Opiskelua äitiyden rinnalla

Mulla on ollut taas aikalailla kouluun keskittyvä alkuviikko, kun sunnuntainen yhden harkkatyön deadline huuteli mun nimeä. Tai huutelee se kyllä vieläkin. Työn tekeminen oli mahdollista rakkaan siskoni tultua viihdyttämään lapsia. Onneksi tuli.

Harkassa pitää kirjoittaa 20-25 sivuinen harjoitustyö ja työhön liittyy omalla kohdallani tutkimus, jonka tuloksia nyt sitten analysoin. Itseasiassa noiden tutkimustulosten koostaminen ja tulkinta tuntuu olevan tuon työn lennokkain ja mukavin osuus. Kaikista puuduttavinta oli teorian etsiminen eri tietokannoista ja kirjoista.

Eilen ja tänään vein Eepun aamusta kerhoon. Eilen kävin kerhon aikana tekemässä ruuat lounaalle ja illalle, jotta voin olla koululla tekemässä työtä. Olinkin sitten jostain yhdestä kuuteen. Sain teorian valmiiksi. Oli mukava ylläri nähdä siellä muutama koulukaveri. Se kun ei ole itsestään selvää, koska suurin osa (nämäkin henkilöt) asuvat pääkaupunkiseudulla. Nyt heillä sattui olemaan tentti, niin törmättiin.

Tänään vietin kerhoajan koulun ruokalassa ja koostin haastatteluiden vastauksia. Eepun noutamisen jälkeen mentiin kotiin syömään ja Eepun toinen kummitäti tuli käymään. Tein ruuan iltaa varten. Kolmen maissa olin takaisin koululla ja sain ajan kulumaan nopeasti. Ysin maissa piti lähteä pois, kun ei ajatus enää luistanut (plus siitä tilasta sammui koko ajan valot...). Sain suurimman osan haastattelututkimuksen tuloksista kirjoitettua puhtaaksi, vielä pari kappaletta ja johtopäätökset, niin se on siinä.

Ainoa asia, joka nyt vähän arveluttaa on tuo jäljellä oleva aika. Periaatteessa aikaa on ruhtinaallisesti - neljä kokonaista päivää. Mulla aikaa on pari hassua tuntia iltaisin ja silloinkin vain, jos ei väsytä liikaa. Miekkonen on toki olemassa, mutta huomenna hän lähtee edustamaan perhettämme erääseen palaveriin ja perjantaina on jotain remonttia. Lauantaina ja sunnuntaina on remontin lisäksi vielä puuhommia, jotta saadaan polttopuita talveksi. On siis tämän rouvan oma aika vähän kortilla.

Päänhajotuspäivä!

Taas tänään oli pieni päänhajotuspäivä... Siis kun lapsonen ei taaskaan nukkunut päikkäreitä. Mitä hän teki silloin, kun piti nukutella? No hän repi sängystään kaikki petivaatteet lattialle, tyhjensi pehmolelukorin lattialle, sekotti mukaan vähän legoja, puki yökkärin päivävaatteidensa päälle... Tosta viimisestä olin jopa oikeasti ihan ylpeä, kun ei ollut aiemmin saanut puettua paitaa päälle. Pukemisen jälkeen hänelle tosin tuli itku, kun ei Minniä näkynykään siinä edessä. Paita oli väärinpäin. Äiti auttoi. Mutta ei tullut uni, vaikka oli yökkäri päällä. Tuli sitten ärähdettyä oikein huolella. Oikein oli aikuinen fiilis...Ja sitten piti tietysti pyytää anteeksi, kun käyttäytyi hölmösti. Mutta jos kerran ei nukuta, niin millä sä oikein pakotat ja miksi ylipäänsä pitäisi pakottaa. Siispä meillä ei nukuttu päikkäreitä. Illalla onneksi neitokainen nukahti 10 minuutissa unille. Päätin, että jos lasta ei päivällä nukuta, niin sitten ei. Mielummin otan hyvin sujuvan iltanukahtamisen ja ehjemmät yöunet. Tosin nyt, kun näin kirjoitan, ensi yö menee varmaan ihan ranttaliksi. Viime yö sujui hyvin. Lapsonen nukkui koko yön. Pari kertaa taisi havahtua huutelemaan jotain tai sitten näki äänekästä unta.

Käytiin sitten pulkkailemassa, kunhan olin ensin tehnyt hernekeiton, joka piti tehdä sillä aikaa, kun mukelo nukkuu. Eepu tykkäsi hurjasti, kun tein semmosia äkkikäännöksiä pulkalla. Huusi vain, että pitäisi kovempaa mennä. Harmi, ettei tää ankka oikein kovaa pääse vaappumaan ;D

Illalla menin käymään semmosessa äitien illassa tuolla avoimen päiväkodin tiloissa. Oli kiva päästä höpisemään muiden mamojen kanssa. Kokeilin siellä semmosta käsihoitoa ja tuli huuletkin kuorittua ja rasvattua. Siellä olisi ollut edullisesti intialaista päähierontaa. Harmitti, kun ne ajat ehti mennä sen alkuillan osalta ja olin sopinut kotona, että tulen tiettyyn aikaan, jotta Miekkonen pääsee lenkille. Ajatellaan positiivisesti, ainakin säästyi rahaa. Tosin sen summan sitten taisin juuri äsken käyttää fb-kirppariostokseen, kun varasin yhdet kivanoloiset kengät :) Ne on uudet ja vaan kympin! Jeejee :) Kotiäidin iloja ;)

Kotiäitiydestä

Olen miettinyt, että haluaisin jäädä kotiin mukelon kanssa mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Ajatus siitä, että joku toinen näkee kehittymisen ja ensimmäistä kertaa tapahtuvat asiat, on vieras. Löysin sattumalta Facebookista linkin, jonka takaa löytyy lueteltuna 21 syytä jäädä kotiin. Varsinkin lopussa ollut runo oli aika koskettava. Koko juttu löytyy osoitteesta: http://www.lily.fi/juttu/21-syyta-jaada-kotiaidiksi, laitan tähän suorana kopiona tuolta sen runon:

Runo äidiltä

Olen tuhlannut lapseni lapsuuden

myynyt pois halpaan hintaan

pienen käden kosketuksen

herkän hymyn

antanut pois vaihtuville hoitajille

joille se ei mitään merkinnyt

Annoin pois

lasteni lapsuuden

oman äitiyteni

Ne ainoat

jotka olisivat jotain merkinneet

lapsilleni ja itselleni

yhdessä kasvamisen kipu ja riemu

Sillä urani unohtuu

mutta lapset kasvavat

siirtävät seuraavalle sukupolvelle

sen minkä jäivät saamatta.

(Anja Porio "Kuuntelen sydämeni ääntä, valitut runot 1979-1996")

Kylmän päivän shoppailuja

Tänään lähtiessäni neuvolaan sain taas kokea miltä tuntuu omistaa Saksan maalle tehty auto... Toisin sanoen auto ei käynnistynyt enkä päässyt lataamaan akkua, kun takakontti oli jäätynyt kiinni. Akku sijaitsee tuossa siis takakontissa. Tällä mahalla ei myöskään lähetty takapenkkien kautta takakonttiin mönkimään. Webasto toimi kyllä, mutta yrittäessäni käynnistää, auto vain köhisi ja jätti käynnistymättä. Ei auttanut kuin soittaa taksi.

Neuvolassa kaikki oli kunnossa. Varsinainen neuvolatätini oli tänään poissa, joten tuuraamassa oli terveydenhoitaja, joka oli myös ihan ensimmäisessä neuvolatapaamisessani puolisen vuotta sitten.

Neuvolan jälkeen menin kaupungille ajatuksissa ostaa pitkään to do -listalla olleet imetysrintsikat ja hoitoalusta. Rintsikat löytyivät Lindexiltä ja piti muutamat sovittaa ennen sopivien löytymistä. Lopulta mukaan lähti ne, joista olin ensimmäisiä kokoja (pieneksi osottautuneita) mukaan napatessani ajatellut, että nuo sopisivat laskuvarjoksi. Olen nyt siis laskuvarjon onnellinen omistaja. Mielenkiinnolla odotan mikä tandemlaskuvarjo pitää ostaa synnytyksen jälkeen...  Hoitoalusta löytyi myös; Citymarketista Pikku-Piian semmoinen harmaa, jota olin Prismassa aikanaan katsellut, mutta kun menin ostamaan, se kuosi oli loppunut. En halunnut mitään nalleja tai värikästä kuviota. Tuo on kiva. Harmaa, jossa on jänniä ympyröitä. Tästä linkistä löytyy tuo hoitoalusta. Se on tuossa lisäkuvassa (2/2) se alimmainen.

Hahtuvaa ja synnytysosastovierailua

Eilinen päivä meni vähän harakoille, kun heräsin vasta puolilta päivin. Ilmeisesti oli jäänyt hieman univelkaa vuodenvaihteen pirskeistä. Meillä oli muutamia kavereita kylässä ja oli kyllä mukava istua iltaa. Minäkin jaksoin valvoa puoleen viiteen. Ilmankos nyt sitten väsytti.

Sain vähän jotain aikaiseksi eilen. Olin jo pitkään ajatellut ostavani hahtuvalankaa, jotta voisin neuloa vaippahousut vauvalle. Kävin monta nettikauppaa läpi ja ihan järjettömiä postimaksuja on kaikilla. Eipä he tietysti itse voi niihin hirveästi vaikuttaa. Löysin sitten jutta.fi -kaupan, jolla on varasto suhteellisen lähellä asuinpaikkaani; hakemalla itse ei postikuluja ollut. Ja mikä parasta - sain ne heti samana päivänä. Ei siis aikaakaan, kun olin naputellut tilaukseen kuusi kerää erivärejä; mustapunainen, punainen, musta, merenvihreä, vihreä ja purppura. Kaikista ei tule vaippahousuja vaan ajattelin myös tehdä semmoisen kosteussuojan vauvan sänkyyn ja kenties jotain muutakin. Ensimmäiset housut on kohta jo valmiit :) Laitan tänne kuvia, kunhan saan ne valmiiksi. Muutenkin tarkoitus on sisällyttää postauksiin kuviakin. Ainakin itse pidän kovin blogeista, joissa on sopivassa suhteessa kuvia ja tekstiä.

Kävimme eilen tutustumassa synnytysosastoon. Minusta oli mukavaa, kun kätilö puhui kivunlievitysten kohdalla siitä, että he kyllä kertovat milloin on oikea aika millekin. Itseäni tuo tieto rauhoitti huimasti, sillä olen vähän pelännyt, että entä jos ne ovat heti laittamassa epiduraalia, yms. Haluaisin yrittää synnyttää ilman vahvoja puudutteita eli ilokaasun, kauratyynyn ja mahdollisesti tensin avulla. Tuonne sairaalaan oli juuri sellaiset laitteet hankittu. Toki sitten, jos synnytys pitkittyy ja kroppa ei jaksa, niin otetaan mitä tarvitaan. Luotan sairaalan ammattilaisiin. Vähän mua kyllä meinasi siellä itkettää. En tiedä miksi. Kai se on jotain taka-alalla olevaa tiedostamatonta pelkoa. Mua kyllä meinaa aina itkettää, jos nään pieniä vauvoja tai varsinkin jos puhutaan jostain vauvoihin tai synnytykseen liittyvistä ongelmista. Mut kyllä minua meinasi alkaa jo naurattaa, kun kyyneleet meinasi tulla silmiin silloinkin, kun odotellessamme kierron vetävää kätilöä osastolta lähti kotiin ihan pieni ihminen. Herkkä mikä herkkä. Nytkin tuli kyyneleet silmiin, kun muisteli eilistä :´)