Näyttää riisipuurolta, kun kiisseli meni vähän paakuille jääkaapissa. Ennen sitä oli tosi sileää. Onneksi tuo rakenne ei vaikuttanut makuun, joka oli herkullinen :) |
Muutama päivä takaperin tuli tehtyä vanilijakiisseliä (tai maitokiisseliä, kuten itse sen paremmin tunnen), kun lastenjuhlista jäi laktoositonta maitojuomaa monta purkkia jäljelle. Itse en välitä sen mausta, joten en ruokajuomaksi itselleni ota (ja en halua omalla esimerkillä näyttää lapsille, ettei sitä voi juoda. Ennen en maistanut eroa ns. tavan maitoon, mutta raskaus muutti tämän ja nyt maistan eron..) Se maistui Eepulle ja hän pyysikin tekemään sitä pian uudestaan. Liu tapansa mukaan ei suostunut edes maistamaan. Kovasti muistuttaa tässä asiassa äitiään pienenä. Itsehän olen alkanut syömään mm. paistettua kananmunaa vasta kouluiässä. Siihen saakka en suostunut maistamaan ja olin vakaasti sitä mieltä, että sen on pakko olla hirveää.
Lastenjuhliin mun piti tehdä macarons-leivoksia, mutta en sitten saanut niiden väsäilyä (harjoitteluineen) mahdutettua ohjelmaani. Näin ollen valkuaisia jäi kakuntäytetahnojen tekemisestä (niihin meni keltuaisia) paljon jäljelle ja jotain piti keksiä. Siispä väkersin yhtenä iltana (terveenä) Pavlovaa varten ison ja pienen pohjan sekä muutaman leivospohjan. Ajattelin, että tuon pienemmän kakkupohjan voi perhe hyödyntää vaikkapa äitienpäivänä, jos haluavat tehdä mulle kakkua ;)
Nuo pikkumarengit söin kahvin kanssa, pitihän laatu varmistaa ;D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti