perjantai 3. lokakuuta 2014

Koulun ja perhe-elämän yhdistämisestä

Tänään mulla oli erikoinen päivä. Sain nukkua niin pitkään kuin nukutti ja alkaa sen jälkeen tekemään mitä huvitti. Lapset oli mummolla yökylässä. Nii joo, ja eilen illalla repästiin Miekkosen kanssa ja ajeltiin kaupungille hamppareille puoli kasilta. Eihän siihen aikaan normaalisti päästä minnekään enää. Oli se hurjaa.

Mutta siis takaisin tähän aamuun. Heräsin kasilta. Olin vähän pettynyt. En saanut enää unta, joten päätin sitten nousta. Aika säälittävää herätä itsekseen kasilta, jos olisi saanut nukkua vaikka kymmeneen. Varsinkin, kun tiedän, että oon nukkunut aikasempina öinä liian vähän (hölmöä valvoa puoleen yöhön, kun tietää herätyksen olevan lähes poikkeuksetta 7-7:30). Söin ihan rauhassa aamupalan ja lueskelin lehtiä.

Olisin keksinyt muutakin tekemistä tälle päivälle, mutta aamupalan jälkeen siirryin koneen ääreen naputtelemaan tekstiä aiheesta "asiantuntijaosaamisen sitouttaminen". Kirjoitusprosessia varten olin eilen illalla käynyt koululla printtaamassa kasapäin artikkeleita aiheesta ja silti kirjoittaessa tuntui, että pari tärkeää artikkelia puuttui ja olisi kaksi kirjaakin voinut olla vielä lisänä. En kuitenkaan lähtenyt ajelemaan koululle vaan jatkoin puurtamista. Ajattelin, että käyn maanantaina tai tiistaina pyörähtämässä koulun kirjastossa hakemassa noita puuttuvia lähdematskuja.

Lounastauolla aloin miettimään, että tällasta mun elämä vois olla, jos ei ois lapsia ja ois töistä opintovapaalla. Tai niin, saisin kyllä enemmän rahaa. Varmaan triplasti sen mitä nyt. Ensin tuli sellanen pieni kateuspuuska... "ai hemmetti kuin rentoa elämää joillain on, töiden jälkeen niillä on illatkin ihan vapaat ja saavat vaikka rauhassa tehdä mitä lystäävät". Kunnes mä aloin miettimään, että mä oon kuitenkin aika onnellisessa asemassa. Mulla on mahdollisuus päivittää oma osaamiseni tässä perhevapaiden aikana. Ja heitänpä tähänkin tämän tosiasian, että luultavasti jokunen uratykki ottaisi mielellään lapsen elämäänsä, jos se olisi hänestä kiinni. Sehän on ihan monesti todettu tosiasia, että ei ne lapset aina ihan tilaamalla tule ja moni saattaa purkaa ns. tyhjän sylin tuskaa työhönsä. Mä olen onnellinen siitä mitä mulla on. Vaikka onhan tämä pikkulapsiaika vauva-aikoineen todella rankkaa ja täytyy myöntää, että odotan innolla sitä, kun jokainen perheessämme osaa käydä itse vessassa ja artikuloida jokseenkin selkeästi (kun tämä aika koittaa, haikailen varmaan, että ei ole enää vauvoja perheessä..). Olisinko sitten voinut valita eri ajankohdan koulunkäynnille, jos kerran välillä tuntuu muutenkin rankalta? mä en tiedä oisko ollut parempaa ajankohtaa minulle. Töihin aikanani palatessa minulla on vastikään päivitetty tutkinto ja "lapset tehty". Voisin kuvitella tästä olevan etua. Jep, tiedän, että sitten ne lapset sairastelee ja äiti on pois töistä, mutta herranjestas, onhan lapsilla isäkin, joka voi myös olla kotona kipeän lapsen kanssa...

Välillä koulun ja perhe-elämän (jokseenkin 24/7 lasten kanssa) yhdistäminen on äärimmäisen hankalaa. Varsinkin silloin, kun kouluhommien deadlinet pukkaa päälle, Miekkosella on kiire töissä ja tukiverkostolla omat työnsä ja menonsa. Mä en hanskaisi tällä hetkellä koko palettia eli työ-perhe-koulu. Onneksi nyt ei ole tuota työkuviota tässä vielä. Isompien lasten kanssa asia olisi varmaan toinen, mutta nyt nuo mukulat tarttevat vielä äitiä aika moneen asiaan. Ja se on aika mukavaa. Yleensä. Mutta dedisten pukatessa päälle toivon välillä olevani vähemmän tarpeellinen. Mä toivon, että kun joskus haen koulutustani vastaavaa paikkaa, tuleva esimies arvostaa tätä mun tämän hetkistä arjen pyöritystä eli siis pienet lapset+kotihoito+opiskelu. Ainakin aikataulutus, ennakointi ja riskienhallinta on tässä hommassa arkipäivää.

Vaikka tämän hetkinen meno ajoittain rasittaa ja stressaa, saan opiskelusta valtavasti. On mitä parhainta aivojumppaa tehdä kouluhommia ja tavallaan ylläpitää tietynlaista työmoodia olematta töissä. Saan ammatillista haastetta ja kirsikkana kakun päälle vielä sen tutkintonimikkeen jonain kauniina päivänä. Sen avulla toivon saavani mielekästä työtä, joka motivoi jo itsessään. Ainakin opiskelemani kurssit aiheineen motivoivat minua etsimään eri aiheista lisää tietoa, joten olen ajatellut olevani ns. omaa alaa opiskelemassa. On myös ollut hedelmällistä päästä kuulemaan opiskelukavereideni työnkuvista ja organisaatioista, joissa he työskentelevät. Meitä on aika sekalainen joukko, joten kursseilla/lounailla käydyt keskustelut on antaneet itselle perspektiiviä siitä miten asiat voisivat olla organisaatiossa. Ja kiitos keskusteluiden, pysyy tällainen kotiin jämähtänyt mamakin vähän kärryillä siitä mikä on yritysmaailmassa tällä hetkellä "kuuminta hottia" ja mistä kentällä kohistaan :)

Ei kommentteja: