Lapset ja kotityöt

Itse olen sitä mieltä, että jokaisen tulee tehdä kotona kotitöitä, eikä se ole vain äitin tai vanhempien juttu. Olen ottanut lapset mukaan erilaisiin hommiin ikätasoon sopivasti. Toki lapsen luonne määrittää iän lisäksi, että mitä pystyy tekemään. Täytyy kyllä myöntää, että joskus "äiti tekee ite, että tulee nopeesti tehtyä", mutta usein lapset pääsevät tekemään osansa.  Äitin auttaminen on heistä vielä tosi hauskaa, niin se tulee vähän kuin leikin kautta.Oman huoneen siivoaminen on vissiin se vastenmielisin juttu.


Meillä nelivuotias auttaa:
- viikkaamaan pyykkiä. Laitan hänelle pieneen koriin hänen ja sisarensa alushousut ja ne hän osaa hienosti taitella sekä viedä kaappiin. Samoin muut viikatut vaatteensa hän osaa viedä hyllyyn.
- tyhjentämään tiskikonetta. Aterimet hän laittaa itse. Aikuiset laittaa leipäveitset ym. isoteräiset. Lautaset ja lasit hän pinoaa pöydälle, jos aikuinen ei ole kaapin luona nostelemassa.
- pyyhkimään pölyjä.
- täyttämään tiskikonetta.
- täyttämään pesukonetta. Sitä mukaa, kun kasaan pyykkiä värien mukaan pinoihin, hän osaa laittaa sovitun pinon vaatteita koneeseen.

Kaksivuotias auttaa:
- viemään sukat omalle paikalleen.
- laittamaan aterimet astianpesukoneesta lokerikkoon.
- täyttämään pyykkikonetta.
- pyyhkimään pölyjä.


Ja tosiaan oma huone siivotaan joka ilta ja ulkovaatteet laitetaan naulakkoon ulkoa tullessa. Yllättävän usein jälkimmäinen muistetaan ilman eri pyyntöä.

Ruuanlaitossakin avustetaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Varsinkin salaatin repiminen on molemmista hauskaa ja nelivuotias tykkää kuulottaa sipulia.

Pienestä ikäerosta ja 3,5v:n ja 1,5v:n yhteisleikeistä

Käydessäni Liun kanssa neuvolassa tällä viikolla, neuvolantäti oli jotenkin osaanottavan oloinen, kun kuuli lasten tulevan näin lyhyillä ikäeroilla. (Minusta tämä about parin vuoden ikäero on tyypillistä eikä mitenkään erikoista). Totesin siihen, että olen asennoitunut nämä muutamat alkuvuodet tsemppailemaan isomman työmäärän kanssa. Oletan työmäärää kasvattavan näin alkuun ainakin, että vaipallisia tulee olemaan kaksi samaan aikaan (toista tulee samalla kannustaa potalle eikä vaan vaipattaa, koska se on helppoa), kaksi nukkuu luultavasti eri aikaan päikkäreitä, puolen vuoden ikää lähestyessä tuleva vauva tulee syömään soseita ja niiden tekemiseen menee jonkin verran tehoja ja sitten tietysti ihan se fakta, että pikkulapsi-iässä lapsi tarvitsee vanhempien syliä enemmän kuin sitten myöhemmin. Toki mä toivon, että myöhemminkin se äidin syli kelpaa edes hetken aikaa, vaikka kirjan lukemisen verran :)

Terkka sitten jatkoi, että vanhempien lasten ollessa 3- ja 5-vuotiaita, alkaa ne yhteisleikitkin sujumaan. Kuulemma siinä iässä kolmevuotias leikkii viisivuotiaan kanssa tämän viisivuotiaan ohjatessa leikkiä. Mua tämä vähän kummastutti, sillä kyllä meillä tytöt leikkii yhdessä nytkin. Tietysti ei varmaan vielä yhtä jouhevasti kuin terkan mainitsemassa iässä, mutta kuitenkin. Harva se päivä lastenhuoneessa on menossa lääkärileikki (vuorottelevat lääkärin ja potilaan roolissa) tai sitten he tekevät yhdessä ruokaa tai kokoavat nuppipalapeliä tai lukevat kirjaa tai leikkivät autoilla, tai tai tai... leikkejä on monia. Leikit sujuvat, vaikkei Liu suomea vielä puhukaan. Toki tuo pikkusisko välillä häiritsee isosiskon mielestä, jos isosiskolla on juuri jokin oma juttu kesken. Ja pikkusisko raivostuu isosiskolle välillä, jos hänellä on vaikka kirjan selailu kesken ja sisko tulee siihen sivuja kääntelemään. Minusta tuntuu, että tällaista se tulee olemaan myöhemminkin eikä liity vain tähän ikään. Luultavasti vielä pahenee, kunhan nuo likat tuosta kasvaa.

Missä vaiheessa teillä on lapset alkaneet leikkimään keskenään?

Joulu tulee, lapsikin sen tietää...

Mistä tietää, että joulu on lähellä? No siitä, että postilaatikkoon on ilmestynyt lelukuvasto. Muistan itse lapsuudestani, kuinka hauskaa sitä oli selata, haaveilla ja esittää siitä toiveita. Nyt oma lapseni tekee samaa. Annoin kuvaston hänelle sanoen, että hän voisi katsoa olisiko siellä mitään mukavaa joululahjaa, jota voisi toivoa. Kuvaston käteen saatuaan hän kysyi, koska joulu on ja onko siihen enää yksi yö. Kuultuaan, että pari kuukautta, hän tarkensi, että tarkoitinko nyt kahta. Saatuaan varmistuksen hän lähti huoneeseensa. Muisti kyllä myöhemmin kertoa Miekkoselle ja Liulle, että jouluun on muuten enää kaksi kuukautta..

Meni kymmenisen minuuttia, niin luokseni saapui esikoiseni hyvin tärkeänä.. "Minulla olisi äiti sinulle asiaa, käydäänpä tähän pehmeälle (sänky) istumaan ja katsomaan". Hän jatkoi jutustelua pohjustaen tulevaa katselua "kyllä mä aika monta löysin, mutta paria juttua en rastittanut"... well, enough said? ;)

Kyseisestä lehdykästä oli tosiaan rastitettu lähestulkoon kaikki. Varsinkin vaaleanpunainen. Jotkut tekniikkalegot ja sen semmoiset ei vielä kiinnostaneet. 

Lopuksi hän kuitenkin totesi "Oikeastaan minulla on äiti vain yksi toive"

TÄMÄ!

Eli siis tuo työmaa-ajoneuvojuttu... Mielenkiintoista tästä tekee se, että meillä ei ole yhtään junaratajuttuja olemassa ja tyttö ei ollut kyseistä lelua edes rastittanut. Se oli kuulemma "suuri vahinko", että rasti oli unohtunut. Hän haluaa varsinkin tuon ukkelin ja liikennemerkin. Täytyy myöntää, että tämä äiti on hieman hämmentynyt.

Blogia lukevien sukulaisten ja kummien ei kannata ottaa näistä kuvista mitään vinkkiä joulujuttuihin. Toiveita oli niin monta, että meidän pitää vielä vähän hioa sitä lopullista listaa ;)

Vielä se yksi paksu luettelo on saapumatta. Mitenköhän innokasta rastitusta sen sivut saavat aikaan. Onko teidän lapset innokkaita lelukuvastojen lukijoita?

Pihahommia

Tänään päätettiin viettää ihan kotipäivä. Yleensä meillä menee aamupäivät aina jossain muualla kuin kotona. Maanantaisin on kauppapäivä, tiistaisin ja keskiviikkosin Eepun kerho, torstaisin meidän kylän lastenkerho ja perjantaina ei ylläri ole mitään. Tosin, jos ollaan lähdössä reissuun niin kuin huomenna, aamupäivä menee pakkaushommissa.

Meillä on iso piha ja pihan ympärillä liian monta lehtipuuta. Se tarkoittaa haravahommia ja paljon. Iltapäivällä olisi tarkoitus iskeä takapihan kimppuun, nyt aamupäivällä aikani kului kompostin parissa. Mä taidan olla jollain tapaa kieroutunut, kun tunnen suurta mielihyvää siitä, että saan tyhjennettyä valmista kompostia ja tökittyä kompostimassan alemmas, jotta sinne mahtuu talvella biojätteet.

Vein kompostista tulleen mullan (jossa tosin oli kananmunankuoria ja sen semmosta vielä kokonaisena) meidän marjapensaiden alle ja päälle heittelin pihalta haravoituja lehtiä, ettei se komposti kovin pahasti kävisi nenään. Ja vaikka tuo koiramme haistaa lehtienkin läpi, toivon niiden hillitsevän sen himoja piehtaroida siinä. Kovasti se kompostimulta tuntuu Kaapoa houkuttavan, kun sitä luonnollisesti karisi heitellessä myös siihen pensaiden viereen, niin eiköhän koirapoika ollut siinä kylkeään hieromassa heti kun silmä vältti. Ärsyttää hieman, sillä tuo on kuitenkin sisäkoira... Tällä hetkellä siitä lähtee karvaa ihan älyttömästi, joten taidan harjata sen iltapäivästä myös. Se irtokarva ei nimittäin tuoksahda mitenkään ihanalta. Jospa se kompostilöyhkä lievenisi myös samalla.

Loppukevennykseksi keskustelu Eepun kanssa kompostin tyhjennyksen lomassa:

E: Oho, siellä on multaa!!
M: Joo, niin on.
E: Onko siellä kuolleita ihmisiä?
M: (?) Öö, ei ole. Kuolleet ihmiset haudataan hautausmaalle, ei kompostiin.
E: Mutta eikö kuolleista ihmisistä tule hyvää multaa?
M: Kyllä niistä multaa tulee, mutta ei sitä multaa käytetä mihinkää lannoitukseen. Ruokajätteet viedään kompostiin ja niistä saadaan hyvää lannoitusmultaa.
E: Miksi siitä ruuasta tulee multaa?
M: No nyt en kyllä tiedä ihan oikeaa vastausta, joten täytyy tarkastaa netistä, kun menemme sisälle.
.
.
.
(kotona ruuan jälkeen istun keittiönpöydän ääressä kännyllä nettiä selaten)
E: Mitä sä äiti teet?
M: Nettiä selaan.
E: Joko sä olet löytänyt, että miksi se ruoka muuttuu mullaksi?
M: Hyvä, kun muistutit, katsotaas (ei löydy suoraan kirjoittamalla tuon kysymyksen googleen, joten sovellan hakusivulla näkyvistä lauseista).. Sieltä kompostissa on erilaisia mikrobeja, jotka tarttuvat siihen kompostiin laitettavaan jätteeseen ja hajottaa sen sitten ajan kanssa mullaksi.
E: Hyvä (opettajamaisella äänensävyllä)

Toi mukula on uskomaton. Sen lisäksi, että se muisti tuon kysymyksen niin se esitti myös mulle hakusanoja tyyliin "ruuasta multaa" "ruoka muuttuu mullaksi". Mistä se tietää, että tollasilla sanoilla haetaan jotain?!? Se on vasta 3,5v!!

Joko teillä on pihahommat tehty talvea varten?

3,5-vuotiaan tabletin käyttöä

Meillä Miekkonen oli eräänä päivänä käynyt likkojen kanssa ostoksilla ja meille muutti pinkkikantinen tabletti. Se oli lapsille. Tämä äiti saattoi olla hieman kateellinen, sillä minullahan ei moista vehjettä ole. Monesti olen sen hankkimista kyllä miettinyt.

Mutta siis. Lapsille tabletti. Alkuun ajattelin, että sitä tullaan käyttämään vain automatkoilla tai esimerkiksi joissain odottelujutuissa, kuten sairaalassa tai kampaajalla, mutta nyt tästä ajatuksesta on jo luovuttu. Meillä Eepu saa halutessaan jopa päivittäin hetken aikaa pelailla sillä pelejä. Pelit ovat tabletissa ns. kehittäviä pelejä eli joissa vähän kuin leikin kautta opetellaan kirjaimia, numeroita ja kieliä. Olen pyrkinyt siihen, että ns. tavallisina päivinä tablettiaika olisi semmoinen puolisen tuntia yhteensä. Automatkoilla ja jonotuksissa se sitten saa venähtää. Tarkoitus kuitenkin on, että se ei korvaa tavallista leikkiä tai muuta tekemistä.

On totta, että lapsi koukuttuu tablettiin todella vahvasti. Meillä oli alkuun ihan selkeästi huomattavissa, että Eepu ei olisi halunnut luopua tabletista meidän sitä pyytäessä. Meidän täytyi ottaa vaan tiukkalinja ja käskeä se laite pois. Todettiin siinä myös, että jos sitä ei malteta antaa pois, sillä ei voi niin usein sitten pelaillakaan. Nykyään hän tuo itse laitteen pyydettäessä.

Pikaisesti googlailin "taapero ja tabletti" -hakusanalla ja löytyi tällainen teksti, joka ei mun periaatteita vastaan ainakaan kovin pahasti sodi: http://yle.fi/uutiset/lastenneurologi_tablettitietokoneen_kaytosta_voi_olla_hyotya_taaperon_kehitykselle/7136880

Eepun suosikkipelejä tällä hetkellä ovat: 

Kuva: itunes.apple.com

Oikeastaan kaikki Lola-pelit http://www.lolapanda.com/index_fi.html Tuo ABC-juhlat ja ABC-juna ovat ehkä eniten käytetyt. Niissä oppii hyvin kirjaimet ja taitaa tuo likka tällä hetkellä osata aakkoset. Samoin sitä englantipeliä on pelattu. Se on vähän haastava, kun ei ymmärrä kieltä, mutta ei se näyttänyt Eepua haittaavan. Sieltäkin jää sanoja päähän - eräänä päivänä hän totesi mulle, että muki on englanniksi mug ja kuppi cup. (hänellä on kyllä englanti-suomi kuvasanakirjakin, joka on ollut ahkerasti iltasatulukemisena (tytön toiveesta), joten en tiedä perustuiko tuo sanatietämys Lola-peliin vai siihen kirjaan)

Kuva: cdon.com

Pikku Kakkosen pelit ja varsinkin Hertan maailma. Siellä on jokseenkin vanhempaa ärsyttävää riimittelyä joissain kohtaa, joten omalla vastuulla ;) http://yle.fi/pikkukakkonen/#!/hertanmaailma Toisaalta ne mukulan rimmailut on sulostaki kuunneltavaa ja on tuo neiti oppinut, että syksyllä on ruska ja silloin vihree väri menee piiloon puunrunkoon. Ei siis ihan turha peli ;)

Toki välillä sieltä tabulta katsellaan myös ihan Muumeja, Pikku Kakkosta tai muuta vastaavaa. Meidän Liun ehdoton suosikki tällä hetkellä Muumien lisäksi on tämä biisi: 

Tämä pistää Liun tanssimaan ja heilumaan samalla tavoin kuin nuo vaaleanpunaiset daamit videossa, testatkaas mitä teidän taaperot tykkää ;)