Meillä ei turhia eineksiä syöty, toki joskus, mutta lapsuudesta mulle on jäänyt päällisin puolin mieleen tosi ihanat kotitekoiset ruuat. Nakki- ja maksakastike on mun suosikkeja edelleen ja jos äiskä kysyy, että mitä hän kokkaisi, kun tulen käymään, on yleensä noista jompi kumpi se mitä sanon. Kolmas maistuva on myös kalapuikot, kananmunakastike ja muussi. Niin, muussi. Mä varmaan aina toivon perunamuussia ja kotonakin teen sitä usein. Se vaan sopii niin hyvin kaiken kastikkeen kanssa :) Sunnuntaisin meillä syötiin monesti uunissa sienikermakastikkeessa muhinutta possufileetä valkosipuliperunoilla tai sitten smetanauunilohta ja riisiä. Ne on edelleen ihania ruokia. Mä olin tosi nirso lapsena. Ehkä nyt jälkikäteen sitä ois toivonut, että mulle ois oltu vähän tiukempia maistelun kanssa. Siis mä en syönyt salaattia kuin vasta aikuisiällä ja juusto leivän päällä alkoi maistua samoihin aikoihin. Oliiveista tai etikkasäilykkeistä en tykkää vieläkään. Enkä kapriksista.
Mulle oli ja on edelleen tärkeetä säilyttää luottamus. Teininäkään mä en örveltänyt menemään, kun tiesin, että äiti luottaa mun toimivan fiksusti. Tiesin myös, että jos joskus luottamus menee, en saa niin helposti vapauksia mennä kuin olin saanut.
Riidellessä mä olin kyllä äiskälle ihan hirveä. Mä aina halusin saada sen itkemään ja se oli sitten olevinaan jotenkin hienoa. Typeryyttä, mutta se oli mun tapani silloin teininä uhmailla ja kapinoida. Tosin parempi ehkä noin kuin kännissä katuojassa. Äiskä ois kyllä voinut olla pahempi suustaan. Mut ehkä häneltä mä sitten opin olemaan hillitympi, joka on nyt aikuisiällä mun "riitelytapa". Mä olen meillä se viilipytty, joka todella harvoin räjähtää. Mutta en mä hiljaa ole, vaikka en räjähtäiskään. Mä nähkääs parhaani yritän keskustella ensin. Uhmaikäsen kanssa tekee joskus supertiukkaa...
Nyt, kun on itellä lapsia, mun äiskä on heille huippumummu. Tulee usein tapaamaan, vaikkei ole edes autoa käytössä ja asuu eri kaupungissa. Mun kampaajan ajat ilmoitan aina etukäteen ja hän sumplii työvuoronsa niin, että pystyy hoitamaan muksuja. Korvaamatonta. Välillä mä poden huonoa omaatuntoa, että ehkä se mummu haluis vapaapäivänsä muutenkin käyttää. Mut kuulemma turhaan poden. Olen mä sanonut, että saa sanoa sit, jos ei joku järjestely sovi.
Eilen mummu oli Eepun ja Eepun kummin kanssa Korkeasaaressa. Oli itselle mukavaa olla vaihteeksi ihan vauvan kanssa kahden kotosalla. Eepun ollessa pieni äiti tuli meille, kun mulla meinas pakka levitä käsiin huonosti nukuttujen öiden vuoksi. Niin ja hän piti myös unikoulua likan ollessa 9kk.
Äiskä on tosi kätevä käsistään. Se on tehnyt molemmille lapsille vauva-ajan villaneulesetit ja viimeisimpänä meidän Eepu sai tällaisen:
Ja saunaan saatiin tällainen äidin kutoma pellavainen laudeliina:
Mä toivon, että mä voisin olla omille lapsilleni yhtä hyvä äiti, mitä mun äiti mulle. Joissain asioissa on kenties kireempi kuri ja toisissa vähemmän. Arvatkaas huvikseen, onko se kireempi kuri just niissä, joihin liittyvissä tilanteissa teininä mietin "sit ku mä oon joskus äiti ni mä en ainakaan..." ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti