Aloin lueskelemaan sitä kotosalla ja täytyy myöntää, että hyvin paljon heräsi ajatuksia. Olen tosin vasta lukenut sen ravinto-osuuden. En taida uskaltaa lukea tuota kosmetiikkaosiota, sillä kosmetiikka-asioissa en ole tällä hetkellä läheskään niin valveutuneessa tilassa kuin olen ollut ravinnon suhteen. Kaikenlaisia parabeenejä varmasti mun purkit ja purnukat täynnä... Ruokaa olen sentään yrittänyt ostaa puhtaana ja luomuna (Niissä tapauksissa, kun ei oo kilohinnoissa ei-luomuun verrattuna hirveesti eroa. Ehkä sit ku menee töihin voi ostaa vähän vähemmän hintalappua tuijottaen..)
Minusta oli erittäin huolestuttavaa lukea, että Suomessa saa possuille syöttää geenimuunneltua soijaa rehuna ilman, että siitä ilmoitetaan missään. Plus tietysti se, että soijaa viljellään rehuksi ihan jumalattomia määriä (kirjassa oli tarkat luvut, en jaksa tarkastaa) ja siinä samalla maa-alueella voisi viljellä ihmisille suoraan jotain kasviksia. Onneksi yhden lihatuottajan löysin, joka mainostaa tuotteiden olevan GM-vapaita. Tsekkasin myös saako mistään kanaa, ei siis broileria ja löysin yhden luomutilan, josta voi käydä ite leikkaamassa lihoja, kun vaihtavat kanakantaa. Saa nähdä jaksanko hifistellä. Kuitenkin uskon, että myös broilereille syötetään mitä sattuu, jos possuillekin. Kananmunat meille ostetaan luomuna ja olen huomannut, että niistä esimerkiksi tulee kuohkeampia munakkaita kuin "vapaan kanan" -munista.
Lisäksi kirjassa kerrottiin lihan lisäksi neljästä muusta "pahiksesta" ihmiskeholle, näitä olivat sokeri, vilja, hiiva ja valkoinen jauho. Kirja pohjautuu kirjoittajan kokemuksiin, kuinka hän löysi em. aineet ruokavaliostaan jättämällä hyvän olon itselleen. Kirjassa mm. esitetään, että aikuinen ihminen ei tarvitse maitotuotteita. Itse asiassa suurin osa maailman väestöstä ei kestä laktoosia. Tänne meille pohjolaan on vain "pesiytynyt" geenimuutos, joka aiheuttaa laktoosin sietämisen. Mä olen tällanen geenimuunnostapaus sitten, koska sen lisäksi, että siedän maitoa, pidän siitä myös. Minusta oli oivaltavaa, kun kirjassa huomautettiin miten on erikoista, että yleensä allergikkojen pyydetään olla käyttämättä tätä allergiaa aiheuttavaa tuotetta, mutta laktoosi-intolerantikoille, jne. tuodaan koko ajan muokatumpia maitotuotteita kaupan hyllyille.
Kirjassa oli fiksusti kerrottu lisäaineista, joita ruokiin laitetaan. Kirjoittaja oli mm. tehnyt testin, että oli ostanut muutamaa eri leipää kaappiin ja katsonut kauan pilaantumiseen menee. Siinä sanottiin, että leivän sisältäessä lisäainetta E200, leipä ei homehdu. Itse en tätä allekirjoita, sillä (tietysti) tsekkasin meidän leipäpaketin ja sieltä tuo E-koodi löytyi. Kuitenkin välillä olen joutunut heittämään kyseistä leipää pois pilaantumisen vuoksi. Tosin muistaakseni kirjottaja ei koskaan avannut pussia, jolloin sinne ei päässyt ilmasta mitään... Ajatuksia tuo silti herätti. Oli pakko kauppareissulla katsoa noita ainesosaluetteloita vähän tarkemmin. Säilöntäaineita ja muutenkin lisäaineita olen pyrkinyt aiemminkin välttämään, mutta nyt tuolla esitettiin noita ns. "vakiolisäaineita" ja siitä syystä tuo tarkempi tsekkaus :)
Aloin sitten ajattelemaan meidän perheen ruokailuita.. harvoin syödään valkoisia jauhoja, sillä riisi on tummaa, samoin pasta. Pulla leivotaan vehnäjauhoihin ja letut tietysti myös... ja kakut. Eli vissii kaikki makeat leivonnaiset ;) Leipiin käytän kyllä muitakin. Maitoa juodaan, ei kylläkään luomua. Saadaan siis lehmien kautta antibiootteja yms. Mun mielestä oli ihan hyvä vertaus ottaa tähän ihmisestä - äiti joutuu miettimään mitä syö, ettei siirrä vääriä aineksia maitonsa mukana lapselleen. Mulla ei ole mitään hajua mitä ne ammut napostelee. Lisäksi mua eläinrakkaana ihmisenä alkoi harmittaa, kun niillä lehmillä ei välttämättä ole aina niin mukavat oltavat. Verrattuna siis luomulehmiin... No joo, mietitään luomumaidon ostelua kun löydän työpaikan lastenhoidon jälkeen... Lihoja olen ostanut luomuna ajoittain. Nyt meinasin kokeilla, että vähennän lihan määrää ja sijoitan säästyneet pennoset luomuun. Miekkonen tykkää (not.) Kasvikset meillä ostetaan kaupan vihanneslaareista, joskus harvoin pakasteena. Ainoastaan perunasipulisekoitus tulee ostettua säännöllisen epäsäännöllisesti pakasteena. En nimittäin voi olla koskaan varma ehtisinkö suikaloimaan perunoita vai pitääkö esim. olla erotuomarina. Meillä on perunapelto ja sitä perunaa on tarpeeksi. Pitää siis yrittää käyttää sitä. Paljon. Mutta takaisin asiaan. Leipää meillä syödään paljon, hiiva ei ole (ainakaan vielä) kenellekään aiheuttanut oireita (kirjailijalle oli tullut jos jonkinlaisia). Karkkia ja lisäaineita niiden mukana mennee kiitettävästi sekä minulla että varsinkin Miekkosella. Ainoa, jonka tiedän olevan sopimaton mulle, on maissi (josta ei taidettu mainita kirjassa). Silti on välillä saatava popcornia - Love it!
Tästä tulikin superpitkä postaus... Suosittelen lukemaan "Marjoja ja maskaraa" (ainakin tuon
Kokeilin muuten kasvisruokareseptiä yhdestä kirjastani. Tuli aika mielenkiintosen makusta. Menee varmaan heti jos toinenkin, että teen uusiks; pinaattia, paprikaa, sipulia, pippuria, suolaa ja maapähkinälevitettä. Lisäkkeeksi ohraa.
Kovin on keväistä vai mitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti