Tapahtumarikas eilinen päivä

Voi vitsit! Eilinen päivä oli kyllä aikamoinen. Aamu alkoi suhteellisen seesteisesti, mutta pihalle päästyämme alkoi action. Olin päästänyt tytöt ulos jo ennakkoon, kun jäin sisälle laittamaan Teen aamupäikkärivalmiiksi ja omat vaatteet päälleni. Tee nukahtikin sitten sisälle, joten suuntasin itse pihalle - juuri oikeaan aikaan. Meidän katti leikki jollain pihalla ja nyt kun sillä on välillä ollut jos millaista hiirtä siellä pallottelussa, menin nytkin katsomaan mikä siellä saa kissaan eloa...

SE OLI KYY!!

En alkuun meinannut edes erottaa, että mikä siellä oli. Jokin pieni ruskea möykky. Kunnes näin sen hyökkäävän ylös päin kissan lyödessä tassuilla. Ei muuta kuin keinolla millä hyvänsä kissa kiinni ja sisälle (yritin ensin siirtää vain muualle, mutta tietty ampaisi samantien saaliinsa luo). Kävin hakemassa lapion, jolla vähän taputtelin lieroa. Tulipa lastenkin nähtyä millaiseen ei saa koskea ja kovin oli varsinkin Eepu totinen, kun kerroin mitä käärmeen purema voi aiheuttaa. Tuo oli poikanen, toivottavasti niitä ei kohta vilise lisää jostain!! Ennen tuota taputtelua mun piti kyllä vielä tsekata googlesta, että miltä näyttää kyyn ja vaskitsan poikaset ja miten ne eroaa. Täällä kun on noita rauhoitettuja vaskitsojakin. Aika varma olin kyllä jo ennen googlailua tuon lajista, sillä tällä otuksella oli aika selkeä sahalaita selässä. Enpä ollut aiemmin moiseen täällä törmännyt!

Jottei päivä olisi ollut liian tapahtumatylsä, pääsin käymään Liun kanssa terveyskeskuksessa ennen iltaruokaa. Olin juuri saanut Teen syötettyä ja hän oli sylissäni olkkarissa. Liu tuli siihen sitten esittämään minulle balettia. Piti kädellä kiinni telkkaritasosta ja seisoi yhdellä jalalla. Sitten hän päätti tehdä piruetin - ja kaatui! Pää osui ilmeisesti suoraan siihen telkkatason kulmaan. Kauhea parku, jonka luulin ensin johtuvan siitä epäonnistuneesta piruetista (keskimmäiseni on hieman dramaattinen, jos jokin ei mene suunnitellusti). Pyysin hänet sohvalle viereen ja yhtäkkiä joka paikka on veressä. Tee oli mun jalkojen päällä ja verinen lohdutettava kainalossa. Onneksi sain Teen siirrettyä turvallisesti lattialle ja samalla pidettyä Liun rauhallisena, kun hänhän kiihtyi vain siitä, kun ne kädet oli veriset (onneksi ei nähnyt itseään peilistä). Tämä tapahtui 12:20. Sain vuodon tyrehtymään ja näin haavan olevan melko siisti, mutta "auki". Käytin likan suihkussa ja soitin terkkariin 12:35. 10 minuutin jono - jätin soittopyynnön ja soitin samalla Miekkoselle olisiko hän voinut tulla tekemään toimistohommia kotiin lääkärikäynnin ajaksi. Tee oli käymässä juuri päikkäreille ja Eepu voisi katsoa sen aikaa vaikka dvd:tä, niin onnistuu ne hommat. Tietysti tällaista piti sattua juuri silloin, kun mun auto ei suostunut toimimaan :( 13:30 en ollut vieläkään saanut soittoa ja yksityiselle soitto ei paljoa lohduttanut - seuraava vapaa aika 18:30 eikä sekään ole lastenlääkärille. Päätin sitten lähteä suoraan sinne terveyskeskukseen, vaikka ohjeissa oli, että ensin pitää soittaa. No periaatteessahan mä olin soittanut. Päästiin lopulta näyttämään haavaa hoitajalle 14:40. Mun soittopyyntöön vastattiin 14:35... joo ei tarvinu enää aikaa... Hoh hoh!!

Tultuamme kotiin sain Liun unille ja lähdin Eepun kanssa hakemaan pihalta aineksia iltaruokaan - nokkoslettuja! 

Letut onnistuivat mielestäni hyvin. Täytin ne sunnuntaina grillatulla broiskulla, parsakaalilla ja parmesaanilla, jotka oli sekoitettu kreikkalaiseen jogurttiin ja maustettu lorauksella sweet chili -kastiketta. Eepu oli sitä mieltä, että ensi kerralla olisi parempi olla täyttämättä ja eipä nuo hittejä olleet muiden (kuin mun) mielestä. Miekkosen makuun ois vaatinut lisää mausteita, mutta mä yritin ottaa lapset huomioon :D Jos olisin tehnyt vain meille aikuisille, olisin laittanut reilummin sweet chili -kastiketta ja pilkkonut mukaan myös säilykepersikkaa.

 Sunnuntaina sain muuten vihdoin pakastimen sulatettua! Nyt sinne saa iskettyä jo ensimmäiset rehut säilöön talven varalle.

Tämän vuoden satoa valmiina säilöön. Osa pakastimeen ja osasta mehua :)

Alkavaa hortoilua ja muuta keväistä

Viime syksynä Eepu kysyi minulta voisinko joku kerta tehdä nokkoslettuja. Totesin, että kevät on parasta nokkosten keruuaikaa ja lupasin palata asiaan keväällä. Se sopi tytölle. Nyt sitten havahduin, että kohta ne nokkoset on taas liian isoja (joo, voisihan niitä niittää, että uusi sato kasvaisi). Lettuja en vielä tehnyt, mutta mulla oli jääkaapissa perunamuussin jämä, niin sekoitin ryöpätyt ja silputut nokkoset muussiin, lisäsin vettä sekä jauhoja ja iskin uuniin. Tuli oikein maukkaita lepuskoita. Mausteeksi nokkosen lisäksi laitoin voikukkaa. Melko eksoottinen kokeilu minun keittiössäni, mutta tuskin jää ainoaksi kerraksi. Kävinkin mielenkiinnosta tilaamassa hortoiluaiheisen (hortoilulla viitataan villiyrttien ja -vihannesten keräämiseen, valmistamiseen ja säilöntään) uutiskirjeen. Jospa niitä kasveja tulisi hyödynnettyä enemmänkin. Nyt ajatuksena on, että kävisin poimimassa nokkosia kuivatusta varten. Voi sitten hyödyntää myöhemmin. Keräsimme Eepun kanssa myös voikukannuppuja, mutta niitä ei ehdittykään tänään valmistaa. Pitänee mennä tällä viikolla etsimään uudet nuput.

Meillä kaadettiin toissa viikonloppuna puita ja aika mielenkiintoinen runkovika paljastui yhdestä koivusta, kun runko paloiteltiin osiin! Mätä Suomi?

Tuo runko oli alkanut vahingoittua salaman iskettyä siihen. Tätä ei nähnyt ulospäin, joten onneksi kaadettiin. Ei olisi naurattanut, jos tuo puu olisi myrskyssä kaatunut rakennusten päälle.

Ollaan lasten kanssa käyty ihmettelemässä läheisellä ojalla kevättä. Aluksi oli sammakonkutua, mutta nyt siellä näkyi jo nuijapäitä. Edellisellä kerralla oli semmosia mininuijapäitä, jotka olivat vielä siinä kutumassassa. Toi on jännää seurata noiden kasvua. Varsinkin Eepu (ja äiti) on tosi innoissaan :)

Sienisoppaa ja päikkärittömyyttä

Viikonloppuna olin Kuopion-seudulla kaverini polttareita juhlistamassa. Mulla oli Lyyti matkassa ja Eepu oli kotona kummitätinsä ja isänsä kanssa. Miekkonen oli viikonlopun töissä, joten päivät sujuivat Eepulta kummitädin hoivissa. Polttareissa oli hauskaa eikä tuo mukulan mukana olo omaa menoani haitannut eikä kovin pahasti kenenkään muunkaan. Kävimme mm. eräkokkikurssilla, josta käteen jäi ohjevihko, joka sisältää aivan järjettömän maukkaan punaviinikastikkeen ohjeen. Myös suppilovahverokeitto oli mielenkiintoinen kokkailla, koska itse olen vierastanut sieniä myös aikuisiällä. Mielelläni niitä kerään, mutta sitten ne jäävät tuonne pakastimeen. Nyt olen ihan fiilareissa odottamassa tulevaa syksyä. Mä nimittäin kuivatan ne sienet. Sitten mä murskaan niitä joka ruokaan, joten be aware, jos tulet meille joskus syömään ;) vihkosessa oli myös nokkoskeiton ohje ja nokkoset oli kuivattuja. Täytynee itsekin niitä kuivatella. Pienellä varauksella tuohon ohjeeseen suhtaudun, koska kokkaillessamme jokin meni ilmeisesti vikaan, kun se nokkonen jäi semmoseksi kuivahkoksi (kyllä sitä tietääkseni liotettiin, tjsp.). Itse en ollut nokkoskeittoryhmässä, joten en täysin tiedä mikä mätti. Syytetään ohjetta, koska eihän tuo porukka nyt ruuanlaitossa virheitä tee ;)

Viikonloppuna Eepu ei ollut nukkunut ollenkaan päikkäreitä. Eilen oli sitten työn ja tuskan takana koko päikkäreille käynti. Toista tuntia little miss E valvoskeli sängyssään. Piti laulaa viisi kertaa tiutautilhi ja sitten neiti vasta sammui. Tänään homma näytti samalta, mutta mukaan tuli sängystä sinkoilu ja minua karkuunjuokseminen. Laskin ehkä miljoonasti sataan tai ainakin kymmeneen. Sitten keksin sanoa, että jos ei nukuta niin ainakin pitää levätä. Lykkäsin hänelle pari kirjaa sänkyyn ja sanoin, että lueskelee niitä ja lepäilee. Hihihihhiihiii, nyt se nukkuu tuolla ;) Vähänkö olin ovela ;)

Sunnuntaina kotiintultuani halusin pistää heti pyykkikoneen pyörimään, jotta eräkokkikurssilla savustuneet vaatteeni urbanisoituisivat jälleen... Ja siis meillähän kävi se korjaaja viime viikolla ja käynnistäessäni koneen silloin sunnuntai-iltana, se näytti tältä:

Tänään kävi sitten korjaaja toistamiseen. Vaihtoi sen viallisen nukkasihdin ja PÄIVITTI pesukoneen OHJELMISTON!! Mä sitten siinä yritin läpällä heittää, että ei sentään vielä tartte ite lataa koneelle jotai ohjelmistoa ja sitten usb-piuhan kautta siirtää sitä pesukoneeseen. Kuulemma sellasiakin pesukoneita on jo!! Kohta noillakin vehkeillä varmaan on joku WLAN-ominaisuus ja päivittävät itse itsensä...