Pienestä ikäerosta ja 3,5v:n ja 1,5v:n yhteisleikeistä

Käydessäni Liun kanssa neuvolassa tällä viikolla, neuvolantäti oli jotenkin osaanottavan oloinen, kun kuuli lasten tulevan näin lyhyillä ikäeroilla. (Minusta tämä about parin vuoden ikäero on tyypillistä eikä mitenkään erikoista). Totesin siihen, että olen asennoitunut nämä muutamat alkuvuodet tsemppailemaan isomman työmäärän kanssa. Oletan työmäärää kasvattavan näin alkuun ainakin, että vaipallisia tulee olemaan kaksi samaan aikaan (toista tulee samalla kannustaa potalle eikä vaan vaipattaa, koska se on helppoa), kaksi nukkuu luultavasti eri aikaan päikkäreitä, puolen vuoden ikää lähestyessä tuleva vauva tulee syömään soseita ja niiden tekemiseen menee jonkin verran tehoja ja sitten tietysti ihan se fakta, että pikkulapsi-iässä lapsi tarvitsee vanhempien syliä enemmän kuin sitten myöhemmin. Toki mä toivon, että myöhemminkin se äidin syli kelpaa edes hetken aikaa, vaikka kirjan lukemisen verran :)

Terkka sitten jatkoi, että vanhempien lasten ollessa 3- ja 5-vuotiaita, alkaa ne yhteisleikitkin sujumaan. Kuulemma siinä iässä kolmevuotias leikkii viisivuotiaan kanssa tämän viisivuotiaan ohjatessa leikkiä. Mua tämä vähän kummastutti, sillä kyllä meillä tytöt leikkii yhdessä nytkin. Tietysti ei varmaan vielä yhtä jouhevasti kuin terkan mainitsemassa iässä, mutta kuitenkin. Harva se päivä lastenhuoneessa on menossa lääkärileikki (vuorottelevat lääkärin ja potilaan roolissa) tai sitten he tekevät yhdessä ruokaa tai kokoavat nuppipalapeliä tai lukevat kirjaa tai leikkivät autoilla, tai tai tai... leikkejä on monia. Leikit sujuvat, vaikkei Liu suomea vielä puhukaan. Toki tuo pikkusisko välillä häiritsee isosiskon mielestä, jos isosiskolla on juuri jokin oma juttu kesken. Ja pikkusisko raivostuu isosiskolle välillä, jos hänellä on vaikka kirjan selailu kesken ja sisko tulee siihen sivuja kääntelemään. Minusta tuntuu, että tällaista se tulee olemaan myöhemminkin eikä liity vain tähän ikään. Luultavasti vielä pahenee, kunhan nuo likat tuosta kasvaa.

Missä vaiheessa teillä on lapset alkaneet leikkimään keskenään?

Neuvolakuulumisia

Käytiin tosiaan tänään siellä neuvolassa. Mun aiempi yläkäyrämaha on nyt ylä- ja keskikäyrän puolivälin maha. Tyyppi ei majaile enää poikittain vaan linkussa, kuten isosiskonsa Eepu aikoinaan. Koska kaveri on käyränsä ja asentonsa puoleen kuin siskonsa, vedän tässäkin loogisen johtopäätelmän, että kotiutumisvaatteet tullee olemaan ennemmin 56 kuin 50 kokoa. Terkkari vähän väläytteli, että jos kasvu pysyy tolla käyrällä, voisin lähempänä laskettua päivää päästä ultraan, jossa tehdään painoarvio.

Kaikki oli neuvolassa muutenkin mallikkaasti. Äidille tosin on nyt tuota painoa kertynyt, mutta sepä ei ollut yllätys. Olen ihan lipsunut menneinä parina viikkona ns. normiruokavaliosta ja melkein päivittäin on tullut syötyä joko karkkia tai jokin leivonnainen. Katse peiliin siis. Mutta ei tuo terkka vielä huolissaan ollut :) Ei tämän viikon meno tuon mun herkuttelun osalta näytä kyllä yhtään paremmalta, kun sunnuntaina tein talkoisiin toscapiiraan, joka syötiin loppuuna maanantaina. Eilen herkuteltiin Miekkosen synttärikakulla ja tänään olen (tietysti) herkutellut sillä. Vieläkin sitä tuolla kaapissa ois ja on kuulkaas hyvää ;) Eikä yhtään helpota tuo loppuviikko, kun lauantaina on kaverin kolmekymppiset ja ystäväni tuntien tarjolla on jos minkäkinlaista herkkua. Periaatteessa en stressaa raskaudenaikaisen painonnousun kanssa, MUTTA kun tiedän syöneeni väärin, niin tiedän kertyneiden kilojen olevan myös muuta kuin pelkkää raskaudesta johtuvaa nousua. Ehkä mä ens viikolla kokeilen olla melko herkutta. Tosin olin suunnitellut vierailua mummilla, jossa ei parane kieltäytyä herkuista. Tosin se on vain yksi päivä seitsemästä ;) Vähän pitäisi herkkuja syödä vähemmän, niin voisi sitten niinä parina herkkukertana viikossa olla puhtaalla omallatunnolla. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että parissa muussa blogissa, jossa kirjoittajat odottelee suht samoilla viikoilla, on koettu samanlaista herkuttelua. Tän on siis pakko kuulua tähän vaiheeseen raskautta, eiks ni? ;)

Liun neuvolassa oli myös kaikki hienosti. Tämä äiti oli vaan ihan lahopää ja lähti lapsen kanssa neuvolaan ilman lapsen neuvolakorttia. Neukkutäti rauhoitteli, että muistit sentään lapsen...
Liu oli puolessa vuodessa venähtänyt 7cm ja painoakin oli tullut sopivasti. Vielä ei tosin 10kg mennyt rikki :) Mun siro tyllerö! Alkuun Liu ei halunnut yhtään innostua laittamaan pieniä nonparelleja purkkiin vaan teki kaikkea muuta. Terkka oli ihmeissään, kun kuulemma AINA kaikki innostuvat niistä. Mietittiin jo, että voisko lapsella olla punaviherhahmotusongelmaa, kun lattia oli vaaleanvihreä ja nonparellit vaaleanpunaisia. No vähän ajan päästä kokeiltiin laittaa strösselit valkoiselle liinalle, niin siitä Liu ne innostui purkittamaan. Sitten sama taas lattialla ja tällä kertaa sujui. Terkka totesikin, että "ei vaan tainnut ekalla kerralla likkaa vähempää kiinnostaa". No niinpä. Semmonen tuo mun tyttöni kyllä on. Jos on johonkin hommaan keskittynyt, niin täytyy olla jotain superspesiaalia, että hän siirtyy tekemään sitä. Jalkapalloa futailtiin ja palikkatornin tekemisestä vain kysyttiin. Lääkärissä oli semmonen ehkä mun ikänen mieslääkäri, joten Liu ei turhia vierastanut. Yleensä vanhemmat miehet pistää likan melko lukkoon aluksi. Kaikki oli lääkärinkin mukaan hyvin. Tosin tällä hetkellä Liulla on flunssaa ja korvat kuulemma näyttivät siltä, että saattaa tulehtua. Pitää mennä kuumeen ilmetessä ne sitten heti tarkastuttamaan. Samoin saatiin vinkiksi hakea apteekista semmosta korvanpuhdistusainetta, kun kerroin Liun inhoavan korvanpuhdistusta. Kovin mielelläni en vastentahtoisesti korvia puhdista. Se vaikeuttaa korvien tutkimista esimerkiksi lääkärissä, jos lapsi yhdistää korvat johonkin vastenmieliseen.

Raskauden aiheuttamaa materialismia ja neuvolapohdintaa

Totesin Miekkoselle tänään, että laskettupäivä tulee varmaan eteen ihan varkain, kun tässä on remontin lopettelut ja joulu pyhineen näppärästi välissä. Nyt on 29 viikkoa täynnä.

Musta on tullut jotenkin vähän materialisti tämän kolmannen ja näillä näkymin viimeisen lapsen odotuksessa. Tuntuu, ettei ne vanhat tyttöjen vaatteet enää kelpaakaan, vaan pitää saada vaihtelua. Samoin pinnasängyn pinnasuojan kuosi on ihan kamala ja se pitää uudistaa. Onneksi äippä lupasi tehdä siihen uudet päälliset. Pitäisi vielä keksiä se kuosi. Varmaan joku raidallinen, kun minusta on kyse. Imetystyynyn päällisen äippä vaihtoi Liuta varten semmoseen mustaan muumi-kankaaseen. Ei siinä ole mitään vikaa, mutta nyt on alkanut kiehtoa vaikkapa harmaa tähtikuviollinen tyyny. Äiti varmaan tykkäisi, jos tuon taas raahaisin hänen luokseen uudistukseen:D Vanhat vaunut sentään kelpaa, vaikka niillä ei täällä maalla hirmunäppärästi liikutakaan. Isopyöräiset olisi paremmat. Meillä on siis Britaxin B-dualit. Onneksi mun materialistisuuden kohoaminen ei näy tarpeena ostaa kaikkea uutena. Kirppareilta on tullut tehtyä löytöjä. Toki olen silti alemyyntejä kiertänyt ja hyödyntänyt niitäkin :) Onkohan tää joku "viimeinen fiilistely", kun tietää ajattelevansa, että tämän jälkeen perhe on koossa? Onko muilla samaa?

Nyt ei ole muuten oikeastaan ollut mitään pahoja raskausvaivoja. Ajoittain pitkään istuminen aiheuttaa kipuja lonkkiin/lantiolle, mutta ei oikeastaan muuta. Joo, en pysty lenkkeilemään entiseen tahtiin ja selällään ei ole kiva olla pitkiä aikoja, mutta ne nyt on normaalia tässä vaiheessa :) Närästyskin tulee ajoittain, mutta yleensä se liittyy tomaatin tai paprikan syöntiin. Ja sitten iltaisin uuvuttaa, jos ei ole päivällä ehtinyt yhtään huokaista. Mutta nuokin ovat lähinnä normaalia ennemmin kuin vaivaa. Ei ne kiusaa. Katotaan tuleeko ne jumalattomat liitoskivut vielä...

Huomenna on neuvola, jossa katsotaan miten tuo mun maha on jatkanut kasvuaan. Toivon kovasti, että ei menisi enää siellä yläkäyrällä. Kuopus meni alakäyrää ja oli 49cm ja 3,2kg. Esikko keskikäyrällä 56cm ja 4,2kg. Tarkottaisko yläkäyrävauva sitten 63cm ja 5,2kg? Hope not ;)

Mun neuvolan jälkeen on Liun 1,5v neuvola ja lääkäri. Mukava nähdä miten tyllerö on kehittynyt. Nyt häntä on muuten alkanut kiinnostaa potta jo jossain määrin. Välillä hän käy sitä ihmettelemässä ja joskus haluaa siinä istuakin. Siitä se lähtee, omassa tahdissaan. Eepun kohdalla alkoi jossain samoilla ikänurkilla ja sitten tuli totaalistoppi ennen kuin vähän ennen 2v synttäreitä alkoi taas kiinnostaa. Lopulta likka oppikin kuivaksi tosi nopsaa ja kesällä ei tarvinut vaippoja enää ollenkaan. Näin muistelen. Katsotaan tuleeko Liullekin totaalikieltäytyminen jossain vaiheessa. Ainakin nyt tiedän, ettei siitä tarvitse ottaa mitään stressiä :) Pottailun lisäksi on puhetta alkanut tulla tipoittain. Ei mitään kovin suurta spurttia asian suhteen vielä, mutta höpöttelee omiaan ja välillä testaa onnistuisiko ns. ymmärrettävien sanojen sanominen. Oli huikeeta katsoa tuossa yhtenä päivänä, kun pitkään istui hiljaa kuin näyttäen haluavansa sanoa jotain. Sitten hän tokaisi "Anna"... ja virnisti päälle. Oli varmaan hänelläkin mukava tunne. Tiedän joidenkin samanikäisten puhua höpöttävän tässä iässä jo vaikka minkä verran. Osasin kuitenkin odottaa, että Liu lämpenee puhumiselle hitaasti. Tämä odottamisen osaaminen taas perustuu siihen oletukseen, että sisarukset kehittyvät samalla tavalla. Oletushan on täysin väärä, mutta tässä kohdassa näyttäisi menevän suht samalla tavalla. Eepu alkoi puhumaan kunnolla melko pian, kun puhumaan ryhtyi. Mikä onkaan pikkusiskon oma tie tällä saralla? Mielenkiinnolla odotan :)

Ai niin, raskaanaolevien sanotaan olevan aika hyviä kiihtymään nollasta sataan ihan pikkujutuissakin. Itse en yleensä kovin helposti menetä hermojani, mutta eilen kilahdin kunnolla Miekkoselle, joka leikkasi mulle väärän kokoisen leivän. Se oli liian pieni, niin ärsyttihän se. Hah. Ei mut oikeesti. Kilahdin liian pienestä leivästä. Saatoin jopa haistatella. Ei hyvää päivää :D Nyt onneks jo naurattaa ;)

3,5-vuotiaan tabletin käyttöä

Meillä Miekkonen oli eräänä päivänä käynyt likkojen kanssa ostoksilla ja meille muutti pinkkikantinen tabletti. Se oli lapsille. Tämä äiti saattoi olla hieman kateellinen, sillä minullahan ei moista vehjettä ole. Monesti olen sen hankkimista kyllä miettinyt.

Mutta siis. Lapsille tabletti. Alkuun ajattelin, että sitä tullaan käyttämään vain automatkoilla tai esimerkiksi joissain odottelujutuissa, kuten sairaalassa tai kampaajalla, mutta nyt tästä ajatuksesta on jo luovuttu. Meillä Eepu saa halutessaan jopa päivittäin hetken aikaa pelailla sillä pelejä. Pelit ovat tabletissa ns. kehittäviä pelejä eli joissa vähän kuin leikin kautta opetellaan kirjaimia, numeroita ja kieliä. Olen pyrkinyt siihen, että ns. tavallisina päivinä tablettiaika olisi semmoinen puolisen tuntia yhteensä. Automatkoilla ja jonotuksissa se sitten saa venähtää. Tarkoitus kuitenkin on, että se ei korvaa tavallista leikkiä tai muuta tekemistä.

On totta, että lapsi koukuttuu tablettiin todella vahvasti. Meillä oli alkuun ihan selkeästi huomattavissa, että Eepu ei olisi halunnut luopua tabletista meidän sitä pyytäessä. Meidän täytyi ottaa vaan tiukkalinja ja käskeä se laite pois. Todettiin siinä myös, että jos sitä ei malteta antaa pois, sillä ei voi niin usein sitten pelaillakaan. Nykyään hän tuo itse laitteen pyydettäessä.

Pikaisesti googlailin "taapero ja tabletti" -hakusanalla ja löytyi tällainen teksti, joka ei mun periaatteita vastaan ainakaan kovin pahasti sodi: http://yle.fi/uutiset/lastenneurologi_tablettitietokoneen_kaytosta_voi_olla_hyotya_taaperon_kehitykselle/7136880

Eepun suosikkipelejä tällä hetkellä ovat: 

Kuva: itunes.apple.com

Oikeastaan kaikki Lola-pelit http://www.lolapanda.com/index_fi.html Tuo ABC-juhlat ja ABC-juna ovat ehkä eniten käytetyt. Niissä oppii hyvin kirjaimet ja taitaa tuo likka tällä hetkellä osata aakkoset. Samoin sitä englantipeliä on pelattu. Se on vähän haastava, kun ei ymmärrä kieltä, mutta ei se näyttänyt Eepua haittaavan. Sieltäkin jää sanoja päähän - eräänä päivänä hän totesi mulle, että muki on englanniksi mug ja kuppi cup. (hänellä on kyllä englanti-suomi kuvasanakirjakin, joka on ollut ahkerasti iltasatulukemisena (tytön toiveesta), joten en tiedä perustuiko tuo sanatietämys Lola-peliin vai siihen kirjaan)

Kuva: cdon.com

Pikku Kakkosen pelit ja varsinkin Hertan maailma. Siellä on jokseenkin vanhempaa ärsyttävää riimittelyä joissain kohtaa, joten omalla vastuulla ;) http://yle.fi/pikkukakkonen/#!/hertanmaailma Toisaalta ne mukulan rimmailut on sulostaki kuunneltavaa ja on tuo neiti oppinut, että syksyllä on ruska ja silloin vihree väri menee piiloon puunrunkoon. Ei siis ihan turha peli ;)

Toki välillä sieltä tabulta katsellaan myös ihan Muumeja, Pikku Kakkosta tai muuta vastaavaa. Meidän Liun ehdoton suosikki tällä hetkellä Muumien lisäksi on tämä biisi: 

Tämä pistää Liun tanssimaan ja heilumaan samalla tavoin kuin nuo vaaleanpunaiset daamit videossa, testatkaas mitä teidän taaperot tykkää ;)

Vapaita hetkiä ja shoppailua

Perjantaina mulla oli pieni vapaa hetki, kun olen keksinyt parhaimman kampaajan olevan Kouvolassa. No sinnehän ajaa mukavasti parisen tuntia ja mun äiskä asuu matkan varrella. Vein lapsoset siihen ja ruokaakin sain ennen oman ajan alkamista. Äiskä oli tehnyt mun lempparia - nakkikastiketta ja muussia. Kyllä - olen superkulinaristi, jolle kelpaa vain paras (koti)gourmet :) Yleensä tilaan (multa siis pyydetään tilaus yleensä viikkoa ennen saapumista) maksakastiketta ja muussia, mutta maksaa saa kuulemma vain tiistaisin, joten nyt mentiin second best -valinnalla :)

Autolla huristaessa meni kymmenisen kilometriä, että tajusin takapenkin olevan tyhjä ja että musiikin volyymia saa kasvattaa ihan omien fiilisten mukaan. Ai vitsit! Ja että missään vaiheessa takapenkiltä ei alkanut kuulua: "äiti laula titi" tai "äiti laula muumi". Sitä sai olla ihan omissa ajatuksissa ja fiilistellä vaikka sitä musiikkia. Kylläpä Miekkonen on onnekas, kun joka päivä saa istua omissa ajatuksissa autossa about tunnin per suunta. (Joojoo, tiedän kyllä että sitä ketuttaa tuo pitkä työmatka. Olisi se minustakin kivempaa, että hän olisi 15min töiden päätyttyä kotona, mutta noin kun miettii niitä työmatkan hyviä puolia...)

Kampaajan jälkeen kysäisin äiskältä nukkumis- ja maitotilanteen. Molemmat tylleröt nukkuivat ja maitoa oli vielä toinen 100ml pussi jäljellä. Siispä suuntasin ostoksille! Itselleni en ostanut kuin yhden Subin, mutta tytöille kyllä sitten senkin edestä...

Lyytille ristiäisvaatteet

Kesäksi Lyytille punaiset leggarit ja Eepulle pilkullinen paita/tunika ja villatakki. Nyt käyttöön nuo sormikkaat ja sitten tuo Minni-paita on seuraavaa kokoa eli jää odottamaan syksyä/talvea. Nämä oli kaikki alessa sormikkaita lukuunottamatta. Yhteensä maksoin koko kasasta 27 euroa, josta sormikkaat oli femman. Ihan hyvin säästetty, etten sanois ;)

Keväisiä pomppuja ja unipöhnää

Aamu alkoi tosi loistavasti; lapset nukkuivat pitkään. Nuorempi heräsi 8:15 ja vanhempi 8:30. Tämä on harvinaista. Mutta vanhemman pitkään nukkuminen oli varmaan myöhästyneen nukkumaanmenon syytä. Miekkonen kävi eilen ostamassa meille trampoliinin, jonka kasaus myöhästyi ja Eepulle oli luvattu testipomput, niin lupaushan piti pitää. About pari tuntia (eli sen kasausajan) hän kävi säännöllisesti ehdottamassa, että pääsisi jo hyppimään. Aina oli vastaus "ihan kohta"... varmaan tuo lausahdus koki eilen pienen inflaation. Sisälle tuli kiukkuinen pikkuipana, kun eihän sieltä pomppimasta olisi malttanut lähteä nukkumaan. Hän nukahti 22:30. Tosi hyvä nukahtamisaika tommoselle kaksveelle. No nuorempi sitten kävi yöunille jo kasilta, niin mähän jänskätin 23:00 mennessäni nukkumaan, että varmaan vajaan tunnin sisään saan herätä. No enpäs saanut! Hän heräsi ekan kerran vasta kahdelta eli nukkui 6h pätkän. Sitten seuraava pätkä oli about neljä tuntia ja viiminen sitten parisen tuntia.

No en tiedä johtuiko liian pitkistä yöunista, niin mennessäni vaihtamaan vauvalle päivävaatteita, puin itselleni housut väärinpäin. Kotiäidin peruslookista johtuen huomasin tämän vasta istuessani syöttämään lasta. Ihmettelin miten housun kaulus valahtaa istuessaan niin alas... Verkkareiden etuja. Varmaan en ois huomannut tota pitkään aikaan, jos en ois istumaan käynyt. Ehkä vasta ulos mennessä, kun verkkareiden punttivetskarit ois jääneet kengän päälle eikä taa. Ja kenkiä laittaessa ois taas puol pyllyä näkynyt. Pahoittelen mahdollista syntynyttä mielikuvaa. Tässä keväinen kuva tältä päivältä pihalta, ajattele ennemmin tätä:

Aamulla suunnattiin tietysti heti pihalle, kun vain kerettiin. Pari tuntia hurahti nopeasti pomppiessa ja haravoidessa. Eepu totesi pomppiessaan, että hän on Tikru :) Sain tuon Tikruni jopa heti sisälle, kun syömäpuuhat kutsui. Yleensä on tultu itkupotkuraivaroiden, kun ei olisi vielä maltettu tulla sisälle. Vauvelsson nukkui koko ulkoilun ajan ja heräsi hänkin syömään juuri, kun oltiin sisälle menossa.

Tämän päivän to do -listalla on talvivaatteiden pesua ja kaupassa käynti. Niin, ja käyn hakemassa yhden fb-kirpparioston. Löysin 6 eurolla Eepulle mekon ristiäisiin. Jos mekko on yhtä hyvä livenä kuin kuvassa, niin on kyllä kiva löytö. Yritin nettikaupoista bongailla kivoja, onneksi en vielä ehtinyt tilata. Pomp de Luxilta olisi tosin muutamia potentiaalisia löytynyt :) Just äsken myin pari bodyä 6 eurolla, niin menee plusmiinusnolla nuo kirpparoinnit tälle päivälle :) Vielä pitäisi päivänsankarille itselleen löytää kiva mekko, jonka laittaa kastemekon jälkeen päälle. Joo ja pientä kokoa oleva valkoinen body pitäisi myös löytää. Esikoinen oli kokoa tai kahta isompi omana kastepäivänään, niin ei voi samaa laittaa.

Meidän raparperipenkki antaisi ymmärtää, että tulevana kesänä saa raparperisoppaa ja -piirakkaa!! JEI!

Hirveen fiksu veto...

... oli mennä eilen nukkumaan vasta puolilta öin, kun lapsoset olivat nukkuneet molemmat jo pari tuntia. Mutta kun piti saada sitä omaa aikaa edes se hetki. Jonka piti ensin olla max. tunti, sitten puolitoista ja sitten hups, oli puhtaat petivaatteet laittamatta (vanhat oli kyllä otettu pois ja pesty, luulin saavani ne kuivausrummusta puhtaina takaisin sänkyyn, mutta ne olikin vielä kosteita. Piti siis ottaa kaapista silitetyt lakanat. Nyt silittämistä odottaa noi vihdoin kuivuneet lakanat - "ihanaa") ja piti tietysti tehdä iltahommat ja sitten huomasin (olin kyllä EHKÄ huomannut jo aiemmin) leluröykkiöt pitkin lattioita ja ne piti siivota.... No kaksi tuntia nuorimman nukahtamisesta olin sitten itsekin peiton alla.

Ja koska nuorimmainen oli mennyt jo kymmeneltä unille, herättiin yöllä kahdesti; 1:30 ja 5:50. Jotta kaikki menisi putkeen, hän ei tietenkään halunnut enää nukahtaa tuon 5:50 jälkeen. Tai torkahti hän. Olin jo takaisin sängyssä 6:05, mutta 6:15 päätin hakea vaativasti huutelevan pikkuneidin viereeni, jospa hän nukahtaisi taas ruuan ääreen. No ei oikein nukahtanut. 6:40 tuli sitten Eepu iloisena sanomaan huomenta.... Ilme meni mutruun heti, kun näki siskon äitin vieressä. Ei halunnut enää tulla viereen... Kyllä se sitten hetken päästä tuli, mutta taisi olla epämiellyttävä ylläri hänelle. Myöhemmin kävimme keskustelun (yksinpuhelun, johon vastaus oli lopuksi joojoo), että vaikka vauva olisi siinä vieressä syömässä, hän on tervetullut siihen viereen köllimään ja juttelemaan.

Ei siinä sitten mitään... hitsin pirteenä kahvia keittämään ja leipää koneeseen. Esikoinen katteli piirrettyjä ja kuopus makoili leikkimatolla. Mulla oli sitä omaa aikaa ;) Tulipa testattua miltä se sitten tulee tuntumaan maanantaista alkaen. Note to self: mene hitossa viimeistään 23 nukkumaan, jos se on mahdollista. Mielellään jo aiemmin!! Mutta olin mä vähän ylpeä itestäni, kun sain kaikkien aamuhommat kunnialla läpi ennen ysiä ja samoin oli pyykkikone jo päällä ja astianpesukone tyhjennetty ja tiskipöytä siivottu. Suunnattiin puistoon keinumaan, kun eilen oli keinut tulleet takaisin. Voi sitä riemua, kun Eepu huomasi keinut :)

Eilinen päivä oli elämyksellinen esikoiselle. Hän kävi kahdestaan isänsä kanssa Lapsimessuilla katsomassa Ti-ti Nalle -konserttia. Sieltä oli tarttunut mukaan myös ilmapallo ja olipa päässyt pomppulinnassa käymään ja sählyäkin oli testattu :) Oli pikkasen tohkeissaan oleva säihkysilmä, kun palasi kotiin :)

Taaka kukkaa

Tuo esikoinen on nyt pidemmän aikaa osannut tuon päikkärivetkutuksen eli siis ei nukahdeta päikkäreille kuin ehkä tunnin päästä päikkäreille menosta. Noh, jottei mua liikaa hermoa kiristäisi just nyt, niin ajattelin ihan huvikseni kirjotella mitä hän tuolla höpöttää...

Taaka kukkaa, paha kukkaa... (jalka kurkkaa, maha kurkkaa)

Tii tii tiihi, äitii maaha... (tiu tau tilhi, äidin ryytimaassa)

Eepu tyttö, vauva, äiti, isi...

Peepee Eepu tyttö... (Kiipee Eepu tyttö)

Titin jaaka kukkaa... (Titin jalka kurkkaa)

Anna äiti hohho... (Anna äiti viinirypäle)

Muumipappa kukkuu... (Muumipappa nukkuu)

Paras:

Eepu kukkuu kukkuu... Ei Eepu kukkuu.. Ei ei ei ei eiiiii.

Vasemman hauiksen kasvatusta ja pottaopetusta Titi Nallelle

Aika kulkee nyt jotenkin luvattoman nopeasti, kun on mies isyysvapaalla ja kaksi tyttöä päiviä ilostuttamassa. Vielä suuremman vaihteen ajankulku saa niinä päivinä, kun lapsoset nukkuvat päikkärit eriaikaan. Pääasiassa vauvan kanssa on mennyt mukavasti - eihän se muuta vielä tee kuin syö ja nukkuu. Tosin nyt eilen ja tänään hän on ollut hyvin itkuinen. Mietin ensin, että näinköhän ne d-vitamiinit... Sitten tajusin, että tämä rouva oli oikein hyvällä ruokahalulla kiskonut kaalilaatikkoa eilen iltaruuaksi ja tänään sitten lounaaksi. Epic fail! No jospa pirpana nyt sitten huomenna olisi jo pirtsakka itsensä, kun mama vetää lounaaksi lihamureketta ja muussia :D Viime yö oli aika mielenkiintoinen. Tähän mennessä yleensä yöt menevät parilla syötöllä. Eilen noiden mahavaivojen vuoksi valvottiin ensin 1:30 asti, ennen kuin kävimme nukkumaan. Ajattelin, että nyt sitten nukutaan ainakin se muutaman tunnin pätkä... Hah, herätys oli puoli neljältä... Thanks hey! Ja sen jälkeen sitten puol seiskalta... Thanks again! No tänään sitten kiitos ton mun lounaan, ollaan lasta sylitetty koko ajan. Mulla on varmaan toi vasen hauis tuplannut kokonsa päivässä. Ehkä pienesti liiottelen, mutta vain pienesti. Hermoa on kiristänyt tänään ihan huolella, kun ei ole hetkeä saanut rauhassa olla. Joko on pieni sylissä itkua vääntäen tai sitten Miekkosen sylissä itkua vääntäen. Ja eikä tarvitse kenenkään moralisoida, että olkaa onnellisia, että on se pieni sylissä. Tottakai ollaan. Mutta silti nyt ärsyttää ja mä siitä tässä omassa blogissa kirjotan. Mut se fiilis, kun se pirpana sitten lopulta nukahtaa siihen syliin, väläyttelee refleksihymyjään ja inisee kuin marsunpoikanen... se on semmonen fiilis, että eipä sitä oikein voi sanoin kuvata. Nyt hän siis tuolla sängyssään nukkuu ja pitää itsekin suunnata omaan petiin asap. Piti vaan tulla tänne päivittämään, kun taas tovi edellisestä oli. Esikoinen on nyt muutamana päivänä ottanut "sisäsiisteydessä" takapakkia. Se tosin oli odotettavissa. Tänään oli taas hieman valoa tunnelin päässä, kun hän ihan itse meni useamman kerran vessaan. Joskus toimii, että otetaan lukemista mukaan. Joskus toimii, että mennään jollekin lelulle opettamaan miten potalla ollaan. Joskus toimii, ei siis mikään. Joskus kysyessä vessahädästä, sanotaan ei oo. Seuraavassa hetkessä saa äiti todeta, että näköjään oli... Kuitenkin hyvällä mallilla noin yleisesti ottaen. Ollaan nyt sitten yritetty Eepun kuullen puhella muille, kuinka hän osaa käydä potalla ja samoin puhellaan vauvalle, että "joskus sitten sinäkin osaat käydä yhtä hienosti potalla kuin Eepu". Ehkä nuo puheet toimivat... katsotaan. Pyykin lisääntyminen minua ei haittaa. Kukaan ei opi hetkessä ja meillä on kaikki aika. Toki se meitä vanhempia välillä ärsyttää, kun pitää useamman kerran peräkkäin vaihtaa toiselle vaatetta, vaikka juuri on puhuttu mihin se hätä pitikään tehdä (potta). Tällä hetkellä yritämme ymmärtää pientä hämmentynyttä mieltä. Ei ole varmasti helppo käsittää, miksi hän ei saisi tehdä vaippaan ja siskolle kehutaan, kun vaippaan jotakin tulee... Olipa vähän valivalipostaus, mutta väsynyt mieli jy nou... Nyt sinne unille! Esikoisella on huomisaamuna kerho ja mulla on siis pienet tsäänssit, että vauva nukkuu silloin ja minä nukun myös. Mies vie kerhoon, vielä kun kotona on.

Puuhailua ja uneton yö

Eilen päivällä olin askartelemassa koiraseuramme palkintotalkoissa. Tuli oikein hienoja köysileluja solmittua. Oli kivan aivotonta toimintaa :D

Eilinen ilta sujui sitten pihalla puuhommia tehden. Tai lähinnä minä laitoin puita kottareihin ja vein varastoon, mies hoiti halkojen tekemisen. Oli mukava puuhata perheen kesken ja pääsi tyttökin ihan oikeasti auttamaan ja kantamaan kortensa kekoon ;)

Mutta sitten viime yö. Voi jumaleissön! Toi mun neitokauno heräsi kahdesti eikä suostunut nukahtamaan takasin. "Ei nukkuu" oli vaan vastaus, kun sanoin, että pitää mennä omaan sänkyyn. Tietysti sanomatta selvää, että mä itse olin juuri eilen illalla sitten kukkunut puoleen yöhön. Just olin nukahtanut, kun neiti heräs 00:45. Kolme varttia siinä sitten etsittiin unta. Lopulta toinen nukahti, kun oli pyytänyt äitiä laulamaan "Tilhiä" ja äitihän siinä tietysti heltyi, kun toinen tippalinssissä pyysi. Ääni päässä toitotti, että kohta ei muuten nukahdetakaan kuin Tilhin tahdissa. Tilhihän on tietenkin klassikkolastenlaulu Pikku Inkerin laulu. Seuraava herätys sai perheen iskänkin heräämään ja onneksi hän meni sitten Erikaa nukuttamaan. Isi saa nopeammin toisen rauhottumaan niin, että pääsee itse poistumaan huoneesta. Mun perään jostain syystä pitää aina (joskus) itkeä ja testata josko se äiti tulis takaisin...

Arvatkaa monelta aamulla heräsin. No kuudelta, kun neiti tuli sängyn viereen. Otin viereen, kun en tiennyt monelta Miekkosen kello soi eli olisinko ollut taistelemassa tytön huoneessa unen puolesta juuri, kun hän olisi tullut aamutoimille. Nukuttiin sitten tunti ja herättiin - hiphei seiskalta! 

Arvatkaa nukkuiko neiti päikkäreitä? No EI! Just ku mun piti käydä myös unille, kun oikeesti vähän hajotti tuo viime yö. Huomenna neuvola ja varmaan taas verenpaineet pilvissä, kun unet vähillä... Onneksi kerkisin aamusesta tehdä päivän ruuan ja "pakollinen ulkoilu"kin tuli suoritettua, kun kävimme lähikaupassa maito-ostoksilla.

Tullessamme kaupasta näimme oravan syömiä käpyjä ja piti sitten vertailla miten erilaiselta se oravan syömä käpy näyttääkään verrattuna ehjään käpyyn :)

Mukavaa pääsiäistä!!

Oikein mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä!

Meillä vietetään pääsiäistä kotosalla. Mies puuhaa remonttia eteenpäin ja itse kävin tytön kanssa korkkaamassa puistokauden. Innolla toinen keinutteli semmosessa vieteri-istuimessa ja laskipa tuo liukumäestäkin!

Yleensä E nukkuu kahden-kolmen tunnin päikkäreitä, mutta tänään jo tunnin jälkeen kuului ulkoa huutelua, että sisään pitäisi päästä. Katsotaas miten loppupäivä meneekään. Nämä on just niitä päiviä, kun ajattelee tekevänsä vaikka mitä unien aikaan. Sitten nukutuksen jälkeen istahtaa hetkeksi koneelle kahvikupin kera ja yhtäkkiä kuuluu lapsen ääni ja mitään et ole tehnyt. Tai noh, sain minä vähän lapsen kesävaatevarastoa tutkailtua, että joko kaikki tarvittava on hankittu. Oli melkein. Vielä pari kesämekkoa ja ehkäpä parit shortsit.