Kukkaostoksilta myöhästyminen ja marttapuuska

Tänään kävin Teen kanssa 4kk neuvolassa. Sen piti alun perin olla ensi viikon maanantaina, kun se 4kk tulee täyteen vasta ensi viikon torstaina, mutta jonkun tuplabookkauksen vuoksi meidän aika siirrettiin eilen tälle aamulle. Meinasi tulla haasteita järjestää aikataulu aamulle, kun Eepun kerho alkaa ysiltä ja aika oli puoli yhdeksän. Saatiin sitten järkkäiltyä, kiitos Miekkosen liukuvan työajan.

Neuvolassa kaikki oli varsin mallikkaasti. Tyyppi on kasvanut sentin viikossa, ollen nyt 64cm. Hieman ihmettelen meidän vaatekaapin vaatteita, sillä iso osa 68 koon bodeista on jo pieniä. Liekö kuivuri pienentänyt tai sitten tyyppi on vaan niin äijä ;) Painoa ei ollut tullut nyt kuin jotain pari sataa grammaa, mutta ei ne olleet moksiskaan, sillä sanoivat sen energian kuluneen tuohon kasvuun. Kiinteiden aloituksesta kysyttiin, mutta kun vastasin aloittavamme ne vasta lähempänä 6kk ikää, asiasta ei keskusteltu sen enempää. Tykkään tuosta imetysmyönteisyydestä :) 

Kävimme kerhon aikana myös kahvilla ja paikassa ei ole lastenhoitohuonetta. Hyvin sujui vaipanvaihto myös pienellä lavuaaripöydällä :) Tässä päällä on myöhemmin tekstissä mainittu raidallinen neuletakki.

Käytiin Liun ja Teen kanssa neuvolan jälkeen kesäkukkaostoksilla, jossa sain huomata olevani aivan liian myöhään liikkeellä. Olisin halunnut neilikoita, mutta ei niitä kuulemma enää saa, kun ne oli suunnattu kylmempien ilmojen istutuksiin... niin... tänään oli se vajaa 10 astetta ja satoi kuin saavista. Hurjan kesäistä oli juu!! No ostin nyt muutaman miljoonakellon ja pari jotain enkelinsilmää (tai joku tuollanen). Pitää vielä yritää löytää sellaiset kivat roikkuvat amppelit jostain (nekin oli loppu, hitsivie!) ja sinne meinasin laittaa tota miljoonakelloa. Samaa kukkaa tulee nyt moneen istutukseen, koska se on kaunis (ja tarjouksessa). Huomenna kerhon aikoihin pitänee käydä amppeleita etsimässä ja sen jälkeen käydä shoppaamassa viitisen kukkaa lisää. Ja kärhön meinasin myös ostaa (tapettavaksi). Löysin nimittäin tuolta aitan uumenista sellaisen pajuisen tukiviritelmän.

Iltapäivä ja ilta sujuikin sitten marttaillen. Ensi alkuun päätin pyöräyttää kahdella eri tavalla maustettuja broileripyöryköitä. Tuli kahdella eri tavalla pyöräytettyjä broileripihvejä, kun taikina jäi vähän löysäksi. Pihvien ollessa uunissa keittelin pakastimesta puolukoita hilloksi ja pyöräytin leivän. Mulla on jonkunlainen pakastimen tyhjennys menossa, sillä ensi viikolla haluaisin sulattaa sen ennen tämän vuoden pakastuskautta.

Olin jo pitkään haaveillut cashewpähkinä-karpaloleivästä. Tämä oli jättikokoinen, yhteen leipään käytin koko 0,5 litran taikinan ;)

Osa näistä voisi pian haluta jo pakastimeen! #raparperi

 Viime lauantai oli hauskaa tekemistä täynnä. Kävin tyttöjen kanssa Ensi- ja Turvakotien liiton Leikin päivässä. Samassa yhteydessä oli myös kirppis. Tuo tapahtuma oli isolla kentällä ja siellä sai mm. tasapainoilla köyden päällä, mennä läpi "hämähäkinseitistä" (naruja ristiin rastiin ja piti mennä läpi koskematta), käydä heppa-ajelulla ja ihastella paloautoa. Olipa siellä myös yksi piste, jossa sai tehdä superisoja saippuakuplia. Miekkonen tuli sinne myöhemmin Teen kanssa. Kirpparilta tuli tehtyä pari hyvää ostosta. Olin jo useamman kirpparikierroksen verran yrittänyt löytää Teelle sopivan kokoista vetskarineuletakkia ja löysinkin supersöpön vaaleansiniraitaisen takin. Sitten mukaan lähti myös toinen "kotitakki" eli sellanen, jossa oli vähän haalistuneet värit. Yhdet housut löytyi myös.

Eepu ihmettelee tapahtuma-aluetta, Liu pyyhältää kohti paloautoa.

Leikin päivästä matka jatkui kotiin. Vuorossa oli Liun ja Teen päikkärin, joiden jälkeen suunnattiin kaverisynttäreille juhlistamaan 2- ja 4-vuotiaita siskoksia, jotka on meidän tyttöjen hyviä kavereita. Varsinkin Eepu ja kaverinsa V ovat mitä hulvattomin kaksikko. Ihana katsoa toisten ystävyyttä ja voi vain toivoa, että se säilyisi pitkään. Puitteet ainakin ovat hyvät, sillä asutaan samalla seudulla eikä kumpikaan perhe ajattele enää muuttavansa minnekään. Mulla itselläni ei ole vastaavaa noin varhain alkanutta ystävyyssuhdetta enää olemassa, joten jään mielenkiinnolla seuraamaan :)

Vietiin kamulle tällainen lahja, jonka paketointi tuotti alkuun päänvaivaa...

Kunnes keksin, että senhän voi naamioida kukkapaketiksi ;) Samaan tyyliin on joskus hurjina nuoruusvuosina paketoitu miestä väkevämpääkin. 

Perjantaina kävimme mun isovanhempien luona. Mun mummi on aina ollut kova leipomaan, mutta nyt hän ei meinaa enää jaksaa. Usein hän hakee nykyään tarjottavat kaupasta. Tiedän hänen nauttivan suunnattomasti, jos saa maistella jonkun itse tekemiä leivonnaisia, joten vein heille tuomisina sitruunakookoskuppikakkuja.

Viikonloppuna kaveri laitteli viestiä, että hänellä olisi lahjakortti Tukholman risteilylle ja pyysi minua mukaan. Mä odotan kuin kuuta nousevaa tätä risteilyä. Hetken hengähdystauko tähän hektiseen arkeen. Pikkumies lähtee mukaan, kun jotenkaan ei houkuttele se pumppausrumba ja maidon poisheittäminen. Ja se matkailu on vielä tuon ikäisen kanssa suhteellisen helppoa. Olisipa tämän tajunnut silloin esikoisen aikaan ;)

Vappu- ja neuvolatunnelmia

Käytiin keskiviikkona sekä Teen että Liun kanssa neuvolassa. Liu suoritti oikein mallikkaasti palikkatornin, palapelin, pallon pelaamisen ja mitä niitä testejä siinä nyt olikaan :) Pieni tylleröinen meillä asustaa, kun pituutta on 81,8cm ja painoa vähän päälle 11kg. Sanoja alkoi tulla pari viikkoa sitten, joten nyt riittää Teen neuvolareissujen aikana seurailu, että sanoista alkaa sitten tulla niitä lauseita. Liu panttasi sanojaan tosi pitkään ja mua hieman jo huoletti. Onneksi sitten olisi ollut apukeinoja, joilla olisi puhetta voinut tukea. Mutta näillä näkymin taidetaan selvitä ilman. Katsotaan seuraavan puolen vuoden sisään. Teen neuvolassa oli myös kaikki mallillaan. 3kk kunniaksi oltiinkin maanantaina siirrytty 68 koon vaatteisiin, kun 62 koko kinnasi. Eipä tuo ihme ollut, kun pituutta oli hitusen päälle 62cm eli 62,2cm :) Painoa oli 6240g, joka oli "maha tyhjä" -paino. Rokotteet otettiin ja mitään ihmeempää en antanut tulla, kun annoin supon päikkäreiden jälkeen ja sitten illalla yötä vasten. Nyt Tee on puklaillut normaalia enemmän, mutta niin se oli sen ensimmäisen rota-rokotteen jälkeenkin.

Vappuaatto sujui oikein mukavasti :) Käytiin tosiaan Teen kanssa mun opiskelukavereiden vuokraamalla mökillä iltaa istumassa ja aika meni kuin siivillä. Yhtäkkiä kello näytti lähes puoltayötä. Oli pikkasen tekemistä, että pysyin ratissa hereillä, kun ajelin kotiin. Onneksi laulaminen piti sen verran skarppina, että sai kuljetettua itsensä ja lapsensa edes jossain määrin turvallisesti kotiin.

Vappupäivänä lähdettiin perinteiselle vappupiknikille. Siellä oli myös yliopiston porukkaa tosi paljon, kuuluihan se osaksi Suomen pisintä vappua :) Meillä oli mukana mm. nakkipiiloja, munkkeja, suklaavohveleita, viinirypäleitä, kurkkutikkuja sekä minitomaatteja simaa ja pillimehuja unohtamatta. Käytiin samalla myös satamassa leikkipuistossa ja nähtiinpä sattumalta mummoa ja pikkuserkkujakin :)

Kotiin tullessa väsytti ihan sikana ja päätäkin alkoi särkeä. Ihan ku ois darrassa ollut. Noh, päänsärky selittyi edellisillan väärällä imetysasennolla, kun tuli tuota toista puolta jännitettyä. Väsymys oli varmaankin osaltaan ruuasta johtuvaa. Enpä muista koska olisin lounaaksi vetänyt noin rasva- ja vehnäpitoisen mätön.

Onnellista odotusta

Edelleen täällä ollaan vauva mahassa :) Olen yllättänyt itseni täydellisesti, kun olen pysynyt niin tyynenä, vaikka laskettupäivä on ohitettu ajat sitten. Mun äiti lähti tänään kotiin takaisin, kun hänellä kohta työt kutsuu. Hän oli viime viikon sunnuntaista tähän asti täällä meillä. Nyt tosin näppärästi alkoi anopilla viikon loma, joten hän on sitten suurella todennäköisyydellä lastenlikkana, kun lähtö koittaa.

Kävin keskiviikkona neuvolassa. Kaikki arvot olivat paremmin kuin hyvin. Verenpaineetkaan ei olleet enää koholla. Liekö sanomattakin selvää, että olen päättänyt olla vetämättä johtopäätöksiä enää noista paineista ja muista :D Plus että tajusin, että edelliset synnytykset kun ovat lähteneet etenemään lääkärissä käynnin jälkeen, niin eihän mulla ole tällasta varsinaista synnytyksen latenssivaihetta ehtinyt olemaan ollenkaan. Nyt kuitenkin on jo supistellut ja menkkakipuillut. Ei tosin paljoa, mutta vähän. Vauva oli muuten nyt kiinnittynyt kunnolla, kun se viime viikolla vielä vähän myötäsi. Sen on kyllä huomannut, kun muutamana päivänä ollut semmoset sembalot tuolla mahassa ja paikat on kipeytyneet.

Oli kyllä onni, että äiti oli täällä. Sain nukutuksi tosi hyvin ja muutenkin lepäiltyä, kun mummu hoiti lapset. Liitoskivut on nyt tulleet mulle rasitteeksi. Ei tarvitse kuin vähän jalan liukua varoittamatta, niin nivuset on superkipeät seuraavat päivät. Hyvä, että eilen pystyin itkutta kävellä sen jälkeen, kun jalka oli luistanut. Kävimme eilen Eepun kanssa viettämässä äiti-tytär -aikaa. Eepu sai joululahjaksi lahjakortin, niin käytiin ostoksilla ja sitten syömässä. Oli tosi mukavaa viettää aikaa kahden :)

Neuvolassa mulle kerrottiin vähän jatkoasioita eli nyt mulla on maanantaina ihan ns. normaalineuvola, jos ei ennen sitä tule. Sitten varaillaan perjantaille (41+3) aika äitiyspolille, jossa katsotaan käyrät ja ultrataan mm. koon lisäksi lapsiveden määrä ja istukan toiminta. Jos kaikki on kunnossa, saan lähteä kotiin varttumaan 27.1. tiistaihin asti, jolloin viikkoja on 42+0. Se on täällä takaraja synnytyksen käynnistykselle. Eli jos siihen mennessä ei ala itse ymmärtää syntyä, aletaan savustus hommiin. Toivotaan toki, että käynnistyisi itellään.

Rauhallisin mielin täällä vielä odotellaan. Jänniä aikoja :)

Neuvolaa ja kuulumisia

Kävin neuvolassa keskiviikkona rv 39+1. (ei siis toteutunut sekään veikkaukseni ;) ). Neuvolaterkkari oli kovin sitä mieltä, että ensi viikon aikaa ei tarvittaisi, mutta se täytyy varata sääntöjen mukaan, kun laskettupäivä on silloin. Mulla oli todella energinen päivä silloin keskiviikkona ja yhdelle kaverille sanoinkin, että varmaan mun tuurilla nyt sitten alkaa supistella yöllä. No niinhän se alkoi. Mutta vain loppuakseen aamusella, kun mies lähti töihin ja vei lapset varuilta mummolaan hoitoon. Mun päivä sujui nukkuen (valvoin yön niiden supistusten kanssa) ja sitten ihan vaan rennosti ottaen.

Supistukset palailivat, kun mies palasi lasten kanssa kotiin. Vauva oli todella rauhallinen ja pohdin näinköhän illalla sitten alkaa rytistä, kun on aika poikkeuksellista ettei mylläile. Torstaina illalla kymmenen jälkeen tulikin todella kipeä ja pitkä supistus. Ehdin jo hieman innostua, mutta siihenhän se jäi. Sen jälkeen ei pahemmin supistanut.

Sinänsä en ihmettele, vaikka terkka olisikin oikeassa. Vertailin (jep ;) ) tätä nykyistä ja Eepun odotusta ja katselin sf-mittakäyrää... ylempi on Eepun ja alempi nykysen.

Sen lisäksi, että tuo sf-mitan tasaisuus kertoisi nyt olevan hetken käsillä, siitä kertoo myös aavistuksen kohonnut verenpaineeni (alapaine noussut sieltä 60-74 tietämiltä 80-90 välille). Tämä on niin jännää, kun seurailee noita paineita ja mittoja huomaten yhdenmukaisuuksia. 

Mutta tuohon yölliseen supisteluun palatakseni. Mulla on tässä raskaudessa tuntunut nuo supistukset aiemmista poiketen selän puolella säteillen reisiin. Mä en alkuun meinannut edes tajuta mistä on kyse. Melkein jopa noloa, onhan kyseessä sentään kolmas synnytys :D Se eilinen napakampi tuntui myös tuossa mahassa / edessä, mutta myös selän puolella. 

Tänään on ollut ihan "normipäivä". Yöllä tosiaan ei supistanut lainkaan. Aamulla heräsin melko pirteänä. Keittelin likoille aamupuuroa mun joululahjaksi saamalla haudutuskattilalla. Se oli ihan näppärä vempele - ei tarvinut lopuksi pestä pohjalta semmosta ruskeeta kerrosta, kuten usein maitopohjaisten ruokien kohdalla joudun. Jaksoin jopa mennä tyttöjen kanssa pihalle, jota on tapahtunut viimeksi liian kauan sitten. (Tytöt on sitten ulkoilleet Miekkosen kanssa, joten kyllä ne happihyppelylle pääsevät ;) ) 

Huomenna olisi taas koulupäivä. Meidän pitää tuolla kurssilla tehdä oppimispäiväkirja ja sen vuoksi koen, että olisi hyvä päästä luennolle, jotta saa kirjoitettavaa siihen päiväkirjaan. Katsotaan onko tuo mahavauva samaa mieltä.

Neuvolakuulumisia kiireisen aamun jälkeen

Tänään olikin mielenkiintoinen aamupäivä. Mulla oli neuvola, jonka luulin olevan 10:30. Lähdin lasten kanssa kauppaan niin, että oltiin siellä ysiltä ja kympiksi yritin tähtäillä Miekkosen luo, jotta hän olisi voinut sen neuvolareissun ajan kattoa lapsia. Kaikessa rauhassa tehtiin ostoksia jättihypermarketissa, kun sitten päätin tarkastaa kännykästäni kauppalistaa. Mitä ruudulla vilkkuikaan... "Laura neuvola, 10:00". Kello oli 9:41, osa ostoksista tekemättä ja oli mahdoton yhtälö ehtiä sekä Miekkosen luo että neuvolaan. Ei muuta kuin kauheella juoksulla loput tavarat (onneksi vain pari) kärriin ja omia kärrejään työntävää Eepua hoputtaen kohti kassoja.

Ärsytti olla hoputtamassa, kun oli ollut ajatus, että rauhassa ehditään käydä. Muutenkin pyrin välttämään turhaa kiirettä lasten kanssa. Siitä kun yleensä syntyy noidankehä kiukutteluineen ja lisävitkutteluineen. Onneksi kassoilla ei ollut jonoja vaan päästiin nopeasti autolle. Neuvolalla oltiin tasan kymmeneltä, mutta terkkari oli myötämielinen ja ymmärtäväinen. Sitä paitsi onhan se välillä oikeutettua, että asiakas on myöhässä, jos toinen osapuoli on usein ollut myöhässä.

Neuvolassa sitten tän rouvan paino oli viikossa noussut sellaisen 2,5kg. Hups. No nestettähän se varmaan suurelta osin on, kun tuo jouluruoka on tunnetusti astetta suolaisempaa. Eipä niitä kuitujakaan ole merkittävästi tullut viikon aikana syötyä. Sf-mitta oli noussut 30,5cm--> 32cm, joka tarkoittaa, että muksu on kasvanut hyvin. Hän myös pönnäsi itseään ylöspäin mitatessa, joka saattoi vaikuttaa mittaustulokseen. Vauva on tosi syvällä lantiossa, vähän vielä pää liikkui, muttei merkittävästi. Aika lähtökuopissa siis.

Josta päästään mun lempipuuhaan näin loppuraskauteen liittyen - spekulointi. Kuinka monet kerrat olenkaan viihdyttänyt itseäni vertailemalla aiempien raskauksien neuvolakortteja nykyraskauden korttiin. Varsinkin Eepun odotuksen aikaista korttia on tullut tuijoteltua, kun nämä raskaudet tuntuvat menevän niin samaan tyyliin.

Ja ai että miten kutkuttavia spekulaatioita tämän päiväinen käynti painonnousuineen sai aikaan. Eepua odottaessa toinen merkittävä painon nousu oli 2kg/vkk ja päivää ennen laskettua päivää, muutama päivä ennen syntymää ;) Samoin sf-mitan romahdus/paikallaan pysyminen oli kaksi viikkoa ennen synnytystä. Tämän raskauden sf-mitan romahdus tapahtui parisen viikkoa sitten.

On tää jännää. Luultavasti mä tulen taas tipahtamaan korkealta ja kovaa näiden spekulaatioideni kanssa, mutta pitää sitä jollain itseään viihdyttää :) Olen veikannut, että vauva syntyisi 38+5 tai 39+1 eli joko ensi sunnuntaina tai viikon päästä keskiviikkona. No viimeistään käynnistetään 27.1., mutta saas nähdä milloin päättää tulla. Oikeestaan ihmettelen, jos tällä kerralla lähtö tulee ennen laskettua päivää, mutta saahan sitä toivoa :) Pitää oikeasti nyt pakkailla se kassi valmiiksi sairaalaa varten ja käydä huomenna ostamassa ne muutamat puuttuvat tarvikkeet. Pitäisi myös varmaan käydä asentamassa lipaston päälle hoitotaso ja laittaa oikeasti ne vauvan tavarat paikoilleen. Mä näköjään suunnittelen saamatta aikaiseksi.

Veikkaa säkin, koska meille syntyy viides perheenjäsen? Laskettuaika 13.1., edelliset muksut syntyneet 40+2 ja 41+2.

Synnäritutustumista

Kävin tänään tutustumassa synnäriin, kun en ole tuossa sairaalassa vielä synnyttänyt. Onneksi mun äiti sattui pääsemään joululahjavierailulle näi  keskiviikkona, niin pääsin sairaalalle. Tutustuminen on keskiviikkoisin klo 13:30. Kysynpä vaan, että kuinka monen odottajan mies pääsee tohon aikaan paikalle ja eipä ole otettu huomioon niitä perheitä, jolla on päikkäreitä nukkuva vanhempi lapsi. Olisi mielestäni kohtuullista, että isät pääsisivät mukaan, kun h-hetkellä en haluaisi olla se, jolla on tarkin tieto mistä ovista kuljetaan mihinkin aikaan ja mitä pitää muistaa. Noh, nyt kävin itekseni ja olin ainoa. Yksilöllistä palvelua, tykkäsin ;)

Pääsin kurkkaamaan yhteen saliin ja se oli oikein mukavan kokoinen. Aika samankokoinen ja samalla tavalla varusteltu kuin aiemman sairaalan vastaavat. Täällä tarkkailuhuoneet ovat kaikki kahden hengen huoneita ja niihin voidaan sijoittaa myös vauvan kanssa, jos lapsivuodeosastolla on ruuhkaa. Amme on erillisessä huoneessa, joten mahdollisimman moni voi sitä sitten hyödyntää. Ei tarvi pettyä, että ei pääse ammeelliseen saliin :) Tens-laite löytyy, joten toivottavasti voin sitä sitten hyödyntää h-hetkellä.

Muuten jäi tosi positiivinen kuva paikasta, mutta vähän mietitytti, kun tuolla ei ole synnärille omaa anestesialääkäriä. Toisin sanoen, jos haluan epiduraalin ja samaan aikaan on alkamassa leikkaus, lääkäri hoitaa leikkurin ensin. Kuulostaa kovin samalta kuin eka synnytys, jossa vartuin epiä kolme varttia itkutäristen kipushokissa ja lopulta en olisikaan sitä tarvinnut. No, kipushokkitärinät johtui suuresta oksitosiinimäärästä tipan kautta ja tällä kertaa en anna sitä tippaa laittaa ennen kuin saan puudutteen. Toivon, että tota tippaa ei tällä kertaa edes tarvittaisi.

Huomenna olisi neuvola. Otan molemmat muksut mukaan. Eepu on yleensä neuvolan aikaan kerhossa, joten nyt hänkin pääsee kuulemaan sydänäänet. Sen jälkeen tai sitä ennen käydään kaupoilla katsomassa löytyisikö Eepulle juhlamekkoa. Edellinen on jäänyt jo pieneksi. Kaupunkireissulla käydään myös jätskillä. Lupasin, kun yleensä käyn Liun kanssa kahvilassa Eepun kerhon aikaan. Ei Liu jädeä niillä reissuilla saa, mutta kahvilakokemuksia. En halua, että Eepu jää niistä kokonaan paitsi.

Iltapäivällä olisi tarkoitus tehdä joulukortteja yhdessä lasten kanssa. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi :)

Opintoja ja vauva-aiheista pohdintaa

Miekkonen on nyt ollut reilun viikon perhevapailla ja itse olen tällä viikolla ollut oikeastaan päivittäin koululla tekemässä yhtä ryhmätyötä. Olen huomannut, että olen tehokkaimmillani 9-12 välisellä ajalla. Sitten tulee totaali koomavaihe 12-14 ja 14-18 on taas tehokasta aikaa. Mutta hyvälle mallille tuon silti sain. Vähän päänvaivaa aiheutti se, että toteutustapana on pelkästään powerpoint-esitys. Olemme tottuneet "minigraduihin" eli word-muotoisiin raportteihin. Vähän pitää vielä viilata, niin sitten se on siinä. Tai on vielä esitys ensi viikon perjantaina. Laskeskelin tuossa, että nyt joulukuun kolmen tentin jälkeen mulla ois keväällä enää yksi venäjän tentti. Vähiin käy ennen ku loppuu :) on keväällä pari kurssia venäjän lisäksi, mutta niitä ei tentitä. Tehdään harkkatöitä. Täytyy muuten myöntää, että nää muutamat "koulutyöpäivät" saa mut aika väsyneeksi. Selkeesti huomaa, ettei ole tottunut näin pitkäkestoisiin aivotöihin yhden päivän aikana.

Kävin eilen neuvolassa. Kaikki oli tosi hyvin. Vauva on nyt kääntynyt raivotarjontaan, josta osoituksena on kipeähköt potkut kylkiluihin. Kohdunpohjankorkeus oli 30cm eli keskikäyrää mennään tehokkaasti. Eepua odottaessa oli sama, joten neuvolalääkäri saa nyt kunnian keksiä painoarvion muutaman viikon päästä. Jospa ois pitkä ja hoikka, niin ei ois epäilystä siitä mahtuuko syntymään :)

Havahduin tuossa, että pitäisi varmaan pikku hiljaa alkaa valmistautua viidennen perheenjäsenen saapumiseen muutenkin kuin ajatustasolla. Sängyn voisi hakea varastosta tai ainakin raivata sille paikka lastenhuoneeseen. Vaatteet voisi käydä läpi ja ostaa vielä mitä tarttee. Mielenkiintoista nähdä mitä Liu tuumaa, kun vauvan vaipat meneekin hänen vaippalaatikkoon.. se kun on hoitopöydän laatikko. Omia synnytyksen jälkeen sopivia vaatteitakin voisi kaivella säilytyslaatikoista kaapin perälle.

Onhan tässä vielä kaikenlaista ennen kuin vauvelin saa syliin, mutta jos sitä pikku hiljaa tekee niin kuluisikohan aikakin sitten kuin huomaamatta :)

Tänään rv 33+3. Selkä on alkanut kipeytyä ajoittain. Sohvalla istuessa pitää laittaa pikkutyyny tueksi. Liun takaisin sänkyyn palauttelu iltaisin useaan otteeseen aiheuttaa harkkasuppareita, ei pahoja tosin. Hurjasti on kaikenlaista intoa tehdä asioita. Välillä vaan väsymys torpedoi mun hienot suunnitelmat toteuttaa ideoita. Usein iltaisin totean Miekkoselle, että on aika raskas olo. Maha painaa jo aika tavalla ;)

Voi itku, eiku vauva eiku itku eiku..

Tänään oli neuvola. Mun vauva on takas poikkitilassa. Mä en ala. Kahden viikon päästä tsekataan uudelleen ja jos edelleen on poikittain, on edessä lähete sairaalaan synnytystapa-arvioon. Ja jos näyttää siltä, ettei ne pysty jostain syystä x vauvaa kokeilla kääntää, on ainoa synnytystapa sektio.

Arvatkaa miten Lauran saa itkemään? No sanomalla tällai: "Ja tosiaan, jos vauva on poikkitilassa ainoa tapa synnyttää on sektio". Mä en tiedä miksi tuo kyseinen lause (oli muoto mikä tahansa, sisältö merkkaa) aiheuttaa niin vahvan reaktion. Tai tiedän. Mä en tahdo sitä pirun sektiota. Ja joo, tiedän, että pääasia, että vauva saadaan turvallisesti ulos ja blaablaablaa, mutta silti. Siitä toipuminen ottaa pidemmän ajan ja mä nyt vaan tahdon synnyttää alateitse, kun kuitenkaan siihen ei mitään rakenteellisia esteitä ole.

Saatoin kyllä vähän nauraa omalle itkureaktiolle jo siellä neuvolassa. Vähän herkillä tää mama muutenkin näillä viikoilla, niin saati sitten tollasta tietoa vastaanottaessaan.

Muuten siellä neuvolassa oli kaikki kunnossa. Sf-mitta tosin tippui tällä kertaa keskikäyrän alapuolelle, mutta siihen kuulemma vaikutti tuo poikkitila. Jännä juttu, että yhdellä kertaa poikkitila on syynä yläkäyrällä oloon ja toisella kerralla lähelle alakäyrää menoon. Kysyin siltä terkkarilta arviota vauvan koosta ja kuulemma hänen arvionsa mukaan vastaa viikkoja. Ei siis ole liian iso tai pieni. Hyvä niin. On siis vielä mahdollisuuksia, että hän kääntyy raivotarjontaan.

Neuvolassa oli harjottelijana kätilöopiskelija, joka on kuulemma tammikuussa synnärillä harkassa. Olisi kiva, jos hän sattuisi olemaan vuorossa oman synnytykseni koittaessa. Mulla on aiemmissa synnytyksissä ollut harjottelija mukana ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Heillä kun on yleensä aikaa kuunnella ja ehdottaa esimerkiksi eri kivunlievitystapoja.

Olin jo lähtenyt neuvolasta, kun mieleeni tuli muutamana päivänä olleet menkkamaiset juilimiset. Soittelin sitten terkalle ja hän sanoi sen johtuvan suurella todennäköisyydellä tuosta poikkitilasta. Vauva kun venyttää tällä hetkellä kohdun kapeinta kohtaa eikä vauvan potkut ja nyrkkeilyn kohti kohdunkaulaa auta asiaan. Tuon lisäksi vauvelsson painaa jotain hermoa siihen malliin, että mun oikea jalka puutuu välillä ja saa "sähköiskuja". Hirveen kiva.

Tosiaan. Monena yönä olen suunnilleen repinyt hiuksiani, kun on turhauttanut valvoa vauvan vuoksi. Muuten nukkuisin hyvin, mutta vanhemmat lapset ovat nyt ajoittain nukkuneet levottomasti ja heidän vuokseen tulee herättyä. Ei tuo haittaisi, mutta kun pääsen takaisin sänkyyn, vauva protestoi potkimalla ja nyrkkeilemällä kipeästi juuri kohdunkaulan tietämille. Tänään tällaisen yön kruunasi herätys klo 06:00 tulevan keskimmäisen toimesta. Toinen oli sen verran pirteä, ettei malttanut enää nukahtaa. Oli muuten allekirjottaneella hehkeetä ja pirteetä mennä neuvolaan ja sen jälkeen kouluun...

Neuvolakuulumisia

Käytiin tosiaan tänään siellä neuvolassa. Mun aiempi yläkäyrämaha on nyt ylä- ja keskikäyrän puolivälin maha. Tyyppi ei majaile enää poikittain vaan linkussa, kuten isosiskonsa Eepu aikoinaan. Koska kaveri on käyränsä ja asentonsa puoleen kuin siskonsa, vedän tässäkin loogisen johtopäätelmän, että kotiutumisvaatteet tullee olemaan ennemmin 56 kuin 50 kokoa. Terkkari vähän väläytteli, että jos kasvu pysyy tolla käyrällä, voisin lähempänä laskettua päivää päästä ultraan, jossa tehdään painoarvio.

Kaikki oli neuvolassa muutenkin mallikkaasti. Äidille tosin on nyt tuota painoa kertynyt, mutta sepä ei ollut yllätys. Olen ihan lipsunut menneinä parina viikkona ns. normiruokavaliosta ja melkein päivittäin on tullut syötyä joko karkkia tai jokin leivonnainen. Katse peiliin siis. Mutta ei tuo terkka vielä huolissaan ollut :) Ei tämän viikon meno tuon mun herkuttelun osalta näytä kyllä yhtään paremmalta, kun sunnuntaina tein talkoisiin toscapiiraan, joka syötiin loppuuna maanantaina. Eilen herkuteltiin Miekkosen synttärikakulla ja tänään olen (tietysti) herkutellut sillä. Vieläkin sitä tuolla kaapissa ois ja on kuulkaas hyvää ;) Eikä yhtään helpota tuo loppuviikko, kun lauantaina on kaverin kolmekymppiset ja ystäväni tuntien tarjolla on jos minkäkinlaista herkkua. Periaatteessa en stressaa raskaudenaikaisen painonnousun kanssa, MUTTA kun tiedän syöneeni väärin, niin tiedän kertyneiden kilojen olevan myös muuta kuin pelkkää raskaudesta johtuvaa nousua. Ehkä mä ens viikolla kokeilen olla melko herkutta. Tosin olin suunnitellut vierailua mummilla, jossa ei parane kieltäytyä herkuista. Tosin se on vain yksi päivä seitsemästä ;) Vähän pitäisi herkkuja syödä vähemmän, niin voisi sitten niinä parina herkkukertana viikossa olla puhtaalla omallatunnolla. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että parissa muussa blogissa, jossa kirjoittajat odottelee suht samoilla viikoilla, on koettu samanlaista herkuttelua. Tän on siis pakko kuulua tähän vaiheeseen raskautta, eiks ni? ;)

Liun neuvolassa oli myös kaikki hienosti. Tämä äiti oli vaan ihan lahopää ja lähti lapsen kanssa neuvolaan ilman lapsen neuvolakorttia. Neukkutäti rauhoitteli, että muistit sentään lapsen...
Liu oli puolessa vuodessa venähtänyt 7cm ja painoakin oli tullut sopivasti. Vielä ei tosin 10kg mennyt rikki :) Mun siro tyllerö! Alkuun Liu ei halunnut yhtään innostua laittamaan pieniä nonparelleja purkkiin vaan teki kaikkea muuta. Terkka oli ihmeissään, kun kuulemma AINA kaikki innostuvat niistä. Mietittiin jo, että voisko lapsella olla punaviherhahmotusongelmaa, kun lattia oli vaaleanvihreä ja nonparellit vaaleanpunaisia. No vähän ajan päästä kokeiltiin laittaa strösselit valkoiselle liinalle, niin siitä Liu ne innostui purkittamaan. Sitten sama taas lattialla ja tällä kertaa sujui. Terkka totesikin, että "ei vaan tainnut ekalla kerralla likkaa vähempää kiinnostaa". No niinpä. Semmonen tuo mun tyttöni kyllä on. Jos on johonkin hommaan keskittynyt, niin täytyy olla jotain superspesiaalia, että hän siirtyy tekemään sitä. Jalkapalloa futailtiin ja palikkatornin tekemisestä vain kysyttiin. Lääkärissä oli semmonen ehkä mun ikänen mieslääkäri, joten Liu ei turhia vierastanut. Yleensä vanhemmat miehet pistää likan melko lukkoon aluksi. Kaikki oli lääkärinkin mukaan hyvin. Tosin tällä hetkellä Liulla on flunssaa ja korvat kuulemma näyttivät siltä, että saattaa tulehtua. Pitää mennä kuumeen ilmetessä ne sitten heti tarkastuttamaan. Samoin saatiin vinkiksi hakea apteekista semmosta korvanpuhdistusainetta, kun kerroin Liun inhoavan korvanpuhdistusta. Kovin mielelläni en vastentahtoisesti korvia puhdista. Se vaikeuttaa korvien tutkimista esimerkiksi lääkärissä, jos lapsi yhdistää korvat johonkin vastenmieliseen.

Raskauden aiheuttamaa materialismia ja neuvolapohdintaa

Totesin Miekkoselle tänään, että laskettupäivä tulee varmaan eteen ihan varkain, kun tässä on remontin lopettelut ja joulu pyhineen näppärästi välissä. Nyt on 29 viikkoa täynnä.

Musta on tullut jotenkin vähän materialisti tämän kolmannen ja näillä näkymin viimeisen lapsen odotuksessa. Tuntuu, ettei ne vanhat tyttöjen vaatteet enää kelpaakaan, vaan pitää saada vaihtelua. Samoin pinnasängyn pinnasuojan kuosi on ihan kamala ja se pitää uudistaa. Onneksi äippä lupasi tehdä siihen uudet päälliset. Pitäisi vielä keksiä se kuosi. Varmaan joku raidallinen, kun minusta on kyse. Imetystyynyn päällisen äippä vaihtoi Liuta varten semmoseen mustaan muumi-kankaaseen. Ei siinä ole mitään vikaa, mutta nyt on alkanut kiehtoa vaikkapa harmaa tähtikuviollinen tyyny. Äiti varmaan tykkäisi, jos tuon taas raahaisin hänen luokseen uudistukseen:D Vanhat vaunut sentään kelpaa, vaikka niillä ei täällä maalla hirmunäppärästi liikutakaan. Isopyöräiset olisi paremmat. Meillä on siis Britaxin B-dualit. Onneksi mun materialistisuuden kohoaminen ei näy tarpeena ostaa kaikkea uutena. Kirppareilta on tullut tehtyä löytöjä. Toki olen silti alemyyntejä kiertänyt ja hyödyntänyt niitäkin :) Onkohan tää joku "viimeinen fiilistely", kun tietää ajattelevansa, että tämän jälkeen perhe on koossa? Onko muilla samaa?

Nyt ei ole muuten oikeastaan ollut mitään pahoja raskausvaivoja. Ajoittain pitkään istuminen aiheuttaa kipuja lonkkiin/lantiolle, mutta ei oikeastaan muuta. Joo, en pysty lenkkeilemään entiseen tahtiin ja selällään ei ole kiva olla pitkiä aikoja, mutta ne nyt on normaalia tässä vaiheessa :) Närästyskin tulee ajoittain, mutta yleensä se liittyy tomaatin tai paprikan syöntiin. Ja sitten iltaisin uuvuttaa, jos ei ole päivällä ehtinyt yhtään huokaista. Mutta nuokin ovat lähinnä normaalia ennemmin kuin vaivaa. Ei ne kiusaa. Katotaan tuleeko ne jumalattomat liitoskivut vielä...

Huomenna on neuvola, jossa katsotaan miten tuo mun maha on jatkanut kasvuaan. Toivon kovasti, että ei menisi enää siellä yläkäyrällä. Kuopus meni alakäyrää ja oli 49cm ja 3,2kg. Esikko keskikäyrällä 56cm ja 4,2kg. Tarkottaisko yläkäyrävauva sitten 63cm ja 5,2kg? Hope not ;)

Mun neuvolan jälkeen on Liun 1,5v neuvola ja lääkäri. Mukava nähdä miten tyllerö on kehittynyt. Nyt häntä on muuten alkanut kiinnostaa potta jo jossain määrin. Välillä hän käy sitä ihmettelemässä ja joskus haluaa siinä istuakin. Siitä se lähtee, omassa tahdissaan. Eepun kohdalla alkoi jossain samoilla ikänurkilla ja sitten tuli totaalistoppi ennen kuin vähän ennen 2v synttäreitä alkoi taas kiinnostaa. Lopulta likka oppikin kuivaksi tosi nopsaa ja kesällä ei tarvinut vaippoja enää ollenkaan. Näin muistelen. Katsotaan tuleeko Liullekin totaalikieltäytyminen jossain vaiheessa. Ainakin nyt tiedän, ettei siitä tarvitse ottaa mitään stressiä :) Pottailun lisäksi on puhetta alkanut tulla tipoittain. Ei mitään kovin suurta spurttia asian suhteen vielä, mutta höpöttelee omiaan ja välillä testaa onnistuisiko ns. ymmärrettävien sanojen sanominen. Oli huikeeta katsoa tuossa yhtenä päivänä, kun pitkään istui hiljaa kuin näyttäen haluavansa sanoa jotain. Sitten hän tokaisi "Anna"... ja virnisti päälle. Oli varmaan hänelläkin mukava tunne. Tiedän joidenkin samanikäisten puhua höpöttävän tässä iässä jo vaikka minkä verran. Osasin kuitenkin odottaa, että Liu lämpenee puhumiselle hitaasti. Tämä odottamisen osaaminen taas perustuu siihen oletukseen, että sisarukset kehittyvät samalla tavalla. Oletushan on täysin väärä, mutta tässä kohdassa näyttäisi menevän suht samalla tavalla. Eepu alkoi puhumaan kunnolla melko pian, kun puhumaan ryhtyi. Mikä onkaan pikkusiskon oma tie tällä saralla? Mielenkiinnolla odotan :)

Ai niin, raskaanaolevien sanotaan olevan aika hyviä kiihtymään nollasta sataan ihan pikkujutuissakin. Itse en yleensä kovin helposti menetä hermojani, mutta eilen kilahdin kunnolla Miekkoselle, joka leikkasi mulle väärän kokoisen leivän. Se oli liian pieni, niin ärsyttihän se. Hah. Ei mut oikeesti. Kilahdin liian pienestä leivästä. Saatoin jopa haistatella. Ei hyvää päivää :D Nyt onneks jo naurattaa ;)

Neuvolameininkiä

Tänään oli neuvola. Raskausviikkoja 26+0.

Kaikki oli oikein hyvin. Painoa kertynyt sellanen 500g viikossa ja turvotustakaan ei ihan hurjan pahana ole.

Mä olin oikeassa mun hemoglobiinista. Laskenut se oli, ollen nyt enää 122. Tuo on joillekin normaali, mutta mulle alhainen, sillä lähtötaso oli 140-150. Täytyy siis jatkaa raudan popsimista.

Vauvan sydänääniä ja äidin mahan sf-mittaa mitattaessa makoillaan semmosella tutkimuspöydällä. Mulla on yleensä Liu mukana noilla käynneillä ja häntä tuo pöydällä makoilu ilmeisesti jollain tapaa häiritsee. Aiemmin on alkanut itkemään, joten nyt nostettiin hänet suoraan siihen mun mahan viereen ihmettelemään. Hän oli aika herttainen, kun sitä geeliä halusi heti käydä mun mahalta pyyhkimään pois. Hän siis repi mun alla olevaa suojapaperia ja niillä pikkupikkupaperipaloilla pyyhki mahaa. Aika liikkis <3 Kovin tarkasti hän myös seurasi mitä neuvolatäti teki :)

Olikin aika mielenkiintoinen tuo sf-mitta... 4 viikkoa sitten se oli 18cm ja nyt 25,5cm!! Keskikäyrältä reilusti yläkäyrälle. Sain "komennon" mennä 3 viikon päästä uudestaan, jotta tiedetään onko iso mukelo vai onko syynä esim. eri mittaajat (edellisellä kerralla mun neukkutäti oli kipeenä eikä siksi mitannut). Mielenkiinnolla odotan, että mihin lapsen koko tuon sf-mitan perusteella asettuisi. Saas nähdä pääseekö 50cm vaatteita käyttämään ollenkaan vai päästäänkö samantien kokoon 56/62, kuten esikoisen kohdalla :)

Sain myös syyn sille miksi vyötäröni on kadonnut. Beibi on mahassa poikittain. Sydämensyke hänellä oli tällä kertaa siellä 140 kieppeissä.

Käveltiin Liun kanssa neuvolalle Eepun kerholta. Kävelyvauhti oli semmonen normaali reipas ja mun vatsassa alkoi moinen reippailu tuntumaan. Terkkari totesi sen olevan normaalia jo näillä viikoilla. Sanoi, että liikkua saa, mutta vauhtia pienemmäksi. Helpommin sanottu kuin tehty (vauhti siis oli mun peruskävelyvauhti).

Tällaista tällä neuvolakäynnillä. Ensi viikolla sokerirasitus!!

Virallisesti raskaana

Tällä viikolla oli neuvola Eepun kerhon aikaan, joten Liu oli mun mukana. Ei ollut mun normineuvolatäti, mutta osas tämäkin asiansa. Paino oli noussut mukavaa 500g viikkotahtia. Kuulemma ihan hyvä meininki eikä haittaa, vaikka jatkuisi samana loppuun asti. Noh, we'll see. Edellisissä raskauksissa on kuitenkin päässyt aina sinne parinkymmenen raskauskilon kieppeille - ekassa vähän yli, tokassa aavistus alle. Tää nykymeno jos jatkuisi, päästäisi sinne about 16kg maille. Mä en siis todellakaan syö kahden edestä vaan ihan normaalia kotiruokaa kohtuullisesti. Herkuttelen maltillisesti. Ainakin yritän ;) Oon onneksi oppinut, että ilmeisesti hormonit tekee nuo kilot, koska ne sitten karisee imettäessä. Olen tehnyt johtopäätelmät, että jos ei saisi noita kiloja, mä olisin luuranko, kun imetys loppuu vauvan ollessa vuoden. Hemoglobiini katsottiin ja se oli 127, joka on kuulemma "tosi hyvä" tässä vaiheessa raskautta (tolloin oli 22+0). Mun hb on yleensä 130-150, joten onhan tuo vähän normaalista tippunut. Mutta ei tartte syödä rautaa, ellen tahdo.

Sykkeitä kuunneltiin ja ne oli 150 pinnassa. Liu yritti kiivetä mun luo, kun makoilin siinä laverilla. Se pääsi sitten mun viereen ihmettelemään (tökkimään mun napaa), kun täti kuunteli vauvaa. Sain myös Kelaa varten raskaustodistuksen. Nyt pitäisi varmaan töihin ilmoitella, että kolmatta pukkaa :)

Raskausoireita ei tällä hetkellä ole mitenkään erityisesti. Närästää, jos juo kahvia tai syö tulista. Mutta ei meinaa muistaa olevansa paksuna - kunnes yrittää ottaa pöydän alta jotain tai mahatyyppi aloittaa futailun. Maha on nyt tullut jotenkin enemmän esiin. Miekkonenkin totesi tässä menneinä päivinä, että näytän kyllä todella raskaanaolevalta xD Samoin vanha työkaveri näki mut viikon välein, niin viimeisimmällä kerralla totesi mahan olevan huomattavasti selkeempi kuin aikaisemmin. Vielä kuitenkin äippähousujen mahaosa lököttää eli vielä on reilusti matkaa siihen kunnon mahaan. Esikoisen äippäkortista katselin, että silloin viimisillään mun vyötärönympärys oli 109cm... melko muhkee ;)

Lyytin neuvola

Kävimme tänään poikkeuksellisesti eri neuvolassa kuin yleensä. Täällä on kesäisin aina joku neuvola kiinni ja tänä kesänä se on meidän neuvola. Tänään Lyytillä oli 3kk neuvola ja sehän tarkoitti myös rokotuksia. Äitiä meinasi jo itkettää valmiiksi, kun silleen pitää lasta tietentahtoen mennä satuttamaan. Mitäköhän ois neuvolatäti tuumannut, jos ois sekä vauva että äiti (plus tietty esikoinen) itkeä pillittänyt :D

Nyt tuo lapsi on tosin kuin tikittävä aikapommi... maha pitää sylissä ollessa sellasta möyrintää, että saa pelätä lentääkö laatta vai räjähtääkö vaippa. Onneksi rokotusten haittavaikutukset laimenee pian...

Lyytin strategiset mitat olivat: (suluissa 2kk neuvolan mitat, en muistaakseni niitä tänne postaillut)
Paino: 5170g (4515g)
Pituus: 58,5cm (55,5cm)
Pää: 40cm (38,8cm)

Hyvin kasvaa. Ne kuuluisat käyrät tosin vetää siksakkia, mutta tämä neuvolatäti (ei ollut oma) oli sitä mieltä, että rintaruokituilla lapsilla tämä on enemmän kuin tavallista. Ensi kuussa onkin sitten lääkärineuvola. Mainitsin, että ajatuksenani oli alkaa kiinteiden ruokien kanssa pelaamaan siinä 5kk iässä. Terkkari piti sitä oikein hyvänä ideana, kun silloin on herkkyyskausi yleensä parhaimmillaan. Uutena tietona kuulin, että puheterapeutit nykyään suosittavat 4-5kk iässä kiinteisiin tutustumista, koska usein 6-8kk iässä se maistelu ei välttämättä enää niin kiinnostakaan ja varsinkaan yhtään rakeisempi ruoka. Itsehän aloitin Eepun kanssa maistelut 4kk iässä ja hän söi hyvinkin rakeista ruokaa pian. Ei tarvittu yhden paketin jälkeen enää vauvojen kalliita puurojauheita vaan voitiin käyttää käsissä murskattuja kaurahiutaleita, jne. Voi olla, että nytkin aloitetaan maistelut siinä 4kk iässä ja jos sitten 5kk iässä olisi jo pikkuisen isompia ne annokset.

Jäntevyyttä kehui ja sitä miten nätisti likka pitää päätään ylhäällä täpäkässä kyynärnojassa :)

P.S. Lyytille alkoi käsien imeskely olemaan sen sortin huvia, että hommasin hänelle nyt pahimpaan imeskelyhimoon pari tuttia. Kuten arvasin, hänellä alkoi nyt myös käsien "pureskelu" eli liekkö sama kuin isosiskollaan aikanaan - hampaita enteilee. Toivotaan, että myös Lyyti hylkää tuttihommat heti, kun ekat hampaat tulee :)

Lyytin neuvola

Kävimme eilen neuvolassa Lyytin kanssa. Ikää 2,5 viikkoa.

Mitat olivat:
Pituus: 52cm
Paino: 3650g
Pää: 36,6cm

Meillä oli nyt sijainen neuvolatätinä. Hän kirjoitti seuraavaa:
Suloinen ja virkeä tyttövauva! D-vitamiini aloitettu. Paino upeasti nousee täysimetyksellä. Syöntiväli 3-4h välein. Yöllä herää kahdesti. Napa parantunut, vähän kellertävää eritettä, tarv. septidin. Muutoin vesipesu+kuivaus. Heijasteet näkyvillä, nenän vatsamakuulla avaa.

Toi viimeinen lause on aika mielenkiintoinen. Enpä ole ennen huomannut, että tuommoista nenän avaamista missään tutkittaisiin.

Sijainen oli mukava. Tuli höpöteltyä lähes tunnin verran siellä :D

39+0

Neuvolassa taas piipahdettu...

Ei mitään spesiaalia, paino pysynyt samassa kuin viime viikolla. Tosin onko tuo ihme, kun viime viikolla se vaaka näytti sen +2kg/viikko!! Sf-mitta oli sama kuin viimeksi. Kuulemma enteilee et ulos ois tulossa... Nou shit, kun ollaan kuitenkin jo aika loppuvaiheessa tätä raskautta. Paineet olivat pudonneet normaaleiksi eli ne oli tällä kertaa 107/71. Sykkeet oli vauvalla hyvät 144-145...

Eka kysymys oli terkalla, että koska pääsee kotikäynnille. Totesin, että toivottavasti pian :D Ensi viikolla on tosiaan jo laskettuaika. Aika huisia. Loppusuoralla ollaan!

Neuvolakuulumisia 38+0

Tänään oli neuvola ja viikkoja kasassa 38+0.

Sf-mitta oli laskenut eli vauva oli kuitenkin päässyt vielä alemmas hilaamaan itseään. Nyt ei kuulemma enää alemmaksi voi mennä... No, katsotaan. Mä tietysti huolestuneena kyselin terkalta, että mistä toi sf-mitan pieneneminen johtuu. Muistissa oli vielä elävästi kuinka jouduin sairaalaan seurantaan, kun siinä puolen välin paikkeilla se sf-mitta jumitti kaksi viikkoa samassa lukemassa. Terkka naurahtaen mulle totesi, että se on kato vähän niinku et alas ja ulos...

Tuosta johtuen pääsinkin sitten treffaamaan lääkäriä, joka tsekkasi ettei se vauva nyt heti ole tulossa. Vielä oli ainakin kohdunsuun tilanne rauhallinen ja lupa huomiselle kouluhaastattelulle tuli. Tiedossa on hirveesti autossa istumista. Onneksi mun äiti tulee kuskiksi, niin mä voin ähistä apukuskin paikalla ja vaihdella asentoa...

Painoa oli tullut pari kiloa viikossa, mutta eipä tuo ole epänormaalia, kun nuo mahantoiminnot hidastuvat aika paljon, ku vauveli painaa tuolla. Eilen vedin niin ison satsin pastaa ja pannaria, että ei mikään ihme, että tollasia lukemia näytti vaaka :D

Tänään äitin luokse ja huomenna Lappeenrantaan haastatteluun. Sitten voisikin jo synnyttää... ei ole enää mitään kalenterissa ;)

Painavaa pulkkailua alakäyrällä

Pulkkailtiin eilen Esikon kanssa neuvolaan. Olin varannut meille tunnin aikaa, kun minä itekseni kävelen matkan reippaasti vajaaseen 30 minuuttiin. No hyvä, että olin varannut. Siinä 300m ennen neuvolaa sanoin likalle, että hän saa kyllä kävellä, jos haluaa, ettei tule kylmä. Hän halusi. Seuraavan 150 metrin kävelyyn meni meillä 15 minuuttia, kun joka lumikökkö piti tutkia ja parhaimmat lastata pulkan kyytiin. Onneksi Esikko  halusi tämän jälkeen taas pulkkaansa, niin kerittiin oikein hyvin neuvolaan. Neuvolan seinillä oli Titi Nallen kuvia ja likka oli ihan pähkinöinä :D Aina, kun päivän aikana mainitsin neuvolan, hän kyllä muisti kerrata ketä siellä kuvissa olikaan.

Neuvolassa oli kaikki ihan jees. Mitä nyt maman paino menee ihan omilla käyrillään. Jos neuvolatäti siitä kirjottaisi samaan tapaan kuin muksujen korteissa, niin mun kohdalla lukis varmaan "paino kehittyy omalla yläkäyrällään, 700g/viikko, ruoka maistuu, kurveissa löytyy ja jonkin verran turvottaa". Huvittavaa tässä oli se, että mä olin oikeesti yrittänyt tsempata painon kanssa ihan kokeilumielessä. Olin siis syönyt terveellisesti ja liikkunutkin jonkun verran. Mä olen selkeesti sitä porukkaa, jolle hormonit vaan kerryttää ne kilot. Onneksi esikoisenkin kohdalla ne kilot kyllä lähtivät ja pääsin vanhoihin mittoihini melko helposti. Nyt en kyllä enää mieti niin tarkkaan mitä syön, kohtuudella toki kaikkea, mutta kertyy nyt sitten, jos on kertyäkseen. Mulla nousi esikoisen kohdalla paino 25 kiloa. Nyt on noussut 12kg.

Raskaudessa kun on muita oikeita huolenaiheita kuin äidin paino. Meillä esimerkiksi tuo vauvan koko. Jouduttiin tosiaan siihen kasvukontrolliin. Ihmettelin neuvolatädille, että näinköhän oltaisi jouduttu, jos tuota istukanseurantaultraa ei olisi ollut. Hän totesi hieman vaivautuneena, että minun olisi pitänyt saada lähete sairaalaan jo edellisen neuvolakäynnin perusteella, kun sf-mitta ei ollut kasvanut. Silloin oli ollut sijainen, joka ei vielä ollut valmis terkkari. Erikoista, ettei tämä sijainen ollut käynyt pyytämässä jotain konkaria mittaamaan, kun huomasin, että hän oli hieman epävarma mitatessaan. Onneksi nyt oli sf-mitta noussut ja käyrä nousee nyt tasaisesti. Alakäyrällä mennään, mutta kumminkin.

Eilen lapsonen nukkui vain 45min päikkäreitä. Vähänkö minua syletti! En ehtinyt tehdä mitään, mitä olin suunnitellut. Asiaa ei toki auttanut se, että olin parkkeerannut itseni sohvalle koneen ääreen, kun ajatus oli tehdä viikkosiivous. Sitten lapsonen halusi tietysti osallistua kaikkeen ja sekös mun pinnaa sitten kiristi, vaikkei nyt sinänsä olisi ollut mitään syytä. Taisi äitiä rasittaa enemmän lyhyet päikkärit kuin lasta itseään!

Onneksi kaverit pyysivät meitä pulkkamäkeen ja lähdimme sitten reippailemaan! Ai vitsit miten kiva oli laskea yhdessä tuon muksun kanssa :) Meillä on ollut vain vauvapulkka eikä siihen mahdu aikuista mukaan. Nyt lainattiin kaverilta sellaista ns. normaalia pulkkaa. Kyllä nauratti sekä lasta että äitiä! Täytynee ostaa meillekin kunnon pulkka :)