Päivän kurssi oli "johtaminen ja asiantuntijatyö" ja aiheena erilaiset personaallisuudet työyhteisössä ja transformationaalinen johtaminen. Oli todella mielenkiintoista tutustua erilaisiin persoonallisuustyyppeihin ja siihen miten ne eroavat toisistaan. Opettaja oli lähettänyt semmoisen kyselyn kaikille, jonka perusteella jokaisesta oli muodostettu oma persoonallisuuskuvaus. Mua harmitti, kun mä olin missannut koko kyselyn. Tai noh, sarjassamme ehkä kootut selitykset, mutta nyt ennen koulun alkua mulla on ollut tapana käydä koulun sähköpostissa kerta viikkoon. Opettaja oli lähettänyt kyselyn tiistaina sen jälkeen kun olin jo käynyt sähköpostit katsomassa. Seuraavan kerran menin katsomaan seuraavan viikon keskiviikkona, jolloin oli jo liian myöhäistä osallistua. Luennoilla käytiin erilaiset preferenssiparit läpi ja sen perusteella me "mattimyöhäset" voitiin ympäripyöreesti miettiä, että millaiset ominaisuudet kuvaisi meitä. Kyllä mä jonkunlaisen kuvauksen itsestäni sain aikaiseksi, mutta olisi ollut niin kiva saada se virallinen opettajan kautta tullut. Kysely oli kuitenkin 14 sivuinen, joten siinä oli käsitelty eri persoonallisuusalueita monin kysymyksin ja näin ollen tulos olisi ollut syväluotaavampi kuin minun tekemässäni mutu-tuntuma-arviossa. Kyseessä oli Myers-Briggs tyyppi indikaattori (MBTI) ja preferenssiparit (joista valittiin toinen itselle ominaisempi) olivat ekstravertti-introvertti, tosiasiallinen-intuitiivinen, ajatteleva-tunteva ja järjestelmällinen-spontaani.
Itse analysoin itseni introvertiksi, joka on intuitiivinen, tunteva ja järjestelmällinen. Tosin pohdin pitkään, olenko tunteva vai ajatteleva. Sitten meille kerrottiin, että stressitilanteissa usein korostuu se päinvastainen persoona ja näin ollen rajasin itseni enemmän tuntevaksi. Siitäkin huolimatta, että töissä sain kuulla olevani liian suorapuheinen ja töksäyttelevä. Usein olen miettinyt miten toimin, jos perheenjäsenistä jollekin käy jotain, että pitäisi ensiapua antaa. Olen kuvitellut, että en osaisi toimia rationaalisesti. Kuitenkin pari kertaa lapset ovat kaatuneet niin, että hampaat ovat nirhasseet huulta ja verta tuli runsaasti - toimin todella johdonmukaisesti ja "kylmästi". Samoin kun Miekkonen tuli kerran remonttipuuhista kiroten osin kalpeana, että nyt meni sormi sirkkelissä. Silloinkin kylmänviileästi aloin toimia ja kaikki oli järjestelmällistä. Näin ollen tuntevan minäni vastakohta ajatteleva tuli esiin. Ehkä siis töissäkin töksäyttely ja suoruus liittyy jonkunlaiseen stressiin. Tiedä sitä. Se on kuitenkin piirre, jota töissä ollessani pyrin häivyttämään. Opettaja muuten alleviivasi, että se "ajatteleva" ei tässä kohtaa tarkoita sitä, etteikö tunteva osaisi töissä olla ajatteleva tai että tunteva olisi jotenkin "ajattelematon";)
Miekkonen olisi varmaan eri mieltä tuosta järjestelmällisestä, kun meillä kotona on aina välillä sellainen (hallittu) kaaos. Mutta tosiasiassa nautin siististä kodista, suunnitelmallisuudesta, haluan kontrolloida elämääni ja teen mielelläni pitkän tähtäimen suunnitelmia maalaten kuvia tulevaisuudesta. Olen esimerkiksi joku aika sitten tehnyt suunnitelman siitä miten opiskeluni, työelämään paluuni, talon rakentaminen ja lapsiluvun lisääntyminen ajoittuvat neljän vuoden aikajanalle. Toki tuo lapsiluvun lisääntyminen on sellainen, johon ei itse aina pysty vaikuttamaan. Muiden toteutumista pystyy paremmin valvomaan. Introverttinä nautin yksinolemista, ärsyynnyn keskeytyksistä ja olen usein alkuun hiljainen, muita kohtaan varautunut, syrjäänvetäytyvä ja etäinen. Joku voi luulla koppavaksi, kun satun vielä omaamaan "bitchy resting face"n eli vapaasti suomennettuna tylyn perusilmeen. Arvoin myös olenko intuitiivinen vai tosiasiallinen, sillä pidän kyllä faktojen esittämisestä, mutta ideoiminen on superhauskaa. On hyvä, että faktat (esim. budjetti) antaa raamit ideoinnille, mutta muuten nautin siitä, että saa antaa ideoiden tulvia. Olen myös tulevaisuuteen suuntautunut suunnitelmineni, joten senkin puoleen olen intuitiivinen. Tosiasiallinen keskittyisi nykyhetkeen.
Johtamisen lisäksi tein tänään venäjän tehtäviä. Vitsit, että nuo kaunokirjaimet tuottaa tuskaa. Samoin lausuminen osaa olla hankalaa, mutta nautin toisaalta uuden kielen oppimisesta. Kävin aikanaan AMK:ssa venäjän alkeet, mutta ei sieltä jäänyt kohteliaisuuksia enempää päähän. Ehkä näin aikuisopiskelijana on erilainen motivaatio uuden oppimiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti