Kävin tänään lapsosen kanssa kaupassa ja kassatäti sai minussa aikaan totaalisen jäätymisen. Hän totesi tervehtiessään, että "anteeksi, pakko kommentoida, mutta sulla on tosi ihana maha".... Siis toki ymmärrän, että välillä noita kommentteja tulee - tutuilta. Nyt oli paikka ja kommentoija jotenkin aivan "väärät" enkä oikein osannut kommentoida mitään järkevää :D
Mä oikeasti toivon, että pääsen sinne kouluun (jonne pitäisi edelleen postittaa ne hakupaperit, jotka lojuu pöydällä). Tänään tuolla kaupassa mun suuri ilon aihe oli, että laareissa oli ISOJA perunoita sekä kiinteinä että jauhoisina. Pääsen siis helpolla sekä keitto- että muussiperunoiden kuorimisessa. Jos siis ilot ovat tätä luokkaa, niin olisiko aika tehdä jotain. Vai pitäisikö mun olla vaan iloinen, että olen oppinut iloitsemaan niistä paljon puhutuista pienistä asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti