Selvä merkki syksystä - koulu!

Eilispäivästä lähtien meidän perhekalenterissa lukee joka maanantai, tiistai, torstai ja perjantai "Laura tekee gradua". Eilen en tosin tehnyt, kun Miekkosella oli menoa, mutta tänään otin suunnan kohti yliopistoa.

Tällä hetkellä työn alla on lopputyö, joka pro gradunakin tunnetaan. Aamusella mun piti alotella kotona. Jäi aikomiseksi. Sen sijaan siivosin meidän kellarin. Vaihdoin oikein hyllypaperit ja kaikkea... Sijaistoimintoja parhaimmillaan. Seuraavaksi varmaan hinkkaan kylppärissä laattasaumoja hammasharjalla ;) Ei vaan saanut aikaiseksi aloittaa.

Tai olenhan mä aloittanut. Tutkimussuunnitelma on ihan mukavassa vaiheessa.

Onneksi tuli kuitenkin lähdettyä koululle. Rauhassa sai katsoa graduseminaaripäivät ja huomasinpa sitten seminaarin alkavan tulevana lauantaina. Vähän muutoksia viikonloppusuunnitelmiin.

Samalla tuli etsittyä teoriaa ja löysin mielenkiintoisia artikkeleita. Se on aika kutkuttavaa, kun löytää uusia tutkimustuloksia, joiden valossa oma tietämys kehittyy. Jos tiedätte sellaisen mind mapin, niin tuo on vähän kuin eri pallukoiden välille piirtyy yhdysviivoja.

Olin ihan liekeissä.

Harmi, että tämä tapahtui about tunti ennen kirjaston sulkeutumista. En paljoa ehtinyt raapustella.

Pitää seuraavaksi lähteä sinne koululle heti aamulla, jos vaikka flow tulisi aikaisemmin. Se on ollut vaan näppärää lähteä lounaan jälkeen, kun on saanut pikkujätkälle annettua päikkärimaidot. On oma olo "vähän kevyempi" pidempään...

Tuli ostettua tuollainen takeaway-muki. Nyt kelpaa kahvitella.
(Ja vaikka tulis oma olo miten "raskaaksi", en tee arttuwiskareita kahvia hakiessa;) )

Välivoitto opiskelupuolella saavutettu!

Tällä viikolla meinasi epätoivo iskeä, kun perjantain tenttiin ei meinannut millään löytyä lukuaikaa. Miekkosella oli maanantai-iltana harrastus ja sitten hän palasi isyysvapaalta keskiviikkona töihin ja tuli pitkä päivä. Tiistaina ehdin muistaakseni hieman lueskella ja sitten keskiviikkona, kun sain likat nukahtamaan. Kovin tehokastahan tuo iltalukeminen ei ole - varsinkaan, jos on ollut yhtään hektisempi ilta. Aivot on niin sipissä, ettei tieto tartu. Sitten mun äiti tuli torstaina, jolloin sain jonkin verran luettua.

Meillä opettaja oli antanut 25 kysymystä ennakkoon ja niistä tuli 6 tenttiin, joista 5 piti vastata. Se vähän helpotti luku-urakkaa ja itseasiassa opettaja on aika fiksu tehdessään noin - tuolla tavoin sitä opettelee ne kurssin pääasiat ja pystyy ehkä jäsentelemään tiedon päähänsä paremmin kuin tilanteessa, että lukee luentomateriaalin, 10 artikkelia ja tenttikirjan.

Eilen oli tentin lisäksi esitys ennakointi innovaatiotoiminnassa -kurssilla. Se meni omalta osaltani ihan keturalleen. En muista, että oisin koskaan vetänyt yhtä huonoa esitystä. Hyvä jos kaksi järkevää lausetta tuli suusta. Noh, oma moka, itepä olin kalvoni tehnyt. Olisi pitänyt jäsennellä niitä vähän fiksummin. Ryhmän kanssa oltiin kehitelty yritysten väliseen koulutusliiketoimintaan tulevaisuuden koulutusmahdollisuuksia perustuen erilaisiin tulevaisuustutkimuksiin ja skenaarioihin. Jokainen koulutusehdotus oli omalla kalvollaan ja jokaisessa oli vähän erityylillä laiteltu perusteluita miksi aihe on tulevaisuuden kannalta tärkeä. Meillä oli kalvojen alussa teemoiteltu työelämämuutokset muutaman eri teeman alle ja nyt jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt joka kalvoon ottaa ne muutokset teemojen mukaisessa järjestyksessä ja käyttää lisäksi PESTE-menetelmää jollain tapaa järjestelmällisesti niissä kalvoissa. Nyt kaikki oli vähän ripoteltuna sinne tänne ja esitys ei ollut johdonmukainen. Oppipahan taas ensi kertaan jotain.

Mutta tuo tentti sitten. Lähdin heti edellä mainitun esityksen jälkeen lueskelemaan yhden opiskelukaverin kanssa ja me oltiin tosi tehokkaita. Luettuamme kysymyksiin tehtyjä vastauksia käytiin ne vielä suullisesti läpi. Oli aika varma olo, kun menin tenttisaliin ja kysymykset nähdessäni tajusin osaavani vastata niihin kaikkiin edes jossain määrin. Oli niin voittajafiilis. Olin nimittäin tällä viikolla ihan varma, että en saa mitään järkevää paperille, kun en ehdi käymään matskuja edes pintapuolisesti läpi. Onneksi kaikki kääntyi nyt parhainpäin :)

Saas nähdä mitä käy alkuviikon venäjän tentin kanssa. Yhdeksän kappaletta sanastoineen ja kielioppeineen sekä aakkoset kaunolla pitäisi osata. Olen lukenut ehkä kolme kappaletta tuossa alkusyksystä. Hirveen vahvat fiilarit :D Ja sanottakoon vielä, että kyseessä siis alkeiskurssi eli ei ole edes mitään perusosaamista, jonka avulla voisi repiä säälipisteitä :D Huomenna ois tarkoitus syventyä venäjän kieleen, kun lapset menee päiväksi isovanhempien hoteisiin.

Opintoja ja vauva-aiheista pohdintaa

Miekkonen on nyt ollut reilun viikon perhevapailla ja itse olen tällä viikolla ollut oikeastaan päivittäin koululla tekemässä yhtä ryhmätyötä. Olen huomannut, että olen tehokkaimmillani 9-12 välisellä ajalla. Sitten tulee totaali koomavaihe 12-14 ja 14-18 on taas tehokasta aikaa. Mutta hyvälle mallille tuon silti sain. Vähän päänvaivaa aiheutti se, että toteutustapana on pelkästään powerpoint-esitys. Olemme tottuneet "minigraduihin" eli word-muotoisiin raportteihin. Vähän pitää vielä viilata, niin sitten se on siinä. Tai on vielä esitys ensi viikon perjantaina. Laskeskelin tuossa, että nyt joulukuun kolmen tentin jälkeen mulla ois keväällä enää yksi venäjän tentti. Vähiin käy ennen ku loppuu :) on keväällä pari kurssia venäjän lisäksi, mutta niitä ei tentitä. Tehdään harkkatöitä. Täytyy muuten myöntää, että nää muutamat "koulutyöpäivät" saa mut aika väsyneeksi. Selkeesti huomaa, ettei ole tottunut näin pitkäkestoisiin aivotöihin yhden päivän aikana.

Kävin eilen neuvolassa. Kaikki oli tosi hyvin. Vauva on nyt kääntynyt raivotarjontaan, josta osoituksena on kipeähköt potkut kylkiluihin. Kohdunpohjankorkeus oli 30cm eli keskikäyrää mennään tehokkaasti. Eepua odottaessa oli sama, joten neuvolalääkäri saa nyt kunnian keksiä painoarvion muutaman viikon päästä. Jospa ois pitkä ja hoikka, niin ei ois epäilystä siitä mahtuuko syntymään :)

Havahduin tuossa, että pitäisi varmaan pikku hiljaa alkaa valmistautua viidennen perheenjäsenen saapumiseen muutenkin kuin ajatustasolla. Sängyn voisi hakea varastosta tai ainakin raivata sille paikka lastenhuoneeseen. Vaatteet voisi käydä läpi ja ostaa vielä mitä tarttee. Mielenkiintoista nähdä mitä Liu tuumaa, kun vauvan vaipat meneekin hänen vaippalaatikkoon.. se kun on hoitopöydän laatikko. Omia synnytyksen jälkeen sopivia vaatteitakin voisi kaivella säilytyslaatikoista kaapin perälle.

Onhan tässä vielä kaikenlaista ennen kuin vauvelin saa syliin, mutta jos sitä pikku hiljaa tekee niin kuluisikohan aikakin sitten kuin huomaamatta :)

Tänään rv 33+3. Selkä on alkanut kipeytyä ajoittain. Sohvalla istuessa pitää laittaa pikkutyyny tueksi. Liun takaisin sänkyyn palauttelu iltaisin useaan otteeseen aiheuttaa harkkasuppareita, ei pahoja tosin. Hurjasti on kaikenlaista intoa tehdä asioita. Välillä vaan väsymys torpedoi mun hienot suunnitelmat toteuttaa ideoita. Usein iltaisin totean Miekkoselle, että on aika raskas olo. Maha painaa jo aika tavalla ;)

Kiirusta pukkaa

Voi jee, mikä viikko ja voi jee, mikä tuleva ensi viikko. On tosi kiirusta nyt koulun suhteen ja sen vuoksi täälläkin on ollut hieman hiljaisempaa.

Mä olin viime viikonloppuna koulussa Ennakointi innovaatiotoiminnassa -kurssin luennoilla ja tähän kurssiin liittyy ryhmätyö, jonka palautus on parin viikon päästä. Sitten samaisena viikonloppuna sain viimeisteltyä ja palautettua Sähköinen liiketoiminta -kurssin ryhmätyön. Nyt pitäisi vielä tehdä tuo sähköisen liiketoiminnan työ esitysmuotoon ja esitellä se sekä opponoida toisen ryhmän työ. Molemmat ovat edessä lauantaina. Onneksi sekä esitys että opponointi ovat jo jollain mallilla ja olen melko luottavainen molempien suhteen.

Mutta päänvaivaa aiheuttaa tuo ennakointi innovaatiotoiminnassa -kurssin työ. Se on sinänsä selkeä, että mitä tehdään ja mulla on jopa joku visio olemassa pääni sisällä, mutta kun tuosta ei tehdä tyypillistä paperimuotoista raporttia vaan pelkkä slideshow. Jännittää, että tuleeko siihen slidesettiin saatua kaikki tieto siinä mittakaavassa, että tulos miellyttää opettajaa ja saatava arvosana meidän ryhmää. Plus tämä kahden viikon rutistus on aika hurja. Onneksi Miekkonen on nyt perhevapaalla, niin voin aamupäivällä käyttää tehokasta aikaa kouluhommille. Iltapäivästä olen ihan kanttuvei ja otankin yleensä torkut Liun päikkäriaikaan.

Ja tietysti kirsikkana kakun päällä on tentit, joita on edessä kolme:

5.12. sähköinen liiketoiminta

9.12. venäjä (en ole tehnyt kurssin eteen tällä hetkellä hirveesti, joutunen siis opiskelemaan uutta ihan liikaa. Plussaa on, että tästä tulee vain hylätty/hyväksytty merkintä. Miinusta on, että jos en oikeasti opi, tulee kakkoskurssista haasteellista)

17.12. ennakointi innovaatiotoiminnassa

Alati kasvava mahani ja eräs feminiininen maratooniinkin verrattu tapahtuma mielessäni en viitsi jättää yhtään tenttiä tammikuulle. Saas nähdä kuin muijan käy. Onneksi tenttien sössimiset ei näy kuin omissa arvosanoissani. Kunhan nuo ryhmätyöt saisi hanskattua kunnialla läpi :)

Toisin sanoen, jos minusta ei kuulu seuraavaan pariin viikkoon, olen hetkellisesti hautautuneena artikkelipinojen ja venäläisten aakkosten alle :D

Onneksi tätä opiskelurutistusta vähän rentouttaa parit pikkujoulut, jotka yllättäen tulivat kalenteriini. Ekat ovat jo tulevana sunnuntaina ja menen sinne lasten kanssa. Toiset onkin eräänä joulukuisena lauantaina ja sinne pääsen ihan itseni seurassa. Tiedossa höpötystä naisseurassa pitkälle iltaan. Täytyy myöntää, olen kaivannut sitä!!

Tänään deadline koulutyössä ja tuliko valmista...

Tänään on se deadline siinä mun moneen kertaan täälläkin mainitussa koulutehtävässä. Sainko sen valmiiksi? NO SAIN! Hitsi vie! Oon ylpee et sain sen puristettua kasaan ja oon ihan tyytyväinen siihen.

Melkein tosin eilen meinasi epätoivo iskeä, kun luin päivällä jotenkin huonosti noita harjoitustyöohjeita ja muokkasin jo luulemani valmiin työn sellaiseksi kuin ymmärsin lukemani. Sitten illalla saatuani muokkaukset valmiiksi luin ohjetta uudelleen ja tajusin, että kyllä se alkuperäinen olikin oikein. Alun perin olin siis käsitellyt tutkimustani omassa luvussaan ilman teoriakytköksiä ja tehnyt nämä kytkökset vasta johtopäätös-osassa. Muokkasin koko tutkimusosan niin, että sinne tuli viittauksia teoriaan. Koska kyseessä ei ole mikään gradu vaan harjoitustyö, jonka empiirinen osuus sai periaatteessa olla melko vapaa, jätin ne viittaukset teoriaan. Onneksi mulla oli Google drivessä vielä se alkuperäinen versio (olin tehnyt nuo muokkaukset wordiin) ja pystyin sieltä helposti palauttamaan johtopäätös-lukuun ne alkuperäiset tekstit. Kaiken säätämisen jälkeen palautettu työni on semmonen hybridi oikeeta ja väärää, mutta olin niin tyytyväinen siihen teorialla "roskattuun" tutkimuksen käsittelyyn, että olisi oikeastaan harmittanut jättää se alkuperäiseen muotoon. Nyt sitten vain jännäilemään, että mikä tulee kurssiarvosanaksi. Se perustuu vain ja ainoastaan tuohon työhön.

Ja jotenkin huippufiilis, kun ei edes tarvinnut ihan viime minuuteille jättää palautusta :) Huippufiilistä lisää vielä se, että mennyt viikko oli perhe-elämällisesti haastava, kun Miekkosella oli aika paljon sellasia tekemisiä, että häntä tarvittiin muualla. Ei siis ollut kovin helppoa järjestellä sitä aikaa tehdä tätä työtä. Mut mä onnistuin. Hyvä mä! (Itseään pitää muistaa myös kehua, kun aihetta on. Nyt on.)

Jottei menis liikaa itsekehuksi, niin tuli se huonoäiti-fiiliskin tuossa viikon aikana koettua ainakin kerran tai kaksi. Tänään olikin sitten iloinen esikoinen, kun kerroin palauttaneeni sen koulutyön. Hän tosin totesi siihen "Kivaa äiti ettet enää mene kouluun vaan oot vaan meidän kanssa täällä kotona. Ihanaa!". Niin. Ehkä sinne kouluun kuitenkin pitää vielä mennä. Tämä kun ei valitettavasti ollut vielä se gradu.

Opiskelua äitiyden rinnalla

Mulla on ollut taas aikalailla kouluun keskittyvä alkuviikko, kun sunnuntainen yhden harkkatyön deadline huuteli mun nimeä. Tai huutelee se kyllä vieläkin. Työn tekeminen oli mahdollista rakkaan siskoni tultua viihdyttämään lapsia. Onneksi tuli.

Harkassa pitää kirjoittaa 20-25 sivuinen harjoitustyö ja työhön liittyy omalla kohdallani tutkimus, jonka tuloksia nyt sitten analysoin. Itseasiassa noiden tutkimustulosten koostaminen ja tulkinta tuntuu olevan tuon työn lennokkain ja mukavin osuus. Kaikista puuduttavinta oli teorian etsiminen eri tietokannoista ja kirjoista.

Eilen ja tänään vein Eepun aamusta kerhoon. Eilen kävin kerhon aikana tekemässä ruuat lounaalle ja illalle, jotta voin olla koululla tekemässä työtä. Olinkin sitten jostain yhdestä kuuteen. Sain teorian valmiiksi. Oli mukava ylläri nähdä siellä muutama koulukaveri. Se kun ei ole itsestään selvää, koska suurin osa (nämäkin henkilöt) asuvat pääkaupunkiseudulla. Nyt heillä sattui olemaan tentti, niin törmättiin.

Tänään vietin kerhoajan koulun ruokalassa ja koostin haastatteluiden vastauksia. Eepun noutamisen jälkeen mentiin kotiin syömään ja Eepun toinen kummitäti tuli käymään. Tein ruuan iltaa varten. Kolmen maissa olin takaisin koululla ja sain ajan kulumaan nopeasti. Ysin maissa piti lähteä pois, kun ei ajatus enää luistanut (plus siitä tilasta sammui koko ajan valot...). Sain suurimman osan haastattelututkimuksen tuloksista kirjoitettua puhtaaksi, vielä pari kappaletta ja johtopäätökset, niin se on siinä.

Ainoa asia, joka nyt vähän arveluttaa on tuo jäljellä oleva aika. Periaatteessa aikaa on ruhtinaallisesti - neljä kokonaista päivää. Mulla aikaa on pari hassua tuntia iltaisin ja silloinkin vain, jos ei väsytä liikaa. Miekkonen on toki olemassa, mutta huomenna hän lähtee edustamaan perhettämme erääseen palaveriin ja perjantaina on jotain remonttia. Lauantaina ja sunnuntaina on remontin lisäksi vielä puuhommia, jotta saadaan polttopuita talveksi. On siis tämän rouvan oma aika vähän kortilla.

Syksyinen sunnuntai

Oijoi, me käytiin siellä Espoon reissulla ke-to ja sitten mulla oli koulua pe-la. Arvatkaa muistinko mä mitään listailla, että mitä tein ja milloin. No en. Yritän viikkokatsauksen seuraavia osia nyt sitten alkavan viikon keskiviikosta eteenpäin. Pahoitteluni.

Mutta palataanpa ihan tähän päivään. Aamusesta sain nukkua vähän pidempään kuin muut. Edelleen suuri kiitos korvatulppien keksijälle!! Kunhan sain sitten itseni ylös ja aamuhommat hoidettua lähdin lasten kanssa kavereiden luokse. Mä olen mun kaverin kanssa ristiin kummit meidän kuopuksille. Eli siis Liun kummille mentiin. Hänellä on samanikäiset lapset kuin itselläni, joten kiva kun kaikille on seuraa. Oltiin heillä hetken aikaa pihalla ja suunnattiin sitten sisälle leikkimään ja syömään. Me äidit tosin keskityttiin juoruiluun jälkikasvun leikkiessä oikein esimerkillisesti keskenään. Välillä näin kivasti :)

Lähdettiin kamuilta vähän lounaan jälkeen, joten odotettua oli Liun nukahtaminen autoon. Siirto vaunuihin onnistui tällä kertaa, joten ei tarvinut enää mitään lisänukuttelua kotipihassa. Eepu lähti Miekkosen kanssa traktorihommiin ja itse suuntasin koulutehtävän pariin Liun päikkäreiden ajaksi. Sain jopa jotain aikaiseksi. Hyvä minä.

Kunhan Liu heräsi, niin välipalan jälkeen lähdettiin kärryilemään kohti sitä metsää, jossa Miekkonen Eepun kanssa oli puuhommissa. Sinne onneksi pääsi ihan rattailla viereen. Vaikka kuinka yritin varovasti ottaa, niin taas sain mahaa juilimaan. En kyllä enää viitsi molempia likkoja samaan aikaan noissa työntää, kun pelkästään Liun kanssa tuli lyhyellä matkalla noi fiilarit. Saa nähdä miten käy mun kävelylenkkien. Ehkä ainakin pitää seuraavalla kerralla kiertää vähän lyhyempi kiekka kuin 7km ja kuulostella tuntemuksia.

Vietiin Eepulle välipalaa eväsrasiassa ja voi kuinka toinen tuli onnelliseksi, kun sai metsässä evästellä :) Sieltä sitten palattiin ihan tähän meidän kodin viereen metsään. Eepu lähti meidän matkaan. Käytiin keräämässä suppiksia ja niitä tulikin ihan mukava määrä! Niiden käsittely tosin jäi huomiselle.

Iltaruuan jälkeen mentiin vielä hetkeksi pihalle ja paisteltiin iltapalaksi grillissä makkarat. Lasten iltatoimet saatiin hyvin finaaliin jo kasilta, mutta jostain kumman syystä Liu nukahti vasta lähempänä 23:00. Ai miksi... no satuttiin siirtämään hänet pinniksestä pois ja tuosta "isojen tyttöjen" -sängystä on kiva lähteä itekseen leikkimään. Käy muuten jumpasta tuo lapsen sänkyyn palauttaminen. Siitäkään tosin ei mun maha tykännyt.

Nukuttamisen lomassa kirjailin vielä sitä mun päivällä työstämääni kouluprojektia. Sain onneksi ajatuksesta takaisin kiinni ja ihan järkevää tekstiäkin aikaiseksi. Se ei aina ole itsestäänselvyys, kun kirjoittelee iltamyöhällä.

Nyt Blogger keljuilee mulle. En pysty lisäilemään kuvia. Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin. Toivottavasti sinä et ;)

Meitä voi muuten seurata nykyään myös Facebookissa!

Koulun ja perhe-elämän yhdistämisestä

Tänään mulla oli erikoinen päivä. Sain nukkua niin pitkään kuin nukutti ja alkaa sen jälkeen tekemään mitä huvitti. Lapset oli mummolla yökylässä. Nii joo, ja eilen illalla repästiin Miekkosen kanssa ja ajeltiin kaupungille hamppareille puoli kasilta. Eihän siihen aikaan normaalisti päästä minnekään enää. Oli se hurjaa.

Mutta siis takaisin tähän aamuun. Heräsin kasilta. Olin vähän pettynyt. En saanut enää unta, joten päätin sitten nousta. Aika säälittävää herätä itsekseen kasilta, jos olisi saanut nukkua vaikka kymmeneen. Varsinkin, kun tiedän, että oon nukkunut aikasempina öinä liian vähän (hölmöä valvoa puoleen yöhön, kun tietää herätyksen olevan lähes poikkeuksetta 7-7:30). Söin ihan rauhassa aamupalan ja lueskelin lehtiä.

Olisin keksinyt muutakin tekemistä tälle päivälle, mutta aamupalan jälkeen siirryin koneen ääreen naputtelemaan tekstiä aiheesta "asiantuntijaosaamisen sitouttaminen". Kirjoitusprosessia varten olin eilen illalla käynyt koululla printtaamassa kasapäin artikkeleita aiheesta ja silti kirjoittaessa tuntui, että pari tärkeää artikkelia puuttui ja olisi kaksi kirjaakin voinut olla vielä lisänä. En kuitenkaan lähtenyt ajelemaan koululle vaan jatkoin puurtamista. Ajattelin, että käyn maanantaina tai tiistaina pyörähtämässä koulun kirjastossa hakemassa noita puuttuvia lähdematskuja.

Lounastauolla aloin miettimään, että tällasta mun elämä vois olla, jos ei ois lapsia ja ois töistä opintovapaalla. Tai niin, saisin kyllä enemmän rahaa. Varmaan triplasti sen mitä nyt. Ensin tuli sellanen pieni kateuspuuska... "ai hemmetti kuin rentoa elämää joillain on, töiden jälkeen niillä on illatkin ihan vapaat ja saavat vaikka rauhassa tehdä mitä lystäävät". Kunnes mä aloin miettimään, että mä oon kuitenkin aika onnellisessa asemassa. Mulla on mahdollisuus päivittää oma osaamiseni tässä perhevapaiden aikana. Ja heitänpä tähänkin tämän tosiasian, että luultavasti jokunen uratykki ottaisi mielellään lapsen elämäänsä, jos se olisi hänestä kiinni. Sehän on ihan monesti todettu tosiasia, että ei ne lapset aina ihan tilaamalla tule ja moni saattaa purkaa ns. tyhjän sylin tuskaa työhönsä. Mä olen onnellinen siitä mitä mulla on. Vaikka onhan tämä pikkulapsiaika vauva-aikoineen todella rankkaa ja täytyy myöntää, että odotan innolla sitä, kun jokainen perheessämme osaa käydä itse vessassa ja artikuloida jokseenkin selkeästi (kun tämä aika koittaa, haikailen varmaan, että ei ole enää vauvoja perheessä..). Olisinko sitten voinut valita eri ajankohdan koulunkäynnille, jos kerran välillä tuntuu muutenkin rankalta? mä en tiedä oisko ollut parempaa ajankohtaa minulle. Töihin aikanani palatessa minulla on vastikään päivitetty tutkinto ja "lapset tehty". Voisin kuvitella tästä olevan etua. Jep, tiedän, että sitten ne lapset sairastelee ja äiti on pois töistä, mutta herranjestas, onhan lapsilla isäkin, joka voi myös olla kotona kipeän lapsen kanssa...

Välillä koulun ja perhe-elämän (jokseenkin 24/7 lasten kanssa) yhdistäminen on äärimmäisen hankalaa. Varsinkin silloin, kun kouluhommien deadlinet pukkaa päälle, Miekkosella on kiire töissä ja tukiverkostolla omat työnsä ja menonsa. Mä en hanskaisi tällä hetkellä koko palettia eli työ-perhe-koulu. Onneksi nyt ei ole tuota työkuviota tässä vielä. Isompien lasten kanssa asia olisi varmaan toinen, mutta nyt nuo mukulat tarttevat vielä äitiä aika moneen asiaan. Ja se on aika mukavaa. Yleensä. Mutta dedisten pukatessa päälle toivon välillä olevani vähemmän tarpeellinen. Mä toivon, että kun joskus haen koulutustani vastaavaa paikkaa, tuleva esimies arvostaa tätä mun tämän hetkistä arjen pyöritystä eli siis pienet lapset+kotihoito+opiskelu. Ainakin aikataulutus, ennakointi ja riskienhallinta on tässä hommassa arkipäivää.

Vaikka tämän hetkinen meno ajoittain rasittaa ja stressaa, saan opiskelusta valtavasti. On mitä parhainta aivojumppaa tehdä kouluhommia ja tavallaan ylläpitää tietynlaista työmoodia olematta töissä. Saan ammatillista haastetta ja kirsikkana kakun päälle vielä sen tutkintonimikkeen jonain kauniina päivänä. Sen avulla toivon saavani mielekästä työtä, joka motivoi jo itsessään. Ainakin opiskelemani kurssit aiheineen motivoivat minua etsimään eri aiheista lisää tietoa, joten olen ajatellut olevani ns. omaa alaa opiskelemassa. On myös ollut hedelmällistä päästä kuulemaan opiskelukavereideni työnkuvista ja organisaatioista, joissa he työskentelevät. Meitä on aika sekalainen joukko, joten kursseilla/lounailla käydyt keskustelut on antaneet itselle perspektiiviä siitä miten asiat voisivat olla organisaatiossa. Ja kiitos keskusteluiden, pysyy tällainen kotiin jämähtänyt mamakin vähän kärryillä siitä mikä on yritysmaailmassa tällä hetkellä "kuuminta hottia" ja mistä kentällä kohistaan :)

Äidin koulupäivä

Tänään oli syksyn ensimmäinen koulupäivä. Minulla. Se on sitä mun omaa aikaa, kun saa olla vain aikuisessa seurassa ja vastata vain itsestään. (Ja heh, varoitus, aika maratonpostaus alkaa tästä)

Päivän kurssi oli "johtaminen ja asiantuntijatyö" ja aiheena erilaiset personaallisuudet työyhteisössä ja transformationaalinen johtaminen. Oli todella mielenkiintoista tutustua erilaisiin persoonallisuustyyppeihin ja siihen miten ne eroavat toisistaan. Opettaja oli lähettänyt semmoisen kyselyn kaikille, jonka perusteella jokaisesta oli muodostettu oma persoonallisuuskuvaus. Mua harmitti, kun mä olin missannut koko kyselyn. Tai noh, sarjassamme ehkä kootut selitykset, mutta nyt ennen koulun alkua mulla on ollut tapana käydä koulun sähköpostissa kerta viikkoon. Opettaja oli lähettänyt kyselyn tiistaina sen jälkeen kun olin jo käynyt sähköpostit katsomassa. Seuraavan kerran menin katsomaan seuraavan viikon keskiviikkona, jolloin oli jo liian myöhäistä osallistua. Luennoilla käytiin erilaiset preferenssiparit läpi ja sen perusteella me "mattimyöhäset" voitiin ympäripyöreesti miettiä, että millaiset ominaisuudet kuvaisi meitä. Kyllä mä jonkunlaisen kuvauksen itsestäni sain aikaiseksi, mutta olisi ollut niin kiva saada se virallinen opettajan kautta tullut. Kysely oli kuitenkin 14 sivuinen, joten siinä oli käsitelty eri persoonallisuusalueita monin kysymyksin ja näin ollen tulos olisi ollut syväluotaavampi kuin minun tekemässäni mutu-tuntuma-arviossa. Kyseessä oli Myers-Briggs tyyppi indikaattori (MBTI) ja preferenssiparit (joista valittiin toinen itselle ominaisempi) olivat ekstravertti-introvertti, tosiasiallinen-intuitiivinen, ajatteleva-tunteva ja järjestelmällinen-spontaani.

Itse analysoin itseni introvertiksi, joka on intuitiivinen, tunteva ja järjestelmällinen. Tosin pohdin pitkään, olenko tunteva vai ajatteleva. Sitten meille kerrottiin, että stressitilanteissa usein korostuu se päinvastainen persoona ja näin ollen rajasin itseni enemmän tuntevaksi. Siitäkin huolimatta, että töissä sain kuulla olevani liian suorapuheinen ja töksäyttelevä. Usein olen miettinyt miten toimin, jos perheenjäsenistä jollekin käy jotain, että pitäisi ensiapua antaa. Olen kuvitellut, että en osaisi toimia rationaalisesti. Kuitenkin pari kertaa lapset ovat kaatuneet niin, että hampaat ovat nirhasseet huulta ja verta tuli runsaasti - toimin todella johdonmukaisesti ja "kylmästi". Samoin kun Miekkonen tuli kerran remonttipuuhista kiroten osin kalpeana, että nyt meni sormi sirkkelissä. Silloinkin kylmänviileästi aloin toimia ja kaikki oli järjestelmällistä. Näin ollen tuntevan minäni vastakohta ajatteleva tuli esiin.  Ehkä siis töissäkin töksäyttely ja suoruus liittyy jonkunlaiseen stressiin. Tiedä sitä. Se on kuitenkin piirre, jota töissä ollessani pyrin häivyttämään. Opettaja muuten alleviivasi, että se "ajatteleva" ei tässä kohtaa tarkoita sitä, etteikö tunteva osaisi töissä olla ajatteleva tai että tunteva olisi jotenkin "ajattelematon";)

Miekkonen olisi varmaan eri mieltä tuosta järjestelmällisestä, kun meillä kotona on aina välillä sellainen (hallittu) kaaos. Mutta tosiasiassa nautin siististä kodista, suunnitelmallisuudesta, haluan kontrolloida elämääni ja teen mielelläni pitkän tähtäimen suunnitelmia maalaten kuvia tulevaisuudesta. Olen esimerkiksi joku aika sitten tehnyt suunnitelman siitä miten opiskeluni, työelämään paluuni, talon rakentaminen ja lapsiluvun lisääntyminen ajoittuvat neljän vuoden aikajanalle. Toki tuo lapsiluvun lisääntyminen on sellainen, johon ei itse aina pysty vaikuttamaan. Muiden toteutumista pystyy paremmin valvomaan. Introverttinä nautin yksinolemista, ärsyynnyn keskeytyksistä ja olen usein alkuun hiljainen, muita kohtaan varautunut, syrjäänvetäytyvä ja etäinen. Joku voi luulla koppavaksi, kun satun vielä omaamaan "bitchy resting face"n eli vapaasti suomennettuna tylyn perusilmeen. Arvoin myös olenko intuitiivinen vai tosiasiallinen, sillä pidän kyllä faktojen esittämisestä, mutta ideoiminen on superhauskaa. On hyvä, että faktat (esim. budjetti) antaa raamit ideoinnille, mutta muuten nautin siitä, että saa antaa ideoiden tulvia. Olen myös tulevaisuuteen suuntautunut suunnitelmineni, joten senkin puoleen olen intuitiivinen. Tosiasiallinen keskittyisi nykyhetkeen.

Johtamisen lisäksi tein tänään venäjän tehtäviä. Vitsit, että nuo kaunokirjaimet tuottaa tuskaa. Samoin lausuminen osaa olla hankalaa, mutta nautin toisaalta uuden kielen oppimisesta. Kävin aikanaan AMK:ssa venäjän alkeet, mutta ei sieltä jäänyt kohteliaisuuksia enempää päähän. Ehkä näin aikuisopiskelijana on erilainen motivaatio uuden oppimiseen.

Elokuu oli ja meni

Vähän liiankin nopeasti hujahti tuo "viimeinen kesäkuukausi"... Tuli tehtyä kaikenlaista ja AJATELTUA blogia... harmi ettei tämä päivity ajatuksen voimalla...

Miekkosella alkoi loma, joka tosin tiedettiin remontintäyteiseksi, koska olimme vähän aikaa sitten saaneet tietää pääsevämme vihdoinkin muuttamaan takaisin sinne minne sydän on jo kauan kaivannut. Palaamme takaisin järvien äärelle - Lappeenrantaan. Odotan innolla, sillä mua vähän korpeaa, etten tänä kesänä ehtinyt satamaan vedylle...

Tykkään kovasti ruuasta (vai herkuista). Ainakin mikäli kännyni valokuvia on uskominen. Katselin mitä voisin kuvina kertoa elokuustani ja tässäpä tulee kohokohdat:

Kävimme juhlistamassa mieheni loman alkua Amarillossa ja tämä oli mun jälkiruoka... ei melkein jaksanut syödä, mutta pakko oli, kun lautasellehan ei jätetä!;)

Kävimme hyvän ystäväni kanssa Kakkugalleriassa kakkubuffetissa. Ai jai! Oli herkkua! Ja halpaa!! 13,90€ erikoiskahvin kanssa ja tavan kahvilla pari euroa edukkaampi. Syödä sai niin paljon kakkua kuin jaksoi. Jaksoin kuusi palaa ;P

P.S. Koulukin alkoi. Osallistuin infopäiville ja seuraavan viikonlopun kurssien kohdalla hyödynsin akateemista vapauttani... ensi viikonloppuna sitten pääsee itsekin kunnolla alkuun!!

Haastattelua ja odotusta

Kävin siellä haastattelussa keskiviikkona. En oikein tiedä miten se meni. Vastasin mielestäni kysymyksiin ihan okei, mutten kuitenkaan sillä tavalla kekseliäästi ja omaperäisesti, että erottuisin massasta. Viimeinen kysymys oli "Helpota valintaa ja kerro miksi juuri sinun pitäisi päästä opiskelemaan"... No mitä mä sanoin... "No tätä on vähän vaikea pukea sanoiksi, mutta mulla on vaan semmonen fiilis, että tätä mä haluan ja aihe kiinnostaa tosi paljon"... jepjep. No 5.4. se sit selviää, että kuin tän naisen käy. Sain mä ehkä pari lisäpistettä, kun kerroin, että oon jo avoimen puolella aloittanut yhden tutkintoon kuuluvan kurssin. Pitäisi varmaan taas siihenkin paneutua, kun ei ole enää pääsykokeisiin lukemista päikkäriaikaan.

Tänään päikkäriaika sujui niin, että tallensin puhelimeni ryhmää, johon tuli kaikki ne numerot, joihin meinasin ilmoittaa juniorin syntymästä... Numeroita tuli 67, eikä siinä ole edes mieheni puolen kummeja tai serkkuja. Omat serkut siinä on paria lukuunottamatta. Mulla ei ole heidän numeroitaan. Sitten kaikki sedät, tädit, iskät, äidit, kummit, mummit, kaverit ja varsin mun mammakaverit, joita on melko joukko...
Meinasin, että teen vielä ihan läheisimmille eli lapsen isovanhemmille, tädeille ja sedille oman listan, joille sitten mahdollisesti lähtee kuvaviesti. Mä en esikoisen synnytykseen ollut listaa tehnyt ja väsyneenä kun yritin lähettää viestiä, onnistuin numeroita valitessa koko ajan poistamaan ne valitut numerot. PIKKASEN turhautti...

Nyt mä sit vaan odotan, että koska synnytys alkaisi. Ei oo pahemmin mitään merkkejä kyllä siihen suuntaan...

Hevosen makua arkeen

Aamu alkoi tänään jo puoli seitsemältä. Olisin arvostanut unia ainakin tunnin pidempään. Mutta tulipa herättyä. Aamupuuron ja -piirrettyjen jälkeen lähdettiin tyttösen kanssa avoimeen päiväkotiin. Siellä oli sellainen lorutuokio ja hyvin tuo pieni jaksoi kuunnella lorut alusta loppuun. Loruleikkeihin hän ei lähtenyt mukaan. Se on tyypillistä hänelle. Luultavasti seuraavalla kerralla hän jo lähtisi. Hänellä on tapana seurata hetken aikaa muiden tekemisiä ennen kuin itse alkaa toimia vastaavalla tavalla.

Tänään lapset saivat maalata. Meidän pikkupicasso teki näin hienoa taidetta:

Tein eilen jauhelihakastiketta hevosenlihasta. Täällä oli paikallisessa lähikaupassa hepan paistijauhelihaa 400g paketti vain 1,99€. Hyvältä tuo maistui. Aina nautamainen se maku, tai semmonen hyvin punainen liha... oisko sitten riistamainen oikea sana. En tiedä. Maistui se kuitenkin kaikille. Voisin ostaa hyvin toistekin. Tuon hevosenlihakohun jälkeen kauppamme otti näitä erilaisia hevosenlihatuotteita myyntiin. Jauhelihan lisäksi on ainakin ulkofilettä, kulma- ja palapaistia sekä makkaraa.

Ylihuomenna olisi haastattelu. Mennään jo huomenna mun äidin luokse puoleen väliin kokonaismatkaa. Toivottavasti pääsen haastatteluun saakka. Hyvin kyllä juilii mahaa ja paikkoja noin muutenkin, ei kylläkään supistele. Mielenkiinnolla odotan miten tuo automatka tulee sujumaan.  Lueskelin blogista mitä olin kirjoittanut Eepua odottaessa ja sieltä huomasin, että sillä viikolla kun E syntyi, olin kirjoittanut, että mahaa oli juilinut, ei pahemmin muuta. Saas nähdä syntyiskö tää jo viikon sisällä. Hiukan kyllä epäilen :D Varmaan ihan keljuillakseen pysyy sinne 42+0 asti ja menee käynnistykseen :D

Haastattelukutsua pukkaa

JEE!!! Onnistuin pääsykokeessa sen verran hyvin, että sain kutsun haastatteluun. Vähän alko jänskättää. Kämmään yleensä aina kaikki pääsykokeet, joihin pitää lukea, niin kerrankin onnistuin. Nyt eniten jännittää se, päättääkö vauva syntyä niin, että en pääse haastatteluun. Vauva tietysti menee täysin kaiken muun edelle, mutta silti haluaisin katsoa kortit loppuun tuon koulun osalta.