Astetta verisempi unikoulu

Olen jo tovin tuskastellut esikoisen kanssa aina nukahtamisaikaan. Hänestä kun on suurinta huvia tulla pois huoneestaan milloin minkäkin verukkeen takia ja vetkutella piiiiitkään. Hermohan siinä menee meikäläiseltä (ja Miekkoselta) eikä se ole kivaa kenestäkään.

Eilen ystäväni oli käymässä ja kertoi muksulleen pitämästään unikoulusta. Päätin soveltaa sitä Eepulle ja päätin nyt päikkäreistä aloittaa. Hyvä ajankohta, kun pinna taas alkoi osoittaa katkeamisen merkkejä.

Ajatuksena siis, että istun tuolissa Eepun huoneen ovella selkä Eepuun päin enkä puhu mitään. Jos lähtee sängystään, niin palautan mitään sanomatta tai katsomatta hänet takaisin sänkyyn. Ei siis neitosen tartte huudella tai tulla kattomaan, että missä äiskä on, kun näkee minut sängystään.

Otin tuolin ja kävin istumaan. Onneksi tajusin ottaa myös lehden seurakseni, koska saihan tuossa istua. Pari kertaa oli neiti menossa piirtämään ja kerran hakemaan kirjaa. Neljännellä vaelluksella olin taas menossa palauttamaan likkaa sänkyynsä, mutta kääntyessäni vastassa oli neiti, joka hoki "äiti likaa täällä likaa.." Katsoin tytärtäni, joka näytti siltä kuin olisi tulossa isommastakin nyrkkeilymatsista - ilman mustaa silmää tosin.

Ei muuta kuin vessan suuntaan vuotoa tyrehdyttämään. Onneksi saatiin se nopeasti hallintaan ja likka lähti takaisin sänkyynsä. Tosin saatoin sanoa, että "nyt tarttee olla tosi rauhallisesti eikä yhtään turhia rempoa, ettei ala uusiks vuotaa"...

No mutta nukahti sitten lopulta ihan nätisti. Katsotaan miten illalla sitten sujuu. Jospa saisin sen itsekseen nukkumaan menevän taaperon vielä takaisin :)

Kauan tossa kaiken kaikkiaan sitten meni - no niin kauan, että ehdin lukea yhden naisten lehden kannesta kanteen :P

Sienisoppaa ja päikkärittömyyttä

Viikonloppuna olin Kuopion-seudulla kaverini polttareita juhlistamassa. Mulla oli Lyyti matkassa ja Eepu oli kotona kummitätinsä ja isänsä kanssa. Miekkonen oli viikonlopun töissä, joten päivät sujuivat Eepulta kummitädin hoivissa. Polttareissa oli hauskaa eikä tuo mukulan mukana olo omaa menoani haitannut eikä kovin pahasti kenenkään muunkaan. Kävimme mm. eräkokkikurssilla, josta käteen jäi ohjevihko, joka sisältää aivan järjettömän maukkaan punaviinikastikkeen ohjeen. Myös suppilovahverokeitto oli mielenkiintoinen kokkailla, koska itse olen vierastanut sieniä myös aikuisiällä. Mielelläni niitä kerään, mutta sitten ne jäävät tuonne pakastimeen. Nyt olen ihan fiilareissa odottamassa tulevaa syksyä. Mä nimittäin kuivatan ne sienet. Sitten mä murskaan niitä joka ruokaan, joten be aware, jos tulet meille joskus syömään ;) vihkosessa oli myös nokkoskeiton ohje ja nokkoset oli kuivattuja. Täytynee itsekin niitä kuivatella. Pienellä varauksella tuohon ohjeeseen suhtaudun, koska kokkaillessamme jokin meni ilmeisesti vikaan, kun se nokkonen jäi semmoseksi kuivahkoksi (kyllä sitä tietääkseni liotettiin, tjsp.). Itse en ollut nokkoskeittoryhmässä, joten en täysin tiedä mikä mätti. Syytetään ohjetta, koska eihän tuo porukka nyt ruuanlaitossa virheitä tee ;)

Viikonloppuna Eepu ei ollut nukkunut ollenkaan päikkäreitä. Eilen oli sitten työn ja tuskan takana koko päikkäreille käynti. Toista tuntia little miss E valvoskeli sängyssään. Piti laulaa viisi kertaa tiutautilhi ja sitten neiti vasta sammui. Tänään homma näytti samalta, mutta mukaan tuli sängystä sinkoilu ja minua karkuunjuokseminen. Laskin ehkä miljoonasti sataan tai ainakin kymmeneen. Sitten keksin sanoa, että jos ei nukuta niin ainakin pitää levätä. Lykkäsin hänelle pari kirjaa sänkyyn ja sanoin, että lueskelee niitä ja lepäilee. Hihihihhiihiii, nyt se nukkuu tuolla ;) Vähänkö olin ovela ;)

Sunnuntaina kotiintultuani halusin pistää heti pyykkikoneen pyörimään, jotta eräkokkikurssilla savustuneet vaatteeni urbanisoituisivat jälleen... Ja siis meillähän kävi se korjaaja viime viikolla ja käynnistäessäni koneen silloin sunnuntai-iltana, se näytti tältä:

Tänään kävi sitten korjaaja toistamiseen. Vaihtoi sen viallisen nukkasihdin ja PÄIVITTI pesukoneen OHJELMISTON!! Mä sitten siinä yritin läpällä heittää, että ei sentään vielä tartte ite lataa koneelle jotai ohjelmistoa ja sitten usb-piuhan kautta siirtää sitä pesukoneeseen. Kuulemma sellasiakin pesukoneita on jo!! Kohta noillakin vehkeillä varmaan on joku WLAN-ominaisuus ja päivittävät itse itsensä...

Uneliasta alitajunnan virtaa

Aamulla herättiin vähän ennen puolta seiskaa, mutta sepäs ei haitannut yhtään, kun Eepu oli nukkunut KOKO YÖN heräämättä kertaakaan! Voi vinde! Ei edes parahtanut! Pientä luksusta arkeen :) (toissayö muuten meni ranttaliksi, kuten povasinkin)

Yöllä näin unta, että olin lähtenyt yksinään lomailemaan ja jättänyt Eepun isin kanssa kotiin. Tarkoitus oli olla puolitoista viikkoa matkalla. Aluksi mulla oli joku kaveri matkassa, mutta hän lähti muutaman päivän jälkeen jonnekin ja jäin siis itsekseen. Sitten soittelin Miekkoselle itkien, että tulen kyllä kotiin jo sunnuntaina, kun taas mun piti lähteä matkalle Eepun päiväuniaikaan ja kohta se lapsi luulee, että nukkuessa äiti vaan välillä katoaa... Havahduin tähän ja hyvä etten itkua tihrustanut. Voi sitä helpotusta, kun tajusin, että koko homma oli unta :D

Ilmeisesti nuo nukahtamisvaikeudet on saanut mun alitajunnankin miettimään mitä erikoisempia syitä. On kyllä totta, että mä en mielelläni lähde päikkäriaikaan pois, vaan mielummin ennen tai jälkeen. Juurikin siksi, ettei lapsi sitten yhdistä sitä "katoamista" mitenkään päikkäreihin. Mutta siis hassua, että tulee noin omiin uniinkin tämä :)

Tunnin päästä lähdetään yhdelle kaverille leikkitreffeille ja sitten iltapäivällä toisen kaverin luo. Äksönpäksönpäivä tiedossa! Huomenna sitten olisi tarkoitus käydä hakemassa oksia pääsiäisoksia varten. Eilen tuli ostettua jo koristeet.

Aurinkokin paistaa. Pakko olla hyvä päivä!

Puuhailua ja uneton yö

Eilen päivällä olin askartelemassa koiraseuramme palkintotalkoissa. Tuli oikein hienoja köysileluja solmittua. Oli kivan aivotonta toimintaa :D

Eilinen ilta sujui sitten pihalla puuhommia tehden. Tai lähinnä minä laitoin puita kottareihin ja vein varastoon, mies hoiti halkojen tekemisen. Oli mukava puuhata perheen kesken ja pääsi tyttökin ihan oikeasti auttamaan ja kantamaan kortensa kekoon ;)

Mutta sitten viime yö. Voi jumaleissön! Toi mun neitokauno heräsi kahdesti eikä suostunut nukahtamaan takasin. "Ei nukkuu" oli vaan vastaus, kun sanoin, että pitää mennä omaan sänkyyn. Tietysti sanomatta selvää, että mä itse olin juuri eilen illalla sitten kukkunut puoleen yöhön. Just olin nukahtanut, kun neiti heräs 00:45. Kolme varttia siinä sitten etsittiin unta. Lopulta toinen nukahti, kun oli pyytänyt äitiä laulamaan "Tilhiä" ja äitihän siinä tietysti heltyi, kun toinen tippalinssissä pyysi. Ääni päässä toitotti, että kohta ei muuten nukahdetakaan kuin Tilhin tahdissa. Tilhihän on tietenkin klassikkolastenlaulu Pikku Inkerin laulu. Seuraava herätys sai perheen iskänkin heräämään ja onneksi hän meni sitten Erikaa nukuttamaan. Isi saa nopeammin toisen rauhottumaan niin, että pääsee itse poistumaan huoneesta. Mun perään jostain syystä pitää aina (joskus) itkeä ja testata josko se äiti tulis takaisin...

Arvatkaa monelta aamulla heräsin. No kuudelta, kun neiti tuli sängyn viereen. Otin viereen, kun en tiennyt monelta Miekkosen kello soi eli olisinko ollut taistelemassa tytön huoneessa unen puolesta juuri, kun hän olisi tullut aamutoimille. Nukuttiin sitten tunti ja herättiin - hiphei seiskalta! 

Arvatkaa nukkuiko neiti päikkäreitä? No EI! Just ku mun piti käydä myös unille, kun oikeesti vähän hajotti tuo viime yö. Huomenna neuvola ja varmaan taas verenpaineet pilvissä, kun unet vähillä... Onneksi kerkisin aamusesta tehdä päivän ruuan ja "pakollinen ulkoilu"kin tuli suoritettua, kun kävimme lähikaupassa maito-ostoksilla.

Tullessamme kaupasta näimme oravan syömiä käpyjä ja piti sitten vertailla miten erilaiselta se oravan syömä käpy näyttääkään verrattuna ehjään käpyyn :)

Unettomuutta peiton alla

Asensinpa huvikseni kännyyn Blogger-sovelluksen ja piti heti testata.

Viime yönä heräsin puoli viiden kieppeissä, kun Esikko lähti omasta sängystään juomaan. Piti käydä täyttämässä hänelle se muki ja samalla tuli tehtyä pakollinen vessareissu. Ärsytti sitten, kun uni ei meinannut millään tulla uudestaan. Viideltä katsoin vielä kelloa. Sain sitten onneksi vielä unen päästä kiinni.

Äsken havahduin ihan itekseni, kun monena aamuna likka on herännyt lähempänä puoli seiskaa kuin puoli kasia. Tänään on ultra, joten ei voi nukkua miten pitkään huvittaa. Liekö sanomatta selvää, että jälkikasvu vielä koisii tuolla!! Olis kelvannu ekstrsunet mulleki!!

Ei se auta kuin kammeta itsensä lämpösen peiton alta ja mennä laittamaan auto lämmityspiuhan päähän. Ärsyttää ajatuskin!

On tätä päivää ja ultraa odotettu 10 pitkää viikkoa! Heh, tajusinpa et suht saman verran matkaa on nyt laskettuun päivään :D Jänskättää nyt, että onko istukka siirtynyt. Toivon niin sydämestäni, että saan synnyttää normaalisti!!