Hyvinvoivampi minä

Ajattelin vähän avata taustoja siitä, mikä sai itseni kiinnostumaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja mitä siitä ajattelen.

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että tiedostin olevani itse vastuussa siitä millainen elämästäni muodostuu. Toki tämä nyt on ollut eräällä tavalla "aina" tiedossa, mutta silti sitä ei kuitenkaan elänyt sen mukaan. Vähän liian monesti tuli mentyä virran mukana sen sijaan, että olisi toteuttanut sitä omaa juttuaan ja vähän liian monesti on himmaillut itseään ja omaa innostustaan, koska on miettinyt "mitä muut mahtavat tästä ajatella".

Onko sun elämäsi poutaa vai pilvistä? Päätä itse.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi minulle merkitsee sekä mielen että kehon hyvinvointia. Mieli on minusta tärkeämpää kuin keho, sillä mielen avulla varsinaisesti kokee sitä elämää. Kehon ollessa kunnossa, voi tehdä sitä mitä mieli tekee. Oma terveys on tärkeä asia ja mitä aikaisemmin sen ottaa tosissaan, sitä terveempi voi olettaa olevansa esimerkiksi eläkkeellä.

Mielen hyvinvointi on positiivista asennetta, armollisuutta omia heikkouksia kohtaan, ymmärrystä siitä miksi toimii miten toimii ja ajattelua, että itse pystyy vaikuttamaan omassa elämässä ja ympärillä tapahtuviin asioihin. Itse käytän aktiivisesti itsensä johtamisen strategioita ylläpitääkseni mielen tasapainoa ja fiilistä siitä, että mä hallitsen mun elämää eikä esimerkiksi kiire tai rutiinit. Tähän liittyi suuresti kotiäitivuodet, sillä välillä lasten kanssa kotona ollessa sitä tuntuu, että joka päivä samaa rumbaa eikä kerkiä yhtään muuta kuin laittaa ruokaa, siivota (jostain syystä toinen huone räjähtää sillä välin, kun toista siivoaa) ja vaihtaa vaippoja tai vaatteita. Mutta kun otin näitä strategioita käyttöön, niin johan helpotti! Tulen kirjoittamaan näistä strategioista tarkemmin vielä ihan lähiaikoina. Niistä on apua ihan jokapäiväisessä elämässä oli sitten perheellinen tai sinkku. Työelämässä myös varsin näppäriä.

Kehon hyvinvointiin liittyy tietynlainen vahvuus. Kehon tulee pystyä "taipumaan" niihin asioihin, joita haluan tehdä. Varsinkin raskauksien jälkeen tämä vahvuus on ollut enemmän ja vähemmän hakusessa. Sitä on pitänyt vahvistella itseään pikku hiljaa kehoa kuunnellen. Kolme raskautta ja imetystä peräjälkeen on aika rankka rutistus. Ihan järkyttävä määrä hormoneita liittyy tähän vaikuttaen mm. nivelten liikkuvuuteen (mulla muutenkin yliliikkuvuutta). Lisäksi mulla raskaudet ovat vaikuttaneet varsinkin lihaksiston epätasapainoon ja rasvan kertymiseen, sillä en ole pystynyt raskauksien aikana liikkumaan normaaliin malliin kipeytyvien liitosten vuoksi.  Tarkoitukseni on saada sellainen keho, joka pysyy kunnossa lopunikää. Sopiva lihasvahvuus ja taipuisuus on hakusessa. 

Nyt viimeisen raskauden jälkeen annoin keholle täysin rauhan palautua. Harrastelin todella kevyesti liikuntaa, mutta kiinnitin ruuan laatuun huomiota. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut vähän enemmänkin liikkua, mutta tulipahan rauhassa palautettua sisäiset vatsalihakset kuntoon (niitä siis treenailin). Oman haasteensa liikkumiselle toi myös asuinpaikka, joka on katuvalottomien hiekkateiden alueella. Kuoppainen liukas hiekkatie ei pimeään aikaan houkuttele, sillä liukastuminen tai nilkan muljahtaminen ei ole hakusessa. Jumppailin talvella sisällä kotona, onneksi netistä löytyy ohjeita, joissa käytetään joko ihan pelkkää kroppaa vastuksena tai suht edullisesti hankittavia välineitä, kuten kahvakuulaa ja kuminauhaa. Perhe- ja opintovapaalla ollessa ei tuloista helposti riitä salijäsenyyteen ja täällä vielä vaikuttaa se, että salille ei saa viedä lapsiparkkiin alle 3-vuotiaita. Mutta onneksi nyt on kevät ja tiet sulaneet. Pääsee taas kirmailmaan sinne. Ja metsäpolutkin alkavat olla jo kipitettävässä kunnossa!

Omasta elämästään vastuussa oleminen tarkoittaa sellaista tervettä itsekkyyttä. Otetaan se aika, joka itselle tarvitaan. Jokainen voi sitten itse päättää mitä sillä ajallaan tekee. Kun itse voi hyvin, myös ihmiset ympärillä voivat paremmin!

Voikaa hyvin!!