Haastattelukutsua pukkaa

JEE!!! Onnistuin pääsykokeessa sen verran hyvin, että sain kutsun haastatteluun. Vähän alko jänskättää. Kämmään yleensä aina kaikki pääsykokeet, joihin pitää lukea, niin kerrankin onnistuin. Nyt eniten jännittää se, päättääkö vauva syntyä niin, että en pääse haastatteluun. Vauva tietysti menee täysin kaiken muun edelle, mutta silti haluaisin katsoa kortit loppuun tuon koulun osalta.

Viikonlopun meininkejä

Perjantaina mentiin Lappeenrannan suuntaan, kun mulla oli siellä lauantaina pääsykoe ja sitten Miekkosella oli luokkakokous samaisena päivänä. Meidän oli Esikon kanssa tarkoitus mennä lauantai-sunnuntaiväliseksi yöksi mun kaverille, joka on raskautensa kanssa vajaa pari viikkoa minua edellä, mutta ikäväksemme heille oli tullut vatsatauti ja eipä sitten menty.

Perjantai-ilta sujui tosi rattoisasti edelleen lukien pääsykokeeseen. Olinkin Miekkoselle kironnut aiemmin, että aloitin lukemaan ihan väärin. Tuossa kirjassa on joka kappaleen jälkeen semmoset kysymykset, joihin vastaamalla saa aika kattavan kuvan kappaleen asioista. Olisi ollut fiksua aloittaa lukeminen vastaamalla suoraan niihin kysymyksiin. Itse aloitin lukemalla tekstiä itsessään, joka ei ollut helpoin homma, kun ei ollut pitkään aikaan lukenut tieteellistä tekstiä ja opus oli kaiken lisäksi englanniksi. Onneksi lauantain kokeessa esseekysymys oli semmoisesta aiheesta, josta osasin kertoa jonkunlaisia faktoja ja antaa käytännön esimerkkejä. Olin siis ehtinyt niihin kysymyksiin jo vastailla muutamien kappaleiden osalta. Sitten monivalintatehtävissä oli osa aika helppoja, mutta muutaman kohdan jätin vastaamatta, kun siitä ei sakotettu. Väärästä valinnasta tippui yksi piste.

Esikko oli kokeeni ajan papan luona Miekkosen kanssa ja myöhemmin lähtiessäni kaverilta hakemaan vauvalle kestovaippoja, tyttö jäi papan kanssa ihan kahdestaan. Se oli loistojuttu, kun monesti papalla on työkiireitä (yrittäjä) ja ei ehditä nähdä kuin ohimennen.

Meillä on muuten jo pikkumustis täällä kotona. Jos aloitan puhumaan "sitten kun tulee vauva" saan vastauksen samantien "ei ei ei vauvaa ei vauvaa". Samoin Esikko on pohtinut useaan otteeseen papan, mummun ja äidin kohdalla "pappa/mummu/äiti ei vauvan, Esikon joo". Ja tätä pohditaan välillä myös öisin, kun sängystä kuuluu "ei vauvan, Esikon!"... voi toista :)

Aikavarkaan kukistamista ja itseään niskasta kiinniottamista

Yritän muuttaa itseäni hieman. Tuntuu siltä, että istun likan päiväuniajasta ihan liikaa netissä. Surffaan toki hirveän tärkeillä sivuilla, kuten alemyynneissä, fb:ssä, etsin uusia seurattavia blogeja ja sitten vielä viitisen kertaa joka välissä fb:ssa. Aloin tuossa päässäni tehdä päivittäin "aikasyöppöpäiväkirjaa" vrt. ruokapäiväkirja. No tuo nettailuhan se saa ajan katoamaan ja to do -listan kasvamaan. Nyt päätin, että päikkyaikana se on se puolituntia, jonka olen koneella ja muu aika sitten muuta. Voitte uskoa, miten tällanen näky inspiroi laittamaan koneen kiinni:

Pitäisi siis silittää kauhea kasa vaatetta. Yleensä tuo silityspino ei kasva läheskään noihin mittoihin, mutta tuolla on pestynä kaikki vauvan bodyt koosta 50 kokoon 68 plus housut päälle. Olisi ehkä pitänyt pestä niitä vauvakuteita vähän enempi osissa...

Toinen, mikä huutaa mun nimeä on tämän näköinen:

Pääsykoekirja. Eilen piti lukea, mutta joku nimeltämainitsematon aikavaras vei koko päikkäriajan... OHO!

Tänään lapsukainen heräsi kunnioitettavaan 5:45 aikaan. Eikä hemmetti vieköön nukahtanut takasin, vaikka viereen otin. Halusi isin kanssa aamupalalle, kun isi päätti nousta, koska kello ois herättäny 6:00. Hitto että minuu väsytti! Muksu söi isin kanssa ja sit oli mun vuoro käydä aamupalalle, kun olin saanut itseni hilattua pystyyn. En meinannut saada ruokarauhaa, kun ois pitäny lähteä leikkimään. Sanni-ohjelma ei voinut jälkikasvua vähempää kiinnostaa, joten tämä mama vetäisi Titi Nalle -kortin taskusta. Tadaa! Sain syödä rauhassa... ja sen jälkeen hakea saunaan puita, tehdä viikkosiivouksen ja sen semmosta. Onneks oli näin kauhea pakkanenkin, niin ei tullut morkkista siitä, ettei lähdetty ulos :D Kaveri tuli sit vähän ennen ysiä muksunsa kanssa meille, niin lapset sai leikkiä ja väsyttää itteään. Hirveen kiva aamu kuitenkin loppupeleissä, vaik silloin heräämishetkellä ei tod. tuntunut siltä... Toi Titi Nalle -kortti pitää muistaa jatkossakin. Ai vitsit se pelasti paljon :D

Iltapäivällä voiskin mennä alemyyntejä vielä kiertämään. Tossa lähikauppakeskuksessa ois viel kaiken lisäksi semmonen lasten leikkipaikka, jossa likka vois käydä pomppimassa energioita tasasemmiksi. Mun pitäis ainakin käydä hakemassa vihko itelleni sekä uusi purkki Bio-oilia mahaa varten. Jotain lastenvaatetta saattaa vahingossa tarttua matkaan, kun monesti "on niin halpaa"...