Vasemman hauiksen kasvatusta ja pottaopetusta Titi Nallelle

Aika kulkee nyt jotenkin luvattoman nopeasti, kun on mies isyysvapaalla ja kaksi tyttöä päiviä ilostuttamassa. Vielä suuremman vaihteen ajankulku saa niinä päivinä, kun lapsoset nukkuvat päikkärit eriaikaan. Pääasiassa vauvan kanssa on mennyt mukavasti - eihän se muuta vielä tee kuin syö ja nukkuu. Tosin nyt eilen ja tänään hän on ollut hyvin itkuinen. Mietin ensin, että näinköhän ne d-vitamiinit... Sitten tajusin, että tämä rouva oli oikein hyvällä ruokahalulla kiskonut kaalilaatikkoa eilen iltaruuaksi ja tänään sitten lounaaksi. Epic fail! No jospa pirpana nyt sitten huomenna olisi jo pirtsakka itsensä, kun mama vetää lounaaksi lihamureketta ja muussia :D Viime yö oli aika mielenkiintoinen. Tähän mennessä yleensä yöt menevät parilla syötöllä. Eilen noiden mahavaivojen vuoksi valvottiin ensin 1:30 asti, ennen kuin kävimme nukkumaan. Ajattelin, että nyt sitten nukutaan ainakin se muutaman tunnin pätkä... Hah, herätys oli puoli neljältä... Thanks hey! Ja sen jälkeen sitten puol seiskalta... Thanks again! No tänään sitten kiitos ton mun lounaan, ollaan lasta sylitetty koko ajan. Mulla on varmaan toi vasen hauis tuplannut kokonsa päivässä. Ehkä pienesti liiottelen, mutta vain pienesti. Hermoa on kiristänyt tänään ihan huolella, kun ei ole hetkeä saanut rauhassa olla. Joko on pieni sylissä itkua vääntäen tai sitten Miekkosen sylissä itkua vääntäen. Ja eikä tarvitse kenenkään moralisoida, että olkaa onnellisia, että on se pieni sylissä. Tottakai ollaan. Mutta silti nyt ärsyttää ja mä siitä tässä omassa blogissa kirjotan. Mut se fiilis, kun se pirpana sitten lopulta nukahtaa siihen syliin, väläyttelee refleksihymyjään ja inisee kuin marsunpoikanen... se on semmonen fiilis, että eipä sitä oikein voi sanoin kuvata. Nyt hän siis tuolla sängyssään nukkuu ja pitää itsekin suunnata omaan petiin asap. Piti vaan tulla tänne päivittämään, kun taas tovi edellisestä oli. Esikoinen on nyt muutamana päivänä ottanut "sisäsiisteydessä" takapakkia. Se tosin oli odotettavissa. Tänään oli taas hieman valoa tunnelin päässä, kun hän ihan itse meni useamman kerran vessaan. Joskus toimii, että otetaan lukemista mukaan. Joskus toimii, että mennään jollekin lelulle opettamaan miten potalla ollaan. Joskus toimii, ei siis mikään. Joskus kysyessä vessahädästä, sanotaan ei oo. Seuraavassa hetkessä saa äiti todeta, että näköjään oli... Kuitenkin hyvällä mallilla noin yleisesti ottaen. Ollaan nyt sitten yritetty Eepun kuullen puhella muille, kuinka hän osaa käydä potalla ja samoin puhellaan vauvalle, että "joskus sitten sinäkin osaat käydä yhtä hienosti potalla kuin Eepu". Ehkä nuo puheet toimivat... katsotaan. Pyykin lisääntyminen minua ei haittaa. Kukaan ei opi hetkessä ja meillä on kaikki aika. Toki se meitä vanhempia välillä ärsyttää, kun pitää useamman kerran peräkkäin vaihtaa toiselle vaatetta, vaikka juuri on puhuttu mihin se hätä pitikään tehdä (potta). Tällä hetkellä yritämme ymmärtää pientä hämmentynyttä mieltä. Ei ole varmasti helppo käsittää, miksi hän ei saisi tehdä vaippaan ja siskolle kehutaan, kun vaippaan jotakin tulee... Olipa vähän valivalipostaus, mutta väsynyt mieli jy nou... Nyt sinne unille! Esikoisella on huomisaamuna kerho ja mulla on siis pienet tsäänssit, että vauva nukkuu silloin ja minä nukun myös. Mies vie kerhoon, vielä kun kotona on.