lauantai 28. toukokuuta 2011

Sataa, sataa, ropisee

Taas sataa vettä. Tyhmää. Koira kävi leikkimässä pihalla, kun olin sisällä tytön kanssa. Nyt koiralla on kuratassut. Pitäisi käydä huuhtelemassa ne kylppärissä. Äh. Ei meinaa jaksaa. Siksi ei meinaa jaksaa, kun viime yönä tyttö herätti jostain syystä myös keskellä yötä eli kolmen aikaan. Yleensä meillä nukutaan koko yö iltakymmenestä aamuviiteen - -seitsemään. Sitten syödään ja nukutaan vielä kolmisen tuntia. Heräsi tyttö varttia vaille kuusikin syömään. Kuudelta olin itse takaisin nukkumassa. Seitsemältä alkoi kuulua tuttua huutelua lastenhuoneesta. Olin varma, että tyttö on siellä pirteenä hereillä ja päätti aloittaa viikonlopun aikaisin. Eip. Siellä se puolihorteessa huuteli. Silmät oli kiinni ja vähän se niitä raotteli, mutta selkeesti unessa. Menin takaisin nukkumaan. Melkein jo otin hänet viereeni syömään, kun olin varma, että kohta hän herää. Eip. Hyvä, etten ottanut, hän heräsi yhdeksältä. Sade on siinäkin mielessä ikävä, että sinne on ikävä lähteä lenkkeilemään vaunujen kanssa. Niinpä tyttö nukkuu nyt tässä sisällä. Tai tuolla se taitaa vielä hereillä olla sängyssään. Odottaa Nukkumattia. On toki sateessa hyviäkin puolia! Ilmasta tulee ihanan raikas ja kasvit saa vettä :)

Kasveista puheenollen. Kohta pitäisi kylvää siemenet kasvimaalle. Alkaa olla jo aikalailla hallanvaara kadonnut. Ituperunaa taitaa olla tuolla kellarissa jo valmiina, mutta sipulit pitää käydä ostamassa. Olen miettinyt, että muuttaisinkohan tuon kasvimaan syksyllä mansikkamaaksi. Ainakin vähän mansikkaa pitää laittaa, niin seuraavana kesänä tyttö saa käydä hakemassa aamupuurolle makua omalta pihalta :)

Mun olisi pitänyt tänä viikonloppuna haravoida piha puunkaatoroskasta ja muutenkin puuhailla ulkosalla. En taida tuonne tuuleen lähteä kastumaan. Surullista, että harakka oli keksinyt tehdä pesän meidän pihan pihtaan, joka nyt kaadettiin. Hämmentyneitä harakoita ollut pari kappaletta tässä pihalla. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ei oltu huomattu tuota pesää ennen kaatamista. Kaatunutta puuta raivatessa mieheni huomasi muutamia pesiä maassa. Pari ilmeisesti edellisvuotisia. Eipä nuo harakat mun lempilintuja ole, mutta silti harmittaa, että se pesä tuhoutui.


Ei kommentteja: