Nyt on ollut tapetilla jonkin verran julki-imettäminen. Mediassa on ajoittain noussut esille tilanteita, joissa imettävää äitiä on pyydetty siirtymään miuualle tai ainakin käyttämään jotain suojaa. Sitten (tietysti) imettävä kansa älähtää kovasti ja voisinpa jopa sanoa, että jos vaikka kieltävä taho on jokin yritys, on yrityksen maine jossain määrin tahrattu. Äitien verkosto on suuri ja näin some-aikaan tieto leviää vilkkaasti. Täytyy tosin sanoa, että onneksi Suomi tuntuu olevan enemmän imetysmyönteinen kuin imetysvastainen maa.
Itse koen, että imettää saa ja pitää silloin, kun lapselle tulee nälkä. Se voi olla kauppareissulla, ravintolassa tai lenkkipolulla. Itse olen kaikkia lapsiani ruokkinut julkisella paikalla ja koskaan ei ole kukaan (vielä) tullut siihen puuttumaan. Viimeksi eilen syötin Teen eräässä lastenvaateliikkeessä, kun nälkäkiukku iski. Silloin sattui vielä niin, että myyjä juuri kysyi voiko jotenkin olla avuksi. Totesin, että muuten ei ole mitään, aioin kohta kassalle suunnata, mutta pojan meinasin ensin syöttää. Myyjä sanoi hymyillen, että kaiken mokomin. Myös ruokaostoksilla olen syöttänyt paristi. Kerran istuin semmosen myyjien rullat alla olevan jakkaran päällä lasten leluosastolla ja toisen kerran kenkäosastolla lasten "leikkinurkkauksen" vieressä. Isommat muksut viihdyttivät itseään ja Tee sai ruokailla rauhassa.
Joskus olen lukenut, että jotain äitiä on kehoitettu syöttämään lapsi vessassa. Tähän sitten monella foorumilla äidit ovat älähtäneet, että "en minä itsekään syö vessassa, niin ei tarvi lapsenikaan". Mä en ihan omalla kohdallani allekirjoita tätä. Tällä hetkellä vielä Tee on suhteellisen rauhallinen syöjä ja pystyy lähes häiriöttä syömään paikassa kuin paikassa. Mutta tiedän kokemuksesta, että vielä tulee se hetki, kun se ympäristö kiinnostaa niin hitsisti, että on välillä pakko kääntää pää ja katsoa mitä näkyy. Se on kuulkaa jokseenkin epämiellyttävää, kun lapsi nykäsee suun irti juuri imun ollessa tehokkaana. Tästähän seuraa se, että maito ruiskuu mihin sattuu ja worst case scenario voisi olla, että sitä roiskuu vaikka ohikulkevan päälle. No ehkä tuo skenaario on vähän liioiteltu, sillä silloin ohikulkijan pitäisi mennä puolen metrin päästä (tai vähän vajaa). Kuitenkin pointtini on se, että tässä ympäristöstä kiinnostumisvaiheessa se julki-imetys ei välttämättä olekaan enää mun juttuni (menen sinne vessaan syöttämään) tai ainakin se harso on sitten mukana vieläkin tiukemmin. Noissa yhtäkkisissä imemisen lopetuksissa saattaa nimittäin vilahtaa jotain. Muulloin ei juurikaan, sillä suosin imetyspaitoja, joiden suojissa ruokailu sujuu jokseenkin huomaamatta.
Välillä sitä miettii, että alkaako tämä yhteiskunta vieraantumaan siitä mikä on luonnollista. Kauhea melskaus ajoittain jostain rintaruokinnasta. C'moon! Lapsi saa emonsa nisästä ruokaa, näin nisäkkäitä kun ollaan. Se rintaruokinta ei ole kovin eroottista eikä kyllä se nännikään, joka saattaa pikaisesti vilahtaa. Ja niin, saattaahan joku äiti imettää niinkin, että se tissi napataan kauluksesta ulos ja sitten saattaa näkyä vähän paljasta pintaa, mutta pitkälti lapsen pää peittää senkin. A-P-U-A!!! Samaan aikaan telkkareista pistetään ulos kaikenmaailman nakudeittiohjelmaa ja muuta tositeeveetä kiintiösilikonitypyköineen. Ehkä hurjin kuulemani vertaus on, että julki-imetys olisi sama kuin mies kävisi julkisella paikalla pissalla. No ei ole sama. Imettäessä lapsi saa ruokaa eikä sukupuolielimet vilku. Tissihän on olemassa sitä varten, että se vauva saa ruokansa ;)
Summa summarum... Mä ainakin imetän vauvani siellä missä sille tulee nälkä. Pyrin etsimään rauhallisen paikan, jossa ruokailu sujuisi mahdollisimman hyvin. Sen verran häveliäs tosin olen, että pyrin minimoimaan mahdollisuudet vilautuksiin. En ymmärrä tätä ajoittain nousevaa metakkaa... Ja kumpi onkaan kivempi tilanne esimerkiksi ravintolan viereisessä pöydässä - nälkäänsä hurjasti itkevä lapsi vai vaivihkaa tapahtuva imetys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti