Kaupunkipörräystä ja iltaisen lenkin maisemia

Eilen oli todella kaunis päivä ja vietin sen pääasiassa kaupungilla pörräten. Eepulla oli kerho ja Liu meni päiväksi mummolle leikkimään. Kerhon jälkeen mentiin syömään paikalliseen italialaiseen ja olin tosi tyytyväinen omaan annokseeni (ravioleja kermaisessa pestokastikkeessa ja pecorinoa). En ollut aiemmin paikassa käynyt, joten positiivinen ylläri oli ja menen varmasti toistekin. Usein käyn Eepun kerhon aikana Liun kanssa kahvilla, joten ravintolareissu oli nyt pientä kompensaatiota isosiskolle, jota aina välillä on harmittanut, jos on kuullut meidän käyneen kahvilla. (Se Liun saama pillimehu on se kovin pala nieltäväksi..). Käytiin lisäksi askartelukaupassa hakemassa villaa pääsiäisaskarteluun ja höyheniä toki myös... askarteluista on tulossa ihan oma postaus parin viikon sisäään. Samalla reissulla vietiin Teen saama valokuvakehys kaiverrukseen ja saatiinkin se jo puolen tunnin päästä takaisin valmiina! Nopeaa palvelua!! :)

Iltasella lähdin ulkoilemaan, kun valoisaa riitti pitkälle iltaan. Miekkonen lähti tyttöjen kanssa mökille luistelemaan ja minä pakkasin pojan Manducaan ja lähdin taapertamaan perään. Tosin mun lähdössä kesti niin pitkään, että meidän ryhmärämä tuli mua vastaan puolessa välissä :D Tiedättehän, kun puette vauvan, sitten sille tulee nälkä, puette itsenne ja sitten akrobaatin elkein vääntelette Manducan ulkovaatteiden päälle lapsen nukkuessa jo valmiiksi... Ei sentään ollut kuumuudesta valmiiksi karjuva beibi "avustamassa" Manducan asennuksessa...

Hauskasti aurinko valaisee, vaikka painuu jo kovaa vauhtia horisontin taa...

Komeita puiden siluetteja!

Lenkki alkutekijöissään! (ja eka kuva minusta täällä blogimaailmassa)

Kukkahuumaa ja pinnejä väärässä paikassa

Kesä on kyllä niin ihana :) Tänään kävin tyttärien ja koiruuden kanssa lenkillä ja ai vitsit mikä ihanan huumaava tuoksu tuli, kun kuljettiin valtavan lupiinimeren vierestä! Huikeeta!

Meillä on ollut pyykkikoneen kanssa ongelmaa, kun se jättää välillä ohjelmaa jumiin ja pariinkin otteeseen meikäläinen on saanut olla pesemässä loppuun pyykkejä käsin. TIETYSTI nämä molemmat kerrat ovat olleet sellaisia, että koneessa on ollut lapsemme kestovaipat. Että hurraa vaan ja silleen. No viime viikolla sain aikaiseksi soittaa huoltoon, josko joku voisi tulla tuota katsomaan. Me otettiin koneelle ostopaikasta semmonen vakuutus, joka on voimassa 5 vuotta ja laajempi kuin takuu. Onneksi oli tuo, kun nyt sitten saatiin hyödynnettyä. Mulle sanottiin sieltä huollosta, että huoltomies soittaa alkuviikosta, miten olisi tulossa käymään.

No ei tullut soittoa maanantaina, eikä tiistaina. Sitten eilen puolen päivän jälkeen puhelimeni soi...
"Laura"
"Korjaaja X tässä, sulla oli se pesukone, jossa jää ohjelma jumiin"
"Joo, koska pääsisit kattomaan"
"No oon nyt tässä huoltsikalla (3km meiltä) että käviskö, jos kohta tulisin"
(meikäläinen on vessassa kestovärjäämässä ripsiä, alaluomissa on semmoset hassut suojapaperit ja homma oli vasta puolivälissä)

"Ööööööööööh, No tuu nyt sitten...(ajatuksena, että mitä jos siirtyy käynti, jos ei käykään... eihän sitä voinut kysyä et käviskö toinen aika..)" (Kauheella kiireellä homma loppuun ja ehdin täpärästi, ettei tarttenut esiintyä tarroja olevalla naamalla ;))

Mikä sitten oli diagnoosi... noh, jonkun nimeltämainitsemattoman henkilön hiuspinnejä oli vissiin viisi nukkasihdissä, jota ei oltu saatu ite auki. Ja auki ei saatu, kun sinne väliin oli tarttunut joku(?) valkoinen pieni muovitappi, joka oli lisäksi murtanut sen nukkasihdin tiivisteen. Onneksi oli toi vakuutus, niin saadaan veloituksetta uusi!

P.S. Ekaa kertaa kestovärjäsin ripsiä ja niistä tuli mielestäni tosi kivat :) Positiivinen ylläri oli, ettei se värjääminen ollut yhtään hankalaa!

Keväistä menoa

Mun äiti on ollut täällä perjantaista asti päivystämässä, josko synnytys alkaisi. No ei ole kyllä pienintä vihiäkään alkamisesta. Tossa torstaina tais olla yöllä pari kipeämpää supparia, mutta siihenpä jäi. Tai sit mä näin niistäkin unta ja vaan jännitin vatsalihaksia... eipä ois ihme.

Perjantaina käytiin Miekkosen kanssa oikein treffeillä. Käytiin syömässä yhdessä uudehkossa ravintolassa ja sen jälkeen pyörittiin kauppakeskuksessa. Oli ihan rentouttavaa kierrellä ilman kiirettä tai aikataulua ja varsinkin syödä rauhassa kahden kesken.

Eilen ja tänään olen käynyt kävelyllä tuolla kauniissa aurinkoisessa säässä. Pisamia on tullut kilokaupalla ja varmasti d-vitamiinivarannot on karttuneet. Kotiakin on tullut päivitettyä keväisempiin väreihin. Kävin ostamassa keväisen vihreät tyynyt sohvalle ja sitten pääsiäisen innoittamana olen muuten koristellut kotia. Miekkonenkin on ahkeroinut, sillä meidän kaikkien makkareissa on nyt katto- ja lattialistat paikoillaan ja joka huoneessa kattolistat.

Aurinkoa ja lenkkiä

Lähdin tänään kokeilemaan pidempää kävelylenkkiä tuonne luonnonpuiston maastoon. Ai vitsit, että oli ihanaa kävellä reippaasti. Lenkin jälkeen jalat olivat sen tuntuiset, että kävelty oli. Raskaana ollessanihan jouduin jättämään oikeastaan kaiken liikunnan kovien liitoskipujen vuoksi jo syksyllä. Ennen raskautta juoksin aktiivisesti. Nyt olen käynyt pari kertaa juoksemassa, mutta iltaisin on melkoisen hankalaa irrota kodin askareista. Siksi on helpompaa päivisin käydä kävelylenkillä vaunujen kanssa. Nekin lenkit ovat tehokkaita, kun kävelee reippaasti :) Iltaisin irtoaminen on siksi hankalaa, että mieheni menee aikaisin töihin ja käy aikaisin nukkumaan. Näin ollen en halua häntä vaatia valvomaan ja nukuttamaan tyttöä, että minä pääsen juoksemaan. Viikonloppuisin sitten pääsen nauttimaan juoksentelusta halutessani :)

Ihanaa, kun tulee kesä kovaa vauhtia!

Ostin tytön nimppareille noita Prinsessa-keksejä (tosin itsehän kutsun niitä edelleen Hannu ja Kerttu -kekseiksi) ja niitä jäi jäljelle. Nyt on liian helppo käydä niitä napsimassa kahvin kanssa... Vierasvarakeksit pitäisi aina olla suljetussa paketissa, joka avattaisi sitten, kun vieraita tulee ;D

Lukemista ja eilisen lenkin tunnelmia

 

  

 Tänään tuli luettua joululahjaksi saamani Leena Lehtolaisen kirja "Minne tytöt kadonneet". En ollut aiemmin lukenut Lehtolaisen teoksia, joten avoimin mielin tartuin opukseen. Kirja kertoi maahanmuuttajatyttöjen oudoista katoamisista ja niihin liittyvistä tutkimuksista. Kovin jännittävä kirja ei ollut, mutta antoi kuitenkin ajattelemisen aihetta. Maahanmuuttajiin liittyy paljon ennakkoasenteita, joita kirjassakin nostettiin esille. Suosittelen lukemista lämpimästi! Jotkut kaverini tosin olivat pettyneet, kun kirjassa ei ollutkaan Lehtolaiselle tyypillistä jännitystä...

Kävin eilen todella pitkästä aikaa lenkillä. Minullahan liitoskivut ovat ilmoitelleet itsestään ihan lyhyemmästäkin kävelystä, joten mies on hoitanut koiran ulkoiluttamisen, yms. Viikonloppuna kävelin kaverini kanssa juna-asemalta heille, n. 1km. Matka ei tuntunut seuraavana päivänä missään. Näin ollen ajattelin lähteä kävelylle myös kotosalla. Taitoin matkaa hitaasti ja varmasti; nastat kengänpohjissa ja kävelysauvat käsissä.

 

 Koirani nautti juoksemisesta vapaana metsässä. Se tosin pysähtyi välillä ihmettelemään miksi kävelen niin hitaasti. Tulipa sitten tajuttua, että ei kaikki isokokoiset ja matelemalla sauvojen kanssa kulkevat välttämättä ole laiskoja tai huonokuntoisia... ne saattavat esim. olla raskaana tai muuten kivuissaan (mitä ahaa-elämyksiä...)

Lähimetsämme puissa kasvaa naavaa. Puhdasta on ilma ilmeisesti.

Vaikka kuinka oli hidas vauhti eilen, niin nyt tänään iltapäivästä on alkanut tuntua liikkuminen todella epämiellyttävältä. Ärsyttää. Ehdin jo iloita, että voin taas hyvillä mielin rauhallisia lenkkejä koiran kanssa tehdä. Toisaalta ei ole enää pitkä aika, että vauva syntyy, niin pääsee vaunulenkkeilemään ja koiran kanssa harrastamaan :)