Neuvolakuulumisia

Käytiin tosiaan tänään siellä neuvolassa. Mun aiempi yläkäyrämaha on nyt ylä- ja keskikäyrän puolivälin maha. Tyyppi ei majaile enää poikittain vaan linkussa, kuten isosiskonsa Eepu aikoinaan. Koska kaveri on käyränsä ja asentonsa puoleen kuin siskonsa, vedän tässäkin loogisen johtopäätelmän, että kotiutumisvaatteet tullee olemaan ennemmin 56 kuin 50 kokoa. Terkkari vähän väläytteli, että jos kasvu pysyy tolla käyrällä, voisin lähempänä laskettua päivää päästä ultraan, jossa tehdään painoarvio.

Kaikki oli neuvolassa muutenkin mallikkaasti. Äidille tosin on nyt tuota painoa kertynyt, mutta sepä ei ollut yllätys. Olen ihan lipsunut menneinä parina viikkona ns. normiruokavaliosta ja melkein päivittäin on tullut syötyä joko karkkia tai jokin leivonnainen. Katse peiliin siis. Mutta ei tuo terkka vielä huolissaan ollut :) Ei tämän viikon meno tuon mun herkuttelun osalta näytä kyllä yhtään paremmalta, kun sunnuntaina tein talkoisiin toscapiiraan, joka syötiin loppuuna maanantaina. Eilen herkuteltiin Miekkosen synttärikakulla ja tänään olen (tietysti) herkutellut sillä. Vieläkin sitä tuolla kaapissa ois ja on kuulkaas hyvää ;) Eikä yhtään helpota tuo loppuviikko, kun lauantaina on kaverin kolmekymppiset ja ystäväni tuntien tarjolla on jos minkäkinlaista herkkua. Periaatteessa en stressaa raskaudenaikaisen painonnousun kanssa, MUTTA kun tiedän syöneeni väärin, niin tiedän kertyneiden kilojen olevan myös muuta kuin pelkkää raskaudesta johtuvaa nousua. Ehkä mä ens viikolla kokeilen olla melko herkutta. Tosin olin suunnitellut vierailua mummilla, jossa ei parane kieltäytyä herkuista. Tosin se on vain yksi päivä seitsemästä ;) Vähän pitäisi herkkuja syödä vähemmän, niin voisi sitten niinä parina herkkukertana viikossa olla puhtaalla omallatunnolla. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että parissa muussa blogissa, jossa kirjoittajat odottelee suht samoilla viikoilla, on koettu samanlaista herkuttelua. Tän on siis pakko kuulua tähän vaiheeseen raskautta, eiks ni? ;)

Liun neuvolassa oli myös kaikki hienosti. Tämä äiti oli vaan ihan lahopää ja lähti lapsen kanssa neuvolaan ilman lapsen neuvolakorttia. Neukkutäti rauhoitteli, että muistit sentään lapsen...
Liu oli puolessa vuodessa venähtänyt 7cm ja painoakin oli tullut sopivasti. Vielä ei tosin 10kg mennyt rikki :) Mun siro tyllerö! Alkuun Liu ei halunnut yhtään innostua laittamaan pieniä nonparelleja purkkiin vaan teki kaikkea muuta. Terkka oli ihmeissään, kun kuulemma AINA kaikki innostuvat niistä. Mietittiin jo, että voisko lapsella olla punaviherhahmotusongelmaa, kun lattia oli vaaleanvihreä ja nonparellit vaaleanpunaisia. No vähän ajan päästä kokeiltiin laittaa strösselit valkoiselle liinalle, niin siitä Liu ne innostui purkittamaan. Sitten sama taas lattialla ja tällä kertaa sujui. Terkka totesikin, että "ei vaan tainnut ekalla kerralla likkaa vähempää kiinnostaa". No niinpä. Semmonen tuo mun tyttöni kyllä on. Jos on johonkin hommaan keskittynyt, niin täytyy olla jotain superspesiaalia, että hän siirtyy tekemään sitä. Jalkapalloa futailtiin ja palikkatornin tekemisestä vain kysyttiin. Lääkärissä oli semmonen ehkä mun ikänen mieslääkäri, joten Liu ei turhia vierastanut. Yleensä vanhemmat miehet pistää likan melko lukkoon aluksi. Kaikki oli lääkärinkin mukaan hyvin. Tosin tällä hetkellä Liulla on flunssaa ja korvat kuulemma näyttivät siltä, että saattaa tulehtua. Pitää mennä kuumeen ilmetessä ne sitten heti tarkastuttamaan. Samoin saatiin vinkiksi hakea apteekista semmosta korvanpuhdistusainetta, kun kerroin Liun inhoavan korvanpuhdistusta. Kovin mielelläni en vastentahtoisesti korvia puhdista. Se vaikeuttaa korvien tutkimista esimerkiksi lääkärissä, jos lapsi yhdistää korvat johonkin vastenmieliseen.

Raskaudesta palautuminen ja painosta noin yleensä.

Tuo ah, niin ajankohtainen asia itselleni. Ja mikä juttu se jossain lehdessä olikaan vähän aikaa sitten, että naiset ajattelevat painoaan/ulkomuotoaan 20 (!) minuuttia päivittäin. Aika hurjaa. Olkoon tässä sitten vaikkapa mun tämän päiväinen 20 minuutin pohdinta.

Kuva: Labtex.fi

Noin yleisesti ottaen olen palautunut paremmin kuin esikoisesta. Mielenkiintoinen seikka tosin on, että painoa tuli esikoista odottaessa pikkasen vajaa 10 kg enemmän ja silti paino oli lähes grammalleen sama molemmissa jälkitarkastuksissa.

Kuva: nettitv.fi

En ole vielä läheskään siinä painossa, jossa olin, kun aloin odottaa lapsiani. Eepun ja Lyytin välissä ehdin kuitenkin tämän "vanhan" painon (onneksi) saavuttaa. En jaksa stressata siitä, että "kaikki raskauskilot eivät jääneet laitokselle", koska uskon, että niillä on tarkoitus. No miksikö? No ihan vaan siksi, että mä en syönyt odottaessani kahden edestä, vaan täysin normaalisti. Jossain puolivälin tietämillä tosin about yhden välipalan ylimääräistä, mutta yhtä kaikki - perusruokavalio oli terveellinen. Näin ollen laitokselta vielä jääneet reilu kymmenisen kiloa oli aikalailla hormonien aiheuttamaa. Aika fiksuja nuo hormonit, koska ruokin lastani omalla maidolla ja se vaatii ylimääräistä energiaa. Jälkitarkastuksen jälkeen painoni on tippunut 0,5-1kg/vkk. Jos painoni olisi ollut heti synnytyksen jälkeen sama kuin ennen raskautta, olisin luultavasti luuviulu ennen imetyksen päättymistä (about Lyytin 1v päivän tietämillä). Eepun jälkeen olin vanhassa painossa vajaa 9kk synnytyksestä, kuten olin ajatellutkin. 9kk meni aikaa kertyä ja 9kk on aikaa lähteä.


Vaikka noita kiloja siis edelleen on, en laihduta. (En ole muuten koko lähes 30 vuotisen ikäni aikana ollut varsinaisella laihdutuskuurilla kertaakaan, tarvittaessa riittää, kun katsoo minkä verran herkkuja syö). Luotan siihen, että nytkin luonto hoitaa ja lapsi syö ne kilot minusta. Tästä huolimatta haluan kiinteytyä ja saada kroppaa vahvistettua. Mun polvet esimerkiksi kipuilee ihan tuolille istahtaessa ja selkä meinaa muljahtaa portaita alas mentäessä. Nyt olenkin erään mammaporukan mukana ottanut haasteen vastaan ja tarkoitus olisi testata käytännössä Jillian Michaelsin 30 Day Shred. Tänään tein ekan kerran ja kyllä tuntui. Pääsenköhän huomenna sängystä ylös ;D

Mut hei - vaikka ei se vanha paino vielä takas ookaan, niin mulla menee vanhat kesähousut jo paria kireintä lukuunottamatta päälle! Sit ku vielä sais vihki- ja kihlasormukset mahtumaan. Ne kun tuli ostettua just-eikä-melkein sopivan kokosina...

Painavaa pulkkailua alakäyrällä

Pulkkailtiin eilen Esikon kanssa neuvolaan. Olin varannut meille tunnin aikaa, kun minä itekseni kävelen matkan reippaasti vajaaseen 30 minuuttiin. No hyvä, että olin varannut. Siinä 300m ennen neuvolaa sanoin likalle, että hän saa kyllä kävellä, jos haluaa, ettei tule kylmä. Hän halusi. Seuraavan 150 metrin kävelyyn meni meillä 15 minuuttia, kun joka lumikökkö piti tutkia ja parhaimmat lastata pulkan kyytiin. Onneksi Esikko  halusi tämän jälkeen taas pulkkaansa, niin kerittiin oikein hyvin neuvolaan. Neuvolan seinillä oli Titi Nallen kuvia ja likka oli ihan pähkinöinä :D Aina, kun päivän aikana mainitsin neuvolan, hän kyllä muisti kerrata ketä siellä kuvissa olikaan.

Neuvolassa oli kaikki ihan jees. Mitä nyt maman paino menee ihan omilla käyrillään. Jos neuvolatäti siitä kirjottaisi samaan tapaan kuin muksujen korteissa, niin mun kohdalla lukis varmaan "paino kehittyy omalla yläkäyrällään, 700g/viikko, ruoka maistuu, kurveissa löytyy ja jonkin verran turvottaa". Huvittavaa tässä oli se, että mä olin oikeesti yrittänyt tsempata painon kanssa ihan kokeilumielessä. Olin siis syönyt terveellisesti ja liikkunutkin jonkun verran. Mä olen selkeesti sitä porukkaa, jolle hormonit vaan kerryttää ne kilot. Onneksi esikoisenkin kohdalla ne kilot kyllä lähtivät ja pääsin vanhoihin mittoihini melko helposti. Nyt en kyllä enää mieti niin tarkkaan mitä syön, kohtuudella toki kaikkea, mutta kertyy nyt sitten, jos on kertyäkseen. Mulla nousi esikoisen kohdalla paino 25 kiloa. Nyt on noussut 12kg.

Raskaudessa kun on muita oikeita huolenaiheita kuin äidin paino. Meillä esimerkiksi tuo vauvan koko. Jouduttiin tosiaan siihen kasvukontrolliin. Ihmettelin neuvolatädille, että näinköhän oltaisi jouduttu, jos tuota istukanseurantaultraa ei olisi ollut. Hän totesi hieman vaivautuneena, että minun olisi pitänyt saada lähete sairaalaan jo edellisen neuvolakäynnin perusteella, kun sf-mitta ei ollut kasvanut. Silloin oli ollut sijainen, joka ei vielä ollut valmis terkkari. Erikoista, ettei tämä sijainen ollut käynyt pyytämässä jotain konkaria mittaamaan, kun huomasin, että hän oli hieman epävarma mitatessaan. Onneksi nyt oli sf-mitta noussut ja käyrä nousee nyt tasaisesti. Alakäyrällä mennään, mutta kumminkin.

Eilen lapsonen nukkui vain 45min päikkäreitä. Vähänkö minua syletti! En ehtinyt tehdä mitään, mitä olin suunnitellut. Asiaa ei toki auttanut se, että olin parkkeerannut itseni sohvalle koneen ääreen, kun ajatus oli tehdä viikkosiivous. Sitten lapsonen halusi tietysti osallistua kaikkeen ja sekös mun pinnaa sitten kiristi, vaikkei nyt sinänsä olisi ollut mitään syytä. Taisi äitiä rasittaa enemmän lyhyet päikkärit kuin lasta itseään!

Onneksi kaverit pyysivät meitä pulkkamäkeen ja lähdimme sitten reippailemaan! Ai vitsit miten kiva oli laskea yhdessä tuon muksun kanssa :) Meillä on ollut vain vauvapulkka eikä siihen mahdu aikuista mukaan. Nyt lainattiin kaverilta sellaista ns. normaalia pulkkaa. Kyllä nauratti sekä lasta että äitiä! Täytynee ostaa meillekin kunnon pulkka :)