Pulkkailtiin eilen Esikon kanssa neuvolaan. Olin varannut meille tunnin aikaa, kun minä itekseni kävelen matkan reippaasti vajaaseen 30 minuuttiin. No hyvä, että olin varannut. Siinä 300m ennen neuvolaa sanoin likalle, että hän saa kyllä kävellä, jos haluaa, ettei tule kylmä. Hän halusi. Seuraavan 150 metrin kävelyyn meni meillä 15 minuuttia, kun joka lumikökkö piti tutkia ja parhaimmat lastata pulkan kyytiin. Onneksi Esikko halusi tämän jälkeen taas pulkkaansa, niin kerittiin oikein hyvin neuvolaan. Neuvolan seinillä oli Titi Nallen kuvia ja likka oli ihan pähkinöinä :D Aina, kun päivän aikana mainitsin neuvolan, hän kyllä muisti kerrata ketä siellä kuvissa olikaan.
Neuvolassa oli kaikki ihan jees. Mitä nyt maman paino menee ihan omilla käyrillään. Jos neuvolatäti siitä kirjottaisi samaan tapaan kuin muksujen korteissa, niin mun kohdalla lukis varmaan "paino kehittyy omalla yläkäyrällään, 700g/viikko, ruoka maistuu, kurveissa löytyy ja jonkin verran turvottaa". Huvittavaa tässä oli se, että mä olin oikeesti yrittänyt tsempata painon kanssa ihan kokeilumielessä. Olin siis syönyt terveellisesti ja liikkunutkin jonkun verran. Mä olen selkeesti sitä porukkaa, jolle hormonit vaan kerryttää ne kilot. Onneksi esikoisenkin kohdalla ne kilot kyllä lähtivät ja pääsin vanhoihin mittoihini melko helposti. Nyt en kyllä enää mieti niin tarkkaan mitä syön, kohtuudella toki kaikkea, mutta kertyy nyt sitten, jos on kertyäkseen. Mulla nousi esikoisen kohdalla paino 25 kiloa. Nyt on noussut 12kg.
Raskaudessa kun on muita oikeita huolenaiheita kuin äidin paino. Meillä esimerkiksi tuo vauvan koko. Jouduttiin tosiaan siihen kasvukontrolliin. Ihmettelin neuvolatädille, että näinköhän oltaisi jouduttu, jos tuota istukanseurantaultraa ei olisi ollut. Hän totesi hieman vaivautuneena, että minun olisi pitänyt saada lähete sairaalaan jo edellisen neuvolakäynnin perusteella, kun sf-mitta ei ollut kasvanut. Silloin oli ollut sijainen, joka ei vielä ollut valmis terkkari. Erikoista, ettei tämä sijainen ollut käynyt pyytämässä jotain konkaria mittaamaan, kun huomasin, että hän oli hieman epävarma mitatessaan. Onneksi nyt oli sf-mitta noussut ja käyrä nousee nyt tasaisesti. Alakäyrällä mennään, mutta kumminkin.
Eilen lapsonen nukkui vain 45min päikkäreitä. Vähänkö minua syletti! En ehtinyt tehdä mitään, mitä olin suunnitellut. Asiaa ei toki auttanut se, että olin parkkeerannut itseni sohvalle koneen ääreen, kun ajatus oli tehdä viikkosiivous. Sitten lapsonen halusi tietysti osallistua kaikkeen ja sekös mun pinnaa sitten kiristi, vaikkei nyt sinänsä olisi ollut mitään syytä. Taisi äitiä rasittaa enemmän lyhyet päikkärit kuin lasta itseään!
Onneksi kaverit pyysivät meitä pulkkamäkeen ja lähdimme sitten reippailemaan! Ai vitsit miten kiva oli laskea yhdessä tuon muksun kanssa :) Meillä on ollut vain vauvapulkka eikä siihen mahdu aikuista mukaan. Nyt lainattiin kaverilta sellaista ns. normaalia pulkkaa. Kyllä nauratti sekä lasta että äitiä! Täytynee ostaa meillekin kunnon pulkka :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti