Kaverin kyläilyä uhmaikäisen tahdittamana

Kaveri kävi eilen moikkaamassa ja oli kyllä meikäläinen varmaan hehkeetä seuraa.

Ensinnäkin koko päivä oli mennyt kaksveeuhmaa sietäessä. Aamupäivällä satoi, joten pihalle ei menty. Sen seurauksena hypeltiin hieman seinille tai ainakin sohville. Ja minä kiellän. Sitten vähän hörskötettiin vesimukia sohvalla ja muutamassa paikassa lattialla. Ja kun otin vesimukin pois, fiksu tyttäreni haki lelukopasta lelumukin ja kävi näppäränä täyttämässä sen vessassa ja taas vahingossa hups vaan läikky. Ja pikkusisko, se vasta onkin ärsyttävä kaksveen mielestä. Ei saa sisko katsoa ei varmasti saa ja sitten jos isosisko menee pikkusiskon viereen köllöttämään lattialle ja pikkusisko koskee häneen, niin auta armias. Toim.huom. pikkusisko ei vielä varsinaisesti liiku, joten...

Kaverin sitten saavuttua esikoinen oli intopinkeänä, koska olin sanonut, että kun kamu tulee, käydään kahville (eli siis syömään). Kaveri ei ollut ehtinyt edes sisälle, niin alkoi syömään-syömään -hokeminen. Kahvihetki sitten taas oli aikas mielenkiintoinen ja sujui jotenkin. Yritettiin fiksusti keskustella jotain aikuisten juttuja, niin joko tuli pissahätä, kakkahätä tai muuten vaan äitin piti lähteä jonnekin tekemään jotain. Lyytikin oli parahiksi herännyt ja piti siinä sitten ruokkia tietysti. Yhtäkkiä huomaan tosi suvereenisti selittävän ystävälleni kuopuksen maidontilauksesta, siitä johtuvasta ylettömästä puklailusta ja meikäläisen superläntikkäistä vaatteista. "Joo, joo" vastaili kaveri tosi myötätuntoisesti ;) Sanomattakin selvää, että välttämättä kaverini suurimpiin mielenkiinnon kohteisiin ei kuulu miten rinnat toimivat vauvaikäisen kanssa ja mitä seurauksia maidon hetkellisellä ylituotannolla on... No tulipa selitettyä...

Kun sitten päästiin jopa sohvalle istumaan, alkoi esikoisen show. Hänhän oli alunperin mennyt isänsä kanssa pihalle, mutta tullut jo takaisin. Piti heitellä lehtiä pöydältä, piti kiusata pikkusiskoa, levitellä tavaroita, repiä koiraa ja mitäköhän vielä.

Kaverini lähdettyä totesin miehelleni, että saa nyt viedä Eepun pihalle ja riehuttaa sitä vähän, kun tuntuu käyvän kierroksilla, mikä sitten näkyy tommosena käytöksenä. Meidän tuuria, että tramppa oli sitten märkä. Ei muuta kuin housuja vielä sitten vaihtamaan.

Jos ei tommosen meiningin näkemisestä tule vauvakuumeen laskua, niin ei sitten mistään :D (En tosin tiedä miten tommonen hymyilevä vauva sitten vaikuttaa asiaan..)

Katsoessani illalla peiliin, oli naama väsynyt, tukka lätässä ja otsis pinnistä puoliks rötsähtänyt, mustissa housuissa pukluja ja valkoraidallisen paidan pukluja en onneksi nähnyt. Kunnon kotiäiti-look. Aamen.

Mutta siis kaverini S, kiitos ja anteeksi :D Oli kuitenkin tosi ihanaa nähdä! Nyt varmaan ymmärrät, miksi viimeksi halusin nähdä kahvilassa ilman mukeloita ;)