Miten voikaan ilahduttaa se, että voi syödä rauhassa. Ja se tunne, kun saat laittaa kahvia kuppiin ja nauttia sen keskeytyksettä. Eniten minua tosin tänään tähän mennessä on ilahduttanut se, että ensimmäistä kertaa tyttäreni Eepu nauroi ensimmäisen kerran. Siis kunnolla hekotti. On hän aiemmin jo naurahdellut. Ai vitsit, miten ihanan kuulosta se käkätys olikaan. Mun pieni :) Ja mikä tunne onkaan, kun yleensä nukuttamista tarvitseva pikkuneiti nukahtaa itse omaan sänkyynsä.
Tänään on ärsyttänyt oma saamattomuus. Ei ole pyykki pyörimässä eikä ruoka valmistumassa. Tämä rouva surffaa netissä. Perin fiksua. Ei sillä jos näin menisi silloin tällöin. Tuntuu, että joka ilta tajuaa, ettei taaskaan tullut tehtyä niitä kotihommia, jotka ajatteli tekevänsä. "Noh, jospa sitten taas huomenna" ;)
(Kyllä mä nyt meen,. Heti, kun saan tämän julkaistua ;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti