Syksyisiä terveisiä!

Tämä kuukausi on mennyt tiiviisti gradun parissa. Tuli nimittäin vaihdettua aihetta kertaalleen ja tämä tarkoitti tutkimussuunnitelman uudelleen kirjoittamista. Nyt tutkin työnimun (work engagement) kehittämistä ja johtamista. Tuo on periaatteessa juuri se, mikä minua alunperinkin kiinnosti. Nyt saatiin vain rajaus termien kautta kohdilleen. Aina ei ole etu, että alkaa innokkaasti kirjottamaan. Saattaa joutua rajauksen jälkeen aloittamaan lähes alusta, kuten minä.

Mutta olen minä ehtinyt vähän elämästä nauttimaan myös kirjaston kellarin ulkopuolella. On ollut ihania säitä, jolloin olen mennyt metsään rauhoittumaan. Se on mulle lähes meditatiivista. Se menisi täysin meditaatiosta, jos siellä ei olisi hirvikärpäsiä.

Suppikset on hyviä maastoutumaan!

Kotona ollaan nostettu perunat maasta ja vielä pitäisi ne pari hassua palsternakkaa käydä nostamassa. Jos ne edes ovat järkevän kokoisia. Aika säälittäviksi jäi noi mun rehut tänä vuonna :D Perunaa tuli jonkin verran. Tosin puheltiin, että pitää ensi keväänä ostaa uudet siemenperunat, ettei jää sato ainakaan huonon siemenen vuoksi puolitiehen. Mä kun en sinne mitään myrkkyjä halua ruiskutella.

Meillä meinasi mennä huonoksi muutama omena ja väsäsin tänään niistä omenavispipuuroa - ekaa kertaa elämässäni. Puolukoista olen kyllä tehnyt. Onnistui tosi hyvin! Ulkonäkö on aika aneeminen, mutta itseni lisäksi maistui myös kaikille lapsille.

Omenavispipuuro

5 isoa omenaa (tyyliin Royal gala tai vastaava)
1 litra vettä
1tl ceylonin kanelia
0,5 tl inkiväärijauhetta
0,5 tl suolaa (jos haluaa vauvan kanssa välttää täysin, niin jättää lisäämättä)
1,5 dl mannaryynejä

Omenat kuutioidaan, (vedenkeittimessä keitetty) vesi kaadetaan omppujen päälle, lisätään mausteet, kiehutellaan niin pitkään, että omenat on pehmeitä.

Soseutetaan omput liemessä sauvasekottimella.

Lämmitetään kiehumispisteeseen ja lisätään koko ajan sekoittaen mannaryynit. Keitetään puuroksi (n. 10min).

Vatkaile muutamaan otteeseen jäähtymisen aikana.

Nauti!!

Pimeitä syksyhommia

Tällä viikolla ollaan vihdoin saatu lehtikasoja pihalta pois. Ei tosin tehty sitä mitenkään helpoimman kautta, sillä sehän tehtiin vasta pimeän tultua otsalampun valossa... Miksi näin? No, koska pimeä alkaa hiipiä jo puoli viiden jälkeen ja viideltä on ruoka, jonka jälkeen päästään pihalle. Plus että Miekkonen tulee töistä tuohon ruualle...

Tänään haravoin vielä takapihaa, kun sitä en saanut täysin haravoitua aiemmin. Vein ne kasat tällä kertaa ihan perinteisesti kottareilla pois, kun suosiolla jätän mönkkäri-peräkärry -ajelut Miekkoselle. Jäi sinne nytkin vielä lehtiä, mutta sainpahan vähän siistimmäksi. Enkä vissiin yhtään liian myöhään tehnyt tuotakaan, kun samaan aikaan alkoi taivaalta tipahdella lunta. Viime keväänä oli todella ärsyttävää haravoida niitä lumen litistämiä lehtiä, joten yritin nyt olla vähän fiksumpi. Jospa tuo lumi nyt ei jäisi vielä maahan, niin saisi ne loputkin lehdet rapsuteltua pois silmistä.

Tämmönen yksi urhoollinen tuli vastaan haravoidessa. Orvokkeja marraskuussa! Mielenkiintoista!

Kävin muuten eilen pitkästä aikaa kävelyllä. Pistin itseni kerralla epämukavuusalueelle, kun lähdin ihan pilkkopimeällä tuonne hiekkatielle taivaltamaan. Testailin samalla Miekkosen mulle ostamaa otsalamppua, joka on kuulemma "tosi hyvä ja tehokas". No oli se. Järkyttävän kirkas ja hyvin näki. Mä olin vaan tosi säikkynä sen kanssa, kun mua oli varoiteltu sen sokaisevasta vaikutuksesta, jos se osuu jotakuta silmiin. Yksi "naapuri" tuli vastaan ja mä tyyliin käänsin sille selkäni, kun muutaman sanasen vaihdoin :D Lisäksi mulla oli Kaapo koiruus henkivartijana.

Mun "katulamppu"

Tästä ei nyt ehkä ihan ymmärrä kuinka tehokas tuo valo on, mutta seison ja luonnon värit näkyvät melkoisen kirkkaina viereisessä ojassa (tuo musta on kännykän varjo). Kävellessä näkee kauas ja laajalti. Tämmönen pimeesäikky tykkää.

On se jännä, miten pelkkä koiran mukana kulkeminen tuo turvallisemman fiiliksen, vaikka tuo koira olisi jollekin metsäpedolle pelkkä suupala. Ja joo tiedän, ennemmin se metsäneläin väistää ihmisiä kuin hyökkää yhtäkkiä päälle. Mä jänskäilenkin aina sitä, että jään emo- ja pentukarhun väliin vahingossa. Ei silloin paljoa naurattaisi. Mutta hmm, kuinkakohan suuret todennäkösyydet tuollekin lopulta on. Karhuja täällä kyllä on (toukokuussa kulki mein pihasta), mutta lähinnä ne taitaa kulkea jotain omia reittejään ihmistä karttaen...

Maalla pimeäkin on pimeämpää ja tuuli saa uuden merkityksen

Asumme kirjaimellisesti maalla. Meiltä on lähikauppaan about 15 kilometriä, asfalttipäällysteiseltä tieltä on meille vielä muutamien kilometrien pätkä hiekkatietä ja taloamme ympäröi metsä. Kaupungin valot eivät siis todellakaan kajasta meidän iltataivaalla. Kun on pimeää, on todella pimeää.

Varsinkin näin syksyllä ennen lumentuloa on älyttömän pimeää ja lasten kanssa on mukava ulkoilla myös iltaisin. Itse en mielelläni ihan pilkkopimeään lähde kulkemaan (edes otsalampun kanssa), joten mahdolliset iltakävelyt hoidetaan hämärän aikaan. Koska maalla asutaan, meillä ei ole jalkakäytäviä ja välillä autot (usein henkilöiden, jotka eivät asu täällä) kulkevat lujaa. Tällaisissa tilanteissa heijastimien merkitys nousee aivan omaan arvoonsa. Lapsilla on ulkopuvuissaan heijastimet jo valmistajan puolesta, mutta mielestämme ne eivät ole riittävästi. Tämän vuoksi molemmilla likoilla on vielä lisäksi heijastinliivit. Ne puetaan päälle oikeastaan aina, jos lähdetään ulos kolmen jälkeen. Hämärä tulee kuitenkin melko varkain.

Bongaa muksut!

Tänään lähdettiin ulkoilemaan puoli viiden jälkeen, jolloin oli jo lähestulkoon pimeää. Onneksi meillä on pihavaloja sen verran, että saadaan olennaisin eli hiekkalaatikko valaistua ja vähän muutakin. Lapset olivat hiekkiksella ja mä haravoin vähän lehtiä kasaan. Oli muuten ehkä maailman turh(auttav)inta hommaa, kun tuuli oli melkoinen. Juuri, kun sai haravoitua ison kasan, tuli tuulenpuuska ja *puf* lehtiä oli taas siellä sun täällä. Ehkäpä huomenna Miekkonenkin kerkeisi meidän seuraksi, niin saataisi piha puhtaaksi niistä lehtikasoista. Ei taas tiedä, koska sitä lunta tulee tai pakkasta, joka liimaa lehdet maahan. Kivempi nuo lehdet olisi nyt saada pois silmistä kuin keväällä, kun ne ovat painuneet lumen alla ihan littanaan.

Tuommoiset astetta napakammat tuulet ovat muuten jänniä näin maalla asuvan vinkkelistä - koskaan ei tiedä kaatuuko joku puu sähkölinjojen päälle jossain päin ja pääset nauttimaan kynttilänvalosta X tuntia. Tänäänkin ne sähköt katosivat (onneksi vain hetkeksi) meidän ollessa pihalla. Tuli muuten tosi pimeetä, kun yhtäkkiä katosi valaistus. Liu oli lähellä ja Eepukin osasi onneksi suunnistaa mun luokse. Oliko yllätys, että mulla oli vielä iltaruoka uunissa ja pyykkikone päällä. Oli tuuria, että ruoka oli juuri valmista ja tietysti, että se katkos kesti ehkä 10 minuuttia. Viimeksi se taisi kestää pari päivää. Eikä se, että sähköä ei saa, sen vielä kestäisi jollain tapaa, mutta kun vettäkään ei tule, kun pumppu toimii sähköllä!! Ei siis sähköä, vettä, vessaa ja näiden myötä ei siis ruokaa, suihkua, jne... Lämpöä sentään saa, kun on leivinuuni. Sillä toki voi jotain ruokaakin tehdä. Kovin nopea ruuanvalmistustapa se hauduttelu ei kyllä ole...

Tämän päivän iltaruoka olisi valmistunut myös leivinuunissa - jauhelihakiusausta. Olen tykästynyt käyttämään juuressekoitusta perunasipulisekoituksen ohella kiusauksissa. Tulee kivaa makua ja väriä!!

Aamupäivän ruskaretki

Eilen oli aivan loistava aamu. . Noustiin puolikasin maissa ja istuin aamupalapöydässä reilun tunnin. Likat leikkivät yhdessä omiaan, joten kelpasi istua. Kymmenen kieppeissä lähdettiin ulos. Ekaa kertaa tänä syksynä oli vielä pakkasta uloslähtiessä.

Lähdettiin käymään postilaatikolla ja samalla käytiin metsässä ihmettelemässä kuurassa olevaa maata. Eepu keräsi metsästä lehtiä ja varpuja. Kotona sitten laitettiin niitä paperin alle ja liidun pitkällä sivulla väritettiIn, jolloin paperiin piirtyi lehden kuva.

Nykyään on hauskaa käydä lasten kanssa kävelemässä, kun Liu jaksaa myös kävellä pitkiäkin matkoja. Metsässä hänellä toki välillä tasapaino heittelee, mutta tiellä ei ole risuja kampittamassa. Tälläkin reissulla hän juoksenteli innoissaan koiramme perässä ja nauraa rätkätti mennessään.

Jos Lindexin lahjakortti kiinnostaa, niin käyhän osallistumassa arvontaan !!

Maaruska on tällä hetkellä tosi upea!!

Syksyinen sunnuntai

Oijoi, me käytiin siellä Espoon reissulla ke-to ja sitten mulla oli koulua pe-la. Arvatkaa muistinko mä mitään listailla, että mitä tein ja milloin. No en. Yritän viikkokatsauksen seuraavia osia nyt sitten alkavan viikon keskiviikosta eteenpäin. Pahoitteluni.

Mutta palataanpa ihan tähän päivään. Aamusesta sain nukkua vähän pidempään kuin muut. Edelleen suuri kiitos korvatulppien keksijälle!! Kunhan sain sitten itseni ylös ja aamuhommat hoidettua lähdin lasten kanssa kavereiden luokse. Mä olen mun kaverin kanssa ristiin kummit meidän kuopuksille. Eli siis Liun kummille mentiin. Hänellä on samanikäiset lapset kuin itselläni, joten kiva kun kaikille on seuraa. Oltiin heillä hetken aikaa pihalla ja suunnattiin sitten sisälle leikkimään ja syömään. Me äidit tosin keskityttiin juoruiluun jälkikasvun leikkiessä oikein esimerkillisesti keskenään. Välillä näin kivasti :)

Lähdettiin kamuilta vähän lounaan jälkeen, joten odotettua oli Liun nukahtaminen autoon. Siirto vaunuihin onnistui tällä kertaa, joten ei tarvinut enää mitään lisänukuttelua kotipihassa. Eepu lähti Miekkosen kanssa traktorihommiin ja itse suuntasin koulutehtävän pariin Liun päikkäreiden ajaksi. Sain jopa jotain aikaiseksi. Hyvä minä.

Kunhan Liu heräsi, niin välipalan jälkeen lähdettiin kärryilemään kohti sitä metsää, jossa Miekkonen Eepun kanssa oli puuhommissa. Sinne onneksi pääsi ihan rattailla viereen. Vaikka kuinka yritin varovasti ottaa, niin taas sain mahaa juilimaan. En kyllä enää viitsi molempia likkoja samaan aikaan noissa työntää, kun pelkästään Liun kanssa tuli lyhyellä matkalla noi fiilarit. Saa nähdä miten käy mun kävelylenkkien. Ehkä ainakin pitää seuraavalla kerralla kiertää vähän lyhyempi kiekka kuin 7km ja kuulostella tuntemuksia.

Vietiin Eepulle välipalaa eväsrasiassa ja voi kuinka toinen tuli onnelliseksi, kun sai metsässä evästellä :) Sieltä sitten palattiin ihan tähän meidän kodin viereen metsään. Eepu lähti meidän matkaan. Käytiin keräämässä suppiksia ja niitä tulikin ihan mukava määrä! Niiden käsittely tosin jäi huomiselle.

Iltaruuan jälkeen mentiin vielä hetkeksi pihalle ja paisteltiin iltapalaksi grillissä makkarat. Lasten iltatoimet saatiin hyvin finaaliin jo kasilta, mutta jostain kumman syystä Liu nukahti vasta lähempänä 23:00. Ai miksi... no satuttiin siirtämään hänet pinniksestä pois ja tuosta "isojen tyttöjen" -sängystä on kiva lähteä itekseen leikkimään. Käy muuten jumpasta tuo lapsen sänkyyn palauttaminen. Siitäkään tosin ei mun maha tykännyt.

Nukuttamisen lomassa kirjailin vielä sitä mun päivällä työstämääni kouluprojektia. Sain onneksi ajatuksesta takaisin kiinni ja ihan järkevää tekstiäkin aikaiseksi. Se ei aina ole itsestäänselvyys, kun kirjoittelee iltamyöhällä.

Nyt Blogger keljuilee mulle. En pysty lisäilemään kuvia. Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin. Toivottavasti sinä et ;)

Meitä voi muuten seurata nykyään myös Facebookissa!

Leppoisaa lauantaita

Ei käy kieltäminen, olemme molemmat Miekkosen kanssa hyvin aamu-unisia. Tyttäremme herättävät meidät aamuisin. Aiemmin puoli kahdeksalta. Nykyään lähempänä seitsemää. Omaa vikaamme on, että ollaan väsyneitä. Kuka käskee mennä myöhään nukkumaan. Viikonloppuisin meillä on tapana jakaa nukkumisaamut, ellei ole jotain erityisiä menoja. Tänään oli minun vuoroni nukkua. Huomenna Miekkonen saa ottaa unta ysiin.

Viikonloppuaamujen avustajat

 Herättyäni vähän puoli ysin jälkeen, sain rauhassa syödä aamiaisen, jonka jälkeen siivoilin lasten kanssa lelut heidän huoneensa lattialta ja lähdimme ulos. Pihalla oli ihana auringon paiste ja kävelimme metsään ihmettelemään.

Hämähämähäkki on kutonut yön aikana paljon verkkoja.

Maalla on puhdasta :) Naavaa on puissa paljon!

Mustikoita oli metsässä vielä runsaasti ja ne oli i-s-o-j-a! Tytöt intoutuivat niitä maistelemaan ja suureksi yllätyksekseni jopa Liu keräsi niitä suuhunsa. Aiemmin hän on vain sylkenyt ne kokonaisina maahan. Ei se koko marja tosin tälläkään kertaa maistunut - kuori piti sylkeä maahan.

Minusta oli ihana katsella tyttöjen toimimista metsässä. Eepu tarjosi Liulle marjoja ja opasti ettei sieniin saa koskea. Aika liikuttavaa :´)

Kotipihaan tultua Eepu meni vielä lehtikasaan möyrimään. Se onkin ollut lasten suurinta huvia nyt, kun lehtiä on alettu hiljalleen pihalta kasaamaan. Kasattavaa kyllä vielä riittää, sillä pihaamme ympäröivät koivut ja pihassa on suuri vaahtera, joka on vielä aivan vihreänä. Eipä tule vapaa-ajan vietto-ongelmia lähitulevaisuudessa;)

Loppulauantai sujunee kotitöiden merkeissä. Pesukone tuolla jo kovasti pyörii ja pannukakku odottelee uuniin pääsyä. Puolukatkin voisi hillota. Perunakellari pitäisi myös tyhjentää, mutta siihen tarvinen miehistä apuvoimaa. Odotan innolla iltaa, silloin pääsen ystävän kanssa lenkille!! Vielä jaksaa. Mielenkiinnolla (huomaa ironia) odotan viimeistä kolmannesta, kun silloin noissa edellisissä raskauksissa alkoi kaikenmaailman krempat ja vaivat. Mutta siihen saakka iloisella meiningillä liikettä kinttuihin!! Jospa nyt säästyisi niiltä krempoilta. Tiedäpä sitä.

Ihanaa lauantaita kaikille!!

Iltakävelyä maaseudun rauhassa

Nyt on ollut niin kauniita iltoja, että sitä on ihan mielellään lähtenyt kävelylle. Tänään tosin kävin jo päivällä Eepun kerhon aikaan Liun kanssa kävelemässä lentokentän ympäri, joten tältä illalta iltakävely käsitti vain kävelyn postilaatikolle ja takaisin hiekkalaatikolle. Olin ihan naatti koko loppupäivän tuon reilu 7km käpöttelyn jälkeen. Ai mikä huono kunto ;)

Toissa iltana kuitenkin käytiin ihastelemassa syksyistä iltaa ihan pidemmän kaavan mukaan. Otin urakaksi kärrytellä tuonne ison tien laitaan noiden tuplavaunujen kanssa. Eikä se ois niin paha rasti, mutta tuossa puolessa välissä on jumalattoman jyrkkä ylämäki. Tulipahan kuntoiltua, edestakaisin tuo matka on reilu 4km.

Auringon paistaessa pihlajaan nuo värit olivat uskomattomat. Tämä kuva ei nyt ihan tee oikeutta syksyn väriloistolle. Kyllä silmä lepäsi!

En näköjään osannut päättää missä reunassa kuljen... Tai sitten lapset tykkäsivät, että täristin tossa keskellä noissa kuopissa...

Tämän iltalenkin vastaantulija olikin hieman vieraampi tuttavuus. Ei ollut aiemmin tullut vaskitsaa vastaan. En tosin heti tiennyt mikä luikertaja oli kyseessä, joten kovin lähelle en mennyt kuvaamaan. Onneksi ystäväni Google kertoi vastauksen visaiseen pulmaani.

Vaatteita syksyyn lapsosille

Kesän alemyynneistä tuli ostettua monenlaista. Tuli jopa päivitettyä omaa ja varsinkin Miekkosen vaatekaappia, lasten vaatteista nyt puhumattakaan. Esikoinen hujahti koon 92 parissa kuukaudessa ja oli oikeasti pakko ostella ihan kaikenlaista perusvaatetta koossa 98. Arvatkaa vaan, olinko tota koko 92 ostellut paljon. No kyllä... nyt sitten lähes iskemättömät vaatteet odottavat Lyytin kasvamista. Mulla on tapana keräillä vaatteita varastoon, jotta sitten on vaatetta, kun vanhat jää pieneksi. Nyt en ollut ehtinyt ostaa, kun tarkotus oli "täydennellä varastoja" näistä alemyynneistä. Täydentelin todellakin - suoraan vaatekaappiin tosin. Olisi pitänyt myös ostella varastoon sitten sitä kokoa 104, mutta ei oikein kaikkeen kotiäidin "palkalla" kykene :)

Viimeisimmät ostokset liittyivät Eepun ja Lyytin syksyvaatetukseen. Lyyti mennee pitkälti Eepun vanhoilla syksyreleillä, toivon vaan, ettei hän huku noihin vaatteisiin. Eepu oli kuitenkin aika paljon pidempi... Onneksi Lyyti nyt ei pahemmin juokse vielä syksyllä, niin pieni väljyys ei liikaa haittaa.

Olin netistä katsellut Jesper&Juniorin alemyyntejä, mutta siellä oli pahasti kokoja loppu, yms. Eräänä iltana keksin sitten lähteä tuohon meidän lähikauppakeskukseen ko. liikkeeseen. En viitsi hirveästi kaupoissa kierrellä molempien lasten kanssa, joten Miekkonen oli Eepun kanssa ja otin vain Lyytin matkaan.

Aiemmin olin Eepulta kysynyt millaisen sadevaatesetin hän haluaa. Ajatuksena mulla oli (ja niinä vaihtoehtoina) Ticket to Heavenin vaalea roosa ja roosa tähti Rubber rain -setti tai Didrikssonin Slaskeman Printed raidallinen fuksian värinen sadeasu. Nämä siis oli alessa Lekmerin sivulla, joilta näytin ne Eepulle. Noooh, siinä sitten kävi jotain, että hän sattui näkemään turkooseja sadeasuja ja bongasi niistä jonkun ihan pirun kalliin version. No en sitten laittanut tilausta samantien. ONNEKSI.

Jesper&Juniorista bongasin tosi kivan turkoosin sadetakin -70% alesta. Harmikseni ei ollut housuja enää jäljellä, mutta sitten toiset housut löytyi -50% alessa ollen. Molemmat on Jonathan-merkkiä. Tässä kuva sadetakista.

Sitten bongasin ihanan raikkaan ja meillä harvoin värinä nähdyn - keltaisen välikausi takin ja siihen harmaat housut. Molemmat -50% alessa.

Molemmat neidit saivat myös uudet fleeceasut. Eepulle olin ostanut aiemmin 98 kokoa olevan fleecepuvun, mutta pahoin pelkään, että se on syksyllä pieni. Olisi nimittäin mennyt jo keväällä. Eepulle turkoosi takki ja harmaat housut. Lyytille vaaleanpunainen kokopuku.

Lisäksi vielä Eepulle hattu (ja hanskat)

Aiemmin olin Name It:ltä ostanut Eepulle vk-puvun. Tommosen liilan softshellin. Mä oikeesti oon ennen vihannut liilaa värinä (mulle ei sovi ollenkaan), mutta nyt on tullut Eepulle osteltua, kun hänelle blondina sattuu paremmin kuin hyvin. Violetti eli tumma liila on sitten asia toinen. Siitä oon aina tykännyt (näin välihuomautuksena, kun tuo väri "liila" on monesti monitulkintainen) ja ostelen sitä kyllä itsellenikin.

Kansainvälistä ruokaa

Innostuin kokeilemaan uusia ruokia. Kokeiluun päätyi intialainen butter chicken sekä naan-leipä ja toisena päivänä italialainen minestronekeitto. Intialainen laji valikoitui ihan sen perusteella, että butter chicken on minun vakioruokani Helsingin Kampin Namaskaar-ravintolassa :) Googlailin ohjetta ja tämän ohjeen mukaan tein. Jätin pois mantelijauheen, mutta ensi kerralla täytyy kyllä kokeilla sitä. No vähensin kyllä valkosipuliakin kuudesta kynnestä kahteen ja se maistui minusta silti hyvin valkosipulilta...Aivan Namaskaarin annoksen makua tämä ei vastannut, mutta älyttömän hyvää oli silti :)  Naan-leipää leivoin tällaisen ohjeen mukaan!

Minestronekeitto oli omasta päästäni ja tuli tosi hyvää! Mieheni tituleerasi keiton pitsakeitoksi hajun perusteella :D

Toivon kaikille oikein ihania syksyisiä päiviä ja kaunista säätä viikonlopulle!!

Syksyistä ruokaa myöden

Täällä taas...

Inspiroituneena syksystä päätin taas jatkaa blogini parissa.

Tänään meillä herkuteltiin aivan ihanalla (vaikka itse sanonkin) kurpitsakasvissosekeitolla. En ole aiemmin kokkaillut kurpitsasta mitään ja inhoan säilöttyä kurpitsaa, joten pohdin tehdessäni, että pitääköhän tehdä täksi päiväksi vielä toinenkin ruoka. Mutta ei. Tässä siis käytin ihan semmoista "Halloween"-kurpitsaa enkä mitään säilöttyä ;) Yllätyin siitä, että kurpitsan pilkkomiseen menee niin paljon aikaa ja olipa sormetkin välillä lähellä saada osumia veitsestä, kun se kuori oli aika työläs irroitettava siitä lihasta. Mikä myös yllätti oli se, että tuo kasvissosekeitto oikeasti täytti. Yleensä olen lihan puolestapuhuja ja sitä mieltä, ettei kasvikset itsessään tuo kylläisyyden tunnetta. Fail. Oli minulla tuossa seurana sitten raejuustoa, mutta eipä se varmasti suurta lisäarvoa täyden mahan -tunteelle tuonut :)

Saas nähdä mitä Miekkonen on siitä mieltä. Hän on meillä se vielä suurempi lihan puolestapuhuja ;)