Joulu tulee, lapsikin sen tietää...

Mistä tietää, että joulu on lähellä? No siitä, että postilaatikkoon on ilmestynyt lelukuvasto. Muistan itse lapsuudestani, kuinka hauskaa sitä oli selata, haaveilla ja esittää siitä toiveita. Nyt oma lapseni tekee samaa. Annoin kuvaston hänelle sanoen, että hän voisi katsoa olisiko siellä mitään mukavaa joululahjaa, jota voisi toivoa. Kuvaston käteen saatuaan hän kysyi, koska joulu on ja onko siihen enää yksi yö. Kuultuaan, että pari kuukautta, hän tarkensi, että tarkoitinko nyt kahta. Saatuaan varmistuksen hän lähti huoneeseensa. Muisti kyllä myöhemmin kertoa Miekkoselle ja Liulle, että jouluun on muuten enää kaksi kuukautta..

Meni kymmenisen minuuttia, niin luokseni saapui esikoiseni hyvin tärkeänä.. "Minulla olisi äiti sinulle asiaa, käydäänpä tähän pehmeälle (sänky) istumaan ja katsomaan". Hän jatkoi jutustelua pohjustaen tulevaa katselua "kyllä mä aika monta löysin, mutta paria juttua en rastittanut"... well, enough said? ;)

Kyseisestä lehdykästä oli tosiaan rastitettu lähestulkoon kaikki. Varsinkin vaaleanpunainen. Jotkut tekniikkalegot ja sen semmoiset ei vielä kiinnostaneet. 

Lopuksi hän kuitenkin totesi "Oikeastaan minulla on äiti vain yksi toive"

TÄMÄ!

Eli siis tuo työmaa-ajoneuvojuttu... Mielenkiintoista tästä tekee se, että meillä ei ole yhtään junaratajuttuja olemassa ja tyttö ei ollut kyseistä lelua edes rastittanut. Se oli kuulemma "suuri vahinko", että rasti oli unohtunut. Hän haluaa varsinkin tuon ukkelin ja liikennemerkin. Täytyy myöntää, että tämä äiti on hieman hämmentynyt.

Blogia lukevien sukulaisten ja kummien ei kannata ottaa näistä kuvista mitään vinkkiä joulujuttuihin. Toiveita oli niin monta, että meidän pitää vielä vähän hioa sitä lopullista listaa ;)

Vielä se yksi paksu luettelo on saapumatta. Mitenköhän innokasta rastitusta sen sivut saavat aikaan. Onko teidän lapset innokkaita lelukuvastojen lukijoita?

Pihahommia

Tänään päätettiin viettää ihan kotipäivä. Yleensä meillä menee aamupäivät aina jossain muualla kuin kotona. Maanantaisin on kauppapäivä, tiistaisin ja keskiviikkosin Eepun kerho, torstaisin meidän kylän lastenkerho ja perjantaina ei ylläri ole mitään. Tosin, jos ollaan lähdössä reissuun niin kuin huomenna, aamupäivä menee pakkaushommissa.

Meillä on iso piha ja pihan ympärillä liian monta lehtipuuta. Se tarkoittaa haravahommia ja paljon. Iltapäivällä olisi tarkoitus iskeä takapihan kimppuun, nyt aamupäivällä aikani kului kompostin parissa. Mä taidan olla jollain tapaa kieroutunut, kun tunnen suurta mielihyvää siitä, että saan tyhjennettyä valmista kompostia ja tökittyä kompostimassan alemmas, jotta sinne mahtuu talvella biojätteet.

Vein kompostista tulleen mullan (jossa tosin oli kananmunankuoria ja sen semmosta vielä kokonaisena) meidän marjapensaiden alle ja päälle heittelin pihalta haravoituja lehtiä, ettei se komposti kovin pahasti kävisi nenään. Ja vaikka tuo koiramme haistaa lehtienkin läpi, toivon niiden hillitsevän sen himoja piehtaroida siinä. Kovasti se kompostimulta tuntuu Kaapoa houkuttavan, kun sitä luonnollisesti karisi heitellessä myös siihen pensaiden viereen, niin eiköhän koirapoika ollut siinä kylkeään hieromassa heti kun silmä vältti. Ärsyttää hieman, sillä tuo on kuitenkin sisäkoira... Tällä hetkellä siitä lähtee karvaa ihan älyttömästi, joten taidan harjata sen iltapäivästä myös. Se irtokarva ei nimittäin tuoksahda mitenkään ihanalta. Jospa se kompostilöyhkä lievenisi myös samalla.

Loppukevennykseksi keskustelu Eepun kanssa kompostin tyhjennyksen lomassa:

E: Oho, siellä on multaa!!
M: Joo, niin on.
E: Onko siellä kuolleita ihmisiä?
M: (?) Öö, ei ole. Kuolleet ihmiset haudataan hautausmaalle, ei kompostiin.
E: Mutta eikö kuolleista ihmisistä tule hyvää multaa?
M: Kyllä niistä multaa tulee, mutta ei sitä multaa käytetä mihinkää lannoitukseen. Ruokajätteet viedään kompostiin ja niistä saadaan hyvää lannoitusmultaa.
E: Miksi siitä ruuasta tulee multaa?
M: No nyt en kyllä tiedä ihan oikeaa vastausta, joten täytyy tarkastaa netistä, kun menemme sisälle.
.
.
.
(kotona ruuan jälkeen istun keittiönpöydän ääressä kännyllä nettiä selaten)
E: Mitä sä äiti teet?
M: Nettiä selaan.
E: Joko sä olet löytänyt, että miksi se ruoka muuttuu mullaksi?
M: Hyvä, kun muistutit, katsotaas (ei löydy suoraan kirjoittamalla tuon kysymyksen googleen, joten sovellan hakusivulla näkyvistä lauseista).. Sieltä kompostissa on erilaisia mikrobeja, jotka tarttuvat siihen kompostiin laitettavaan jätteeseen ja hajottaa sen sitten ajan kanssa mullaksi.
E: Hyvä (opettajamaisella äänensävyllä)

Toi mukula on uskomaton. Sen lisäksi, että se muisti tuon kysymyksen niin se esitti myös mulle hakusanoja tyyliin "ruuasta multaa" "ruoka muuttuu mullaksi". Mistä se tietää, että tollasilla sanoilla haetaan jotain?!? Se on vasta 3,5v!!

Joko teillä on pihahommat tehty talvea varten?

Maalla pimeäkin on pimeämpää ja tuuli saa uuden merkityksen

Asumme kirjaimellisesti maalla. Meiltä on lähikauppaan about 15 kilometriä, asfalttipäällysteiseltä tieltä on meille vielä muutamien kilometrien pätkä hiekkatietä ja taloamme ympäröi metsä. Kaupungin valot eivät siis todellakaan kajasta meidän iltataivaalla. Kun on pimeää, on todella pimeää.

Varsinkin näin syksyllä ennen lumentuloa on älyttömän pimeää ja lasten kanssa on mukava ulkoilla myös iltaisin. Itse en mielelläni ihan pilkkopimeään lähde kulkemaan (edes otsalampun kanssa), joten mahdolliset iltakävelyt hoidetaan hämärän aikaan. Koska maalla asutaan, meillä ei ole jalkakäytäviä ja välillä autot (usein henkilöiden, jotka eivät asu täällä) kulkevat lujaa. Tällaisissa tilanteissa heijastimien merkitys nousee aivan omaan arvoonsa. Lapsilla on ulkopuvuissaan heijastimet jo valmistajan puolesta, mutta mielestämme ne eivät ole riittävästi. Tämän vuoksi molemmilla likoilla on vielä lisäksi heijastinliivit. Ne puetaan päälle oikeastaan aina, jos lähdetään ulos kolmen jälkeen. Hämärä tulee kuitenkin melko varkain.

Bongaa muksut!

Tänään lähdettiin ulkoilemaan puoli viiden jälkeen, jolloin oli jo lähestulkoon pimeää. Onneksi meillä on pihavaloja sen verran, että saadaan olennaisin eli hiekkalaatikko valaistua ja vähän muutakin. Lapset olivat hiekkiksella ja mä haravoin vähän lehtiä kasaan. Oli muuten ehkä maailman turh(auttav)inta hommaa, kun tuuli oli melkoinen. Juuri, kun sai haravoitua ison kasan, tuli tuulenpuuska ja *puf* lehtiä oli taas siellä sun täällä. Ehkäpä huomenna Miekkonenkin kerkeisi meidän seuraksi, niin saataisi piha puhtaaksi niistä lehtikasoista. Ei taas tiedä, koska sitä lunta tulee tai pakkasta, joka liimaa lehdet maahan. Kivempi nuo lehdet olisi nyt saada pois silmistä kuin keväällä, kun ne ovat painuneet lumen alla ihan littanaan.

Tuommoiset astetta napakammat tuulet ovat muuten jänniä näin maalla asuvan vinkkelistä - koskaan ei tiedä kaatuuko joku puu sähkölinjojen päälle jossain päin ja pääset nauttimaan kynttilänvalosta X tuntia. Tänäänkin ne sähköt katosivat (onneksi vain hetkeksi) meidän ollessa pihalla. Tuli muuten tosi pimeetä, kun yhtäkkiä katosi valaistus. Liu oli lähellä ja Eepukin osasi onneksi suunnistaa mun luokse. Oliko yllätys, että mulla oli vielä iltaruoka uunissa ja pyykkikone päällä. Oli tuuria, että ruoka oli juuri valmista ja tietysti, että se katkos kesti ehkä 10 minuuttia. Viimeksi se taisi kestää pari päivää. Eikä se, että sähköä ei saa, sen vielä kestäisi jollain tapaa, mutta kun vettäkään ei tule, kun pumppu toimii sähköllä!! Ei siis sähköä, vettä, vessaa ja näiden myötä ei siis ruokaa, suihkua, jne... Lämpöä sentään saa, kun on leivinuuni. Sillä toki voi jotain ruokaakin tehdä. Kovin nopea ruuanvalmistustapa se hauduttelu ei kyllä ole...

Tämän päivän iltaruoka olisi valmistunut myös leivinuunissa - jauhelihakiusausta. Olen tykästynyt käyttämään juuressekoitusta perunasipulisekoituksen ohella kiusauksissa. Tulee kivaa makua ja väriä!!

Neuvolakuulumisia

Käytiin tosiaan tänään siellä neuvolassa. Mun aiempi yläkäyrämaha on nyt ylä- ja keskikäyrän puolivälin maha. Tyyppi ei majaile enää poikittain vaan linkussa, kuten isosiskonsa Eepu aikoinaan. Koska kaveri on käyränsä ja asentonsa puoleen kuin siskonsa, vedän tässäkin loogisen johtopäätelmän, että kotiutumisvaatteet tullee olemaan ennemmin 56 kuin 50 kokoa. Terkkari vähän väläytteli, että jos kasvu pysyy tolla käyrällä, voisin lähempänä laskettua päivää päästä ultraan, jossa tehdään painoarvio.

Kaikki oli neuvolassa muutenkin mallikkaasti. Äidille tosin on nyt tuota painoa kertynyt, mutta sepä ei ollut yllätys. Olen ihan lipsunut menneinä parina viikkona ns. normiruokavaliosta ja melkein päivittäin on tullut syötyä joko karkkia tai jokin leivonnainen. Katse peiliin siis. Mutta ei tuo terkka vielä huolissaan ollut :) Ei tämän viikon meno tuon mun herkuttelun osalta näytä kyllä yhtään paremmalta, kun sunnuntaina tein talkoisiin toscapiiraan, joka syötiin loppuuna maanantaina. Eilen herkuteltiin Miekkosen synttärikakulla ja tänään olen (tietysti) herkutellut sillä. Vieläkin sitä tuolla kaapissa ois ja on kuulkaas hyvää ;) Eikä yhtään helpota tuo loppuviikko, kun lauantaina on kaverin kolmekymppiset ja ystäväni tuntien tarjolla on jos minkäkinlaista herkkua. Periaatteessa en stressaa raskaudenaikaisen painonnousun kanssa, MUTTA kun tiedän syöneeni väärin, niin tiedän kertyneiden kilojen olevan myös muuta kuin pelkkää raskaudesta johtuvaa nousua. Ehkä mä ens viikolla kokeilen olla melko herkutta. Tosin olin suunnitellut vierailua mummilla, jossa ei parane kieltäytyä herkuista. Tosin se on vain yksi päivä seitsemästä ;) Vähän pitäisi herkkuja syödä vähemmän, niin voisi sitten niinä parina herkkukertana viikossa olla puhtaalla omallatunnolla. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että parissa muussa blogissa, jossa kirjoittajat odottelee suht samoilla viikoilla, on koettu samanlaista herkuttelua. Tän on siis pakko kuulua tähän vaiheeseen raskautta, eiks ni? ;)

Liun neuvolassa oli myös kaikki hienosti. Tämä äiti oli vaan ihan lahopää ja lähti lapsen kanssa neuvolaan ilman lapsen neuvolakorttia. Neukkutäti rauhoitteli, että muistit sentään lapsen...
Liu oli puolessa vuodessa venähtänyt 7cm ja painoakin oli tullut sopivasti. Vielä ei tosin 10kg mennyt rikki :) Mun siro tyllerö! Alkuun Liu ei halunnut yhtään innostua laittamaan pieniä nonparelleja purkkiin vaan teki kaikkea muuta. Terkka oli ihmeissään, kun kuulemma AINA kaikki innostuvat niistä. Mietittiin jo, että voisko lapsella olla punaviherhahmotusongelmaa, kun lattia oli vaaleanvihreä ja nonparellit vaaleanpunaisia. No vähän ajan päästä kokeiltiin laittaa strösselit valkoiselle liinalle, niin siitä Liu ne innostui purkittamaan. Sitten sama taas lattialla ja tällä kertaa sujui. Terkka totesikin, että "ei vaan tainnut ekalla kerralla likkaa vähempää kiinnostaa". No niinpä. Semmonen tuo mun tyttöni kyllä on. Jos on johonkin hommaan keskittynyt, niin täytyy olla jotain superspesiaalia, että hän siirtyy tekemään sitä. Jalkapalloa futailtiin ja palikkatornin tekemisestä vain kysyttiin. Lääkärissä oli semmonen ehkä mun ikänen mieslääkäri, joten Liu ei turhia vierastanut. Yleensä vanhemmat miehet pistää likan melko lukkoon aluksi. Kaikki oli lääkärinkin mukaan hyvin. Tosin tällä hetkellä Liulla on flunssaa ja korvat kuulemma näyttivät siltä, että saattaa tulehtua. Pitää mennä kuumeen ilmetessä ne sitten heti tarkastuttamaan. Samoin saatiin vinkiksi hakea apteekista semmosta korvanpuhdistusainetta, kun kerroin Liun inhoavan korvanpuhdistusta. Kovin mielelläni en vastentahtoisesti korvia puhdista. Se vaikeuttaa korvien tutkimista esimerkiksi lääkärissä, jos lapsi yhdistää korvat johonkin vastenmieliseen.

Raskauden aiheuttamaa materialismia ja neuvolapohdintaa

Totesin Miekkoselle tänään, että laskettupäivä tulee varmaan eteen ihan varkain, kun tässä on remontin lopettelut ja joulu pyhineen näppärästi välissä. Nyt on 29 viikkoa täynnä.

Musta on tullut jotenkin vähän materialisti tämän kolmannen ja näillä näkymin viimeisen lapsen odotuksessa. Tuntuu, ettei ne vanhat tyttöjen vaatteet enää kelpaakaan, vaan pitää saada vaihtelua. Samoin pinnasängyn pinnasuojan kuosi on ihan kamala ja se pitää uudistaa. Onneksi äippä lupasi tehdä siihen uudet päälliset. Pitäisi vielä keksiä se kuosi. Varmaan joku raidallinen, kun minusta on kyse. Imetystyynyn päällisen äippä vaihtoi Liuta varten semmoseen mustaan muumi-kankaaseen. Ei siinä ole mitään vikaa, mutta nyt on alkanut kiehtoa vaikkapa harmaa tähtikuviollinen tyyny. Äiti varmaan tykkäisi, jos tuon taas raahaisin hänen luokseen uudistukseen:D Vanhat vaunut sentään kelpaa, vaikka niillä ei täällä maalla hirmunäppärästi liikutakaan. Isopyöräiset olisi paremmat. Meillä on siis Britaxin B-dualit. Onneksi mun materialistisuuden kohoaminen ei näy tarpeena ostaa kaikkea uutena. Kirppareilta on tullut tehtyä löytöjä. Toki olen silti alemyyntejä kiertänyt ja hyödyntänyt niitäkin :) Onkohan tää joku "viimeinen fiilistely", kun tietää ajattelevansa, että tämän jälkeen perhe on koossa? Onko muilla samaa?

Nyt ei ole muuten oikeastaan ollut mitään pahoja raskausvaivoja. Ajoittain pitkään istuminen aiheuttaa kipuja lonkkiin/lantiolle, mutta ei oikeastaan muuta. Joo, en pysty lenkkeilemään entiseen tahtiin ja selällään ei ole kiva olla pitkiä aikoja, mutta ne nyt on normaalia tässä vaiheessa :) Närästyskin tulee ajoittain, mutta yleensä se liittyy tomaatin tai paprikan syöntiin. Ja sitten iltaisin uuvuttaa, jos ei ole päivällä ehtinyt yhtään huokaista. Mutta nuokin ovat lähinnä normaalia ennemmin kuin vaivaa. Ei ne kiusaa. Katotaan tuleeko ne jumalattomat liitoskivut vielä...

Huomenna on neuvola, jossa katsotaan miten tuo mun maha on jatkanut kasvuaan. Toivon kovasti, että ei menisi enää siellä yläkäyrällä. Kuopus meni alakäyrää ja oli 49cm ja 3,2kg. Esikko keskikäyrällä 56cm ja 4,2kg. Tarkottaisko yläkäyrävauva sitten 63cm ja 5,2kg? Hope not ;)

Mun neuvolan jälkeen on Liun 1,5v neuvola ja lääkäri. Mukava nähdä miten tyllerö on kehittynyt. Nyt häntä on muuten alkanut kiinnostaa potta jo jossain määrin. Välillä hän käy sitä ihmettelemässä ja joskus haluaa siinä istuakin. Siitä se lähtee, omassa tahdissaan. Eepun kohdalla alkoi jossain samoilla ikänurkilla ja sitten tuli totaalistoppi ennen kuin vähän ennen 2v synttäreitä alkoi taas kiinnostaa. Lopulta likka oppikin kuivaksi tosi nopsaa ja kesällä ei tarvinut vaippoja enää ollenkaan. Näin muistelen. Katsotaan tuleeko Liullekin totaalikieltäytyminen jossain vaiheessa. Ainakin nyt tiedän, ettei siitä tarvitse ottaa mitään stressiä :) Pottailun lisäksi on puhetta alkanut tulla tipoittain. Ei mitään kovin suurta spurttia asian suhteen vielä, mutta höpöttelee omiaan ja välillä testaa onnistuisiko ns. ymmärrettävien sanojen sanominen. Oli huikeeta katsoa tuossa yhtenä päivänä, kun pitkään istui hiljaa kuin näyttäen haluavansa sanoa jotain. Sitten hän tokaisi "Anna"... ja virnisti päälle. Oli varmaan hänelläkin mukava tunne. Tiedän joidenkin samanikäisten puhua höpöttävän tässä iässä jo vaikka minkä verran. Osasin kuitenkin odottaa, että Liu lämpenee puhumiselle hitaasti. Tämä odottamisen osaaminen taas perustuu siihen oletukseen, että sisarukset kehittyvät samalla tavalla. Oletushan on täysin väärä, mutta tässä kohdassa näyttäisi menevän suht samalla tavalla. Eepu alkoi puhumaan kunnolla melko pian, kun puhumaan ryhtyi. Mikä onkaan pikkusiskon oma tie tällä saralla? Mielenkiinnolla odotan :)

Ai niin, raskaanaolevien sanotaan olevan aika hyviä kiihtymään nollasta sataan ihan pikkujutuissakin. Itse en yleensä kovin helposti menetä hermojani, mutta eilen kilahdin kunnolla Miekkoselle, joka leikkasi mulle väärän kokoisen leivän. Se oli liian pieni, niin ärsyttihän se. Hah. Ei mut oikeesti. Kilahdin liian pienestä leivästä. Saatoin jopa haistatella. Ei hyvää päivää :D Nyt onneks jo naurattaa ;)

Tänään deadline koulutyössä ja tuliko valmista...

Tänään on se deadline siinä mun moneen kertaan täälläkin mainitussa koulutehtävässä. Sainko sen valmiiksi? NO SAIN! Hitsi vie! Oon ylpee et sain sen puristettua kasaan ja oon ihan tyytyväinen siihen.

Melkein tosin eilen meinasi epätoivo iskeä, kun luin päivällä jotenkin huonosti noita harjoitustyöohjeita ja muokkasin jo luulemani valmiin työn sellaiseksi kuin ymmärsin lukemani. Sitten illalla saatuani muokkaukset valmiiksi luin ohjetta uudelleen ja tajusin, että kyllä se alkuperäinen olikin oikein. Alun perin olin siis käsitellyt tutkimustani omassa luvussaan ilman teoriakytköksiä ja tehnyt nämä kytkökset vasta johtopäätös-osassa. Muokkasin koko tutkimusosan niin, että sinne tuli viittauksia teoriaan. Koska kyseessä ei ole mikään gradu vaan harjoitustyö, jonka empiirinen osuus sai periaatteessa olla melko vapaa, jätin ne viittaukset teoriaan. Onneksi mulla oli Google drivessä vielä se alkuperäinen versio (olin tehnyt nuo muokkaukset wordiin) ja pystyin sieltä helposti palauttamaan johtopäätös-lukuun ne alkuperäiset tekstit. Kaiken säätämisen jälkeen palautettu työni on semmonen hybridi oikeeta ja väärää, mutta olin niin tyytyväinen siihen teorialla "roskattuun" tutkimuksen käsittelyyn, että olisi oikeastaan harmittanut jättää se alkuperäiseen muotoon. Nyt sitten vain jännäilemään, että mikä tulee kurssiarvosanaksi. Se perustuu vain ja ainoastaan tuohon työhön.

Ja jotenkin huippufiilis, kun ei edes tarvinnut ihan viime minuuteille jättää palautusta :) Huippufiilistä lisää vielä se, että mennyt viikko oli perhe-elämällisesti haastava, kun Miekkosella oli aika paljon sellasia tekemisiä, että häntä tarvittiin muualla. Ei siis ollut kovin helppoa järjestellä sitä aikaa tehdä tätä työtä. Mut mä onnistuin. Hyvä mä! (Itseään pitää muistaa myös kehua, kun aihetta on. Nyt on.)

Jottei menis liikaa itsekehuksi, niin tuli se huonoäiti-fiiliskin tuossa viikon aikana koettua ainakin kerran tai kaksi. Tänään olikin sitten iloinen esikoinen, kun kerroin palauttaneeni sen koulutyön. Hän tosin totesi siihen "Kivaa äiti ettet enää mene kouluun vaan oot vaan meidän kanssa täällä kotona. Ihanaa!". Niin. Ehkä sinne kouluun kuitenkin pitää vielä mennä. Tämä kun ei valitettavasti ollut vielä se gradu.

Mukava perjantai!!

Jos on jääkaapissa lakkahillon jämät ja maustamaton jogurtti on loppu, niin eikö ole ihan perusteltua hakea jädeä pakastimesta hillon seuraksi iltapalajälkkäriksi?

Mulla oli tänään pääsääntöisesti hyvä päivä. Aamupäivän sain tehdä koulujuttuja ja tein niitä Liun nukkuessakin. Piti lopettaa, kun omatunto alkoi soimata. Eepu oli tabletilla pelailemassa ja kahteen kertaan kysyi, että "Mitä sä äiti haluisit tehdä mun kanssa nyt ku Liu nukkuu". En mä VOINU sanoa, että "En mitään, mä teen nyt tätä kouluhommaa". Päätin jättää viimeiset kappaleet huomiselle päikkäriajalle ja menin tekemään Eepun kanssa palapelejä. Hitsi se on haka niissä. Tehtiin 48 palan pelejä ja pyörittelin jotain palaa kädessäni. Eepu tökkäsi tyhjää kohtaa palapelin reunojen keskellä (siinä ei siis ollut keskellä vielä oikeastaan muita paloja) ja sanoi siinä olevan oikea paikka. Ja se oli. Hurja hahmotuskyky tolla mukelolla <3

 

Meidän piti lähteä iltapäivällä kaupunkiin Jesper&Juniorin puolihintapäiville ja Reiman varastontyhjennyspäiville. Ei sitten menty, kun Liu nukkui lähemmäs puoleen neljään ja sitten oli iltaruokahommat vielä hoidettavana. Ajattelin, josko huomenna ehdittäisi. Tuttuja oli käynyt tuolla Reimalla, jossa tänään oli -70% jotain toppapukuja. Niitä pukuja oli revitty jopa käsistä ja muutenkin oli ollut tönimismeininki. Erikoista toimintaa aikuisilta ihmisiltä. Toivon huomiselle vähemmän hurjia äitejä liikenteeseen!! Pitäisi Eepulle ostaa ainakin seuraavan koon sadeasu ja fleecepuku.

 

Ilta meni kotihommia tehdessä ja lastenvaatteita lajitellessa. Vaihdoin Liun kaappiin 86 koon vaatteet ja vähänkö olin fiiliksissä, kun vaatejemmalaatikkoon tuli taas tilaa. Se meinasi pursuta yli äyräiden.  Nyt sinne mahtuu nuo loput Eepukan 104 koon vaatteet. Huomasin nimittäin tänään, että auttamatta on liian lyhyet lahkeet 104 sentin housuissa. Pitää lähteä taas kerran housuostoksille, kun viimeksi ostetut kollarileggarit ei olekaan niin näppärät sukkisten päällä. Ne on sen verran napakat, että on kireät vetää päälle. Nyt pitäisi joku ilta jaksaa naputella kasa lastenvaatetta myyntiin fb-kirpulle.

 

Mukava perjantai. Toivottavasti tulee myös mukava viikonloppu! Ihanaa viikonloppua kaikille!!