1. Ruokailu
Meillä lapset (tai vielä tuo yksi syö pelkkää maitoa, mutta anyways) ovat vielä sen verta pieniä, että he syövät rutinoituneesti tiettyihin kellonaikoihin. Jos näistä poiketaan liikaa, alkaa kitinä, vinkuna ja kaikenmoinen känkkäränkkä. Lapseni syövät siihen aikaan, oli ruoka tai ei. Eli jos ei muuta niin leipää naamariin. Jos vedetään leipää, niin voi uskoa, ettei se (meidän rutiinien mukaan) myöhäinen ruoka - gourmeeta tai ei - uppoa läheskään toivotulla tavalla. Ei siis pidä loukkaantua, jos sattuu tarjoamaan Eepulle leipäiltaruuan jälkeen superhypergourmeeta ja hän syö siitä pari haarukallista ja that's it! Muksuista molemmat näyttäisivät olevan kuin äitinsä - väsyneenä tai nälkäisenä on piru irti ;)
2. Sotku
Esikoiseni osaa syödä itse, mutta täysin tyylipuhtaasta suorituksesta ei voi vielä puhua. Voi siis olla varma, että ainakin rasvaisia/ruokaisia sormenjälkiä on tuolin selkänojassa ja pöydän pinnassa, vaikka kuinka yrittäisi muistuttaa siivosti syömisestä. Viimeistään ruokailun päätyttyä, kun lähdetään pesemään käsiä, tuoliin tartutaan alas kiivettäessä. Vanhempana siivoan kyllä lapseni jäljet, mutta tahroihin on varauduttava.
Lelut eivät pysy yhdessä kohdassa. Siivoamme kyllä lähtiessä ja emme anna lasten leikkiä arvoesineiden tms. vieressä (tai niillä), mutta emme myöskään jaksa koko ajan komentaa leikkimään neliön kokoisella alueella. Jos näin tarvitsisi tehdä, ei kyllä ehdi aikuisessa seurassa jutustella yhtään.
3. Yövierailu
Jos niin hurjaksi heittäytyy, että pyytää meidät yöksi, joutuu valitettavasti varautumaan aikaiseen (n. klo 07:00) herätykseen. Toki voi käyttää korvatulppia. Tästä aikaisesta aamusta johtuen ei meikäläinen myöskään voi valvoa yömyöhään. Muut toki voivat, lapset eivät ole hiirenhiljaisuudessa tottuneet nukkumaan. Kohtalainen meteli ei haittaa. Mutta siis. Lapset käyvät iltatouhuille 19 tienoilla ja ovat nukkumassa 21 tienoilla. Sen jälkeen ehtii höpisemään rauhassa ja keskeytyksettä. Jos lapset vaan nukkuvat... Ja sillä on muuten väliä aloittaako iltahommat nyt vai vasta tunnin päästä. Jos vasta tunnin päästä, niin eipä meinaa nukahtamisesta tulla mitään (tuolla vanhemmalla tällä hetkellä).
4. Viinin naukkailu
Viiniä voin ottaa ruuan kanssa lasillisen ja toisen lasten nukkumaan menon jälkeen. Kuitenkin ruokin vielä lastani omalla maidolla, jonka vuoksi ei isompia satseja viitsi ottaa. Itselleni tämä ei ole ongelma. Sitä ei tarvitse surkutella. En myöskään tarvitse lapselleni korvikkeita siksi, että voisin ottaa pari lasia enemmän. Pystyn kyllä hillitsemään itseni. Ja herätyshän on seuraavana aamuna klo 7, halusin tai en. En voi torkuttaa tai painaa kelloa kiinni.
5. Päiväunet
Liikumme usein päikkäriaikaan pitkät ajomatkat, joten lähdemme lounaan jälkeen n. klo 12 ajelemaan. Tämä siksi, että takapenkki on mahdollisimman pitkään unessa eikä kyllästy paikallaan istumiseen. Kokeiltu on matkaamista päikkäreiden jälkeen ja ei kiitos hetkeen semmosta samanlaista. Kaikilla meinasi palaa käämit. Tällä hetkellä olemme mukavassa tilanteessa, kun isompi ei välttämättä päikkäreitä joka päivä tarvitse ja pienempi nukkuu kun nukuttaa. Vähän ajan päästä sitä on taas tiettyyn aikaan sidoksissa kotosalle, kun pienempi lopettaa rattaissa nukkumisen. Onneksi tähän on vuosi aikaa (toivottavasti). Kun ollaan sidoksissa sisällä oloon päikkäriaikaan, niin silloin me ei valitettavasti voida lähteä erilaisiin tapahtumiin, jotka sijoittuvat aikavälille 12-15.
6. Äänekkyys
Lapsista lähtee ääntä. Uhmaraivarin aikaan lähtee ääntä. Ilosta kiljahdellaan. Innostuneena lauletaan suurella volyymilla. Leluista saa ääntä, vaikka hakkaamalla lattiaan. Itkiessä lähtee ääntä. Aina ei itkun syy selviä ja jos vaikka mahaa kivistää, niin itkettää ja kovaa. Ei, pahimmillaan tuttikaan ei auta. Hetkellistä apua voi saada vatkaamalla käsivartta, jonka päällä vauva on mahallaan tai liikkumalla hytkyen pitkin kämppää. Tooosi rentouttavaa, mutta hoitajalle ihan näppärää treeniä...
Koska näin lapsiperheenä sitä on toooosi monta liikkuvaa osaa päivässä, olen lopettanut kylään tarjoutumisen. Jos meidät haluaa kylään, joutuu hyväksymään nuo ylläolevat tosiasiat ja kutsumaan meidät. En halua tuppautua kenenkään luo "ehtoineni ja vaatimuksineni". Lapset elävät sata lasissa hyvässä ja pahassa. Kun sen seikan muistaa, voi isäntänä/emäntänäkin nauttia lapsiperheen vierailusta.
Itse vieraana yritän pitää vierailupaikan yleisilmeeltään siistinä meidän jäljestä eli siivoan ruokajutut pois, pyyhkäsen pöytää (ja niitä tuolin selkänojia), kerätään lelut, jne. Yhdessä sovitaan paikat ja esineet, joihin lapsilla ei ole oikeutta puuttua ja niistä pidetään kiinni.
P.S. Meidän lapsia saa komentaa muutkin kuin vanhemmat. Meillä on muksuilla aika tiukat säännöt. He eivät kuitenkaan ole pieniä aikuisia, joten sallittakoon lapsille (muillekin kuin omille) virheet ja oppimisen ilo eikä komenneta turhasta. Säännöistä pitää pitää kiinni, mutta annetaan lapsille oikeus olla lapsia :) Lapsiltakin voi oppia - esimerkiksi hetkestä nauttimista.
1 kommentti:
Tähän voisi tokaista vain että "Aamen. Niin meilläkin" Allekirjoitan tuon, erityisesti ruokailun, uhman ja unien aikaan liikkumisen. Tuttua.
Lähetä kommentti