keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Masentunut koira ja painava maha

Mun koiralla on möksöpäivä. Kello on puoli viisi iltapäivällä ja se ei ole halunnut mennä ulkona käymään. En ole liian huolissani, sillä on seurapiirirakko, mutta se ei näytä iloiselta. Olen availlut sille ovea päivän aikana useasti, josko se haluaisi mennä tarpeilleen. Se kurkkaa ovesta. Saattaa astua pari askelta eteenpäin ja tämän jälkeen kääntyy ja löntystää omalle paikalleen. Onko sekin kyllästynyt lumeen? Tuskin. Tainnut kyllästyä emäntään, joka ei ole liitoskivuiltaan päässyt kävelylenkeille vaan on turvautunut koiran omatoimiseen lenkkeilyyn pihalla. Isäntä on käyttänyt koiruutta iltaisin kävelyllä, mutta koska hänkin tulee iltavuorosta vasta puolenyön tienoilla, ei sekään lenkki ole ollut mikään järettömän pitkä. Onneksi tuo rotuna on sellainen, että ei ala hyppiä seinille vaikkei päivittäin pääsisi 10km lenkille. Harmittaa niin tuo koiruuden ilme, että taidan uhmata luontoa ja lähteä kävelylle sen kanssa. Jospa kävisi metsässä, niin toinen saisi viipottaa vapaana ja juosta. Ehkäpä samalla mullakin synnytys alkaisi näyttää käynnistymisen merkkejä. Ei meillä aina koira ole omatoimilenkkeilijä, vaan nyt on ollut vähän tämmöinen pattitilanne. Meillä on onneksi iso piha.

Ai niin, nukahdin viime yönä vasta puoli viiden maissa. Olen siis todella virkeä. Mies tuli myöhään työvuorosta ja odottelin häntä. Kävin nukkumaan vasta siinä yhden jälkeen. Pyörin ja hyörin. Mies tuli nukkumaan tunti minun jälkeeni. Jatkoin pyörimistä ja hyörimistä. Mies sitten ystävällisesti ehdotti, että menisin hetkeksi vaikka tietokoneelle, kun voin sitten päivällä nukkua. Tahtoi kai itse mahdollisuuden nukahtaa. Kokeilin nukkua sohvalla. Se on minulle liian lyhyt. Katsoin viime viikon Sydänääniä-ohjelman ja luin uutisia, jonka jälkeen kokeilin taas nukahtamista. Nukahdin sohvalle ja heräsin ennen kuutta. Hipsin sänkyyn. Heräsin hetken päästä siihen, että jalasta veti suonta tosi ikävästi. Havahdutin varmaan miehenkin heiluttelemalla jalkaa. Havahduin, kun miehen piti lähteä parturiin kymmenen jälkeen. Pyysin herättämään parturista palatessaan. Hän ei ollutkaan kuin puolisen tuntia. Oletin, että saisin nukkua ainakin tunnin. No, ei se mitään, tulipa herättyä. Maha painaa ihan hirveästi. Tuntui todella ikävältä makoilla sohvalla kyljellään, kun tuntui miten vatsanahka venyi. Piti pistää mahalle oma tyyny alle. Onneksi tämä tästä jossain vaiheessa helpottaa ja sitten heräilenkin yöllä ihan muista syistä.

Nyt sinne lenkille, jospa piristyisi koiruus ja emäntä ja jospa vauva päättäisi tulla vatsanahan tälle puolelle ilahduttamaan :) Miten niin kärsimätön ;)

Ei kommentteja: