Eilen ystäväni oli käymässä ja kertoi muksulleen pitämästään unikoulusta. Päätin soveltaa sitä Eepulle ja päätin nyt päikkäreistä aloittaa. Hyvä ajankohta, kun pinna taas alkoi osoittaa katkeamisen merkkejä.
Ajatuksena siis, että istun tuolissa Eepun huoneen ovella selkä Eepuun päin enkä puhu mitään. Jos lähtee sängystään, niin palautan mitään sanomatta tai katsomatta hänet takaisin sänkyyn. Ei siis neitosen tartte huudella tai tulla kattomaan, että missä äiskä on, kun näkee minut sängystään.
Otin tuolin ja kävin istumaan. Onneksi tajusin ottaa myös lehden seurakseni, koska saihan tuossa istua. Pari kertaa oli neiti menossa piirtämään ja kerran hakemaan kirjaa. Neljännellä vaelluksella olin taas menossa palauttamaan likkaa sänkyynsä, mutta kääntyessäni vastassa oli neiti, joka hoki "äiti likaa täällä likaa.." Katsoin tytärtäni, joka näytti siltä kuin olisi tulossa isommastakin nyrkkeilymatsista - ilman mustaa silmää tosin.
Ei muuta kuin vessan suuntaan vuotoa tyrehdyttämään. Onneksi saatiin se nopeasti hallintaan ja likka lähti takaisin sänkyynsä. Tosin saatoin sanoa, että "nyt tarttee olla tosi rauhallisesti eikä yhtään turhia rempoa, ettei ala uusiks vuotaa"...
No mutta nukahti sitten lopulta ihan nätisti. Katsotaan miten illalla sitten sujuu. Jospa saisin sen itsekseen nukkumaan menevän taaperon vielä takaisin :)
Kauan tossa kaiken kaikkiaan sitten meni - no niin kauan, että ehdin lukea yhden naisten lehden kannesta kanteen :P
2 kommenttia:
Laura meillä neiti nukkuu edelleen meidän vieressä
Meillä Eepu on nukkunut koko ikänsä omassa sängyssään, mutta nyt on joku "vaihe" (heh, koska ei ois joku vaihe) että ei malta nukahtaa. Liekö on tuo puhuminen, joka nyt pistää mielen levottomaksi ja unen karkuteille.
Lähetä kommentti