keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Ärsy, ärsympi, uhmis... (sillä jukkapoikasävelellä)

Mulla niin paloi käämit eilen, kun yritin tuota kaksveetä saada nukkumaan. Olin siis likkojen kanssa himassa kolmisin ja koska Lyyti oli hereillä Eepun käydessä nukkumaan, alkoi Eepu-show, jonka ainoa tarkoitus lienee nukkumisen lykkäämisen lisäksi äidin ajaminen hulluuden partaalle. Voi jumankekka mä kiehuin, kun yritän syöttää nuorimmaista, joka on nukahtamaisillaan ja sitten esikoinen hiippailee huoneestaan todeten, että nyt on kyllä pissimärkä vaippa ja äidin pitäis heti tulla auttamaan ja laittaa se jalkaan. No minä siihen erittäin ikääni sopivalla tavalla tiuskaisen, että laita ite vaippa jalkaan, kun osaat ja vanhankin osasit ottaa pois. Samalla esikoinen siinä hoki "ei tarraa" ja levitteli käsiään... Pokka piti, kun oli tuo v-käyrä tarpeeksi korkeella. Sitten tunnin taistelun jälkeen perheen isi tuli kotiin ja meni 20min niin likka oli unessa. Toki pakolliset vaeltamiset piti tehdä myös isin kotona ollessa. Mutta sitten nuorempi ei nukkunut vaan tapojensa vastaisesti kitisi äänekkäästi. Onneksi isi hoiti ja nuorempikin nukahti. Äiti sillä aikaa istui koneella ja naputti terapeuttisesti näppäimistöä etsien syytä sille, miksi nokkoskeitto mahdollisesti maistuu heinälle. Löysin selityksen. Oli siis hyödyllinen ilta kaikessa ärsyttävyydessään. Tartteeko mainita, että suututti myös se Laura-viis-vee -käytös, kun ei vaan jaksanut enää viidettä sadatta kuudettäkymmenettä kertaa laskea kymmeneen.

Tämä aamu alkoi sitten yhtä ihanasti, kun eilinen ilta päättyi. Nuorimmainen herää kitisten KUUDELTA eikä nukahda ruokailun jälkeen... Ainoa ajatus tässä vaiheessa on "tää ei v***u oo todellista". Ja toim.huom. mä en edes normaalisti kiroa tai ainakaan käytä tota v-sanaa... No joo... sitten esikoinen herää vartti nuorimmaisen jälkeen. Ei siis onnistunut mun loistava ajatus, että nuorimmainen makoilee mun viekussa ja minä tietysti torkun siinä vieressä. Seuraavassa hetkessä mulle tuodaan käteen Miina ja Manu -kirja. Meinasin oikeesti nukahtaa, kun luin sitä.

Onni oli aamukahvi.

Mutta vain hetkellinen. Lähdettiin kauppaan, jossa yks "minä ite" keräili kaikki turkoosit vaatteet kärriin ja minä tietysti samaan syssyyn laitoin niitä takaisin. Kun olin sitten keskittynyt katsomaan vaatteita, kuuluu "äiti, pissi"... ja joo, oltiin keskellä isoa markettia. Ja joo, olin kysynyt sekä kotona että kaupan vessojen kohdalla, että tartteeko mennä. Nyt se taas todistettiin, älä usko lapsen "ei":tä vessahädän kohdalla... Onneksi oli vain kaksi vaatetta kärrissä ja ei muuta kuin vaatteet info-tiskille hetkeksi ja vessaan. No lastenhoitohuone, jonne mahtuisi näppärästi kärreillä, oli varattu. Änkesin meidät semmoseen naisten normivessaan... Mahduimme ja saatiin asia hoidetuksi. Sitten takaisin kauppaan, jossa sain tosi monta kertaa pienestä nyrkistä ja kiellon jälkeen hän sitten kiljui ja kovaa. Hän ei olisi myöskään halunnut istua niissä kärreissä vaan meinasi kiivetä pois, kun silmä vältti. Makkarahyllyllä meinasi juhannuksen makkarapakettien määrä triplaantua, kun erehdyin asemoimaan kärrit "vähän" väärin.

Paras oli ehkä yksi vanhempi herrasmies, joka totesi rauhallisemmalla hetkellä, että "voi kuinka suloinen vauva ja isompikin niin reippaana"... JEPJEP! Pinnan alla kuohui edelleen aiemmat temppuilut.

Kotona sitten oli vuorossa ruokailu."Ei ei ei ei, en taho syödä tota, syön leipää". "Äiti syö tota, Eepu syö leipää"...No ei muuten syönyt vaan söi sitä kanawokkia, jota oli alunperinkin tarjolla. Ruokailun jälkeen hän on ennen mennyt reippaasti pesemään kädet. Nyt juoksee karkuun ja kikattaa, kun pesua ehdottaa ja jos vessaan asti pääsee, niin sitten "ei osata" pestä käsiä, vaan äidin pitää auttaa.

Sattumalta juuri ennen päikkäreitä anoppi soitti ja ehdotti, josko Eepu menisi heille yöksi viikonloppuna. Jotenkaan ei tullut mieleenkään kieltäytyminen.

Tänään molemmat likat nukahtivat päikkäreille tosi mukavasti. Liekö huomasivat, että äiskää taas vähän kiristää.

Toisaalta aika mukava nähdä, että ei tuo Eepu pelkästään miellyttää halua. Miten sitä osaisikaan kasvattaa lapsen niin, että tottelee silloin kun minä tahdon ja on tottelematta niissä vähemmän tärkeissä jutuissa ;D Elämässä kun ei selviä, jos aina haluaa miellyttää kaikkia.

Mä voisin haluta sellasen juhannustaian toteutuvaksi, että mä saisin pikkusen paremmat hermot. Ärsyttää jo itteäki ;)

Ei kommentteja: