Meillä Tee täytti tänään puolivuotta. Aika menee ihan liian nopeasti! Vasta se pieni pötkylä syntyi ja nyt hän opettelee määrätietoisen innokkaasti uusia taitojaan.
Tee on aivan hurmaava pieni mies!! Hän ei vielä ole aivan ymmärtänyt ryömintää, mutta saa itsensä liikkeelle. Hän nostaa takamuksen konttausasentoon, painaa pään käsiin lattiaan ja ponnistaa eteenpäin. Kieriminen onnistuu ja akselin ympäri pyörintä. Tänään hän aloitti jokeltamaan. Hän oli pöydän ääressä istumassa, kun laitoin ruokaa ja oikein antaumuksella kertoi mulle "taataavaavaataavaa..." Aika liikkis!
Mä onnistuin tavoitteessani täysimettää 6kk. En ollut poissulkenut mahdollisuutta antaa korviketta mun poissaollessa, mutta ei tullut tällaiselle tarvetta. Huikeeta. Olen iloinen! Luin tässä viikon sisällä jonkin artikkelin, että varsinkin niillä äideillä, joilla jää synnytyksestä jotain kaihertamaan mieltä, on suuri halu onnistua imetyksestä. Allekirjoitan. Mähän olin todella ärsyyntynyt, että mun kroppani ei osannut käynnistää itse synnytystä sallittujen aikarajojen puitteissa. Kolmas kerta ja hitto vie taas sama juttu!! Tämän imetyksen tiesin jossain määrin onnistuvan, kun olinhan tyttöjä imettänyt vuotiaiksi asti. Mutta aloitin kiinteitä aiemmin. Nyt jäi hyvä mieli, kun tämä onnistui. Kontrollifriikki mikä kontrollifriikki. Ja täytyy korostaa. Tämä on mun ajatus MUN imetyksestä. Oikeasti mulle ei ole väliä imetetäänkö vai ruokitaanko korvikkeella muiden lapsia. Toki jos multa kysytään niin kannustan imetykseen ja yritän auttaa sen onnistumisessa. Mutta pääasia, että lapsi kasvaa ja voi hyvin.
Tänään Tee sai ensimmäisen kerran maistella muuta kuin maitoa ja meillä aloitettiin porkkanalla. Alkuun maisteli ihmeissään. Tuli ne tyypilliset inhoväristykset (varmaan kun ekan kerran nielasi jotain muuta kuin nestettä) ja kyllä hän jopa alkoi innokkaasti läpsyttämään pöytää käsillä. Toisella maistelukerralla hän suostui muutaman lusikan kärjellisen ottamaan, mutta sitten meni suu tiukaksi viivaksi. Ei tainnut olla heti hittijuttu tuo syöminen :D Nooh, huomenna jatkuu harkat :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Imetys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Imetys. Näytä kaikki tekstit
tiistai 28. heinäkuuta 2015
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
Asiaa (julki-)imetyksestä
Nyt on ollut tapetilla jonkin verran julki-imettäminen. Mediassa on ajoittain noussut esille tilanteita, joissa imettävää äitiä on pyydetty siirtymään miuualle tai ainakin käyttämään jotain suojaa. Sitten (tietysti) imettävä kansa älähtää kovasti ja voisinpa jopa sanoa, että jos vaikka kieltävä taho on jokin yritys, on yrityksen maine jossain määrin tahrattu. Äitien verkosto on suuri ja näin some-aikaan tieto leviää vilkkaasti. Täytyy tosin sanoa, että onneksi Suomi tuntuu olevan enemmän imetysmyönteinen kuin imetysvastainen maa.
Itse koen, että imettää saa ja pitää silloin, kun lapselle tulee nälkä. Se voi olla kauppareissulla, ravintolassa tai lenkkipolulla. Itse olen kaikkia lapsiani ruokkinut julkisella paikalla ja koskaan ei ole kukaan (vielä) tullut siihen puuttumaan. Viimeksi eilen syötin Teen eräässä lastenvaateliikkeessä, kun nälkäkiukku iski. Silloin sattui vielä niin, että myyjä juuri kysyi voiko jotenkin olla avuksi. Totesin, että muuten ei ole mitään, aioin kohta kassalle suunnata, mutta pojan meinasin ensin syöttää. Myyjä sanoi hymyillen, että kaiken mokomin. Myös ruokaostoksilla olen syöttänyt paristi. Kerran istuin semmosen myyjien rullat alla olevan jakkaran päällä lasten leluosastolla ja toisen kerran kenkäosastolla lasten "leikkinurkkauksen" vieressä. Isommat muksut viihdyttivät itseään ja Tee sai ruokailla rauhassa.
Joskus olen lukenut, että jotain äitiä on kehoitettu syöttämään lapsi vessassa. Tähän sitten monella foorumilla äidit ovat älähtäneet, että "en minä itsekään syö vessassa, niin ei tarvi lapsenikaan". Mä en ihan omalla kohdallani allekirjoita tätä. Tällä hetkellä vielä Tee on suhteellisen rauhallinen syöjä ja pystyy lähes häiriöttä syömään paikassa kuin paikassa. Mutta tiedän kokemuksesta, että vielä tulee se hetki, kun se ympäristö kiinnostaa niin hitsisti, että on välillä pakko kääntää pää ja katsoa mitä näkyy. Se on kuulkaa jokseenkin epämiellyttävää, kun lapsi nykäsee suun irti juuri imun ollessa tehokkaana. Tästähän seuraa se, että maito ruiskuu mihin sattuu ja worst case scenario voisi olla, että sitä roiskuu vaikka ohikulkevan päälle. No ehkä tuo skenaario on vähän liioiteltu, sillä silloin ohikulkijan pitäisi mennä puolen metrin päästä (tai vähän vajaa). Kuitenkin pointtini on se, että tässä ympäristöstä kiinnostumisvaiheessa se julki-imetys ei välttämättä olekaan enää mun juttuni (menen sinne vessaan syöttämään) tai ainakin se harso on sitten mukana vieläkin tiukemmin. Noissa yhtäkkisissä imemisen lopetuksissa saattaa nimittäin vilahtaa jotain. Muulloin ei juurikaan, sillä suosin imetyspaitoja, joiden suojissa ruokailu sujuu jokseenkin huomaamatta.
Välillä sitä miettii, että alkaako tämä yhteiskunta vieraantumaan siitä mikä on luonnollista. Kauhea melskaus ajoittain jostain rintaruokinnasta. C'moon! Lapsi saa emonsa nisästä ruokaa, näin nisäkkäitä kun ollaan. Se rintaruokinta ei ole kovin eroottista eikä kyllä se nännikään, joka saattaa pikaisesti vilahtaa. Ja niin, saattaahan joku äiti imettää niinkin, että se tissi napataan kauluksesta ulos ja sitten saattaa näkyä vähän paljasta pintaa, mutta pitkälti lapsen pää peittää senkin. A-P-U-A!!! Samaan aikaan telkkareista pistetään ulos kaikenmaailman nakudeittiohjelmaa ja muuta tositeeveetä kiintiösilikonitypyköineen. Ehkä hurjin kuulemani vertaus on, että julki-imetys olisi sama kuin mies kävisi julkisella paikalla pissalla. No ei ole sama. Imettäessä lapsi saa ruokaa eikä sukupuolielimet vilku. Tissihän on olemassa sitä varten, että se vauva saa ruokansa ;)
Summa summarum... Mä ainakin imetän vauvani siellä missä sille tulee nälkä. Pyrin etsimään rauhallisen paikan, jossa ruokailu sujuisi mahdollisimman hyvin. Sen verran häveliäs tosin olen, että pyrin minimoimaan mahdollisuudet vilautuksiin. En ymmärrä tätä ajoittain nousevaa metakkaa... Ja kumpi onkaan kivempi tilanne esimerkiksi ravintolan viereisessä pöydässä - nälkäänsä hurjasti itkevä lapsi vai vaivihkaa tapahtuva imetys?
Itse koen, että imettää saa ja pitää silloin, kun lapselle tulee nälkä. Se voi olla kauppareissulla, ravintolassa tai lenkkipolulla. Itse olen kaikkia lapsiani ruokkinut julkisella paikalla ja koskaan ei ole kukaan (vielä) tullut siihen puuttumaan. Viimeksi eilen syötin Teen eräässä lastenvaateliikkeessä, kun nälkäkiukku iski. Silloin sattui vielä niin, että myyjä juuri kysyi voiko jotenkin olla avuksi. Totesin, että muuten ei ole mitään, aioin kohta kassalle suunnata, mutta pojan meinasin ensin syöttää. Myyjä sanoi hymyillen, että kaiken mokomin. Myös ruokaostoksilla olen syöttänyt paristi. Kerran istuin semmosen myyjien rullat alla olevan jakkaran päällä lasten leluosastolla ja toisen kerran kenkäosastolla lasten "leikkinurkkauksen" vieressä. Isommat muksut viihdyttivät itseään ja Tee sai ruokailla rauhassa.
Joskus olen lukenut, että jotain äitiä on kehoitettu syöttämään lapsi vessassa. Tähän sitten monella foorumilla äidit ovat älähtäneet, että "en minä itsekään syö vessassa, niin ei tarvi lapsenikaan". Mä en ihan omalla kohdallani allekirjoita tätä. Tällä hetkellä vielä Tee on suhteellisen rauhallinen syöjä ja pystyy lähes häiriöttä syömään paikassa kuin paikassa. Mutta tiedän kokemuksesta, että vielä tulee se hetki, kun se ympäristö kiinnostaa niin hitsisti, että on välillä pakko kääntää pää ja katsoa mitä näkyy. Se on kuulkaa jokseenkin epämiellyttävää, kun lapsi nykäsee suun irti juuri imun ollessa tehokkaana. Tästähän seuraa se, että maito ruiskuu mihin sattuu ja worst case scenario voisi olla, että sitä roiskuu vaikka ohikulkevan päälle. No ehkä tuo skenaario on vähän liioiteltu, sillä silloin ohikulkijan pitäisi mennä puolen metrin päästä (tai vähän vajaa). Kuitenkin pointtini on se, että tässä ympäristöstä kiinnostumisvaiheessa se julki-imetys ei välttämättä olekaan enää mun juttuni (menen sinne vessaan syöttämään) tai ainakin se harso on sitten mukana vieläkin tiukemmin. Noissa yhtäkkisissä imemisen lopetuksissa saattaa nimittäin vilahtaa jotain. Muulloin ei juurikaan, sillä suosin imetyspaitoja, joiden suojissa ruokailu sujuu jokseenkin huomaamatta.
Välillä sitä miettii, että alkaako tämä yhteiskunta vieraantumaan siitä mikä on luonnollista. Kauhea melskaus ajoittain jostain rintaruokinnasta. C'moon! Lapsi saa emonsa nisästä ruokaa, näin nisäkkäitä kun ollaan. Se rintaruokinta ei ole kovin eroottista eikä kyllä se nännikään, joka saattaa pikaisesti vilahtaa. Ja niin, saattaahan joku äiti imettää niinkin, että se tissi napataan kauluksesta ulos ja sitten saattaa näkyä vähän paljasta pintaa, mutta pitkälti lapsen pää peittää senkin. A-P-U-A!!! Samaan aikaan telkkareista pistetään ulos kaikenmaailman nakudeittiohjelmaa ja muuta tositeeveetä kiintiösilikonitypyköineen. Ehkä hurjin kuulemani vertaus on, että julki-imetys olisi sama kuin mies kävisi julkisella paikalla pissalla. No ei ole sama. Imettäessä lapsi saa ruokaa eikä sukupuolielimet vilku. Tissihän on olemassa sitä varten, että se vauva saa ruokansa ;)
Summa summarum... Mä ainakin imetän vauvani siellä missä sille tulee nälkä. Pyrin etsimään rauhallisen paikan, jossa ruokailu sujuisi mahdollisimman hyvin. Sen verran häveliäs tosin olen, että pyrin minimoimaan mahdollisuudet vilautuksiin. En ymmärrä tätä ajoittain nousevaa metakkaa... Ja kumpi onkaan kivempi tilanne esimerkiksi ravintolan viereisessä pöydässä - nälkäänsä hurjasti itkevä lapsi vai vaivihkaa tapahtuva imetys?
perjantai 24. lokakuuta 2014
Ajatuksia imetyksestä
Ajattelinpa avata omia ajatuksiani imetyksen suhteen. Onhan kyseessä aihe, josta monella on mielipide. Imetys vai pulloruokinnalla korviketta - asia, josta monet tykkäävät väitellä pitkään. Tarpeeksi kevyttä juuri näin perjantai-iltapäivään sopivaksi ;)
Täytyy nyt draamahakuisille heti pistää tällainen poopperi, että mä olen aika neutraali tuon vastakkaisasettelun kannalta aina tiettyyn pisteeseen asti. Tämä postaus ei ole mikään oodi imetykselle tai pulloruokkijoiden dissaus.
Itse ajattelen, että imetys on luonnollinen tapa ruokkia oma lapsi. Minulle oli itsestään selvää, että tulen tällä tavoin lapseni ruokkimaan. Sitä en tiennyt, että se voisi olla mahdotonta. Joillekin se on, vaikka halua imettää olisi. Siksi olen iloinen, että onnistuin kahden ensimmäisen kohdalla ja toivottavasti tämän kolmannenkin kohdalla. Meillä lapset ovat saaneet mun pumppaamaa maitoa, kun olen ollut poissa. Pääasiassa siis. Kyllä molemmat saivat korvikettakin, mutta yritettiin välttää sitä. Syy oli niinkin yksinkertainen, että molemmille likoille tuli korvikkeen jälkeen maha tosi kipeeksi. Siinähän sitten äippä ja iskä vuorotellen hytkytteli, että ei tarvinut huutokonsertista koko iltaa ja yötä nauttia.
Mä ymmärrän korvikkeella ruokinnan useimmissa tilanteissa - Kun imetys ei ole onnistunut syystä tai toisesta (plussaa yrityksestä, isompi plussa imetystukiäidin kanssa keskustelusta) tai lapsella on allergioita tai jos on vaikka äidillä semmoinen lääkitys, että sen aikana ei voi imettää tai jos äiti tuntee "kehoonsa kajoamisen" epämiellyttävänä esimerkiksi aiemman elämän seksuaalisen hyväksi käytön vuoksi. On niitä syitä varmaan muitakin, jolloin en ruokintatavasta hätkähdä. Oikeastaan ainoa syy, joka pistää vihaksi on "tissit on mua ja mun miestä varten" tai "mä en halua et ne alkaa roikkumaan tai että lapsi niitä imeskelisi" tai "mä haluun et menkat alkaa et toinen lapsi sais nopee alkunsa". Eli siis itsekkäät ja/tai ulkonäölliset syyt. Tiedän äitejä, jotka eivät jostain syystä ole kokeneet itse imetystä omakseen, mutta sitten pumppaavat lasta varten maidot pulloon. Se on minusta täysin ok. Mutta se, että otetaan maidonnousua ehkäisevä pilleri, ettei bosat ala roikkua... hohhoi. Mä olen kaksi lasta imettänyt ja kuppikoko tippui yhdellä. Varsinaista maan vetovoiman vaikutusta en kuitenkaan ole huomannut. Katsotaan tämän kolmannen jälkeen..
Mua hätkähdytti ensimmäisen synnytyksen jälkeen se, että se imetys sattui. Paljon. Ja se sattui aika pitkään. Muistan välillä purreeni hammasta lasta ruokkiessani ja toivoin mahan olevan pian täysi. Jouduin käyttämään alkuun rintakumia ja erilaisia hoitavia voiteita kului kiitettävästi. Muistan, kun välillä tiesin pahimman kivun alkavan kolmannella imaisulla... laskin: yks, kaks, voi prkl, ai stna.. jne... päässäni tietysti. Enhän mä nyt lapsen kuullen. Onneksi tuo kipu sitten hellitti. En muista kauanko siihen meni, mutta hellitti kuitenkin. En siis sinänsä ihmettele, jos joku jättää leikin kesken jo ensalkuun tuon kivun vuoksi.
Tokan synnytyksen jälkeen odotin tuota samaa kipua, mutta sitä ei tullutkaan. Ilmeisesti kipu johtui vain jostain maitotiehyiden avautumisesta tai vastaavasta. Järkeilin näin, koska sitä ei enää toisella kertaa tullut.
Samoin minut yllätti se, että alussa imetys sai aikaan järkyttävät jälkisupistukset. Voi vitsit, ekan kerran kun ne koki, se oli aika shokki. Itselläni ne tuntuivat tosi voimakkaana. Paitsi taas tokan synnytyksen jälkeen tuntui vain vähän painetta selässä/lantionseudulla.
Olen imettänyt molempia likkoja vuoden. Eepu alkoi syödä soseita 4kk iässä ja Liu kyllä maisteli 4kk iässä, mutta olin niin laiska, että havahduin 6kk kohdalla, että pitäisi oikeasti alkaa tarjota lapselle muutakin kuin maitoa. Eepun kanssa vierottaminen vuoden iässä meni helposti. Sitten Liun kanssa ajattelin toistaa samaa kaavaa ja se ei sitten mennytkään niin jouhevasti. Liulla oli juuri samaa aikaan jokin eroahdistusvaihe ja kaipasi syliä paljon. Ei siis ollenkaan ideaali kehitysvaihe vieroitukseen. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että olisi pitänyt varttua vaikka kuukausi. Ei vaan taas tajunnut, että tytöt ovat eri puusta, vaikka sisaruksia ovatkin. Ei mene kehitys yksyhteen. Nyt sen on onneksi jo tajunnut.
Tätä kolmatta vauvaa varttuessa olen toki miettinyt, että imetän myös häntä sinne jonnekin vuoden kieppeille. Toivon, että tämä onnistuu. Itse koen, että en jaksaisi sellaista pullorumbaa - maidon lämmitystä, pullojen pesua ja ulos lähtiessä pitäisi olla ruokapullo valmiina. Joku kokee päinvastoin. Tuota vuoden ikää olen pitänyt rajana, koska sen jälkeen voi alkaa antaa lehmänmaitoa. Ei tarvitse ostaa kalliita korvikkeita.
Olen muuten huomannut, että usein pulloruokituille lapsille annetaan pidempään iltamaitoa kuin rintaruokituille. Perusteluna yleensä on, että lapsi nukahtaa helposti, kun menee maitopullon kanssa nukkumaan. Enkä ihmettele. Kyllähän se oma juttunsa aina on vierottaa. Vierotti sitten rintamaidosta tai muusta rutiinista, kuten tutista. Samoin olen huomannut, että monet pulloruokitut lapset käyttävät pidempään tuttipulloa, kun rintaruokitut ovat siirtyneet käyttämään nokkamukeja. Ehkä siinä on se, että tavallaan rutinoidutaan tekemään asiat tietyllä tapaa ja sitten imettäjillä tulee vaan jossain vaiheessa mieleen, että voisi sen juomapuolen hoitaa muulla tavalla. Meillä likat eivät ole ruokapöytäiässä ollessaan käyttäneet tuttipulloja, kun ovat ruokailemassa. Sitten on erikseen imetyshetket ja mun ollessa poissa niissä tilanteissa on vain ne pullot käytössä. Muuten on ollut nokkis tai snapsilasi. Ja ettei menisi liian imetysmyönteiseksi, niin olen myös huomannut, että usein pelkästään korvikeruokitut lapset nukkuvat täysiä öitä nopeammin (korvikkeen imeytyminen kestää kauemmin ja nälkä tulee myöhemmin kuin imetetyillä, joilla äidinmaidon imeytyminen on nopeampaa). Toki tässäkin tuli nyt yleistettyä, joten ei voi aina olettaa asioiden menevän edellä kuvatuilla tavoilla.
Tosiaan syitä ruokkia lasta korvikkeella on niin monia, että mielestäni ei saisi siitä äitejä syyllistää. Meistä ei kukaan ulkopuolinen voi tietää perimmäisiä syitä, joten tietämättään ei pidä kulmia kohotella. Tärkeintähän aina on, että vauva saa läheisyyttä ruokintahetkellä. Imetyksessä se tulee luonnostaan, pullolla ruokittaessa tulee vaan muistaa pitää vauvaa sylissä eikä lykätä pulloa sitterissä heiluttelevalle mukelolle. En usko alkuunkaan, että korviketta saaneet lapset olisivat saaneet huonomman alun elämälleen tai muuta vastaavaa. Pääasia, että lapsi saa ruokaa, kun on nälkä ja hänen viesteihinsä vastataan muutenkin.
Peace.
Täytyy nyt draamahakuisille heti pistää tällainen poopperi, että mä olen aika neutraali tuon vastakkaisasettelun kannalta aina tiettyyn pisteeseen asti. Tämä postaus ei ole mikään oodi imetykselle tai pulloruokkijoiden dissaus.
Itse ajattelen, että imetys on luonnollinen tapa ruokkia oma lapsi. Minulle oli itsestään selvää, että tulen tällä tavoin lapseni ruokkimaan. Sitä en tiennyt, että se voisi olla mahdotonta. Joillekin se on, vaikka halua imettää olisi. Siksi olen iloinen, että onnistuin kahden ensimmäisen kohdalla ja toivottavasti tämän kolmannenkin kohdalla. Meillä lapset ovat saaneet mun pumppaamaa maitoa, kun olen ollut poissa. Pääasiassa siis. Kyllä molemmat saivat korvikettakin, mutta yritettiin välttää sitä. Syy oli niinkin yksinkertainen, että molemmille likoille tuli korvikkeen jälkeen maha tosi kipeeksi. Siinähän sitten äippä ja iskä vuorotellen hytkytteli, että ei tarvinut huutokonsertista koko iltaa ja yötä nauttia.
Mä ymmärrän korvikkeella ruokinnan useimmissa tilanteissa - Kun imetys ei ole onnistunut syystä tai toisesta (plussaa yrityksestä, isompi plussa imetystukiäidin kanssa keskustelusta) tai lapsella on allergioita tai jos on vaikka äidillä semmoinen lääkitys, että sen aikana ei voi imettää tai jos äiti tuntee "kehoonsa kajoamisen" epämiellyttävänä esimerkiksi aiemman elämän seksuaalisen hyväksi käytön vuoksi. On niitä syitä varmaan muitakin, jolloin en ruokintatavasta hätkähdä. Oikeastaan ainoa syy, joka pistää vihaksi on "tissit on mua ja mun miestä varten" tai "mä en halua et ne alkaa roikkumaan tai että lapsi niitä imeskelisi" tai "mä haluun et menkat alkaa et toinen lapsi sais nopee alkunsa". Eli siis itsekkäät ja/tai ulkonäölliset syyt. Tiedän äitejä, jotka eivät jostain syystä ole kokeneet itse imetystä omakseen, mutta sitten pumppaavat lasta varten maidot pulloon. Se on minusta täysin ok. Mutta se, että otetaan maidonnousua ehkäisevä pilleri, ettei bosat ala roikkua... hohhoi. Mä olen kaksi lasta imettänyt ja kuppikoko tippui yhdellä. Varsinaista maan vetovoiman vaikutusta en kuitenkaan ole huomannut. Katsotaan tämän kolmannen jälkeen..
Mua hätkähdytti ensimmäisen synnytyksen jälkeen se, että se imetys sattui. Paljon. Ja se sattui aika pitkään. Muistan välillä purreeni hammasta lasta ruokkiessani ja toivoin mahan olevan pian täysi. Jouduin käyttämään alkuun rintakumia ja erilaisia hoitavia voiteita kului kiitettävästi. Muistan, kun välillä tiesin pahimman kivun alkavan kolmannella imaisulla... laskin: yks, kaks, voi prkl, ai stna.. jne... päässäni tietysti. Enhän mä nyt lapsen kuullen. Onneksi tuo kipu sitten hellitti. En muista kauanko siihen meni, mutta hellitti kuitenkin. En siis sinänsä ihmettele, jos joku jättää leikin kesken jo ensalkuun tuon kivun vuoksi.
Tokan synnytyksen jälkeen odotin tuota samaa kipua, mutta sitä ei tullutkaan. Ilmeisesti kipu johtui vain jostain maitotiehyiden avautumisesta tai vastaavasta. Järkeilin näin, koska sitä ei enää toisella kertaa tullut.
Samoin minut yllätti se, että alussa imetys sai aikaan järkyttävät jälkisupistukset. Voi vitsit, ekan kerran kun ne koki, se oli aika shokki. Itselläni ne tuntuivat tosi voimakkaana. Paitsi taas tokan synnytyksen jälkeen tuntui vain vähän painetta selässä/lantionseudulla.
Olen imettänyt molempia likkoja vuoden. Eepu alkoi syödä soseita 4kk iässä ja Liu kyllä maisteli 4kk iässä, mutta olin niin laiska, että havahduin 6kk kohdalla, että pitäisi oikeasti alkaa tarjota lapselle muutakin kuin maitoa. Eepun kanssa vierottaminen vuoden iässä meni helposti. Sitten Liun kanssa ajattelin toistaa samaa kaavaa ja se ei sitten mennytkään niin jouhevasti. Liulla oli juuri samaa aikaan jokin eroahdistusvaihe ja kaipasi syliä paljon. Ei siis ollenkaan ideaali kehitysvaihe vieroitukseen. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että olisi pitänyt varttua vaikka kuukausi. Ei vaan taas tajunnut, että tytöt ovat eri puusta, vaikka sisaruksia ovatkin. Ei mene kehitys yksyhteen. Nyt sen on onneksi jo tajunnut.
Tätä kolmatta vauvaa varttuessa olen toki miettinyt, että imetän myös häntä sinne jonnekin vuoden kieppeille. Toivon, että tämä onnistuu. Itse koen, että en jaksaisi sellaista pullorumbaa - maidon lämmitystä, pullojen pesua ja ulos lähtiessä pitäisi olla ruokapullo valmiina. Joku kokee päinvastoin. Tuota vuoden ikää olen pitänyt rajana, koska sen jälkeen voi alkaa antaa lehmänmaitoa. Ei tarvitse ostaa kalliita korvikkeita.
Olen muuten huomannut, että usein pulloruokituille lapsille annetaan pidempään iltamaitoa kuin rintaruokituille. Perusteluna yleensä on, että lapsi nukahtaa helposti, kun menee maitopullon kanssa nukkumaan. Enkä ihmettele. Kyllähän se oma juttunsa aina on vierottaa. Vierotti sitten rintamaidosta tai muusta rutiinista, kuten tutista. Samoin olen huomannut, että monet pulloruokitut lapset käyttävät pidempään tuttipulloa, kun rintaruokitut ovat siirtyneet käyttämään nokkamukeja. Ehkä siinä on se, että tavallaan rutinoidutaan tekemään asiat tietyllä tapaa ja sitten imettäjillä tulee vaan jossain vaiheessa mieleen, että voisi sen juomapuolen hoitaa muulla tavalla. Meillä likat eivät ole ruokapöytäiässä ollessaan käyttäneet tuttipulloja, kun ovat ruokailemassa. Sitten on erikseen imetyshetket ja mun ollessa poissa niissä tilanteissa on vain ne pullot käytössä. Muuten on ollut nokkis tai snapsilasi. Ja ettei menisi liian imetysmyönteiseksi, niin olen myös huomannut, että usein pelkästään korvikeruokitut lapset nukkuvat täysiä öitä nopeammin (korvikkeen imeytyminen kestää kauemmin ja nälkä tulee myöhemmin kuin imetetyillä, joilla äidinmaidon imeytyminen on nopeampaa). Toki tässäkin tuli nyt yleistettyä, joten ei voi aina olettaa asioiden menevän edellä kuvatuilla tavoilla.
Tosiaan syitä ruokkia lasta korvikkeella on niin monia, että mielestäni ei saisi siitä äitejä syyllistää. Meistä ei kukaan ulkopuolinen voi tietää perimmäisiä syitä, joten tietämättään ei pidä kulmia kohotella. Tärkeintähän aina on, että vauva saa läheisyyttä ruokintahetkellä. Imetyksessä se tulee luonnostaan, pullolla ruokittaessa tulee vaan muistaa pitää vauvaa sylissä eikä lykätä pulloa sitterissä heiluttelevalle mukelolle. En usko alkuunkaan, että korviketta saaneet lapset olisivat saaneet huonomman alun elämälleen tai muuta vastaavaa. Pääasia, että lapsi saa ruokaa, kun on nälkä ja hänen viesteihinsä vastataan muutenkin.
Peace.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)