Raakasuklaata ja mukavia hetkiä

 On tullut puuhailtua kaikenlaista. Jotain kivaa on tosin jäänyt tekemättäkin. Ei onneksi sen kummempaa kuin kuusenkerkkäsiirappia ;) Niin ja syreenisiirappia olin myös ajatellut tekeväni, mutta mun matkustelu haittaa kokeellista keittiötä (noita aineksia kun on saatavilla vain hetken)... Tuli tällä viikolla käytyä ystävän kanssa Tukholmassa. Tee oli mukana ja meinasinkin kirjailla ihan oman postauksen aiheesta "vauvan kanssa laivalla ja päivä Tukholmassa". 

Olen pikku hiljaa syttynyt raakasuklaalle ja raakakakuille. Tai lähinnä ajatukseen, että jostain herkullisesta saisi paljon kaikkia hyviä ravintoaineita ja kahvin kanssa nautittu suklaapala voisi oikeasti olla jollain tapaa terveellinen. Ostin sitten aineksia kaupasta ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Syntyi kookossuklaapaloja sekä "kuppikakkuja", joissa on pohjalla cashewpähkinää ja päällä mantelisuklaata. Molemmat oli oikein maistuvia ja varsinkin nuo "kuppikakut" yllättivät positiivisesti. Olin erittäin yllättynyt ehkäpä siksi, että kyseessä oli mun oma hetken mielijohteesta syntynyt resepti. Olin siis tätä ennen tehnyt vain noita ylläolevia kookospaloja.

Raakakakkuja kupissa :)

Jottei kukaan luule, että meno olisi liian terveellistä, on tullut kokkailtua muutakin. Meillä oli tänään mukava päivä, kun aamupäivällä kävi yhdet kaverit ja iltapäivällä toiset kaverit. Iltapäiväisten kavereiden kanssa nautittiin mutakakkua, joka onnistui yllättävän hyvin. Luulin uunista ottaessa, että meni kuivaksi, kun puutikkuun ei jäänyt mitään. Olin väärässä. Koostumus oli juuri oikeanlainen. Olin joutunut säätämään hieman reseptissä, koska mulla olikin 50g liian vähän suklaata. Tein suklaata noista aiemmin mainituista raakasuklaa-aineksista ja ainakin tässä kakussa se meni ihan suklaasta siinä missä tuo kaupan sulatettu levykin :)

Mutakakkua kauniilla syreeninkukilla, jotka tuoksullaan saivat mun pään kipeäksi...

Tein mulle ja Miekkoselle eilen tällaset "club sandwich"it... omnomnom!!

Muuten ollaan oltu lasten kanssa rennosti kotona. Mä en tykkää, jos kotipäiviä ei tule tarpeeksi. Ne on kaikkine kotitöineen jollain tapaa rentouttavia, kun voi vaan olla. Ja kaikkein paras on, jos sää suosii, silloin lapsiakaan ei tarvitse pukea ulkoiluun vaan he voivat mennä suht vapaasti. Muistavat vaan kengät eikä niiden unohtaminenkaan ole kovin vakavaa, jos lämpötila on reilu 20 astetta :)

Hiekkakakun koristelua a'la Eepu

Mökkiterassilla sielu lepää!! Vielä kun vesi lämpenisi niin voisi viettää päiviä polskien!!

Mä en koskaan sano ei letuille. Törkeen hyviä. Varsinkin muurikkaletut!!

Alkavaa hortoilua ja muuta keväistä

Viime syksynä Eepu kysyi minulta voisinko joku kerta tehdä nokkoslettuja. Totesin, että kevät on parasta nokkosten keruuaikaa ja lupasin palata asiaan keväällä. Se sopi tytölle. Nyt sitten havahduin, että kohta ne nokkoset on taas liian isoja (joo, voisihan niitä niittää, että uusi sato kasvaisi). Lettuja en vielä tehnyt, mutta mulla oli jääkaapissa perunamuussin jämä, niin sekoitin ryöpätyt ja silputut nokkoset muussiin, lisäsin vettä sekä jauhoja ja iskin uuniin. Tuli oikein maukkaita lepuskoita. Mausteeksi nokkosen lisäksi laitoin voikukkaa. Melko eksoottinen kokeilu minun keittiössäni, mutta tuskin jää ainoaksi kerraksi. Kävinkin mielenkiinnosta tilaamassa hortoiluaiheisen (hortoilulla viitataan villiyrttien ja -vihannesten keräämiseen, valmistamiseen ja säilöntään) uutiskirjeen. Jospa niitä kasveja tulisi hyödynnettyä enemmänkin. Nyt ajatuksena on, että kävisin poimimassa nokkosia kuivatusta varten. Voi sitten hyödyntää myöhemmin. Keräsimme Eepun kanssa myös voikukannuppuja, mutta niitä ei ehdittykään tänään valmistaa. Pitänee mennä tällä viikolla etsimään uudet nuput.

Meillä kaadettiin toissa viikonloppuna puita ja aika mielenkiintoinen runkovika paljastui yhdestä koivusta, kun runko paloiteltiin osiin! Mätä Suomi?

Tuo runko oli alkanut vahingoittua salaman iskettyä siihen. Tätä ei nähnyt ulospäin, joten onneksi kaadettiin. Ei olisi naurattanut, jos tuo puu olisi myrskyssä kaatunut rakennusten päälle.

Ollaan lasten kanssa käyty ihmettelemässä läheisellä ojalla kevättä. Aluksi oli sammakonkutua, mutta nyt siellä näkyi jo nuijapäitä. Edellisellä kerralla oli semmosia mininuijapäitä, jotka olivat vielä siinä kutumassassa. Toi on jännää seurata noiden kasvua. Varsinkin Eepu (ja äiti) on tosi innoissaan :)

Kukkaostoksilta myöhästyminen ja marttapuuska

Tänään kävin Teen kanssa 4kk neuvolassa. Sen piti alun perin olla ensi viikon maanantaina, kun se 4kk tulee täyteen vasta ensi viikon torstaina, mutta jonkun tuplabookkauksen vuoksi meidän aika siirrettiin eilen tälle aamulle. Meinasi tulla haasteita järjestää aikataulu aamulle, kun Eepun kerho alkaa ysiltä ja aika oli puoli yhdeksän. Saatiin sitten järkkäiltyä, kiitos Miekkosen liukuvan työajan.

Neuvolassa kaikki oli varsin mallikkaasti. Tyyppi on kasvanut sentin viikossa, ollen nyt 64cm. Hieman ihmettelen meidän vaatekaapin vaatteita, sillä iso osa 68 koon bodeista on jo pieniä. Liekö kuivuri pienentänyt tai sitten tyyppi on vaan niin äijä ;) Painoa ei ollut tullut nyt kuin jotain pari sataa grammaa, mutta ei ne olleet moksiskaan, sillä sanoivat sen energian kuluneen tuohon kasvuun. Kiinteiden aloituksesta kysyttiin, mutta kun vastasin aloittavamme ne vasta lähempänä 6kk ikää, asiasta ei keskusteltu sen enempää. Tykkään tuosta imetysmyönteisyydestä :) 

Kävimme kerhon aikana myös kahvilla ja paikassa ei ole lastenhoitohuonetta. Hyvin sujui vaipanvaihto myös pienellä lavuaaripöydällä :) Tässä päällä on myöhemmin tekstissä mainittu raidallinen neuletakki.

Käytiin Liun ja Teen kanssa neuvolan jälkeen kesäkukkaostoksilla, jossa sain huomata olevani aivan liian myöhään liikkeellä. Olisin halunnut neilikoita, mutta ei niitä kuulemma enää saa, kun ne oli suunnattu kylmempien ilmojen istutuksiin... niin... tänään oli se vajaa 10 astetta ja satoi kuin saavista. Hurjan kesäistä oli juu!! No ostin nyt muutaman miljoonakellon ja pari jotain enkelinsilmää (tai joku tuollanen). Pitää vielä yritää löytää sellaiset kivat roikkuvat amppelit jostain (nekin oli loppu, hitsivie!) ja sinne meinasin laittaa tota miljoonakelloa. Samaa kukkaa tulee nyt moneen istutukseen, koska se on kaunis (ja tarjouksessa). Huomenna kerhon aikoihin pitänee käydä amppeleita etsimässä ja sen jälkeen käydä shoppaamassa viitisen kukkaa lisää. Ja kärhön meinasin myös ostaa (tapettavaksi). Löysin nimittäin tuolta aitan uumenista sellaisen pajuisen tukiviritelmän.

Iltapäivä ja ilta sujuikin sitten marttaillen. Ensi alkuun päätin pyöräyttää kahdella eri tavalla maustettuja broileripyöryköitä. Tuli kahdella eri tavalla pyöräytettyjä broileripihvejä, kun taikina jäi vähän löysäksi. Pihvien ollessa uunissa keittelin pakastimesta puolukoita hilloksi ja pyöräytin leivän. Mulla on jonkunlainen pakastimen tyhjennys menossa, sillä ensi viikolla haluaisin sulattaa sen ennen tämän vuoden pakastuskautta.

Olin jo pitkään haaveillut cashewpähkinä-karpaloleivästä. Tämä oli jättikokoinen, yhteen leipään käytin koko 0,5 litran taikinan ;)

Osa näistä voisi pian haluta jo pakastimeen! #raparperi

 Viime lauantai oli hauskaa tekemistä täynnä. Kävin tyttöjen kanssa Ensi- ja Turvakotien liiton Leikin päivässä. Samassa yhteydessä oli myös kirppis. Tuo tapahtuma oli isolla kentällä ja siellä sai mm. tasapainoilla köyden päällä, mennä läpi "hämähäkinseitistä" (naruja ristiin rastiin ja piti mennä läpi koskematta), käydä heppa-ajelulla ja ihastella paloautoa. Olipa siellä myös yksi piste, jossa sai tehdä superisoja saippuakuplia. Miekkonen tuli sinne myöhemmin Teen kanssa. Kirpparilta tuli tehtyä pari hyvää ostosta. Olin jo useamman kirpparikierroksen verran yrittänyt löytää Teelle sopivan kokoista vetskarineuletakkia ja löysinkin supersöpön vaaleansiniraitaisen takin. Sitten mukaan lähti myös toinen "kotitakki" eli sellanen, jossa oli vähän haalistuneet värit. Yhdet housut löytyi myös.

Eepu ihmettelee tapahtuma-aluetta, Liu pyyhältää kohti paloautoa.

Leikin päivästä matka jatkui kotiin. Vuorossa oli Liun ja Teen päikkärin, joiden jälkeen suunnattiin kaverisynttäreille juhlistamaan 2- ja 4-vuotiaita siskoksia, jotka on meidän tyttöjen hyviä kavereita. Varsinkin Eepu ja kaverinsa V ovat mitä hulvattomin kaksikko. Ihana katsoa toisten ystävyyttä ja voi vain toivoa, että se säilyisi pitkään. Puitteet ainakin ovat hyvät, sillä asutaan samalla seudulla eikä kumpikaan perhe ajattele enää muuttavansa minnekään. Mulla itselläni ei ole vastaavaa noin varhain alkanutta ystävyyssuhdetta enää olemassa, joten jään mielenkiinnolla seuraamaan :)

Vietiin kamulle tällainen lahja, jonka paketointi tuotti alkuun päänvaivaa...

Kunnes keksin, että senhän voi naamioida kukkapaketiksi ;) Samaan tyyliin on joskus hurjina nuoruusvuosina paketoitu miestä väkevämpääkin. 

Perjantaina kävimme mun isovanhempien luona. Mun mummi on aina ollut kova leipomaan, mutta nyt hän ei meinaa enää jaksaa. Usein hän hakee nykyään tarjottavat kaupasta. Tiedän hänen nauttivan suunnattomasti, jos saa maistella jonkun itse tekemiä leivonnaisia, joten vein heille tuomisina sitruunakookoskuppikakkuja.

Viikonloppuna kaveri laitteli viestiä, että hänellä olisi lahjakortti Tukholman risteilylle ja pyysi minua mukaan. Mä odotan kuin kuuta nousevaa tätä risteilyä. Hetken hengähdystauko tähän hektiseen arkeen. Pikkumies lähtee mukaan, kun jotenkaan ei houkuttele se pumppausrumba ja maidon poisheittäminen. Ja se matkailu on vielä tuon ikäisen kanssa suhteellisen helppoa. Olisipa tämän tajunnut silloin esikoisen aikaan ;)

Kuulumisia ja kokkailuja

Täällä podetaan taas flunssaa koko perheen voimin, mutta ei olla annettu sen liiaksi häiritä elämää. Ollaan käyty normaalisti kaupassa, kerhoissa ja kavereilla. Tuon flunssan kun voi napata mistä vaan ja jos siltä haluaisi välttyä, joutuisi olemaan kotona suurimman osan vuodesta. Toki ymmärrän joidenkin ihmisten ärsytyksen flunssaisena kulkemisesta, mutta jos se nenän valuminen on syy jäädä kotiin, niin tosiaan ei paljoa muuta elämää vuoteen mahtuisi. Eri asia on sitten nämä vatsataudit, yms. niitä pyrin välttämään ja niitä sairastaessa ollaan kyllä kiltisti kotona. En halua kenellekään kyseistä kiusaa.Toivottavasti ei hetkeen tulisikaan kylään. Ja koska sairastelu ja ruuanlaitto sopii hyvin yhteen, niin kerronpa mitä on tullut tehtyä :D

Näyttää riisipuurolta, kun kiisseli meni vähän paakuille jääkaapissa. Ennen sitä oli tosi sileää. Onneksi tuo rakenne ei vaikuttanut makuun, joka oli herkullinen :)

Muutama päivä takaperin tuli tehtyä vanilijakiisseliä (tai maitokiisseliä, kuten itse sen paremmin tunnen), kun lastenjuhlista jäi laktoositonta maitojuomaa monta purkkia jäljelle. Itse en välitä sen mausta, joten en ruokajuomaksi itselleni ota (ja en halua omalla esimerkillä näyttää lapsille, ettei sitä voi juoda. Ennen en maistanut eroa ns. tavan maitoon, mutta raskaus muutti tämän ja nyt maistan eron..) Se maistui Eepulle ja hän pyysikin tekemään sitä pian uudestaan. Liu tapansa mukaan ei suostunut edes maistamaan. Kovasti muistuttaa tässä asiassa äitiään pienenä. Itsehän olen alkanut syömään mm. paistettua kananmunaa vasta kouluiässä. Siihen saakka en suostunut maistamaan ja olin vakaasti sitä mieltä, että sen on pakko olla hirveää.

Lastenjuhliin mun piti tehdä macarons-leivoksia, mutta en sitten saanut niiden väsäilyä (harjoitteluineen) mahdutettua ohjelmaani. Näin ollen valkuaisia jäi kakuntäytetahnojen tekemisestä (niihin meni keltuaisia) paljon jäljelle ja jotain piti keksiä. Siispä väkersin yhtenä iltana (terveenä) Pavlovaa varten ison ja pienen pohjan sekä muutaman leivospohjan. Ajattelin, että tuon pienemmän kakkupohjan voi perhe hyödyntää vaikkapa äitienpäivänä, jos haluavat tehdä mulle kakkua ;)

Nuo pikkumarengit söin kahvin kanssa, pitihän laatu varmistaa ;D

Suklainen (melkein muta-) kakku

Pidin Tupperikutsut tuossa torstaina ja sinne tuli leivottua suklaakakkua. Tarkoitus oli tehdä mutakakku, mutta en taas muistanut, että meidän uuni käy kuumempana kuin antaa asteikkovalitsemesta ymmärtää. Näin ollen kakku ei jäänyt yhtään kosteaksi sisältä. Onneksi se ei vaikuttanut makuun millään tapaa. Maku oli ihanan suklainen! Yhdistelin netistä löytämiäni mutakakkureseptejä ja sovelsin hieman, kun ostin normaalia Fazerin sinistä tumman suklaan sijaan. Jollain näistä tempuista saattaa myös olla tekemistä kosteuden puuttumisen takia, mutta epäilen eniten tuota uunia... Kauniimminkin olisi voinut tuon kakun jätskeineen asetella, mutta kun oli kiire syömään sitä ;)













Suklainen kakku (26cm irtopohjavuokaan)

4 kananmunaa
2 dl sokeria
200g voita
n. 200g suklaata (pitäisi olla tummaa, minulla oli maitosuklaata ja söin yhden rivin ;))
2 dl vehnäjauhoja
3 rkl aitoa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata rasva ja sulata suklaapalat tämän jälkeen rasvaan sekoittamalla. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita kuivat aineet muna-sokerivaahtoon ja tämän jälkeen lisää joukkoon vielä rasva-suklaaseos. Kaada taikina 26cm irtopohjavuokaan ja paista 175-200asteessa 15-25min.

Jos kakku on jäämässä kosteahkoksi, se hyllyy hieman uunista otettaessa. Itselläni kakku oli täysin kypsä eli ei jäänyt taikinaa hammastikkuun, kun tökkäsin sen keskelle. Pinta oli minulla jopa hieman liian tumma. Onneksi ystävämme tomusokeri pelastaa ;)

Tekniikkaa ja piparkakkutalon purkua

Tänään tuli säädettyä puhelimen kanssa urakalla. Halusin vain saada kuvat koneelle, mutta ei puhettakaan, että se olisi ollut helppo juttu. Käytössäni on (vielä pari päivää) Samsungin Galaxy S ja ei ollut yhtään niin helppo siirtää kuvia kuin Nokialaisista. Piti ihan joku ohjelma asentaa. (Meinasin myös äsken saada itkupotkuraivarit Picasan kanssa, mutta sain kuin sainkin pari kuvaa myös tänne asti ja vielä oikein päin...)

 Olin tehnyt joulunajaksi meille piparkakkutalon. Pienenä talon teki aina mummi. Nyt on mennyt vuosia, ettei mummi ole enää talourakkaan ryhtynyt, joten päätin yrittää itse. Olin kokeillut aiemminkin, mutta huonolla menestyksellä. Sitten kaupan valmiit piparkakkutalot ei oikein maistu miltään. Nyt onneksi onnistui, tein siis itse muotilla taikinasta. Katossa kokeilin ekaa kertaa pikeeriä ja sekin onnistui yllättävän hyvin. Ensi kerralla kokeilen kuumamarenkia :) Tämän päivän jälkeen taloa saa syödäkin, purkutalkoot siis alkoivat. Melkein harmittaa pistää paloiksi hieno talo. Mies jo ilmoitti syöneensä piipun. Sai kuulemma kerralla makeakiintiön täyteen. Enpä ihmettele.

Ja, TaDaa, ihka ensimmäiset neulomani hahtuvavillahousut ovat valmistuneet :) Käsiala ei ole ehkä tasaisinta mahdollista, mutta ei sillä väliä - ne ovat itsetehdyt ja ensimmäiset. Olen aika ylpeä! Hahtuva ei ollut minulle entuudestaan tuttu, joten omaa neulontatyyliä piti pari kertaa päivittää, kun aluksi lanka ei meinannut kestää ehjänä näpeissä. Neuloin housut jutta.fi:n ohjeen mukaan. Tai noh, ainakin yritin sitä parhaani mukaan tulkita oikein :)