Joulu tulee, lapsikin sen tietää...

Mistä tietää, että joulu on lähellä? No siitä, että postilaatikkoon on ilmestynyt lelukuvasto. Muistan itse lapsuudestani, kuinka hauskaa sitä oli selata, haaveilla ja esittää siitä toiveita. Nyt oma lapseni tekee samaa. Annoin kuvaston hänelle sanoen, että hän voisi katsoa olisiko siellä mitään mukavaa joululahjaa, jota voisi toivoa. Kuvaston käteen saatuaan hän kysyi, koska joulu on ja onko siihen enää yksi yö. Kuultuaan, että pari kuukautta, hän tarkensi, että tarkoitinko nyt kahta. Saatuaan varmistuksen hän lähti huoneeseensa. Muisti kyllä myöhemmin kertoa Miekkoselle ja Liulle, että jouluun on muuten enää kaksi kuukautta..

Meni kymmenisen minuuttia, niin luokseni saapui esikoiseni hyvin tärkeänä.. "Minulla olisi äiti sinulle asiaa, käydäänpä tähän pehmeälle (sänky) istumaan ja katsomaan". Hän jatkoi jutustelua pohjustaen tulevaa katselua "kyllä mä aika monta löysin, mutta paria juttua en rastittanut"... well, enough said? ;)

Kyseisestä lehdykästä oli tosiaan rastitettu lähestulkoon kaikki. Varsinkin vaaleanpunainen. Jotkut tekniikkalegot ja sen semmoiset ei vielä kiinnostaneet. 

Lopuksi hän kuitenkin totesi "Oikeastaan minulla on äiti vain yksi toive"

TÄMÄ!

Eli siis tuo työmaa-ajoneuvojuttu... Mielenkiintoista tästä tekee se, että meillä ei ole yhtään junaratajuttuja olemassa ja tyttö ei ollut kyseistä lelua edes rastittanut. Se oli kuulemma "suuri vahinko", että rasti oli unohtunut. Hän haluaa varsinkin tuon ukkelin ja liikennemerkin. Täytyy myöntää, että tämä äiti on hieman hämmentynyt.

Blogia lukevien sukulaisten ja kummien ei kannata ottaa näistä kuvista mitään vinkkiä joulujuttuihin. Toiveita oli niin monta, että meidän pitää vielä vähän hioa sitä lopullista listaa ;)

Vielä se yksi paksu luettelo on saapumatta. Mitenköhän innokasta rastitusta sen sivut saavat aikaan. Onko teidän lapset innokkaita lelukuvastojen lukijoita?