Kissalle uusi nimi vai ei? Miksi tätä pohtii nelivuotias?

Tänään lähdemme lasten kanssa kavereiden luokse. Aikanaan tutustuin tähän kaveriin, kun asuimme samassa opiskelija-asuntosäätiön talossa. Nyt hänelläkin on lapsia, joten mikäpä sen hauskempaa kyläilyä kuin käydä paikassa, jossa on seuraa sekä äidille että lapsille :) 

Iltapäivällä olisi tarkoitus viedä meidän kissimissi eläinlääkäriin, jossa napataan pallerot pois. Meidän Eepu kysyi eilen, että pitääkö Popille vaihtaa sitten nimi, kun se käy leikkauksessa. Mistä lie moisen keksi :D Oli hyvin helpottunut kuullessaan, ettei nimeä tarvi vaihtaa. Oli muuten vähällä, että olisin joutunut perumaan koko leikkausajan. Yleensä Popi tulee aina yöksi kotiin (asumme maalla, joten täällä tuo vapaanapitäminen on vähän eri juttu kuin taajamassa), mutta viime yönä ei. Se oli seurannut minua eilen, kun lähdin lenkille, mutta en nähnyt sitä enää metsään kääntyessäni (500m talolta). Oletin sen menneen kotiin. Tänään aamulla sitten kävin kiskissiä huutelemassa, mutten nähnyt vilaustakaan. Onneksi sitten kotiin tultua kului pari minuuttia, niin tuttu maukuna kuului oven takaa. Yhtä asiaa en noiden kissojen sielunelämästä ymmärrä... jos on pihalla, niin miksei sitä kakkoshätää voi tehdä sinne? :D Nälän lisäksi taisi kotiin ajaa vessahätä :'D

Nyt, kun pihamaa näyttää taas valkoiselta ja taivas harmaalta, oli ihan mukava katsella parin päivän takaisia aurinkoisia kuvia, joita napsin pihalla ollessa.

Mansikkamaa on vielä todella lumisissa tunnelmissa.

Narsissit on jotenkin ihanan keväisiä! Tulee aina kevätfiilis, kun niitä iskee kukkaruukkuun!!

Lauran taidekuvia osa 235. Tuossa oksanhangassa on linnunpesä. Meidän pihavaahtera kyseessä. 

Meidänn pihaa koristaa vanha haravalaite, jota hevonen on aikanaan vetänyt pellolla.

Sieltä niitä nousee!! Kohta pääsee herkuttelemaan!!

Lennä lennä leppäkerttu ison kiven juureen,

siellä isäs, äitis keittää sulle hyvää puuroo!!

Kolmeakymppiä moneen lähtöön

Tänään olisi sitten 30+0 raskautta takana ja ensi viikolla ois mulla 30+0 vuotta täynnä.. Mitään kolmenkympinkriisiä en tunnusta potevani. Useinhan kolmekymppisen odotetaan olevan vakituisessa työsuhteessa, vakituisessa parisuhteessa, asuvan omistusasunnossa ja lapsiakin ois jo hyvä olla. Mä voin tsekata noista kaikki, tosin omistusasunto on ehditty jo myydä ja nyt asutaan sukulaiselta vuokratussa talossa ja odotellaan koska pääsisimme rakentamaan sitä meidän unelmataloa :) Menojalkakin on vipattanut nuorempana jo tarpeeksi, joten mitään irtiottoa sillä saralla en tunne tarvitsevani. (Koskakohan olen viimeksi edes ollut baarissa, mahdollisesti toukokuussa 2012... (eikun olinhan viime kesänä kaverin 30v juhlien jatkoilla, selvinpäin tosin )) Muutenkin elämä tuntuu olevan nyt aikalailla mallillaan. En valita :)

Raskaus sujuu edelleen varsin mallikkaasti. Ei supistele, ainakaan pahemmin. Muutamia harkkareita bongasin silloin muutama viikko takaperin, mutta sen koommin niitä ei ole näkynyt. En tosin ole nyt käynyt lenkilläkään, joten en tiedä mitä rasitus saisi aikaan. Maha kasvaa omaa vauhtiaan. Jotain äippähousuja olen jo kasaillut pinoon ja tarkoitus olisi päästä niistä eroon. Niissä on se mahan päälle tuleva resori ja se resori jättää jäljen :P Pärjäilen raskauden jälkeen noilla yksillä äippäfarkuilla, kasalla kotilökäreitä ja muutamilla yhtä kokoa isommilla "tavallisilla housuilla/farkuilla".

Jottei kolmetkympit loppuisi noihin kahteen, niin viikonloppuna kävimme Miekkosen kanssa ystävämme kolmekymppisillä Kuopion kupeessa. Lapset jäi isovanhempien hoteisiin ja me suunnattiin kekkereille. Oli oikein rattoisaa ja aika meni kuin siivillä. Huvittavaa oli, että meinasin sammua siinä 23 maissa, kun porukka alkoi miettiä jatkopaikkaa. Meidän jatkopaikka oli ollut tiedossa illan alusta asti - takasin mun iskälle, kun seuraavana aamuna aikanen herätys lasten toimesta. Taidettiin me pari kertaa yölläkin herätä lasten kanssa.

Mua huvitti aamupäivällä, kun olin mennyt pötköttelemään aamupalan jälkeen sänkyyn ja nukahtanut, niin herätessäni tajusin, että sekä minä, iskä että mun systeri nukuttiin kaikki omissa huoneissa muiden ollessa täydessä terässä ns. oleskelutiloissa. Tai Miekkonen nyt oli lasten kanssa pihalla käymässä siinä kohtaa, mutta you got the point. Uni on ilmeisen tärkeää lapsuudenperheelleni ;)

Viimeviikkoisen Miekkosen synttäripäivän, tämän viikon isänpäivän ja ensi viikon mun synttärin kunniaksi mun isän vaimo oli tehnyt ihan superherkullisen kakun! Pätkiskermaa sisällä. Oioi, nam nam!! Kyllä kelpasi!!

Enää muuten kuukausi, niin alkaa äippäloma!! Tää raskaus on mennyt aivan liian nopeasti!!

Syksyinen sunnuntai

Oijoi, me käytiin siellä Espoon reissulla ke-to ja sitten mulla oli koulua pe-la. Arvatkaa muistinko mä mitään listailla, että mitä tein ja milloin. No en. Yritän viikkokatsauksen seuraavia osia nyt sitten alkavan viikon keskiviikosta eteenpäin. Pahoitteluni.

Mutta palataanpa ihan tähän päivään. Aamusesta sain nukkua vähän pidempään kuin muut. Edelleen suuri kiitos korvatulppien keksijälle!! Kunhan sain sitten itseni ylös ja aamuhommat hoidettua lähdin lasten kanssa kavereiden luokse. Mä olen mun kaverin kanssa ristiin kummit meidän kuopuksille. Eli siis Liun kummille mentiin. Hänellä on samanikäiset lapset kuin itselläni, joten kiva kun kaikille on seuraa. Oltiin heillä hetken aikaa pihalla ja suunnattiin sitten sisälle leikkimään ja syömään. Me äidit tosin keskityttiin juoruiluun jälkikasvun leikkiessä oikein esimerkillisesti keskenään. Välillä näin kivasti :)

Lähdettiin kamuilta vähän lounaan jälkeen, joten odotettua oli Liun nukahtaminen autoon. Siirto vaunuihin onnistui tällä kertaa, joten ei tarvinut enää mitään lisänukuttelua kotipihassa. Eepu lähti Miekkosen kanssa traktorihommiin ja itse suuntasin koulutehtävän pariin Liun päikkäreiden ajaksi. Sain jopa jotain aikaiseksi. Hyvä minä.

Kunhan Liu heräsi, niin välipalan jälkeen lähdettiin kärryilemään kohti sitä metsää, jossa Miekkonen Eepun kanssa oli puuhommissa. Sinne onneksi pääsi ihan rattailla viereen. Vaikka kuinka yritin varovasti ottaa, niin taas sain mahaa juilimaan. En kyllä enää viitsi molempia likkoja samaan aikaan noissa työntää, kun pelkästään Liun kanssa tuli lyhyellä matkalla noi fiilarit. Saa nähdä miten käy mun kävelylenkkien. Ehkä ainakin pitää seuraavalla kerralla kiertää vähän lyhyempi kiekka kuin 7km ja kuulostella tuntemuksia.

Vietiin Eepulle välipalaa eväsrasiassa ja voi kuinka toinen tuli onnelliseksi, kun sai metsässä evästellä :) Sieltä sitten palattiin ihan tähän meidän kodin viereen metsään. Eepu lähti meidän matkaan. Käytiin keräämässä suppiksia ja niitä tulikin ihan mukava määrä! Niiden käsittely tosin jäi huomiselle.

Iltaruuan jälkeen mentiin vielä hetkeksi pihalle ja paisteltiin iltapalaksi grillissä makkarat. Lasten iltatoimet saatiin hyvin finaaliin jo kasilta, mutta jostain kumman syystä Liu nukahti vasta lähempänä 23:00. Ai miksi... no satuttiin siirtämään hänet pinniksestä pois ja tuosta "isojen tyttöjen" -sängystä on kiva lähteä itekseen leikkimään. Käy muuten jumpasta tuo lapsen sänkyyn palauttaminen. Siitäkään tosin ei mun maha tykännyt.

Nukuttamisen lomassa kirjailin vielä sitä mun päivällä työstämääni kouluprojektia. Sain onneksi ajatuksesta takaisin kiinni ja ihan järkevää tekstiäkin aikaiseksi. Se ei aina ole itsestäänselvyys, kun kirjoittelee iltamyöhällä.

Nyt Blogger keljuilee mulle. En pysty lisäilemään kuvia. Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin. Toivottavasti sinä et ;)

Meitä voi muuten seurata nykyään myös Facebookissa!

Kaverin kyläilyä uhmaikäisen tahdittamana

Kaveri kävi eilen moikkaamassa ja oli kyllä meikäläinen varmaan hehkeetä seuraa.

Ensinnäkin koko päivä oli mennyt kaksveeuhmaa sietäessä. Aamupäivällä satoi, joten pihalle ei menty. Sen seurauksena hypeltiin hieman seinille tai ainakin sohville. Ja minä kiellän. Sitten vähän hörskötettiin vesimukia sohvalla ja muutamassa paikassa lattialla. Ja kun otin vesimukin pois, fiksu tyttäreni haki lelukopasta lelumukin ja kävi näppäränä täyttämässä sen vessassa ja taas vahingossa hups vaan läikky. Ja pikkusisko, se vasta onkin ärsyttävä kaksveen mielestä. Ei saa sisko katsoa ei varmasti saa ja sitten jos isosisko menee pikkusiskon viereen köllöttämään lattialle ja pikkusisko koskee häneen, niin auta armias. Toim.huom. pikkusisko ei vielä varsinaisesti liiku, joten...

Kaverin sitten saavuttua esikoinen oli intopinkeänä, koska olin sanonut, että kun kamu tulee, käydään kahville (eli siis syömään). Kaveri ei ollut ehtinyt edes sisälle, niin alkoi syömään-syömään -hokeminen. Kahvihetki sitten taas oli aikas mielenkiintoinen ja sujui jotenkin. Yritettiin fiksusti keskustella jotain aikuisten juttuja, niin joko tuli pissahätä, kakkahätä tai muuten vaan äitin piti lähteä jonnekin tekemään jotain. Lyytikin oli parahiksi herännyt ja piti siinä sitten ruokkia tietysti. Yhtäkkiä huomaan tosi suvereenisti selittävän ystävälleni kuopuksen maidontilauksesta, siitä johtuvasta ylettömästä puklailusta ja meikäläisen superläntikkäistä vaatteista. "Joo, joo" vastaili kaveri tosi myötätuntoisesti ;) Sanomattakin selvää, että välttämättä kaverini suurimpiin mielenkiinnon kohteisiin ei kuulu miten rinnat toimivat vauvaikäisen kanssa ja mitä seurauksia maidon hetkellisellä ylituotannolla on... No tulipa selitettyä...

Kun sitten päästiin jopa sohvalle istumaan, alkoi esikoisen show. Hänhän oli alunperin mennyt isänsä kanssa pihalle, mutta tullut jo takaisin. Piti heitellä lehtiä pöydältä, piti kiusata pikkusiskoa, levitellä tavaroita, repiä koiraa ja mitäköhän vielä.

Kaverini lähdettyä totesin miehelleni, että saa nyt viedä Eepun pihalle ja riehuttaa sitä vähän, kun tuntuu käyvän kierroksilla, mikä sitten näkyy tommosena käytöksenä. Meidän tuuria, että tramppa oli sitten märkä. Ei muuta kuin housuja vielä sitten vaihtamaan.

Jos ei tommosen meiningin näkemisestä tule vauvakuumeen laskua, niin ei sitten mistään :D (En tosin tiedä miten tommonen hymyilevä vauva sitten vaikuttaa asiaan..)

Katsoessani illalla peiliin, oli naama väsynyt, tukka lätässä ja otsis pinnistä puoliks rötsähtänyt, mustissa housuissa pukluja ja valkoraidallisen paidan pukluja en onneksi nähnyt. Kunnon kotiäiti-look. Aamen.

Mutta siis kaverini S, kiitos ja anteeksi :D Oli kuitenkin tosi ihanaa nähdä! Nyt varmaan ymmärrät, miksi viimeksi halusin nähdä kahvilassa ilman mukeloita ;)

Lapsiperhe kyläilee

Tykkään nähdä kavereita, istua iltaa ja käydä kylässä. Nykyään vaan lasten kanssa on otettava erinäinen kasa juttuja huomioon. Sekä meidän että mahdollisten isäntien/emäntien.

1. Ruokailu

Meillä lapset (tai vielä tuo yksi syö pelkkää maitoa, mutta anyways) ovat vielä sen verta pieniä, että he syövät rutinoituneesti tiettyihin kellonaikoihin. Jos näistä poiketaan liikaa, alkaa kitinä, vinkuna ja kaikenmoinen känkkäränkkä. Lapseni syövät siihen aikaan, oli ruoka tai ei. Eli jos ei muuta niin leipää naamariin. Jos vedetään leipää, niin voi uskoa, ettei se (meidän rutiinien mukaan) myöhäinen ruoka - gourmeeta tai ei - uppoa läheskään toivotulla tavalla. Ei siis pidä loukkaantua, jos sattuu tarjoamaan Eepulle leipäiltaruuan jälkeen superhypergourmeeta ja hän syö siitä pari haarukallista ja that's it! Muksuista molemmat näyttäisivät olevan kuin äitinsä - väsyneenä tai nälkäisenä on piru irti ;)

2. Sotku

Esikoiseni osaa syödä itse, mutta täysin tyylipuhtaasta suorituksesta ei voi vielä puhua. Voi siis olla varma, että ainakin rasvaisia/ruokaisia sormenjälkiä on tuolin selkänojassa ja pöydän pinnassa, vaikka kuinka yrittäisi muistuttaa siivosti syömisestä. Viimeistään ruokailun päätyttyä, kun lähdetään pesemään käsiä, tuoliin tartutaan alas kiivettäessä. Vanhempana siivoan kyllä lapseni jäljet, mutta tahroihin on varauduttava.

Lelut eivät pysy yhdessä kohdassa. Siivoamme kyllä lähtiessä ja emme anna lasten leikkiä arvoesineiden tms. vieressä (tai niillä), mutta emme myöskään jaksa koko ajan komentaa leikkimään neliön kokoisella alueella. Jos näin tarvitsisi tehdä, ei kyllä ehdi aikuisessa seurassa jutustella yhtään.

3. Yövierailu

Jos niin hurjaksi heittäytyy, että pyytää meidät yöksi, joutuu valitettavasti varautumaan aikaiseen (n. klo 07:00) herätykseen. Toki voi käyttää korvatulppia. Tästä aikaisesta aamusta johtuen ei meikäläinen myöskään voi valvoa yömyöhään. Muut toki voivat, lapset eivät ole hiirenhiljaisuudessa tottuneet nukkumaan. Kohtalainen meteli ei haittaa. Mutta siis. Lapset käyvät iltatouhuille 19 tienoilla ja ovat nukkumassa 21 tienoilla. Sen jälkeen ehtii höpisemään rauhassa ja keskeytyksettä. Jos lapset vaan nukkuvat... Ja sillä on muuten väliä aloittaako iltahommat nyt vai vasta tunnin päästä. Jos vasta tunnin päästä, niin eipä meinaa nukahtamisesta tulla mitään (tuolla vanhemmalla tällä hetkellä).

4. Viinin naukkailu

Viiniä voin ottaa ruuan kanssa lasillisen ja toisen lasten nukkumaan menon jälkeen. Kuitenkin ruokin vielä lastani omalla maidolla, jonka vuoksi ei isompia satseja viitsi ottaa. Itselleni tämä ei ole ongelma. Sitä ei tarvitse surkutella. En myöskään tarvitse lapselleni korvikkeita siksi, että voisin ottaa pari lasia enemmän. Pystyn kyllä hillitsemään itseni. Ja herätyshän on seuraavana aamuna klo 7, halusin tai en. En voi torkuttaa tai painaa kelloa kiinni.

5. Päiväunet

Liikumme usein päikkäriaikaan pitkät ajomatkat, joten lähdemme lounaan jälkeen n. klo 12 ajelemaan. Tämä siksi, että takapenkki on mahdollisimman pitkään unessa eikä kyllästy paikallaan istumiseen. Kokeiltu on matkaamista päikkäreiden jälkeen ja ei kiitos hetkeen semmosta samanlaista. Kaikilla meinasi palaa käämit. Tällä hetkellä olemme mukavassa tilanteessa, kun isompi ei välttämättä päikkäreitä joka päivä tarvitse ja pienempi nukkuu kun nukuttaa. Vähän ajan päästä sitä on taas tiettyyn aikaan sidoksissa kotosalle, kun pienempi lopettaa rattaissa nukkumisen. Onneksi tähän on vuosi aikaa (toivottavasti). Kun ollaan sidoksissa sisällä oloon päikkäriaikaan, niin silloin me ei valitettavasti voida lähteä erilaisiin tapahtumiin, jotka sijoittuvat aikavälille 12-15.

6. Äänekkyys

Lapsista lähtee ääntä. Uhmaraivarin aikaan lähtee ääntä. Ilosta kiljahdellaan. Innostuneena lauletaan suurella volyymilla. Leluista saa ääntä, vaikka hakkaamalla lattiaan. Itkiessä lähtee ääntä. Aina ei itkun syy selviä ja jos vaikka mahaa kivistää, niin itkettää ja kovaa. Ei, pahimmillaan tuttikaan ei auta. Hetkellistä apua voi saada vatkaamalla käsivartta, jonka päällä vauva on mahallaan tai liikkumalla hytkyen pitkin kämppää. Tooosi rentouttavaa, mutta hoitajalle ihan näppärää treeniä...

Koska näin lapsiperheenä sitä on toooosi monta liikkuvaa osaa päivässä, olen lopettanut kylään tarjoutumisen. Jos meidät haluaa kylään, joutuu hyväksymään nuo ylläolevat tosiasiat ja kutsumaan meidät. En halua tuppautua kenenkään luo "ehtoineni ja vaatimuksineni". Lapset elävät sata lasissa hyvässä ja pahassa. Kun sen seikan muistaa, voi isäntänä/emäntänäkin nauttia lapsiperheen vierailusta. 

Itse vieraana yritän pitää vierailupaikan yleisilmeeltään siistinä meidän jäljestä eli siivoan ruokajutut pois, pyyhkäsen pöytää (ja niitä tuolin selkänojia), kerätään lelut, jne. Yhdessä sovitaan paikat ja esineet, joihin lapsilla ei ole oikeutta puuttua ja niistä pidetään kiinni. 

P.S. Meidän lapsia saa komentaa muutkin kuin vanhemmat. Meillä on muksuilla aika tiukat säännöt. He eivät kuitenkaan ole pieniä aikuisia, joten sallittakoon lapsille (muillekin kuin omille) virheet ja oppimisen ilo eikä komenneta turhasta. Säännöistä pitää pitää kiinni, mutta annetaan lapsille oikeus olla lapsia :) Lapsiltakin voi oppia - esimerkiksi hetkestä nauttimista.

Päiväsuunnitelmia

Miekkonen lähti isomman neitosen kanssa uimaan, joten itselleni jäi vauvan nukahtamisen jälkeen aikaa vaikka kotihommille. Näppärästi tämä blogin kirjottaminen on vissiin se tärkein kotihomma, kun tätä aloin tehdä ensimmäisenä... Ei kerrota kenellekään!

Koirataloudessa imuria pitäisi varmasti näyttää tähän vuodenaikaan joka päivä. Ihan jumalaton määrä karvaa ja HIEKKAA lattialla. Sitten on mukavaa, kun hiekka menee tuolien jalkojen alle ja raapii parkettiin näppärät viirut! Tuo meidän koiruus on vielä kaiken huipuksi tuommoinen superkarvainen hiekkakuski - suomenlapinkoira.

Tämän aamupäivän to do -listalla siis:
- imurointi
- lattian pesu (tämä on hyvä tehdä nyt, kun on yksikseen vauvan kanssa kotona ja vauva nukkuu)
- silitys
- ruuanlaitto (en muuten eilen tehnyt sitä minestronekeittoa, kun oli vielä muussia ja mureketta jäljellä. En tee nytkään, kun pitää saada nopeeta pöperöä ja vihannesten pilkkominen vie aikaa. Teen spagettia ja jauhelihakastiketta! Jauheliha - mikä ruokavaliomme peruspilari!)

Onneksi iltapäivällä saa kotihommat unohtaa toviksi, kun mennään tyttöjen kanssa kaverille kylään. Esikoinen saa ikäistään seuraa, vauvat nyt ei paljoa vielä toisistaan ymmärrä ja me mamat päästään länkyttämään mistä nyt sattuu huvittamaan, taaperofiltterillä tosin ;)

Kuvamateriaali eiliseltä vaunureissulta ja kotipihan kukkapenkistä! Kevät <3

Evakkomatkalla

Olen evakkomatkalla tytön kanssa. Kotona on remontti. Meille tulee uusi kylppäri ja sauna. Ihanaa. On sitä odotettukin. Valitsin kaakelit, tulee tumman harmaata 10x10 laattaa lattiaan, harmaata 40x25 laattaa suihkun kohdalle vaakaan ja sitten muualle seiniin 40x25 valkoista laattaa pystyyn. Saunaan tulee kiukaan taa sellaista kivaa koristekiveä. Tulee varmasti hieno! Totta kai tulee, miehenihän sen tekee :)

Olen nyt maalla tytön kanssa. Ihanaa lomailla. Samalla näkee paljon kavereita, joita on aina halunnut nähdä viikonloppureissuilla, mutta ei ole ollut koskaan aikaa. Nyt ei ole kiire. Kotiin pitää mennä viikon päästä, kun tytöllä on 5kk neuvola. Alkavalla viikolla tyttö on sen 5kk ja saisi jo aloittaa puurojen maistelun sekä lihat. Ollaan hiljakseen aloiteltu soseita jo. Hän rakastaa ruokaa eikä sylje pois tai nyrpistele. Siksi olen hyvillä mielin ruokaa antanut. Aiemmin olin ajatellut 6kk täysimetystä, mutta koska tyttö selvästi nauttii ruuasta, olen hieman löysännyt ajatteluani. Nautin silti yhteisistä imetyshetkistä enkä ole pitänyt kiirettä lisätä soseruokien määrää vuorokaudessa. Alunperin terkkari sanoi, että voisi viikossa aloittaa yhden ruokakerran ja sitten pikku hiljaa välipalan ja kuukauden soseilun jälkeen pitäisi olla kaksi lämmintä ruokaa ja välipala ja sitten pikku hiljaa jo ilta- ja aamupuuroakin. Noh, meillä mentiin pitkään pelkän perunan ja porkkanan maistelulla lounasaikaan ja vasta tällä viikolla lisäsin maissia mauksi. Nyt ollaan myös välipala otettu soseen muodossa, mutta silti sitä maitoakin menee.

Jotenkin on haikeaa, kun vauvani alkaa jo syömään pikku hiljaa samaa kuin me muut. Toisaalta ihanaa, mutta toisaalta sitä haluaisi pitää sen pikku vauvan itsellään mahdollisimman pitkään. Onneksi sitä imetystä ei tarvitse kokonaan imettää vaan niistä hetkistä voi vielä nauttia monta kuukautta :)