Mikä yö... toivottavasti päivä parempi...

Voi jee. Viime yö meni todella hienosti. Mies kävi kymmenen jälkeen nukkumaan ja en viitsinyt samaan aikaan mennä sänkyyn pyörimään, kun oli oikein virkeä olo. Lueskelin uusinta Vauva-lehteä ja sitten kahdentoista kieppeillä painuin itse peiton alle. Nukahdin suht nopeasti, mutta sitten alkoi taas havahtelu ja vessassa ravaaminen. Viidennen vessareissun jälkeen mietin, että kohta varmaan miehen kello soi. Katsoin kelloa. Kello oli 2:30. Jep, eli kerran puolessa tunnissa olin siihen mennessä havahtunut. Lopulta miehen kellon soittoon (05:00) mennessä olin vielä havahtunut kaksi kertaa eli viidessä tunnissa seitsemän (!) kertaa. En saanut enää unta miehen töihin lähdön jälkeen vaan pyörin sängyssä ja etsin unta. Viimein nousin kuuden maissa aamupalalle. Kyllä söi naista. Väsyttää sikana, mutta uni ei tule.

Toivottavasti loppupäivä menee paremmin. Ajatuksissa on nukkua päikkärit ennen kuin anoppi tulee illalla käymään. Jospa sitä saisi jotain muutakin aikaiseksi...

Kirpakkaa pakkasta ja odotuksen tuskaa

Ei ole vauva halunnut tätä pakkasta vielä tulla ihmettelemään. Ihmekö tuo... Välillä juilii mahaa ihan urakalla, mutta ei sen kummempaa sitten kuitenkaan. Onhan tuohon laskettuunkin aikaan vielä pari päivää, joten odotellaan rauhassa.

On kyllä tosi kirpee tuo pakkanen. Meillä on otettu vaihtoehtolämpömenetelmiä käyttöön. Meillä ei siis ole (vielä) varaavaa takkaa, joten ollaan lämmitetty saunaa ovet sepposen selällään :D Käy se niinkin ja öljyä kuluu vähemmän. Ollaan mietitty toista lämmitystapaa ja mahdollisesti siirrytään öljystä pois kesällä. Katsotaan nyt mihin into ja rahkeet riittävät. Kylppärikin pitäisi laittaa. Se on vielä suoraan 60-luvulta. (ei niin) Ihanaa.

Sain valmiiksi pitkälahkeiset villahousut vauvalle. Niistä tuli tosi hienot :) Laittaisin kuvan, mutta Picasa-albumissani oli jotain hämminkiä ja se ei näyttänyt ollenkaan ladattavien tiedostojen rivejä. Joudutaan menemään tämä postaus nyt ilman kuvia. Aloitin tekemään neuletakkia. Tämähän on jo toinen aloittamani neuletakki. Toinen on edelleen samassa vaiheessa kuin ennenkin eli takakappale on valmis, that's it. Tajusin, että koska käytin eri lankaa kuin ohjeessa, olisi silmukkamäärä pitänyt tsekata uusiksi. Valmistumassa on siis neuletakki, joka menee varmaan vuoden päästä vasta... Tämä nyt aloittamani on sitten hiukan pienempi. Teen sen hahtuvasta kun aiempi oli seiskaveikasta. Tästäkin on nyt takakappale lähes valmiina. Jospa saisi muutkin osat tehtyä. Ainakin tuo takakappale on nyt pienempi mitä tuo aiemmin tekemäni takakappale :)

Ai niin! Voitin arvonnassa :) Päivänsäde ja Menninkäinen -blogissa oli arvonta ja voitin todella hienon pussukan. Tykkäsin kovin. Eka arvonta, johon osallistuin ja heti tärppäsi. Aika onnekasta ;) Ja ei siis kuvaa nyt tästäkään palkinnosta em. syystä...

Iloinen koira ja kadonneet mummonastat

Kävin koiruuden kanssa lenkillä ja sehän piristyi heti, kun näki mun vetävän toppahousuja jalkaan. Lenkki suuntautui metsään, jossa oli hyvä pitää koiraa irti, että sai juosta sydämensä kyllyydestä. Innostuttiin heittelemään keppiäkin. Toisesta kengästäni katosi "mummonastat" tuon lenkin yhteydessä. Huomenna tiedossa siis sama lenkki valoisaan aikaan.

Nyt saunan lämmitykseen ja jos vielä ruuan laittaisi. Meinasi ihan unohtua, kun muuten tänään on syöty eilisen ja toissapäiväisen ruuan jämiä. Pitää tänään kokata huominen ruoka, että isäntä saa siitä evästä töihin. Meinasin tehdä jauhelihaperunalaatikkoa.

Masentunut koira ja painava maha

Mun koiralla on möksöpäivä. Kello on puoli viisi iltapäivällä ja se ei ole halunnut mennä ulkona käymään. En ole liian huolissani, sillä on seurapiirirakko, mutta se ei näytä iloiselta. Olen availlut sille ovea päivän aikana useasti, josko se haluaisi mennä tarpeilleen. Se kurkkaa ovesta. Saattaa astua pari askelta eteenpäin ja tämän jälkeen kääntyy ja löntystää omalle paikalleen. Onko sekin kyllästynyt lumeen? Tuskin. Tainnut kyllästyä emäntään, joka ei ole liitoskivuiltaan päässyt kävelylenkeille vaan on turvautunut koiran omatoimiseen lenkkeilyyn pihalla. Isäntä on käyttänyt koiruutta iltaisin kävelyllä, mutta koska hänkin tulee iltavuorosta vasta puolenyön tienoilla, ei sekään lenkki ole ollut mikään järettömän pitkä. Onneksi tuo rotuna on sellainen, että ei ala hyppiä seinille vaikkei päivittäin pääsisi 10km lenkille. Harmittaa niin tuo koiruuden ilme, että taidan uhmata luontoa ja lähteä kävelylle sen kanssa. Jospa kävisi metsässä, niin toinen saisi viipottaa vapaana ja juosta. Ehkäpä samalla mullakin synnytys alkaisi näyttää käynnistymisen merkkejä. Ei meillä aina koira ole omatoimilenkkeilijä, vaan nyt on ollut vähän tämmöinen pattitilanne. Meillä on onneksi iso piha.

Ai niin, nukahdin viime yönä vasta puoli viiden maissa. Olen siis todella virkeä. Mies tuli myöhään työvuorosta ja odottelin häntä. Kävin nukkumaan vasta siinä yhden jälkeen. Pyörin ja hyörin. Mies tuli nukkumaan tunti minun jälkeeni. Jatkoin pyörimistä ja hyörimistä. Mies sitten ystävällisesti ehdotti, että menisin hetkeksi vaikka tietokoneelle, kun voin sitten päivällä nukkua. Tahtoi kai itse mahdollisuuden nukahtaa. Kokeilin nukkua sohvalla. Se on minulle liian lyhyt. Katsoin viime viikon Sydänääniä-ohjelman ja luin uutisia, jonka jälkeen kokeilin taas nukahtamista. Nukahdin sohvalle ja heräsin ennen kuutta. Hipsin sänkyyn. Heräsin hetken päästä siihen, että jalasta veti suonta tosi ikävästi. Havahdutin varmaan miehenkin heiluttelemalla jalkaa. Havahduin, kun miehen piti lähteä parturiin kymmenen jälkeen. Pyysin herättämään parturista palatessaan. Hän ei ollutkaan kuin puolisen tuntia. Oletin, että saisin nukkua ainakin tunnin. No, ei se mitään, tulipa herättyä. Maha painaa ihan hirveästi. Tuntui todella ikävältä makoilla sohvalla kyljellään, kun tuntui miten vatsanahka venyi. Piti pistää mahalle oma tyyny alle. Onneksi tämä tästä jossain vaiheessa helpottaa ja sitten heräilenkin yöllä ihan muista syistä.

Nyt sinne lenkille, jospa piristyisi koiruus ja emäntä ja jospa vauva päättäisi tulla vatsanahan tälle puolelle ilahduttamaan :) Miten niin kärsimätön ;)

Radiohiljaisuus päättyy

 Niin mielelläni kuin olisin tämän radiohiljaisuuden päättänyt kirjoittamalla, että syy hiljaisuuteen oli synnytys, näin ei ole ollut. Olen vain ollut pois koneelta, kun istuminen ei ole ollut kaikista mukavin asento. Sohvalla makoilusta on ollut hyötyäkin...

Syntyi tällaiset villapökät vaippakuoriksi. Kiristysnauha puuttuu vielä...

 Sain tehtyä loppuun tuon peitonkin. Purin sen edellisen viritelmän, koska helmineuleen sijaan päädyinkin ihan ainaoikeaan, jotta saan hieman tiiviimmän neuleen. Tuon tarkoitus on olla kosteussuojana sängyssä/vaunuissa. Tuon violetin reunuksen virkkasin.

Ja sitten tein tuollaiset ihanat keväänvihreät vaippapöksyt. Aiemmin olin tehnyt vaippahousut kokonaan nelosen puikoilla. Nyt tein jutta.fi:n ohjeen mukaan resorin nelosilla ja muuten vitosilla. Kyllä huomasi eron. Nämä vihreät ovat huomattavasti suuremmat kuin nuo mustat tai sitten aiemmin tekemäni punamustat housut. Meinasin tehdä vielä yhdet villikset, mutta nyt ajattelin kokeilla eri ohjetta ja tehdä pitkälahkeiset housut. Mallina testaan tätä.

Tein myös kaulahuivilleni kaveriksi pipon. Ihan summanmutikassa neuloin, ei ollut mitään hajua miten kannattaisi kaventaa, jne. Enkä ollut koskaan aiemmin pipoa tehnyt. Ja heh, tein tämän pyöröpuikoilla, kun ei kympin sukkapuikkoja ole tässä taloudessa. 50 silmukalla tein ja tuo on semmonen ei-purista-eikä-kiristä pipo, eikä kyllä putoakaan päästä. Oikeastaan tuo on aika loistava, koska tykkään silloin tällöin laittaa hiuksiini kiharat ja yleensä piponi ovat lätistäneet hiukseni aika mitäänsanomattoman näköisiksi. Tuon pipon kanssa tuskin tulee samaa ongelmaa :) Olen todella tyytyväinen tuohon ja se on jo kovassa käytössä!

Ei ole vauva kovin paljoa merkkejä syntymisestään antanut. Muutamana iltana muutama supistus. Hyvää pitää malttaa odottaa :)

Suklainen (melkein muta-) kakku

Pidin Tupperikutsut tuossa torstaina ja sinne tuli leivottua suklaakakkua. Tarkoitus oli tehdä mutakakku, mutta en taas muistanut, että meidän uuni käy kuumempana kuin antaa asteikkovalitsemesta ymmärtää. Näin ollen kakku ei jäänyt yhtään kosteaksi sisältä. Onneksi se ei vaikuttanut makuun millään tapaa. Maku oli ihanan suklainen! Yhdistelin netistä löytämiäni mutakakkureseptejä ja sovelsin hieman, kun ostin normaalia Fazerin sinistä tumman suklaan sijaan. Jollain näistä tempuista saattaa myös olla tekemistä kosteuden puuttumisen takia, mutta epäilen eniten tuota uunia... Kauniimminkin olisi voinut tuon kakun jätskeineen asetella, mutta kun oli kiire syömään sitä ;)













Suklainen kakku (26cm irtopohjavuokaan)

4 kananmunaa
2 dl sokeria
200g voita
n. 200g suklaata (pitäisi olla tummaa, minulla oli maitosuklaata ja söin yhden rivin ;))
2 dl vehnäjauhoja
3 rkl aitoa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata rasva ja sulata suklaapalat tämän jälkeen rasvaan sekoittamalla. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita kuivat aineet muna-sokerivaahtoon ja tämän jälkeen lisää joukkoon vielä rasva-suklaaseos. Kaada taikina 26cm irtopohjavuokaan ja paista 175-200asteessa 15-25min.

Jos kakku on jäämässä kosteahkoksi, se hyllyy hieman uunista otettaessa. Itselläni kakku oli täysin kypsä eli ei jäänyt taikinaa hammastikkuun, kun tökkäsin sen keskelle. Pinta oli minulla jopa hieman liian tumma. Onneksi ystävämme tomusokeri pelastaa ;)

Kierrätystä

Eilen auto lähti käyntiin ja kuten tuosta pahvikasasta näkyy, sain myös takakontin auki :) Ohjelmassa oli pahvien viemistä kierrätykseen. Isännällä on välillä ollut vakaita aikomuksia polttaa nuo saunan uunissa, mutta tuon määrän kanssa siinä menisi ihan älyttömän kauan ja se tuhkan määrä olisi aivan kauhea. No, nyt ne on viety ja minä erittäin iloinen. Voin nimittäin sanoa, että kostuneet pahvit saunan lauteiden alla ei tuoksahtaneet kovin fressiltä. Samalla tuli vietyä UFF:n laatikkoon vähän tavaraa. Huomasin siellä myös lasinkeräyspisteen. Pitää viedä jossain vaiheessa säröille menneet mehupullot sinne. Tiedättekö kuinka ärsyttävää on, kun kuumentaa pulloja uunissa ja yhtäkkiä kuuluu kräks. Viimeksi kuului onneksi vain kerran.

Muokkasin tätä blogin ulkoasua, mutta ei se ihan toimi näinkään. Muutosta siis tulossa, toivottavasti kenellekään ei tule migreeniä ennen sitä ;) *muoks* Nyt on muokattu taas ja ainakin itse olen vielä tyytyväinen :)

Nyt vasta huomasin, että blogi on saanut ensimmäiset tunnustaneet lukijansa! Tervetuloa seuraamaan :) Kivempi kirjoitella, kun tietää, että tätä lukee joku muukin kuin minä itse ;)