Äippälomalainen täällä hei!

Mun äitiysloma alkoi keskiviikkona ja sen kunniaksi meille muutti sitten kollipoika Popi. Käytiin hakemassa tyyppi Eepun kerhon jälkeen. Vitsit se sähisi koiralle ihan kauheesti koko ekan päivän, mutta nyt parin päivän jälkeen alkaa tuo yhteiselo jo jossain määrin onnistua. Yöt katti viettää saunan pukkarissa oven takana. Saa tottua tähän järjestelyyn, koska vauva tulee nukkumaan lasten huoneessa ja lastenhuoneen ovi on auki. Ei tartte vauva tommosta kehräävää unikaveria.

Meidän peto ;)

Keskiviikkona pohdiskelin äitiyslomaa. Pikkusen erilainen äitiysloman alku nyt kuin esikoista odottaessa. Esikoisesta siirryin äippälomalle työelämästä, joten oli aikamoista luksusta, että sai nukkua niin pitkään kuin huvitti aamuisin ja tehdä just sitä mitä sattui huvittamaan päivän aikana. Toisen tai nyt kolmannen äitiysloman aikaan ei todellakaan ole alku noin seesteinen mitä ekassa. Ensimmäisen äippäloman alku ennen vauvan syntymää oli todella lomaa. Ei kiire minnekään ja kaikki aika oli itseä varten.

Nyt saa sinkoilla sinne ja tänne eikä varsin saa levätä just silloin kuin huvittaa. Koko ajan pitää olla läsnä lapsille, laittaa ruokaa ja ulkoilla. Varsinkin tuo ulkoilu on aika haastavaa tällasilla keleillä, kun maa on jäässä (ei hiekkakakkuja), mutta lunta ei ole (ei pulkkailua). Sitten kun äiti ei jaksa/pysty juosta, äiti on tylsä. Puhumattakaan siitä showsta, joka on ulos lähtiessä. Tämän mahani kanssa on aika haasteellista pukea lapsia ja eipä nuo omat kengätkään mitenkään näppärästi sujahda jalkaan. Mulla on tosin nauhakengät, joten ongelma ratkeaisi ostamalla Kuomat. Onneksi on joitain kavereita, joiden kanssa ollaan sitten sovittu pihatreffejä, jotta lapsilla on ikäistään seuraa "leikittäjänä". Kyllä mä jo odotan sitä hetkeä, että tämä kolmonen syntyy ja voi helpommin ottaa noita isompia mukeloita syliin eikä jokainen tekeminen saa hengästymään.

Vauvan sänky on edelleen hakematta. Tila sille on sentään jo raivattu. Rymsteerasin lasten huoneen tiistaina. Eepu oli tosin sitä mieltä, että vauva ei tule heidän huoneeseen, koska yksi itkijä (Liu) huoneessa riittää. Tällä kertaa hänellä ei taida olla sanavaltaa vaan hänen täytyy tottua ajatukseen. Jännä tuo itkujuttu, koska ei Liu enää pahemmin itkeskele. Joskus saa raivarin nukkumaan vietäessä, mutta ei läheskään joka ilta.