Metsäretkeilyä

Tässä eräänä päivänä kävimme ennen lounasta tunnin kävelyllä metsässä. Olin ihan yllättynyt, että Eepu jaksoi kävellä koko sen reissun.

Näimme kaikenlaista jännää.

Käpyjä, joita oli sekä männystä että kuusesta. Erään kuusen juurella oli kauheasti oravansyömiä käpyjä. Tässä kuitenkin kuva ihan männyn käpysistä.

Mustikoita, joita oli myös tosi kiva syödä!

Joku oli tehnyt majaa...

Ja tämän puun tyttäreni tiesi kuuseksi.

Joku muukin oli tiennyt kuusipuun ja hakenut ilmeisesti jouluksi koristeen itselleen.

Näimme myös kanttarelleja, joita kävin seuraavana päivänä hakemassa kotiin asti.

En tiedä johtuiko tunnin kävelystä, mutta tutuksi tullut parin kolmen tunnin päikkärinukutussessio ei toistunut. Eepu nukahti puolessa tunnissa... Jee!!

Astetta verisempi unikoulu

Olen jo tovin tuskastellut esikoisen kanssa aina nukahtamisaikaan. Hänestä kun on suurinta huvia tulla pois huoneestaan milloin minkäkin verukkeen takia ja vetkutella piiiiitkään. Hermohan siinä menee meikäläiseltä (ja Miekkoselta) eikä se ole kivaa kenestäkään.

Eilen ystäväni oli käymässä ja kertoi muksulleen pitämästään unikoulusta. Päätin soveltaa sitä Eepulle ja päätin nyt päikkäreistä aloittaa. Hyvä ajankohta, kun pinna taas alkoi osoittaa katkeamisen merkkejä.

Ajatuksena siis, että istun tuolissa Eepun huoneen ovella selkä Eepuun päin enkä puhu mitään. Jos lähtee sängystään, niin palautan mitään sanomatta tai katsomatta hänet takaisin sänkyyn. Ei siis neitosen tartte huudella tai tulla kattomaan, että missä äiskä on, kun näkee minut sängystään.

Otin tuolin ja kävin istumaan. Onneksi tajusin ottaa myös lehden seurakseni, koska saihan tuossa istua. Pari kertaa oli neiti menossa piirtämään ja kerran hakemaan kirjaa. Neljännellä vaelluksella olin taas menossa palauttamaan likkaa sänkyynsä, mutta kääntyessäni vastassa oli neiti, joka hoki "äiti likaa täällä likaa.." Katsoin tytärtäni, joka näytti siltä kuin olisi tulossa isommastakin nyrkkeilymatsista - ilman mustaa silmää tosin.

Ei muuta kuin vessan suuntaan vuotoa tyrehdyttämään. Onneksi saatiin se nopeasti hallintaan ja likka lähti takaisin sänkyynsä. Tosin saatoin sanoa, että "nyt tarttee olla tosi rauhallisesti eikä yhtään turhia rempoa, ettei ala uusiks vuotaa"...

No mutta nukahti sitten lopulta ihan nätisti. Katsotaan miten illalla sitten sujuu. Jospa saisin sen itsekseen nukkumaan menevän taaperon vielä takaisin :)

Kauan tossa kaiken kaikkiaan sitten meni - no niin kauan, että ehdin lukea yhden naisten lehden kannesta kanteen :P

Sienisoppaa ja päikkärittömyyttä

Viikonloppuna olin Kuopion-seudulla kaverini polttareita juhlistamassa. Mulla oli Lyyti matkassa ja Eepu oli kotona kummitätinsä ja isänsä kanssa. Miekkonen oli viikonlopun töissä, joten päivät sujuivat Eepulta kummitädin hoivissa. Polttareissa oli hauskaa eikä tuo mukulan mukana olo omaa menoani haitannut eikä kovin pahasti kenenkään muunkaan. Kävimme mm. eräkokkikurssilla, josta käteen jäi ohjevihko, joka sisältää aivan järjettömän maukkaan punaviinikastikkeen ohjeen. Myös suppilovahverokeitto oli mielenkiintoinen kokkailla, koska itse olen vierastanut sieniä myös aikuisiällä. Mielelläni niitä kerään, mutta sitten ne jäävät tuonne pakastimeen. Nyt olen ihan fiilareissa odottamassa tulevaa syksyä. Mä nimittäin kuivatan ne sienet. Sitten mä murskaan niitä joka ruokaan, joten be aware, jos tulet meille joskus syömään ;) vihkosessa oli myös nokkoskeiton ohje ja nokkoset oli kuivattuja. Täytynee itsekin niitä kuivatella. Pienellä varauksella tuohon ohjeeseen suhtaudun, koska kokkaillessamme jokin meni ilmeisesti vikaan, kun se nokkonen jäi semmoseksi kuivahkoksi (kyllä sitä tietääkseni liotettiin, tjsp.). Itse en ollut nokkoskeittoryhmässä, joten en täysin tiedä mikä mätti. Syytetään ohjetta, koska eihän tuo porukka nyt ruuanlaitossa virheitä tee ;)

Viikonloppuna Eepu ei ollut nukkunut ollenkaan päikkäreitä. Eilen oli sitten työn ja tuskan takana koko päikkäreille käynti. Toista tuntia little miss E valvoskeli sängyssään. Piti laulaa viisi kertaa tiutautilhi ja sitten neiti vasta sammui. Tänään homma näytti samalta, mutta mukaan tuli sängystä sinkoilu ja minua karkuunjuokseminen. Laskin ehkä miljoonasti sataan tai ainakin kymmeneen. Sitten keksin sanoa, että jos ei nukuta niin ainakin pitää levätä. Lykkäsin hänelle pari kirjaa sänkyyn ja sanoin, että lueskelee niitä ja lepäilee. Hihihihhiihiii, nyt se nukkuu tuolla ;) Vähänkö olin ovela ;)

Sunnuntaina kotiintultuani halusin pistää heti pyykkikoneen pyörimään, jotta eräkokkikurssilla savustuneet vaatteeni urbanisoituisivat jälleen... Ja siis meillähän kävi se korjaaja viime viikolla ja käynnistäessäni koneen silloin sunnuntai-iltana, se näytti tältä:

Tänään kävi sitten korjaaja toistamiseen. Vaihtoi sen viallisen nukkasihdin ja PÄIVITTI pesukoneen OHJELMISTON!! Mä sitten siinä yritin läpällä heittää, että ei sentään vielä tartte ite lataa koneelle jotai ohjelmistoa ja sitten usb-piuhan kautta siirtää sitä pesukoneeseen. Kuulemma sellasiakin pesukoneita on jo!! Kohta noillakin vehkeillä varmaan on joku WLAN-ominaisuus ja päivittävät itse itsensä...