Eilinen ilta sujui sitten pihalla puuhommia tehden. Tai lähinnä minä laitoin puita kottareihin ja vein varastoon, mies hoiti halkojen tekemisen. Oli mukava puuhata perheen kesken ja pääsi tyttökin ihan oikeasti auttamaan ja kantamaan kortensa kekoon ;)
Mutta sitten viime yö. Voi jumaleissön! Toi mun neitokauno heräsi kahdesti eikä suostunut nukahtamaan takasin. "Ei nukkuu" oli vaan vastaus, kun sanoin, että pitää mennä omaan sänkyyn. Tietysti sanomatta selvää, että mä itse olin juuri eilen illalla sitten kukkunut puoleen yöhön. Just olin nukahtanut, kun neiti heräs 00:45. Kolme varttia siinä sitten etsittiin unta. Lopulta toinen nukahti, kun oli pyytänyt äitiä laulamaan "Tilhiä" ja äitihän siinä tietysti heltyi, kun toinen tippalinssissä pyysi. Ääni päässä toitotti, että kohta ei muuten nukahdetakaan kuin Tilhin tahdissa. Tilhihän on tietenkin klassikkolastenlaulu Pikku Inkerin laulu. Seuraava herätys sai perheen iskänkin heräämään ja onneksi hän meni sitten Erikaa nukuttamaan. Isi saa nopeammin toisen rauhottumaan niin, että pääsee itse poistumaan huoneesta. Mun perään jostain syystä pitää aina (joskus) itkeä ja testata josko se äiti tulis takaisin...
Arvatkaa monelta aamulla heräsin. No kuudelta, kun neiti tuli sängyn viereen. Otin viereen, kun en tiennyt monelta Miekkosen kello soi eli olisinko ollut taistelemassa tytön huoneessa unen puolesta juuri, kun hän olisi tullut aamutoimille. Nukuttiin sitten tunti ja herättiin - hiphei seiskalta!
Arvatkaa nukkuiko neiti päikkäreitä? No EI! Just ku mun piti käydä myös unille, kun oikeesti vähän hajotti tuo viime yö. Huomenna neuvola ja varmaan taas verenpaineet pilvissä, kun unet vähillä... Onneksi kerkisin aamusesta tehdä päivän ruuan ja "pakollinen ulkoilu"kin tuli suoritettua, kun kävimme lähikaupassa maito-ostoksilla.
Tullessamme kaupasta näimme oravan syömiä käpyjä ja piti sitten vertailla miten erilaiselta se oravan syömä käpy näyttääkään verrattuna ehjään käpyyn :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti