No olihan se arvattavissa, kun kerran erinäiset mitat viittaa isohkoon vauvaan, että Eepun odotuksesta tutut liitoskivutkin saapunevat suurella todennäköisyydellä "ilokseni". No saanen ilmoittaa, että nyt ne todella ovat täällä. Aiemmat mahdolliset ilmoitukseni eivät pitäneet paikkansa. Pieniä kolotuksia olivat korkeintaan. Hemmetti.
Tällä hetkellä kävellessä mun vasempaan lonkkaan sattuu joka askeleella TOLKUTTOMASTI. Sitten ajoittain vauva painaa jotain hermoa niin, että oikea reiteni puutuu tai särkee, vaihtelee. Vielä ei sentään ole tullut se tilanne, että ainoa hetki kun ei satu, on maatessani paikoillaan sohvalla. Eepua odottaessani jouduin jäämään sairauslomalle pari viikkoa ennen äippälomaa, kun liitoskivut oli niin pahat, etten kyennyt kivutta kulkemaan työmatkaani. Liuta odottaessa ei ollut mitään kipuja. Tai ehkä jotain, mutta en muista niitä. Eivät siis voineet olla kovin pahoja.
On tosi söpöä, kun vauva liikkuu, mutta ajoittain tekee tosi kipeetä. Onhan tuolla mahassa kuitenkin semmonen parin kilon punnus, joka heilahdellessaan puolelta toiselle saa kylkiluihin ja sisäelimiin kivat tuntemukset. Tai sitten sukkapuikkokivut kohdunsuulla. Painful! Hän kun on nyt pää alaspäin, niin välillä myös "lähtökuoppien hakeminen" saa aikaan vähemmän fantastisia fiilareita.
Tyyppi on myös kasvattanut yksiötään niin paljon, että sen yläreuna on mun rintakehän sen "miekkaluun" kohdalla eli aivan tapissa. Mittasin eilen huvikseni mun vyötärönympäryksen ja se oli 106cm - saman verran kuin Eepua odottaessa viikolla 38. Nyt oon viikolla 34. Olen huomannut, että tietyt toiminnot käy urheilusuorituksesta, ainakin jos hengästyminen on siitä osoitus. Nyt lähiaikoina on tullut urheiltua jutustellessa kavereiden kanssa ja todellinen tehotreeni tuli vedettyä viikko sitten koululla, kun pidin esitelmän luokalle. Alkoi hengästyttää niin, että olisin sopinut vallan mainiosti aikuisviihdepuhelimeen. Tosin sillä erotuksella, että mun aihe oli niinkin eroottinen kuin sähköisen asiakastiedon hyödyntäminen julkishallinnossa.
Nukkumisen jalon taidon sentään vielä osaan. Tosin hirveen ketterää mun kyljen vaihtaminen ei ole. Huomaankin yleensä, että herään samasta asennosta, johon asettauduin nukkumaan. Se mun asento on kylkimakuu vasemmalla kyljellä, jotta elimistö rasittuisi mahdollisimman vähän.
Tällä hetkellä aika raskasta tää raskaana olo noin kropan puolesta.
Nyt taidan hipsiä unille. Tyyppi potkii minkä kerkiää ja tämä sohvalla istuminen saa selän pirun kipeeksi. Ai niin ja suurta huvia tuntuu olevan "kalvoilla leikkiminen". Mun maha napsahtelee useemman kerran päivässä. Kunhan ei ennen vuoden vaihdetta saa napsauteltua reikää, niin näppäilköön rauhassa.
Huomenna meinasin raahata vauvan sängyn omalle paikalleen. Tosin vielä sitä ei pedata. Siihen on näppärä kasailla kaikenlainen tilpehööri vauvaa varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti