Kotiäitiydestä

Olen miettinyt, että haluaisin jäädä kotiin mukelon kanssa mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Ajatus siitä, että joku toinen näkee kehittymisen ja ensimmäistä kertaa tapahtuvat asiat, on vieras. Löysin sattumalta Facebookista linkin, jonka takaa löytyy lueteltuna 21 syytä jäädä kotiin. Varsinkin lopussa ollut runo oli aika koskettava. Koko juttu löytyy osoitteesta: http://www.lily.fi/juttu/21-syyta-jaada-kotiaidiksi, laitan tähän suorana kopiona tuolta sen runon:

Runo äidiltä

Olen tuhlannut lapseni lapsuuden

myynyt pois halpaan hintaan

pienen käden kosketuksen

herkän hymyn

antanut pois vaihtuville hoitajille

joille se ei mitään merkinnyt

Annoin pois

lasteni lapsuuden

oman äitiyteni

Ne ainoat

jotka olisivat jotain merkinneet

lapsilleni ja itselleni

yhdessä kasvamisen kipu ja riemu

Sillä urani unohtuu

mutta lapset kasvavat

siirtävät seuraavalle sukupolvelle

sen minkä jäivät saamatta.

(Anja Porio "Kuuntelen sydämeni ääntä, valitut runot 1979-1996")

Laiskajaakko päivää!!

Pikku neiti on unilla pihalla ja meikäläinen se jumittaa koneella, vaikka hommaa olisi jos jonkinnäköistä tässä kotosalla. Pitkäkarvainen koira kun on taloudessa, niin arvata saattaa hiekan ja irtokarvojen määrän ihan vaan jo päivän tai kahden imuroimattomuuden jälkeen. Yleensä yritän kerran päivässä imuroida, ettei ole tuon "eläväisen lattialuutun" vaatteet ihan karvoissa. Olen miettinyt jo vaatteiden tuunausta mikrokuituliinalla... en ole vielä toteuttanut.

Nyt jos lopettaisin tämän koneella jumituksen ja joisin tuon kahvini, niin ehtisin puuhata yhtä jos toista. Minulla on paha tapa purnata illalla miehelleni, jos en ole jotain ehtinyt päivällä hoitaa... ja miksiköhän en. Nyt ryhtiliike. Edes täksi päiväksi :)

Voi laiskuus

Voi jösses, kun olen ollut taas niin ahkera kirjoittelija. Olen kyllä ajatellut blogia monesti ja mitä siihen sinä päivänä kirjoittaisin... mutta sitten on taas jo seuraava päivä ja se kirjoittaminen unohtui.

Meillä on jo oman arvonsa tunteva pieni neiti, joka konttaa sujuvasti joka paikkaan. Ja kovaa meneekin. Mielipuuhaa on pyykkitelineen tyhjennys, ei väliä onko pyykki märkää vai kuivaa. Tässä välissä oli myös koiran kupin räpläys -kausi, mutta se meni onneksi ohi. Muutama kielto ja kastunut hiha siihen tarvittiin. Ehtipä tuo neitokauno myös maistaa koiran raksuakin, ennen kuin äiti ehti paikalle.

Kehitys on ollut tosi huimaa. Yhdessä viikossa opittiin istumaan, seisomaan tukea vasten ja konttaamaan. Nyt seisottaisiin koko ajan ja kävelläänkin tuen kanssa. Ihana pieni. Kohta hän jo juoksee!

Koiran kanssa käytiin agilitykisoissa reilu viikko sitten. Ei sieltä kummempaa menestystä tullut, mutta ai että oli ihana käydä vähän pyörähtämässä aikaa vastaan!!

Täällä on ollut parina päivänä kova myräkkä. Lähimetsässä on ollut polkuja poikki kaatuneiden puiden vuoksi. Minä hyödynsin näitä puita ja napsin niistä jäkäläisiä oksia. Tarkoitus olisi askarrella jotain. Saas nähdä mitä :)

Evakkomatkalla

Olen evakkomatkalla tytön kanssa. Kotona on remontti. Meille tulee uusi kylppäri ja sauna. Ihanaa. On sitä odotettukin. Valitsin kaakelit, tulee tumman harmaata 10x10 laattaa lattiaan, harmaata 40x25 laattaa suihkun kohdalle vaakaan ja sitten muualle seiniin 40x25 valkoista laattaa pystyyn. Saunaan tulee kiukaan taa sellaista kivaa koristekiveä. Tulee varmasti hieno! Totta kai tulee, miehenihän sen tekee :)

Olen nyt maalla tytön kanssa. Ihanaa lomailla. Samalla näkee paljon kavereita, joita on aina halunnut nähdä viikonloppureissuilla, mutta ei ole ollut koskaan aikaa. Nyt ei ole kiire. Kotiin pitää mennä viikon päästä, kun tytöllä on 5kk neuvola. Alkavalla viikolla tyttö on sen 5kk ja saisi jo aloittaa puurojen maistelun sekä lihat. Ollaan hiljakseen aloiteltu soseita jo. Hän rakastaa ruokaa eikä sylje pois tai nyrpistele. Siksi olen hyvillä mielin ruokaa antanut. Aiemmin olin ajatellut 6kk täysimetystä, mutta koska tyttö selvästi nauttii ruuasta, olen hieman löysännyt ajatteluani. Nautin silti yhteisistä imetyshetkistä enkä ole pitänyt kiirettä lisätä soseruokien määrää vuorokaudessa. Alunperin terkkari sanoi, että voisi viikossa aloittaa yhden ruokakerran ja sitten pikku hiljaa välipalan ja kuukauden soseilun jälkeen pitäisi olla kaksi lämmintä ruokaa ja välipala ja sitten pikku hiljaa jo ilta- ja aamupuuroakin. Noh, meillä mentiin pitkään pelkän perunan ja porkkanan maistelulla lounasaikaan ja vasta tällä viikolla lisäsin maissia mauksi. Nyt ollaan myös välipala otettu soseen muodossa, mutta silti sitä maitoakin menee.

Jotenkin on haikeaa, kun vauvani alkaa jo syömään pikku hiljaa samaa kuin me muut. Toisaalta ihanaa, mutta toisaalta sitä haluaisi pitää sen pikku vauvan itsellään mahdollisimman pitkään. Onneksi sitä imetystä ei tarvitse kokonaan imettää vaan niistä hetkistä voi vielä nauttia monta kuukautta :)

Sataa, sataa, ropisee

Taas sataa vettä. Tyhmää. Koira kävi leikkimässä pihalla, kun olin sisällä tytön kanssa. Nyt koiralla on kuratassut. Pitäisi käydä huuhtelemassa ne kylppärissä. Äh. Ei meinaa jaksaa. Siksi ei meinaa jaksaa, kun viime yönä tyttö herätti jostain syystä myös keskellä yötä eli kolmen aikaan. Yleensä meillä nukutaan koko yö iltakymmenestä aamuviiteen - -seitsemään. Sitten syödään ja nukutaan vielä kolmisen tuntia. Heräsi tyttö varttia vaille kuusikin syömään. Kuudelta olin itse takaisin nukkumassa. Seitsemältä alkoi kuulua tuttua huutelua lastenhuoneesta. Olin varma, että tyttö on siellä pirteenä hereillä ja päätti aloittaa viikonlopun aikaisin. Eip. Siellä se puolihorteessa huuteli. Silmät oli kiinni ja vähän se niitä raotteli, mutta selkeesti unessa. Menin takaisin nukkumaan. Melkein jo otin hänet viereeni syömään, kun olin varma, että kohta hän herää. Eip. Hyvä, etten ottanut, hän heräsi yhdeksältä. Sade on siinäkin mielessä ikävä, että sinne on ikävä lähteä lenkkeilemään vaunujen kanssa. Niinpä tyttö nukkuu nyt tässä sisällä. Tai tuolla se taitaa vielä hereillä olla sängyssään. Odottaa Nukkumattia. On toki sateessa hyviäkin puolia! Ilmasta tulee ihanan raikas ja kasvit saa vettä :)

Kasveista puheenollen. Kohta pitäisi kylvää siemenet kasvimaalle. Alkaa olla jo aikalailla hallanvaara kadonnut. Ituperunaa taitaa olla tuolla kellarissa jo valmiina, mutta sipulit pitää käydä ostamassa. Olen miettinyt, että muuttaisinkohan tuon kasvimaan syksyllä mansikkamaaksi. Ainakin vähän mansikkaa pitää laittaa, niin seuraavana kesänä tyttö saa käydä hakemassa aamupuurolle makua omalta pihalta :)

Mun olisi pitänyt tänä viikonloppuna haravoida piha puunkaatoroskasta ja muutenkin puuhailla ulkosalla. En taida tuonne tuuleen lähteä kastumaan. Surullista, että harakka oli keksinyt tehdä pesän meidän pihan pihtaan, joka nyt kaadettiin. Hämmentyneitä harakoita ollut pari kappaletta tässä pihalla. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ei oltu huomattu tuota pesää ennen kaatamista. Kaatunutta puuta raivatessa mieheni huomasi muutamia pesiä maassa. Pari ilmeisesti edellisvuotisia. Eipä nuo harakat mun lempilintuja ole, mutta silti harmittaa, että se pesä tuhoutui.

Inventaariota ja löytöjä

Kun olin aamulla vienyt tytön takaisin unille ruokailun jälkeen, tajusin ulkoa kuuluvan kauhean älämölön. Piti oikein ulko-ovea käydä raottamassa ja toden totta; siellä soi musiikki täysillä ja kello on vähän vaille seitsemän aamulla. Musiikki tuli läheisestä uimalasta ja siellä oli tänään joku häppeninki... kovasti oli koululaisia pyörineen paikalla ja musiikki pauhaa vieläkin.

Eilen tein taas inventaariota Eepun vaatekaapilla. Pieniä bodeja ja housuja pois, uusia tilalle. Huvittavaa, että jossain vaatteissa lukee 6-9kk, kun likka on vasta 3kk. No ne on pieniä, vaikka koko yrittää olla 74. Tyttö siis käyttää tällä hetkellä 62-68 vaatteita. Tuohon suurempaan ollaan siirtymässä enemmissä määrin. Housut meinaa monesti vaan tippua, kun neiti on astetta hoikempi tapaus. Tästedes ostankin vain sellaisia housuja, joissa on vyötärönauhassa säätömahdollisuus. Tässä inventaariossa siirsin kirpparipinoon surutta sellaisia vaatteita, joita en mielelläni käyttäisi. Tykkään käyttää tytöllä kirkkaita värejä, joten hailakat tai muuten minun silmää vähemmän miellyttävät vaatteet menivät suoraan pois. On nimittäin mieluisia värejä ihan tarpeeksi, niin voi olla jo vähän kranttu ;) Vaikka kirpparipinoon nuo laitoin, se ei tarkoita, että kaikki Eepun vaatteet menisi pieniksi jäätyään kirpparille. Ehei. Ne menevät varastoon odottelemaan mahdollista kakkosta. Olin ihmetellyt kovin, kun äitini oli ostanut sellaisia collegehaalareita pari kappaletta kirpparilta. Mietin, että miksi ihmeessä, kun eihän tollasia tule käytettyä. VÄÄRIN. Siis noihan tietysti on tosi näppäriä kesällä vaunuissa ja pihalla muutenkin. Enpä tajunnut ennen kuin vauvan sain :D Tänään oli käytössä, kun oli enää aavistuksen reilu.

Normaalisti käytän Eepulla kestovaippoja, mutta nyt hänellä on käytössä kertakäyttövaipat 3kk rokotteiden vuoksi. Tänään on kolmas päivä ja huomenna laitan jo kestiksen. Ihan turhaan olen kertsejä käyttänyt, kun tuo on taas tykännyt isompaa tavaraa panttailla ja niinpä ei ole ollut edes mahdollisuutta, että se rota olisi sitä kautta levinnyt meihin vanhempiin. Jotenkin tykkään noista kestoista, kun kertisroskista joutuu koko ajan tyhjentää ja viedä isoon roskikseen. Kauhea määrä jätettä ihan oikeesti! Oon kyllä tyytyväinen tuohon kestispäätökseen. Eikä tuo peseminen ole rankkaa, kun tuleehan sitä jätettä muutenkin :D

Vauvoille löytyy kivasti tavaraa kirpparilta. Eilen oli hyvä päivä löytöjen suhteen. Matkaan tarttui päiväpeitto, joka näyttää tilkkutäkiltä, pussilakana, Tutan mekko, Name itin mekko (ihana pussihelma), Nalle Puh -yökkäri sekä kuusoittorasia, jota ei ole kuvassa, kun se on jo kovassa käytössä ;D Tuohon pussihelmamekkoon olin tosi ihastunut. Ihan priimakunnossa, ihana väri ja vaan 2€!

P.S. Ennen kuin Eepu syntyi, olin sitä mieltä, että meillä ei pinkkiä käytetä. Nyt minusta kaikki kirkkaat värit sattuvat tytölle hyvin; varsinkin turkoosi ja pinkki. Jepjep. Ähäkutti-Laura!

Aurinkoa ja lenkkiä

Lähdin tänään kokeilemaan pidempää kävelylenkkiä tuonne luonnonpuiston maastoon. Ai vitsit, että oli ihanaa kävellä reippaasti. Lenkin jälkeen jalat olivat sen tuntuiset, että kävelty oli. Raskaana ollessanihan jouduin jättämään oikeastaan kaiken liikunnan kovien liitoskipujen vuoksi jo syksyllä. Ennen raskautta juoksin aktiivisesti. Nyt olen käynyt pari kertaa juoksemassa, mutta iltaisin on melkoisen hankalaa irrota kodin askareista. Siksi on helpompaa päivisin käydä kävelylenkillä vaunujen kanssa. Nekin lenkit ovat tehokkaita, kun kävelee reippaasti :) Iltaisin irtoaminen on siksi hankalaa, että mieheni menee aikaisin töihin ja käy aikaisin nukkumaan. Näin ollen en halua häntä vaatia valvomaan ja nukuttamaan tyttöä, että minä pääsen juoksemaan. Viikonloppuisin sitten pääsen nauttimaan juoksentelusta halutessani :)

Ihanaa, kun tulee kesä kovaa vauhtia!

Ostin tytön nimppareille noita Prinsessa-keksejä (tosin itsehän kutsun niitä edelleen Hannu ja Kerttu -kekseiksi) ja niitä jäi jäljelle. Nyt on liian helppo käydä niitä napsimassa kahvin kanssa... Vierasvarakeksit pitäisi aina olla suljetussa paketissa, joka avattaisi sitten, kun vieraita tulee ;D