Kaverin kyläilyä uhmaikäisen tahdittamana

Kaveri kävi eilen moikkaamassa ja oli kyllä meikäläinen varmaan hehkeetä seuraa.

Ensinnäkin koko päivä oli mennyt kaksveeuhmaa sietäessä. Aamupäivällä satoi, joten pihalle ei menty. Sen seurauksena hypeltiin hieman seinille tai ainakin sohville. Ja minä kiellän. Sitten vähän hörskötettiin vesimukia sohvalla ja muutamassa paikassa lattialla. Ja kun otin vesimukin pois, fiksu tyttäreni haki lelukopasta lelumukin ja kävi näppäränä täyttämässä sen vessassa ja taas vahingossa hups vaan läikky. Ja pikkusisko, se vasta onkin ärsyttävä kaksveen mielestä. Ei saa sisko katsoa ei varmasti saa ja sitten jos isosisko menee pikkusiskon viereen köllöttämään lattialle ja pikkusisko koskee häneen, niin auta armias. Toim.huom. pikkusisko ei vielä varsinaisesti liiku, joten...

Kaverin sitten saavuttua esikoinen oli intopinkeänä, koska olin sanonut, että kun kamu tulee, käydään kahville (eli siis syömään). Kaveri ei ollut ehtinyt edes sisälle, niin alkoi syömään-syömään -hokeminen. Kahvihetki sitten taas oli aikas mielenkiintoinen ja sujui jotenkin. Yritettiin fiksusti keskustella jotain aikuisten juttuja, niin joko tuli pissahätä, kakkahätä tai muuten vaan äitin piti lähteä jonnekin tekemään jotain. Lyytikin oli parahiksi herännyt ja piti siinä sitten ruokkia tietysti. Yhtäkkiä huomaan tosi suvereenisti selittävän ystävälleni kuopuksen maidontilauksesta, siitä johtuvasta ylettömästä puklailusta ja meikäläisen superläntikkäistä vaatteista. "Joo, joo" vastaili kaveri tosi myötätuntoisesti ;) Sanomattakin selvää, että välttämättä kaverini suurimpiin mielenkiinnon kohteisiin ei kuulu miten rinnat toimivat vauvaikäisen kanssa ja mitä seurauksia maidon hetkellisellä ylituotannolla on... No tulipa selitettyä...

Kun sitten päästiin jopa sohvalle istumaan, alkoi esikoisen show. Hänhän oli alunperin mennyt isänsä kanssa pihalle, mutta tullut jo takaisin. Piti heitellä lehtiä pöydältä, piti kiusata pikkusiskoa, levitellä tavaroita, repiä koiraa ja mitäköhän vielä.

Kaverini lähdettyä totesin miehelleni, että saa nyt viedä Eepun pihalle ja riehuttaa sitä vähän, kun tuntuu käyvän kierroksilla, mikä sitten näkyy tommosena käytöksenä. Meidän tuuria, että tramppa oli sitten märkä. Ei muuta kuin housuja vielä sitten vaihtamaan.

Jos ei tommosen meiningin näkemisestä tule vauvakuumeen laskua, niin ei sitten mistään :D (En tosin tiedä miten tommonen hymyilevä vauva sitten vaikuttaa asiaan..)

Katsoessani illalla peiliin, oli naama väsynyt, tukka lätässä ja otsis pinnistä puoliks rötsähtänyt, mustissa housuissa pukluja ja valkoraidallisen paidan pukluja en onneksi nähnyt. Kunnon kotiäiti-look. Aamen.

Mutta siis kaverini S, kiitos ja anteeksi :D Oli kuitenkin tosi ihanaa nähdä! Nyt varmaan ymmärrät, miksi viimeksi halusin nähdä kahvilassa ilman mukeloita ;)

Ärsy, ärsympi, uhmis... (sillä jukkapoikasävelellä)

Mulla niin paloi käämit eilen, kun yritin tuota kaksveetä saada nukkumaan. Olin siis likkojen kanssa himassa kolmisin ja koska Lyyti oli hereillä Eepun käydessä nukkumaan, alkoi Eepu-show, jonka ainoa tarkoitus lienee nukkumisen lykkäämisen lisäksi äidin ajaminen hulluuden partaalle. Voi jumankekka mä kiehuin, kun yritän syöttää nuorimmaista, joka on nukahtamaisillaan ja sitten esikoinen hiippailee huoneestaan todeten, että nyt on kyllä pissimärkä vaippa ja äidin pitäis heti tulla auttamaan ja laittaa se jalkaan. No minä siihen erittäin ikääni sopivalla tavalla tiuskaisen, että laita ite vaippa jalkaan, kun osaat ja vanhankin osasit ottaa pois. Samalla esikoinen siinä hoki "ei tarraa" ja levitteli käsiään... Pokka piti, kun oli tuo v-käyrä tarpeeksi korkeella. Sitten tunnin taistelun jälkeen perheen isi tuli kotiin ja meni 20min niin likka oli unessa. Toki pakolliset vaeltamiset piti tehdä myös isin kotona ollessa. Mutta sitten nuorempi ei nukkunut vaan tapojensa vastaisesti kitisi äänekkäästi. Onneksi isi hoiti ja nuorempikin nukahti. Äiti sillä aikaa istui koneella ja naputti terapeuttisesti näppäimistöä etsien syytä sille, miksi nokkoskeitto mahdollisesti maistuu heinälle. Löysin selityksen. Oli siis hyödyllinen ilta kaikessa ärsyttävyydessään. Tartteeko mainita, että suututti myös se Laura-viis-vee -käytös, kun ei vaan jaksanut enää viidettä sadatta kuudettäkymmenettä kertaa laskea kymmeneen.

Tämä aamu alkoi sitten yhtä ihanasti, kun eilinen ilta päättyi. Nuorimmainen herää kitisten KUUDELTA eikä nukahda ruokailun jälkeen... Ainoa ajatus tässä vaiheessa on "tää ei v***u oo todellista". Ja toim.huom. mä en edes normaalisti kiroa tai ainakaan käytä tota v-sanaa... No joo... sitten esikoinen herää vartti nuorimmaisen jälkeen. Ei siis onnistunut mun loistava ajatus, että nuorimmainen makoilee mun viekussa ja minä tietysti torkun siinä vieressä. Seuraavassa hetkessä mulle tuodaan käteen Miina ja Manu -kirja. Meinasin oikeesti nukahtaa, kun luin sitä.

Onni oli aamukahvi.

Mutta vain hetkellinen. Lähdettiin kauppaan, jossa yks "minä ite" keräili kaikki turkoosit vaatteet kärriin ja minä tietysti samaan syssyyn laitoin niitä takaisin. Kun olin sitten keskittynyt katsomaan vaatteita, kuuluu "äiti, pissi"... ja joo, oltiin keskellä isoa markettia. Ja joo, olin kysynyt sekä kotona että kaupan vessojen kohdalla, että tartteeko mennä. Nyt se taas todistettiin, älä usko lapsen "ei":tä vessahädän kohdalla... Onneksi oli vain kaksi vaatetta kärrissä ja ei muuta kuin vaatteet info-tiskille hetkeksi ja vessaan. No lastenhoitohuone, jonne mahtuisi näppärästi kärreillä, oli varattu. Änkesin meidät semmoseen naisten normivessaan... Mahduimme ja saatiin asia hoidetuksi. Sitten takaisin kauppaan, jossa sain tosi monta kertaa pienestä nyrkistä ja kiellon jälkeen hän sitten kiljui ja kovaa. Hän ei olisi myöskään halunnut istua niissä kärreissä vaan meinasi kiivetä pois, kun silmä vältti. Makkarahyllyllä meinasi juhannuksen makkarapakettien määrä triplaantua, kun erehdyin asemoimaan kärrit "vähän" väärin.

Paras oli ehkä yksi vanhempi herrasmies, joka totesi rauhallisemmalla hetkellä, että "voi kuinka suloinen vauva ja isompikin niin reippaana"... JEPJEP! Pinnan alla kuohui edelleen aiemmat temppuilut.

Kotona sitten oli vuorossa ruokailu."Ei ei ei ei, en taho syödä tota, syön leipää". "Äiti syö tota, Eepu syö leipää"...No ei muuten syönyt vaan söi sitä kanawokkia, jota oli alunperinkin tarjolla. Ruokailun jälkeen hän on ennen mennyt reippaasti pesemään kädet. Nyt juoksee karkuun ja kikattaa, kun pesua ehdottaa ja jos vessaan asti pääsee, niin sitten "ei osata" pestä käsiä, vaan äidin pitää auttaa.

Sattumalta juuri ennen päikkäreitä anoppi soitti ja ehdotti, josko Eepu menisi heille yöksi viikonloppuna. Jotenkaan ei tullut mieleenkään kieltäytyminen.

Tänään molemmat likat nukahtivat päikkäreille tosi mukavasti. Liekö huomasivat, että äiskää taas vähän kiristää.

Toisaalta aika mukava nähdä, että ei tuo Eepu pelkästään miellyttää halua. Miten sitä osaisikaan kasvattaa lapsen niin, että tottelee silloin kun minä tahdon ja on tottelematta niissä vähemmän tärkeissä jutuissa ;D Elämässä kun ei selviä, jos aina haluaa miellyttää kaikkia.

Mä voisin haluta sellasen juhannustaian toteutuvaksi, että mä saisin pikkusen paremmat hermot. Ärsyttää jo itteäki ;)

Raskautta ja uhmaa

Yksi asia, mikä esikoista odottaessa ei vaivannut näin paljon, on uudelleen nukahtamisen vaikeus. Tämä tietysti nyt korostuu, kun esikoisen kanssa joutuu välillä öisin heräämään vessareissuille, juomaan tai lohduttamaan pahan unen näkijää. Viime yönä kävin esikoisen luona pariin otteeseen ja sen jälkeen päässä pyöri niin paljon asioita, ettei uni meinannut millään tulla. Se oli todella turhauttavaa.

Esikoinen taas yllätti viime yönä. Havahduin puoli kolmen tietämissä ensin huuteluun "kakka kakka kaakkaaa", sellaista hyväntuulista ja pirteää, tiedättehän. Sitten ilmeisesti nukahdin takaisin ja havahduin uudelleen, kun kuului kolinaa ja perään lorinaa. Menin sitten katsastamaan tilannetta ja mun rakas esikoinen oli ihan itse mennyt vessaan, saanut housut pois ja asiansa toimitettua pottaan. Siellä hän istui pimeässä :) Oliko vähän herkkä hetki :) Puhuttiin sitten aamulla miehen kanssa, että pitänee pitää vessassa valoja öisin, niin muksu pystyy halutessaan ne tarpeensa siellä toimittaa. Vähän kyllä hirvittää, jos hän yksinään vaan toimii, että miten hän saa vaipan takaisin kunnolla paikoilleen. Toisaalta eipä oppia voi muuten kuin treenaamalla. Yöllä näköjään onnistuu tuo vessahädän tunnistus, vaikka jalassa olisi housut ja vaippa. Päivisin on ilmeisesti liikaa tekemistä, kun hätä muistetaan vain, jos hän on ilman vaippaa. Jos on pikkarit tai vaippa, ei nähdä tarpeelliseksi mennä vessaan.

Tänään heräsin kuudelta, ajatuksena siis lukea niihin kokeisiin. No mukelo heräsi, tällä kertaa pirteänä, puoli seiska. Eipä luettu tänäkään aamuna. Nuo aikaiset aamut on kyllä siinä mielessä kivoja, että oikeasti ehtii sitten aamupäivälläkin tehdä asioita. Me käytiin tänä aamuna pitkästä aikaa puistoilemassa (aamupuistoilemassa, you know) ja oli kyllä mukava happihyppely. Tosin takaisin päin pulkassa istui pikku uhmaraivaroija, joka olisi halunnut jäädä puistoon vieterikiikkuun, vaikka ei siinä kauaa viihtynytkään silloin, kun olimme siellä puistossa. Hän taisi testata, että kääntyisiköhän äiti itkemällä takaisin puistoon tai muuta mukavaa. No, arvata saattaa, että hän joutui nyt pettymään. Kotipihaan päästyämme hän valitti varpaitaan, kysyin onko niillä kylmä, mennäänkö sisään. Vastaus oli myönteinen ja avasin oven. Lapsi juoksee pois itkien vielä kovempaa. Ei muuta kuin ovi kiinni ja jatkamaan terassin harjausta. Jos olisin juossut lapsen luo, olisi huuto vain yltynyt, kun hän ei tuossa tilanteessa halua, että kukaan koskee tai juttelee hänelle. Lopulta harjattuani terassin nappasin muksun syliin ja kannoin sisään. Kauhea venkoilu edelleen. Kun sitten saatiin kaikki ulkovaatteet pois ja olin menossa vessaan, lapsi juoksee perään ja haluaa syliin halaamaan. Kaikessa ärsyttävyydessään ihana pikku uhmis :)

Pupun jälkiä ehdittiin ihailla ennen uhman voittoa...