vain tuulilasinpesunesteen lisäämiseen ja (vanhojen autojeni) öljytason tarkastukseen :)

Illalla tuli ylitettyä mukavuusalue oikein huolella. Seurasin nimittäin tositeeveetä. Ensialkuun ihmettelin Äitien sotaa, sitten Suomen viettelysten saarta ja sen jälkeen ###n puhelinmyyjiä. En voi todeta kuin että ihme skeidaa varsinkin tuo jälkimmäinen. Ei nuo seuraavatkaan mitään maailman viihdyttävimpiä olleet, mutta niitä viettelyksen saaren maisemia katseli ihan mielellään. Maisemilla tarkoitan nyt siis ihan oikeita maisemia, en niitä kundeja siellä. Olisiko ollut viime viikolla, kun erehdyin katsomaan sitä Gigolot -ohjelmaa. (joo, katsoin viime viikollakin tuota viettelysten saarta, kun niihin aikoihin tulee syöteltyä junioria ;D ) Mutta siis tuo Gigolot -sarja. Aivan järkyttävä! Tuskin naisten vastaavaa ohjelmaa edes tehtäisi, "Huorat", jossa naiset kertoisivat miten tykkäävät käydä viihdyttämässä miehiä ja sitten näkyisi niitä "parhaimpia paloja" työn saloista... Ihmettelen miten ohjelmalla on merkintä K12, K16 olisi minusta parempi. Softauksista huolimatta Miekkonen ei ollut ihan hakoteillä kutsuessaan ohjelmaa aikuisviihteeksi. Tuo Äitien sota on sinänsä kiinnostava, että on ihan hauska nähdä muiden tyylejä olla äiti ja nähdä, että samanlaisten asioiden kanssa ne muutkin painii... osunen siis ilmeisesti ohjelman kohderyhmään. En vaan täysin ymmärrä sitä ohjelman ideaa - arvostellaan muita äitejä ja ollaan kuitenkin poliittisesti korrekteja (tasasta ysiä satelee kaikille). Ehkä sitä pitäisi katsoa useammin. Olen nyt vauvaa syöttäessä usein katsonut telkkaria varmaan viikossa useammin kuin ennen vauvaa kahdessa kuukaudessa yhteensä. En ole kyllä yhtään menettänyt. Eihän sieltä nykyään tule kuin uusintoja laihdutusohjelmista ja juuri tuota tositeeveetä. Joskus harvoin sieltä sattuu tulemaan rikossarjoja, joita noin yleensä tykkään seurata.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kaupunkipörräystä ja iltaisen lenkin maisemia

Eilen oli todella kaunis päivä ja vietin sen pääasiassa kaupungilla pörräten. Eepulla oli kerho ja Liu meni päiväksi mummolle leikkimään. Kerhon jälkeen mentiin syömään paikalliseen italialaiseen ja olin tosi tyytyväinen omaan annokseeni (ravioleja kermaisessa pestokastikkeessa ja pecorinoa). En ollut aiemmin paikassa käynyt, joten positiivinen ylläri oli ja menen varmasti toistekin. Usein käyn Eepun kerhon aikana Liun kanssa kahvilla, joten ravintolareissu oli nyt pientä kompensaatiota isosiskolle, jota aina välillä on harmittanut, jos on kuullut meidän käyneen kahvilla. (Se Liun saama pillimehu on se kovin pala nieltäväksi..). Käytiin lisäksi askartelukaupassa hakemassa villaa pääsiäisaskarteluun ja höyheniä toki myös... askarteluista on tulossa ihan oma postaus parin viikon sisäään. Samalla reissulla vietiin Teen saama valokuvakehys kaiverrukseen ja saatiinkin se jo puolen tunnin päästä takaisin valmiina! Nopeaa palvelua!! :)


Iltasella lähdin ulkoilemaan, kun valoisaa riitti pitkälle iltaan. Miekkonen lähti tyttöjen kanssa mökille luistelemaan ja minä pakkasin pojan Manducaan ja lähdin taapertamaan perään. Tosin mun lähdössä kesti niin pitkään, että meidän ryhmärämä tuli mua vastaan puolessa välissä :D Tiedättehän, kun puette vauvan, sitten sille tulee nälkä, puette itsenne ja sitten akrobaatin elkein vääntelette Manducan ulkovaatteiden päälle lapsen nukkuessa jo valmiiksi... Ei sentään ollut kuumuudesta valmiiksi karjuva beibi "avustamassa" Manducan asennuksessa...


Hauskasti aurinko valaisee, vaikka painuu jo kovaa vauhtia horisontin taa...

Komeita puiden siluetteja!

Lenkki alkutekijöissään! (ja eka kuva minusta täällä blogimaailmassa)

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kemut kemuteltu! Kuinka onnistui yhdistää pienen pojan juhlat kahden tytön juhlien kanssa?


Meillä oli viikonloppuna pojan ristiäiset ja tyttöjen synttärit. Kuten jo aiemmin mainitsin, pientä haastetta tuli siitä, että pienen pojan ensijuhlien kanssa juhlittiin samalla kahden tyttösen juhlia. Tyttöjen ristiäisiin emme aikanaan lähettäneet kutsukortteja, mutta nyt yhteisjuhlien kohdalla laitoimme kutsut menemään. Kutsujen ohella esitimme toiveen lahjoihin liittyen. Mautonta tai ei, mutta teimme lahjalistan nettiin, jottei tulisi liikaa leluja tai liikaa sellaista, jota meillä on jo riittämiin.

Kutsutekstit:

Meno ajoittain jo hurjalta näyttää,
kun Eepu 4 ja Liu 2 vuotta täyttää.
Pikkuveli syntyi heille tammikuussa,
pian kuullaan miten pojan nimi ääntyy suussa.
On meillä alkuvuoden lapsia kolme ihanaa,
heitä haluamme nyt kerralla juhlistaa.
Tervetuloa lauantaina 14.3.2015 klo 15:00
Juhlapaikalle (Osoite 123)
onnittelemaan tyttäriämme ja juhlistamaan
poikamme kastetta!

Ilmoitathan mahdollisesta esteestä viim. ma 9.3.15

T: Laura ja Miekkonen




Lahjatoive:

On meillä kolme lasta, mut vain yksi huone lapsillemme.
Siispä seuraavaa nöyrästi toivomme.
Että lahjaksi tulisi vain ennalta sovittua. Jotain, jota
lapset tarvii tai lasten on tullut toivottua.
Kun huoneessa ei ole liikaa juttuja,
on siellä kivempi tavata tuttuja.
Mukavaa on olla, kun löytyy pikkuauto tai molla.
Me laitettiin kaikki toiveet nettiin, sieltä on
hyvä itsestä mukavin käydä ettiin.

Jos tapanasi ei ole netissä surffailla,
voit toiveista myös meille soitella.

Lahjalista: www.lahjalista.net/lahjalistannimi
Salasana: XXXXXX (huom! iso alkukirjain)

Olimme varanneet paikaksi erään metsästysseuran ylläpitämän tilan, koska halusimme istumapaikat kaikille ja se ei viiden hengen perheelle sovitetussa talossa oikein olisi toteutunut. Ymmärrettävää lienee myös, että kun juhlaan on pyydetty lähisuvun lisäksi kolmen lapsen kummit (jokaisella 5), juhlaväkeä oli melkoisesti (n.50). Emme myöskään halunneet alkaa porrastaa juhlia vieraiden osalta, koska minusta siinä tulee sitten helposti tunne, että "nyt tänne tulee jo seuraava porukka, mun pitäis lähteä pois, mutta ois ollu kiva vielä jutella "tuon ja tuon" kanssa sekä leikkiä kummilapsen kanssa". Vuokratila oli siis todella hyvä ratkaisu ja emme kyllä katuneet hetkeäkään!!

Tarjoilupöydän kukka-asetelma. Olin pyytänyt pinkkiä ja sinistä . Oli tuolla tyvessä sininen hortensia, jos oikein osasi katsoa. Vähän paremmin olisi voinut näkyä. Kovasti yritin painottaa, että tuosta pitäisi näkyä molemmat teemavärit...

Tarjoiluina meillä oli lämminruoka (kinkkukiusaus+vihersalaatti), kaksi täytekakkua, pullaa, sokerikaneliässiä ja prinsessakeksejä. Miekkonen vastasi lämpimän ruuan valmistuksesta ja mä hoidin kakut. Pullat tuli mun isän vaimon hyppysistä ja ässät mun äidiltä. Eepu oli toivonut prinsessakakkua, joten tein tuommoisen barbikakun. Siinä oli pohjassa vadelmaista tummaasuklaata. Täytteenä mustikka- ja puolukkacurdia, paahdettua valkosuklaata ja vanilijarahkaa. Päällinen oli ihan kermapursotuksia. Eepu oli hieman pettynyt nähdessään, että siinä oli perhosia ja muita koristeita. Olisi kuulemma pitänyt olla kunnolla pinkki eikä mitään perhosia :D Pojan, kutsutaan häntä blogissa nimellä Tee, kakussa oli täytteenä lakritsia ja sitruunacurdia. Päällä oli kermaa ja kukkia sokerimassasta. Mun ystävä teki tuon nukkuvan lapsen <3



Oli tosi onnistuneet juhlat minusta. Kaikki meni hyvin putkeen. Meillä oli kahvitusta hoitamassa Martoista kaksi ihanaa ihmistä, joten ei tarvinnut itse stressailla kahvinkeitosta tai ruokien esillelaitosta enää juhlien aikana.

Tällasia pompomeja oli isompina ja pienempinä pöydissä. Toki osa oli sävyltään erittäin pinkkejä ;)