Uusi blogi

Koin, että ammattiminä ja muu minä on oikeasti yksi ja sama tyyppi (kuis nyt sillai ;) ), joten kirjottelen tästedes yleisesti ottaen ilosta, hyvästä olosta, luonnosta inspiroitumisesta sekä arjessa ja työssä jaksamisessa uudessa blogissani.

Halusin perustaa täysin uuden, uudella nimellä, koska satun rakastamaan sanaleikkejä ja mielestäni keksin mitä mukavimman nimen - iloitse.

Tervetuloa seuraamaan mun uutta blogia osoitteeseen http://www.iloitse.fi

Älkää unohtako alusta tuota www:tä. Sivu ei avaudu. En ole vielä keksinyt miten korjata. Jos sinulla on vinkkiviitonen, niin kerrothan tuon toisen blogin kautta:)

Ihanaa kesää ja "nähdäänhän" uuden blogin puolella!

-Laura

Miksi Minä Oy Ab?

Ajattelin avata hieman taustaa sille, mikä sai itseni kiinnostumaan itsensä johtamisesta

Tietysti ihan perustavanlaatuinen totuus on, että meillä kaikilla on tämä yksi elämä ja on kivempaa sitten vanhempana muistella elämää, josta on nauttinut, kuin elämää, jossa on vaan pyrkinyt selviytymään.

Meistä jokainen on oman elämänsä johtaja, halusi tai ei. Se on sitten oma valinta onko hyvä vai välinpitämätön johtaja. Johtajan tekemät päätökset ohjaavat Minä Oy Ab:ta kohti johtajan visioimaa tulevaisuutta. Näin bisnestermejä käyttääkseni. Eli siis minun omat valinnat määrittävät sitä millaista minun elämästäni tulee.

Tämän kun sisäistin (toki olin eräällä tavalla ymmärtänyt jo rutkasti aiemmin), päätin alkaa toimia mielekkäämmän elämän eteen. Tähän tosin on pakko heittää erittäin loistava artikkeli Maarit Kalliolta koskien itsensä sietämistä epätäydellisenä. Elämää ei pidä suorittaa täydellisyyteen pyrkien, ihminen riittää sellaisena mitä on. Mutta sen elämän olisi hyvä olla kivaa ja mahdollisimman nautittavaa, eikö niin? Sillä tavalla toki, että ei sitten lopulta stressaa siitä "paremman elämän" tavoittelusta. Itse siis lähdin osin huomaamattani tälle tutkimusmatkalle itseeni.

Olin tällöin kotona esikoiseni kanssa ja ilmeisesti silloin oli aikaa ajatella. Halusin hoitaa lastani kotona, mutta samalla tunsin oloni hirveän ahdistavaksi, kun kaikki ammatillinen keskustelu oli kadonnut elämästäni äitiyslomalle jäätyäni (silloin some ei ollut vielä niin laajasti yrityksissä käytössä eikä ammatillisia foorumeita ollut itselleni tullut eteen). Tunsin olevani kahden tulen välissä ja siinä vaiheessa olin myös tietoinen, että vanhempainvapaani jatkuu, sillä olin jälleen (onnellisesti ja toivotusti) raskaana.

Mietin, että mitä mä oikeasti haluaisin elämässäni tehdä. Mulla on aina ollut unelmana opiskella kauppatieteiden maisteriksi, mutta lukion jälkeen en malttanut lukea kunnolla pääsykokeisiin. En muista mistä bongasin Lappeenrannan teknillisen yliopiston aikuismaisteriohjelman mainoksen. Varmaan Facebookista. Tietojohtaminen kuulosti juuri sellaiselta, joka olisi mun juttuni. Päätin yhdistää kotiäitiyden ja opiskelun. Olihan mulla rutkasti luppoaikaa lapsen päikkäriaikaan. Laitoin hakupaperit sisään ja tilasin pääsykoekirjan. Luin sitä silloin, kun lapsonen nukkui. Tein muistiinpanoja ja miellekarttoja ihan sikana. Ja niin pääsin haastattelukierrokselle ja päivä toisen lapseni syntymän jälkeen sain tiedon, että koulupaikka on minun. Unelma oli jo astetta lähempänä! Tuntui, kun kivi olisi nostettu pois harteilta. Pääsisin vaivaamaan päätäni muullakin kuin sillä minkä väriset legginssit pukisin tänään tyttärelleni!!

Koulussa pääsin kehittämään itseäni ammatillisesti ja juttelemaan aikuisten juttuja opiskelukavereiden kanssa, joka toi kaivattua vastapainoa kotiäidin arkeen. Koulun avulla jaksoin olla myös parempi äiti. 

Elämässä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Työ vaikuttaa muuhun elämään ja muu elämä vaikuttaa työhön. Perhe vaikuttaa vahvasti omaan itseen - arvoihin ja tapaan nähdä maailmaa. Menneisyys vaikuttaa tulevaan. Sieltä saa hyviä oppeja ja niitä voi sitten tarpeen tullen hyödyntää tulevaisuudessa. Menneestä pitää kuitenkin uskaltaa päästää irti. 

Olen aina käyttänyt itsensä johtamista elämässäni, mutta vähemmän tietoisesti. Mulla on myös hyvin varhaisessa iässä tullut kyky nähdä "iso kuva" eli oma toiminta osana laajempaa kokonaisuutta sekä erilaisten toimintojen syy-seuraussuhteet. Kun maisteriopinnot alkoivat ja piti olla sekä kotiäiti että täysipäiväinen opiskelija, oli pakko miettiä tarkkaan miten arki muodostuu. Siinä otin tarkemmin käyttöön itsensä johtamistapoja ja onnistuin rakentamaan arjen niin, että korttitalo pysyi pystyssä, vaikka välillä erinäiset tuulet yrittivät sitä horjuttaa. Ei muuten esikoinen nukkunut niitä päikkäreitä enää koulun alkaessa. Joten opiskelujen sijaan mä puuhasin vauvan unien aikaan esikoisen kanssa. Kotiäiti-opiskelija yhtälön onnistumisessa on osaksi toki kiittäminen tukiverkostoja, mutta ihan  oma käytännön organisointi ja lankojen käsissäpitäminen ovat olleet erittäin merkittävässä roolissa. Elämä on vähän kuin muuttuva labyrintti - kun yksi kohta liikahtaa, täytyy mahdollisesti säätää myös muita kohtia.

Epäsuomalaisittain täytyy ihan kehua itseäni, että minusta on tullut aika hyvä johtamaan itseäni ja omaa arkeani.

Siitä on monia hyötyjä. Saa enemmän aikaan vähemmässä ajassa ja tavallaan näin ollen saa itselleen enemmän vapaa-aikaa. Ehkä kiireinen työelämäkin tuntuu vähemmän hektiseltä, kun arkea järjestää ja muuttaa omaa ajatteluaan.

Nyt joku ajattelee siellä, että kunhan tuo nainen menee takasin töihin, niin tajuaa kyllä työelämän realiteetit. Olen työelämässä jo ollut ja tajuan kyllä realiteetit. Olen myös ymmärtänyt sen, että siellä työelämässä tehdään kauheasti "turhaa" päällekkäistä työtä ja työn järkeistämisellä säästyisi monet hermot. Kun organisaatiolähtöisen työn järkeistämisen lisäksi työntekijät olisivat aktiivisia itsensä johtajia, olisi moni elämä paljon helpompaa. Ja tämä pätee millä tahansa alalla ja myös työttömillä. Jokaisen ihmisen tulisi osata johtaa itseään. Ainakin siinä oppii ymmärtämään itseään ja sitä miksi toimii miten toimii, ja plussana on vielä se mahdollinen lisääntyvä vapaa-aika.

Kokeilemisen arvoinen juttu, eikö? Pysy kuulolla, kerron lisää tulevissa postauksissa!

Keväisiä ajatuksia ja hieman kesäisiä suunnitelmia

Taas on pakko vähän hehkuttaa tätä kevättä! Aivan mahtavaa on tuntea auringon lämpö ja nähdä se lämmin sävy, jonka se muodostuu varsinkin ilta-auringon aikaan.

Kevät toki näkyy monella muullakin tavalla. Kävin vanhimman muksun kanssa pyöräilemässä. Tai hän pyöräili ja minä juoksin perässä. Käytiin katsomassa josko lähiojasta löytyisi jo sammakonkutua. Ajattelin, että vielä olisi liian varhaista, mutta kyllä siellä sitä jo oli! Samalla pyöräreissulla bongattiin myös näsiä, jonka kukkia käytiin haistelemassa. Törkeen huumaava tuoksu, sopii ulos! Tuoksu on vähän kuin hyasintilla – liian voimakas sisätiloihin (mun mielestä). Nuo on sellasia väriläiskiä keväisessä harmaudessa ennen kuin alkaa vihertää.

Kaunis, mutta myrkyllinen!

Ja kohta muuten vihertää!! Pihalla kierrellessä väkisinkin huomaa kevään etenevän. Puiden silmut ja kirpakan raikas raparperi ovat alkaneet ilmestyä pihapiiriin! Kohta saa taas heinäsoppaa, kuten serkkuni tapasivat nimittää raparperikiisseliä.

Hitaasti, mutta varmasti :) Kohta saa raparperiä!

Silmut sadekylvyssä! Mä niin odotan sitä kevään ensivihreää!

Lenkillä käydessä tuli jotenkin tosi ilonen fiilis, kun näki taas kuovit pellolla. Joka kevät kaksi kuovia ilmestyy samalle peltoalueelle. Se on jotenkin sykähdyttävää, kun näkee niiden päät sieltä korsisängen seasta ja ne komeat nokat. Kuovit saa väkisinkin mielen keväiseksi ja käynnistää hiljalleen kesän odotuksen. 

Kesällä on tarkoitus lähteä perheen lomanviettoon perinteisesti Ruotsin laivalle. Bookattiin Siljalta muumihytti. Saas nähdä millainen se on. Toivottavasti me mahdutaan sinne koko perhe. Ainakin se on isompi kuin normaali hytti :D Jos sinne ei mahdu juniorille matkasänkyä, niin hän nukkukoot sitten mun ja miehen välissä. Jos asioista ei tee ongelmaa, ne eivät sellaisiksi muodostu!

Muuten sitten mun kesään kuulunee gradu ja toivottavasti elokuussa saan sanoa, että gradu on palautettu!

Mutta aion myös grillata ja syödä jätskiä. Ja tietysti oleilla mökillä ja pihalla. Mut yks toive sääherralle, vähän enemmän lämpöä kuin viime vuonna. Please, kiltti!!

Selän vahvistamisvinkkejä

Mulla on selkä reistaillut jonkin verran raskauksien jälkeen tai lähinnä se näkyy olemattomana lihasvoimana ja ryhdissä. Onneksi netti on pullollaan hyviä vinkkejä asian korjaamiseksi ja itselleni tuli uutena juttuna, että syvien vatsalihasten lisäksi on myös olemassa syvät selkälihakset. Ehkä se on se, että on aina puhuttu "korsetista" ja itse olen mieltänyt ne syvät lihakset vain vatsan puolelle. Aina on kiva oppia uutta!

Tässä muutama videovinkki, joiden parissa itse selkääni jumppailen :) Kuten videoista huomaatte, homma lähtee ihan perusliikkeistä, mutta raskauden jälkeen sitä kannattaakin lähteä varovasti testaamaan sen hetkistä kuntoa. Itsellä tuosta raskaudesta on jo vähän päälle vuosi, mutta parempi se on havahtua myöhään kuin ei milloinkaan. Ei siis tarvitsisi näin pitkään missään nimessä varttua. Näin jälkiviisaana voisi ajatella, että sen lisäksi, että raskauksien välissä pyrin saamaan vatsalihasten välin palautettua ja itseni mahtumaan vanhaan vaatekokoon, olisi kannattanut kiinnittää huomiota myös selkään, joka joutuu erittäin koville raskaudessa. Kasvava vatsa muuttaa kropan tasapainoa sen verran, että selkä on helposti helisemässä. Mutta niin, pääasia, että nyt tuli viimein herättyä.








Ja sitten tässä viimeisimpänä, muttei vähäisempänä oikein loistava niska-hartia-selkä jumppa, voisin veikata, että onnen omiaan istumatyöläiselle! :)




Terveempää arkea itsekullekin!!

Hyvinvoivampi minä

Ajattelin vähän avata taustoja siitä, mikä sai itseni kiinnostumaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja mitä siitä ajattelen.

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että tiedostin olevani itse vastuussa siitä millainen elämästäni muodostuu. Toki tämä nyt on ollut eräällä tavalla "aina" tiedossa, mutta silti sitä ei kuitenkaan elänyt sen mukaan. Vähän liian monesti tuli mentyä virran mukana sen sijaan, että olisi toteuttanut sitä omaa juttuaan ja vähän liian monesti on himmaillut itseään ja omaa innostustaan, koska on miettinyt "mitä muut mahtavat tästä ajatella".

Onko sun elämäsi poutaa vai pilvistä? Päätä itse.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi minulle merkitsee sekä mielen että kehon hyvinvointia. Mieli on minusta tärkeämpää kuin keho, sillä mielen avulla varsinaisesti kokee sitä elämää. Kehon ollessa kunnossa, voi tehdä sitä mitä mieli tekee. Oma terveys on tärkeä asia ja mitä aikaisemmin sen ottaa tosissaan, sitä terveempi voi olettaa olevansa esimerkiksi eläkkeellä.

Mielen hyvinvointi on positiivista asennetta, armollisuutta omia heikkouksia kohtaan, ymmärrystä siitä miksi toimii miten toimii ja ajattelua, että itse pystyy vaikuttamaan omassa elämässä ja ympärillä tapahtuviin asioihin. Itse käytän aktiivisesti itsensä johtamisen strategioita ylläpitääkseni mielen tasapainoa ja fiilistä siitä, että mä hallitsen mun elämää eikä esimerkiksi kiire tai rutiinit. Tähän liittyi suuresti kotiäitivuodet, sillä välillä lasten kanssa kotona ollessa sitä tuntuu, että joka päivä samaa rumbaa eikä kerkiä yhtään muuta kuin laittaa ruokaa, siivota (jostain syystä toinen huone räjähtää sillä välin, kun toista siivoaa) ja vaihtaa vaippoja tai vaatteita. Mutta kun otin näitä strategioita käyttöön, niin johan helpotti! Tulen kirjoittamaan näistä strategioista tarkemmin vielä ihan lähiaikoina. Niistä on apua ihan jokapäiväisessä elämässä oli sitten perheellinen tai sinkku. Työelämässä myös varsin näppäriä.

Kehon hyvinvointiin liittyy tietynlainen vahvuus. Kehon tulee pystyä "taipumaan" niihin asioihin, joita haluan tehdä. Varsinkin raskauksien jälkeen tämä vahvuus on ollut enemmän ja vähemmän hakusessa. Sitä on pitänyt vahvistella itseään pikku hiljaa kehoa kuunnellen. Kolme raskautta ja imetystä peräjälkeen on aika rankka rutistus. Ihan järkyttävä määrä hormoneita liittyy tähän vaikuttaen mm. nivelten liikkuvuuteen (mulla muutenkin yliliikkuvuutta). Lisäksi mulla raskaudet ovat vaikuttaneet varsinkin lihaksiston epätasapainoon ja rasvan kertymiseen, sillä en ole pystynyt raskauksien aikana liikkumaan normaaliin malliin kipeytyvien liitosten vuoksi.  Tarkoitukseni on saada sellainen keho, joka pysyy kunnossa lopunikää. Sopiva lihasvahvuus ja taipuisuus on hakusessa. 

Nyt viimeisen raskauden jälkeen annoin keholle täysin rauhan palautua. Harrastelin todella kevyesti liikuntaa, mutta kiinnitin ruuan laatuun huomiota. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut vähän enemmänkin liikkua, mutta tulipahan rauhassa palautettua sisäiset vatsalihakset kuntoon (niitä siis treenailin). Oman haasteensa liikkumiselle toi myös asuinpaikka, joka on katuvalottomien hiekkateiden alueella. Kuoppainen liukas hiekkatie ei pimeään aikaan houkuttele, sillä liukastuminen tai nilkan muljahtaminen ei ole hakusessa. Jumppailin talvella sisällä kotona, onneksi netistä löytyy ohjeita, joissa käytetään joko ihan pelkkää kroppaa vastuksena tai suht edullisesti hankittavia välineitä, kuten kahvakuulaa ja kuminauhaa. Perhe- ja opintovapaalla ollessa ei tuloista helposti riitä salijäsenyyteen ja täällä vielä vaikuttaa se, että salille ei saa viedä lapsiparkkiin alle 3-vuotiaita. Mutta onneksi nyt on kevät ja tiet sulaneet. Pääsee taas kirmailmaan sinne. Ja metsäpolutkin alkavat olla jo kipitettävässä kunnossa!

Omasta elämästään vastuussa oleminen tarkoittaa sellaista tervettä itsekkyyttä. Otetaan se aika, joka itselle tarvitaan. Jokainen voi sitten itse päättää mitä sillä ajallaan tekee. Kun itse voi hyvin, myös ihmiset ympärillä voivat paremmin!

Voikaa hyvin!!

Keväistä meininkiä ja perunan pyöritystä

Erikoinen jäkälä.
En ollut aiemmin nähnyt moista
"partaa" puulla :)

Eilinen päivä oli kyllä ihan super, koska se oli niin tavallinen. Tehtiin aika perusjuttuja. Kotisunnuntai. En tiedä oliko syynä pe-la yönä nukutut sikeät unet ja mun aamu-univuoro vai paistanut aurinko, varmaan yhteisvaikutus, mutta fiilis oli koko päivän innostunut, eikä lasten yhteenototkaan saaneet verenpainetta nousuun. Yllätin itseni ja olin ihan viilipytty, kun jotain riitoja selvittelin. Hyvä mä. Väsyneenä oon aika... no vähemmän viilipytty. Käytiin lasten kanssa etsimässä kevään merkkejä luonnosta. Mä oon ihan luontofriikki ja lapset saavat tästä osansa. Ja sitä paitsi aikuisen on hyvä puuhailla lasten kanssa, jos vaikka joku vähemmän friikahtanut aikuinen tulee paikalle, kun kykit mättäällä nenä kiinni sammaloituneessa kannossa, voi aina vedota opetustilanteeseen. Mutta kyllä ne aina ilostuttaa. Kevään ekat merkit. Leskenlehdet, pulleat silmut, ekat mystiset versot maasta, hitusen vihertävä kukkapenkki, ja soliseva vesi. Seuraavaksi odotellaan, koska alkaa muurahaispesissä vilistä, milloin koivuihin tulee hiirenkorvat ja tuleekohan ojaan sammakonkutua viimevuotiseen tapaan. Toivottavasti sammakkoemo laskee kudut siihen ojaan, jossa vesi pysyy eikä siihen viereen, joka kuivuu nopeasti. Mä niin tykkään keväästä. Ette varmaan huomanneet. 

Tämä on aina niin mukava näky!
Kohta pääsee saunaan!!

Ja kevät tietää maaseudulla joissain taloissa tiettyjä töitä. Meillä ei kylvetä viljaa, mutta omavaraisia ollaan perunan suhteen. Näin ollen vietin osan sunnuntaista lajitellen siemenperunoita itämään, syömissuuret takaisin kellariin ja pienet sekä huonot kompostiin. On tosta hommasta jo liika romantiikka karissut, mutta kyllä sen mielellään teki, kun tietää, ettei sitä perunaa tarvi sitten ensi vuonnakaan kaupasta raahata. Kunhan pelto tuosta sulaa ja kuivuu, niin pääsee kylvämään perunat. Vielä tällä hetkellä se on osittain lumen peitossa.

Muutama pyörylä lajittelua odottelemassa.

Mitä mainioin pihapäivän eväs!

Tänään kävin graduuni liittyvää fokusryhmähaastattelua tekemässä Helsingissä. Vähän jännitti, kun en moista ollut aiemmin pitänyt. Hyvin meni! Keskiviikkona seuraavaksi :) Huomenna lähden lasten kanssa mun äidin luo ja äiti kattoo lapsia sitten sen aikaa, että saan haastattelun tehdyksi. Oli ihan huippua nähdä työkavereita ja ois kyllä kivaa, jos pääsisi sinne mukaviin hommiin syksyllä!!

Kiireen kesyttäjiä

Jossain vaiheessa huomattiin Miekkosen kanssa, että oli haastavaa sopia menoja, kun ei tiedetty onko toinen mahdollisesti sopinut jo samalle ajankohdalle jotain. Haastavuutta lisäsi toki se, että joissain menoissa oli oletuksena se, että kun itse on poissa, toinen on lasten kanssa. Olisimme voineet jakaa omat kalenterimme, mutta sitten molempien puhelimet olisivat kilkuttaneet toistemme menoista, vaikkei ne koskisi toista osapuolta ollenkaan.

Ratkaisu oli perheen oma sähköpostiosoite ja sen kautta toimiva kalenteri. Älyttömän kätevä! Molemmille päivittyy kalenteri reaaliajassa ja pystytään sopimaan menoista myös "toisen seläntakana". Ei enää ylimääräistä soittelua "onko sulla sillon ja tollon mitään". Toki välillä pitää järjestellä, jos molemmilla osuisi menoa samaan kohtaan, mutta ainakin päällekkäisyydet ovat saman tien tiedossa. Ei vasta h-hetkeä edeltävänä iltana!

Samalla tavalla ollaan otettu käyttöön driven kautta toimiva kauppalappu. Meillä on puhelimissa mahdollisuus laittaa drive-tiedostoon kuvake työpöydälle ja näin ollen se on saatavilla molemmille. Voidaan siis kirjoitella samaan kauppalappuun ostettavaa sitä mukaa kuin niitä tulee. On muuten säästänyt monta "ai nii, unohin kirjottaa lappuun" -juttua, kun samantien kirjottaa sen sinne tiedostoon. Ja kumpi tahansa voi käydä kaupassa. Se tiedosto on myös mahdollista kategorisoida sen "oman" kaupan mukaan. Meillä on hedelmät ja vihannekset, liha ja kala, juustot ja leikkeleet, maidot, jne... siinä järjestyksessä (noi on siis kategorioita, joiden alle listataan noihin kuuluvat tuotteet) kuin ne kaupassa liikkuessa tulevat eteen. Näppärää. Mulla on tiedostona myös lasten olemassa olevat ulkovaatteet listattuna. Voi sitten kätevästi katsoa, että mitä puuttuu, jos tulee hyviä tarjouksia eteen. Ostan tosi harvoin ulkovaatteita normaalilla hinnalla!