Viime syksynä Eepu kysyi minulta voisinko joku kerta tehdä nokkoslettuja. Totesin, että kevät on parasta nokkosten keruuaikaa ja lupasin palata asiaan keväällä. Se sopi tytölle. Nyt sitten havahduin, että kohta ne nokkoset on taas liian isoja (joo, voisihan niitä niittää, että uusi sato kasvaisi). Lettuja en vielä tehnyt, mutta mulla oli jääkaapissa perunamuussin jämä, niin sekoitin ryöpätyt ja silputut nokkoset muussiin, lisäsin vettä sekä jauhoja ja iskin uuniin. Tuli oikein maukkaita lepuskoita. Mausteeksi nokkosen lisäksi laitoin voikukkaa. Melko eksoottinen kokeilu minun keittiössäni, mutta tuskin jää ainoaksi kerraksi. Kävinkin mielenkiinnosta tilaamassa hortoiluaiheisen (hortoilulla viitataan villiyrttien ja -vihannesten keräämiseen, valmistamiseen ja säilöntään) uutiskirjeen. Jospa niitä kasveja tulisi hyödynnettyä enemmänkin. Nyt ajatuksena on, että kävisin poimimassa nokkosia kuivatusta varten. Voi sitten hyödyntää myöhemmin. Keräsimme Eepun kanssa myös voikukannuppuja, mutta niitä ei ehdittykään tänään valmistaa. Pitänee mennä tällä viikolla etsimään uudet nuput.
Meillä kaadettiin toissa viikonloppuna puita ja aika mielenkiintoinen runkovika paljastui yhdestä koivusta, kun runko paloiteltiin osiin! Mätä Suomi?
Tuo runko oli alkanut vahingoittua salaman iskettyä siihen. Tätä ei nähnyt ulospäin, joten onneksi kaadettiin. Ei olisi naurattanut, jos tuo puu olisi myrskyssä kaatunut rakennusten päälle.
Ollaan lasten kanssa käyty ihmettelemässä läheisellä ojalla kevättä. Aluksi oli sammakonkutua, mutta nyt siellä näkyi jo nuijapäitä. Edellisellä kerralla oli semmosia mininuijapäitä, jotka olivat vielä siinä kutumassassa. Toi on jännää seurata noiden kasvua. Varsinkin Eepu (ja äiti) on tosi innoissaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti