Kesälomareissu 2015

Meidän perheen kesälomareissu suunniteltiin tänä kesänä täysin lapsia ajatellen. Loma aloitettiin Eepun kummien luota, joka oli huippua toki myös vanhemmille. Jotenkin se vaan aina piristää, kun pääsee kavereiden kanssa höpöttelemään vaikka ihan vaan yhdeksi illaksi. Tämän pysähdyksen jälkeen alkoi se lapsiviihteellisin osio.

Ensimmäinen kohde oli Puuhamaa, joka itselleni oli tuttu 90-luvulta, kun kävimme siellä ainakin kerran luokkaretkellä ja varmaan paristi perheen kanssa. Tuntui, että monet toiminnot olivat siellä täysin samoja kuin silloin 20 vuotta sitten. Enkä tiedä oliko se nyt välttämättä huono juttu. Ihan toimivia edelleen ja meidän lapset viihtyivät superhyvin. Pelihallin ovat muuttaneet sisäleikkipaikaksi, mikä ei meidän perhettä haitannut yhtään. Eväitä voi syödä monissa paikoissa ja onpa siellä ihan grillipaikatkin, joissa saa vaikkapa makkarat paistettua. Me syötiin buffetissa, jossa oli pitsan lisäksi nakkeja, ranskalaisia, lihapullia, hyvää kassleria ja sopiva valikoima salaattia. Miinusta siitä, että astioina oli täysin kertakäyttöastiat. Tietyllä tapaa ymmärrän, mutta ekologisuutta peräänkuuluttaisin. Meillä ei ollut tarkoituskaan käydä tällä keikalla uimassa, mutta ei olisi meillä aika riittänytkään. Sen verran tehokkaasti tytöt juoksivat eri toiminnoissa. Tultiin paikalle aukeamisen aikoihin ja lähdettiin kylläkin pari tuntia ennen sulkemisaikaa, jotta ehdittiin hotellille ajoissa. Eli jos olisimme olleet loppuun asti, olisi siinä pari tuntia ollut aikaa puljata :)

Liikennepuistossa sai leikkiä polkemisen lisäksi mm. huoltamossa, leipomossa ja poliisiasemalla.

Puuhamaassa oli tilaa kävellä, paljon istumapaikkoja, eväänsyöntipaikkoja sekä roskiksia.

Yövyimme Hämeenlinnan Sokos Hotellissa, josta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Helppo löytää perille, 20 minuutin ajomatkan päässä Puuhamaasta, viihtyisä ja iso lasten leikkihuone. Lapset saivat myös todella monipuoliset puuhapussukat, joissa oli kaikenlaista piirrustusvehkeistä tarroihin ja siirtokuvatatuointeihin. Aamupala oli kerrassaan herkullinen. Itse olen heikkona lettuihin ja niitäkin oli. Oi nam!

Lapset on huomioitu todella ihanasti!

Viisi henkeä yhdessä huoneessa. Ihmeteltiin tullessa, että miksei lasten sängyt ole valmiina vaan pitää itse laittaa. Ymmärsimme, kun laitoimme sängyt. Ei ollut enää pahemmin lattiapinta-alaa :) Meillä oli aikuisilla parisänky ja sitten Eepu nukkui kahden matkasängyn välissä patjalla lattialla.

Hämeenlinnasta ajeltiin Poriin sukulaisia moikkaamaan. Yövyttiin sielläkin hotellissa. Sokos Hotel Vaakuna edelleen, mutta paikkakunta vain vaihtui :) Hotelli on vanhassa rakennuksessa, joten oli aika sokkeloista ja päästäksemme hotellin pysäköintiin, meidän piti alkuun ymmärtää jättää auto tien laitaan ja käydä tsekkaamassa itsemme sisään, jotta saimme avaimen, jolla pääsi parkkiin. 

Täällä meillä oli aikuisilla erilliset vuoteet, Liu ja Tee nukkuivat tuolla tavoin peräkkäin ja Eepu ikkunan edessä vuodetuolilla. Nämä oli pedattu valmiiksi ja pinniksissä oli odottamassa helistimet :) Lapset olivat saaneet puuhapaketit myös respasta.

Vietimme illan Pelle Hermannin puistossa Kirjurinluodolla. Suosittelen. Paljon leikkipaikkoja, mukavan oloinen kahvila ja ilmaiset vessatilat, joita käytiin siistimässä.

Porista matka jatkui Ikaalisiin ja siellä mihinkäs muualle kuin Ti-Ti Nallen taloon. Tytöt tykkäsivät ihan hirmuisesti. Siellä oli nalleja tavattavissa, tytöt pääsivät tanssimaan nallejen kanssa ja maalasipa Eepu äitinallen taiteilijahuoneessa maalauksenkin :) Minun tärykalvojani koeteltiin musiikkihuoneessa, jossa sai testata kaikenmaailman soittimia, kuten xylofonia, guiroa, tamburiineja, kulkusia, rytmikapuloita, jne... oli meinaan rytmikästä ;) Syötiin paikan kaffilassa, jossa oli tarjolla isoäitinallen nakkikeittoa. Keitto oli hyvää, mutta aika hurja hinta 7,5€. Hinnan hurjuutta nosti vielä se, että hinta oli sama myös lapsilla, vaikkei lapset yleensä juo jälkiruoka kahvia tai teetä. Muuten ei ole kyllä muuta kuin hyvää sanottavaa paikasta. Meillä oli rattaat siellä mukana ja niiden kanssa pääsi kulkemaan. Laitoin kuitenkin yläkerroksiin mentäessä Teen Manducaan, jolloin kulkeminen oli ketterää ja pääsi joka paikkaan. Rattaat olivat parkissa alakerrassa ja mitään kovin arvokasta ei voinut sinne jättää.

Ikaalisissa yövyimme Manso campingin leirintäalueella. Meillä oli semmoinen 4h mökki, jossa oli vessa ja suihku sekä keittomahdollisuus. Hinta oli 77€ yö. Alueella oli lasten leikkipaikka, grillikota, rantasauna, pieni uimaranta ja grillikahvila, josta sai myös jotain pientä elintarviketta. Alue on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta viheralueet oli hoidettu ja henkilökunta ystävällistä. Voin suositella, joskin tuo hinta voisi olla aavistuksen huokeampi.

Kesälomareissulla ruokavalio oli hyvin makkarapainotteinen!!

Ikaalisista suuntasimme Ähtäriin ja yövyimme Valkeisten loma -nimisessä paikassa. Kyseessä on B&B tyylillä toimivasta lomapaikasta. Me olimme varanneet huoneen päärakennuksesta eli jaoimme vessan ja suihkun muiden huoneiden kanssa. Emme kokeneet vessan käytävällä oloa ongelmallisena. Eikä myöskään jouduttu kertaakaan jonottamaan vessaan. Sen puoleen ei siis myöhemminkään tarvitse samantyylisiä asumisratkaisuja vältellä.

Paikka oli viihtyisä ja siellä oli lasten leikkipaikan lisäksi eläimiä kuten poroja, kaneja, lampaita ja poni. Liulle oli suuri elämys huomata, että lammas todella sanoo "mää" :D Yölle tuli hintaa meidän perheeltä 70 euroa, joka sisälsi aamiaisen. Aamiainen oli täyttävä ja runsas. Tuossa hinnassa pitää tietysti muistaa, että meidän lapsien yöpyminen taisi olla ilmaista, kun kaikki olivat alle 5 vuotiaita.

Ähtärissä kävimme katsomassa eläimiä myös eläinpuistossa. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ottaa semmoinen vetokärri mukaan. Olisi Eepu päässyt välillä sinne. Liu oli ajoittain Miekkosen olkapäillä ja Tee nukkui rattaissa. Matka oli aika pitkä neljävuotiaalle kävellä. Oli se ihan käveltävissä, mutta ymmärrän, ettei meinannut jaksaa. Ähtärissä ei olisi tarvinut maksaa kuin parin euron pantti, jonka saa takaisin. Puuhamaassa oli vielä pantin lisäksi erillinen 2 euron maksu, jota ei palautettu. Eläimiä oli mukavasti nähtävillä eikä ollut kuin muistaakseni pari eläintä, joita ei nähty. Valitettavasti kauneimmat poseeraukset uusimmasta eläimestä pikkupandasta epäonnistuivat ja en saanut siitä nyt kaunistetta tänne blogin puolelle. 

Lumileopardi makoilemassa

Ähtärin jälkeen suuntasimme isäni asuntovaunulle, jossa saimme ihailla näin komeaa auringonlaskua!!

Oma aika - eräänlaista happea

Olen aikaisemminkin maininnut, että mulle oma aika on erittäin tärkeää. Se on sitä, että saa kuunnella omia ajatuksiaan, tehdä mitä huvittaa ja ajatella vain itseään. Sellaisten hetkien jälkeen jaksan itse kotirumbaa ja lasten touhotusta paremmin. Kolmen pienen lapsen kanssa se oman ajan ottaminen ei ole maailman helpointa. Varsinkin tällä hetkellä pieniä haasteita asettaa nuorimmaisen ruokavalio, joka koostuu täysin minun maidostani. Tietysti sitä pumppaillaan pakastimeen tällaisia irtiottoja varten, mutta kovin pitkää irtiottoa ei voi tehdä ilman, että ottaa sen pumpun mukaan. (Asiasta tietämättömille tiedoksi, että sitä maitoa kertyy koko ajan ja jossain vaiheessa se "tihkuu yli" ja sitten on paidat märkinä, rintskat painaa ja on epämukava olo. Yritä siinä sitten nauttia siitä ajasta.)

Mutta typerä olisin, jos en niitä omia hetkiä itselleni ottaisi. 

Mä nautin kovasti ruuasta ja tosi usein mun matka suuntautuu ravintolaan ja/tai kahvilaan herkuttelemaan. Matkaan nappaan vielä yleensä jonkun mukavan lehden, jonka parissa nautin herkkuni. 

Key lime pie... ei ollut kyllä mikään makuelämys. Jopa epämiellyttävän makuinen tuo sitruunaosa. Ei tullut todellakaan lempparia. Seuraavalla kerralla pitänee testata jokin toinen jälkkäri.

Kävin ekaa kertaa testailemassa ihan perus juustohampparia ja se toimi oikein mukavasti.  Tosin mun elimistö ei digannut,  en ole vieläkään päässyt selville onko syynä vehnä, majoneesi, upporasva vai jokin lisäaine. Tuo kaali se ei ollut, koska en sitä syönyt.

Ettei se oma aika mene ihan syömiseksi, olen innostunut nyt myös pyöräilystä. Tätä pääsee tekemään heti tästä kotiovelta, joten ei tarvitse matkata kaupunkiin sitä vajaata 20 kilometriä. Hyvin nollaa päätä, kun rytyyttää menemään pitkin maita ja mantuja. Rakas Miekkonen antoi maastopyöränsä mun käyttöön, joten iso kiitos hänelle. Mun omalla konkelilla ei olisi läheskään niin nautinto ajaa polkuja ja pitkiä jyrkkiä ylämäkiä, tien pientareen ojapohjista puhumattakaan. 

Olen lenkkeillyt aikasemmin juosten ja koska mulla alkoi kipeytyä polvet, siirryin täysin reippaaseen kävelyyn. Kävelyssä on kuitenkin se huono puoli, että vaikka kuinka reippaasti käpöttelee, se tuntuu hitaalta. Pyöräilystä saa vauhtifiiliksen ja mikä parasta - se vahvistaa reisilihaksia, joiden heikkouden on mainittu olevan yksi yleisimmistä polvikipujen aiheuttajista. Varsinkin nyt imettäessä nuo polvikivut ovat tuntuneet pahentuneen entisestään.

Lenkiltä palatessa tämä on ehkä ihanin näky... aitan katon yllä näkyy talon savupiipusta tupruttelevan savua - sauna päällä!! JES!

Joskus se oma aika on silloin, kun lapset nukkuu. Silloin ei tietenkään lähdetä pois kotoa, jos toinen vanhemmista ei ole paikalla. Tällaisina hetkinä uppoudun yleensä jonkin hyvän lehden pariin. Kirjat tosin nollaisivat päätä vielä paremmin, sillä niiden kautta pääsee ihan eri maailmoihin ja saa ajatukset täysin irti arjesta. Pitäisikin käydä kirjastossa. 

Toinen yhtä hyvä tapa on lämmittää sauna, mennä istumaan sinne ajan kanssa ja ehkä ottaa se lehti mukaan. Tai sitten ilman lehteä ja ajatella vaan mitä mieleen tulee. Samalla voi tehdä kaikenlaisia kikkaviitosia kohentaakseen mielialaa, kuten läträtä kasvonaamioiden ja kuorintavoiteiden kanssa :)

Mulle tulee yksi lapsiperhelehti ja muita lehtiä saan äidiltäni. Olen tullut siihen tulokseen, että parhaiten omaan aikaani sopii naisten lehdet, sisustuslehdet ja vastaavat. Perhelehdistä saa toki vinkkejä arkeen, mutta niitä lukiessa päässä pyörii lasten asiat, joita pyörittelen monta kertaa päivässä muutenkin..

Ehkä tässä on omalla kohdallani ainakin sellainen kerrosefekti... mä tarvin omaa aikaa, jotta voin olla minä ja jaksaa paremmin olla äiti ja vaimo. Tarvitsemme myös yhteistä aikaa Miekkosen kanssa, jotta jaksamme olla tiiminä arjen haasteissa eikä yritetä yksin jaksaa. Näiden lisäksi tarvitsemme myös perheaikaa, jolloin molemmat vanhemmat ollaan kaikkien lasten kanssa. Tehdään porukalla jotain mukavaa. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa kuin vaikka pulkkamäki tai leffailta. Tai ehkei edes noin erikoista.

Eräänlaista perheaikaa on päivittäin ruokailut ja usein myös iltapala, jolloin ollaan kaikki saman pöydän ääressä. Mutta hirveän paljon huomaan, että meillä on niin, että toinen vanhemmista on lasten kanssa ja toinen puuhaa jotain (pyykkiä, ruuanlaittoa, auton korjausta, metsähommia, jne.) Mä kuitenkin koen, että pitää tehdä asioita myös perheenä.

Sitten tietysti olisi hyvä, että me molemmat vanhemmat puuhailtaisiin vuorotellen myös jokaisen lapsen kanssa kahdestaan, jotta jokainen lapsi saisi olla kahden välillä äidin ja välillä isän kanssa. Ettei aina ole joku toinen siinä jakamassa huomiota.

On se haastavaa... vuorokaudessa on kuitenkin vain se 24h. Pitäisi kuitenkin muistaa, että se onnellisuus lähtee sieltä omasta itsestä. Jos ei itse voi hyvin, muut aistivat sen kyllä. Tästä syystä mä olen siitä omasta ajastani mustasukkainen. Se on pirun kallista aikaa. Siksi mä en mielelläni tuhlaa sitä mihin vain. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään mitä haluaa tehdä, jotta olisi helpompi hengittää. Sitten kysyä sama puolisolta ja sitten antaa molemmille ne mahdollisuudet toteuttaa.

Kesäistä menoa

Tänään on kaunis päivä ainakin täällä meillä, joten käytiin Teen nukkuessa tyttöjen kanssa tuossa talon takana mansikoita maistelemassa. On nuo ahomansikat vaan ihan superhyviä! Liukin on tänä kesänä innostunut maistelemaan marjoja. Tähän mennessä hän on lähinnä määrätietoisesti kieltäytynyt. Oli ihanaa katsella miten lapset nauttivat keräillessään ja popsiessaan!!

Piti pujotella marjoja heinään :) Eepukin innostui ja näppärästi hänkin sai mansikat pujotettua. Hän pujotteli timoteihin, joka oli huomattavasti napakampi kuin tuo mun käyttämä heinä. Suosittelen tähän puuhaan siis timoteitä ;)

 Eilen kävimme ihastelemassa äitini puolen suvun nuorinta jäsentä - vallan ihastuttavaa pientä miestä! Hän tosin totesi meidät nähdessään, että ollaan ilmeisen tylsää seuraa ja kävi unille :) Mutta sitähän se vauvan elämä ensikuukausina on - syömistä ja nukkumista. Oli ihana nähdä mun serkkua ja se miten äitiys tuntui sopivan hänelle kuin nenä päähän <3

Tein elämäni ensimmäistä kertaa raakakakkua ja onnistui ihan kivasti. Vähän enempi vanilijaa olisi voinut laittaa.  Reunat ei ole kauneimmat, mutta ensitekeleeksi oikein mainio ;) 

Ylemmän kakun valmistus alkoi Teen nukutusreissulla metsään. Kipollinen mustikoita maustoi kakun!

Katko tahattomaan blogihiljaisuuteen

Blogi on ollut tahattomalla kesätauolla, kun on tullut suhailtua ympäri Suomea ja sen semmoista.

Tuolla luonnoksissa on yhtä jos toista postausta valmistumassa, mutta pitäisi saada sellainen rauhaisa hetki niiden viimeistelyyn. Josko nyt ekana saisi ulos vaikkapa sen lupaamani postauksen laivareissusta Tukholmaan vauvan kanssa.

Pyörittelin viime kuussa aika paljon mielessäni sitä mitä toivon tältä blogilta sekä mahdollisesti kategoriaa, johon se kuuluisi. Haluan blogin kuvastavan pitkälti ajatuksiani ja elämääni, joten se ei pysty olemaan pelkästään perheblogi ja täytyy myöntää, että en mä tänne oikein osaa jokaista uutta lapsen oppimaa juttua kirjoittaakaan. Olisi mukavaa, jos vuosien kuluttua voisin selata blogia taakse päin ja nähdä väläyksiä tämän hetkisestä elämästä ja ajatuksistani. Ajatuksista oikeastaan huomaa oman henkisen kasvun. Itse ainakin huomaan, että nuorempana olin hyvin ehdoton ja lapsettomana mulla oli todella selkeät sävelet miten lapseni kasvatan. Onneksi ne särmät on vähän hioutuneet, mutta kohteliaan kuoren alla on silti paljon (jalostettuja) mielipiteitä. En edelleenkään keksinyt mitään kategoriaa, eikä sillä oikeastaan väliä. Ei se mun elämäkään ole vain yhtä kategoriaa  :D

Meidän kesä on sujunut tosi rennosti. Oltiin juuri porukalla viikon reissussa. Kierrettiin Puuhamaa, Porin Kirjurinluodon leikkipuisto, Titi-nallen talo ja Ähtäri. Yövyttiin parissa hotellissa ja parilla leirintäalueella. Näistäkin on nuo kuuluisat luonnokset tuolla varttumassa. Mutta ihan näin ennakkoon täytyy sanoa, että ihanasti on kyllä otettu hotelleissa nykyään lapset huomioon. Selkeästi ovat ymmärtäneet, että kun lapset viihtyy, vanhemmat viihtyy :)

Tällä hetkellä tytöt on mun äidin luona "leirillä". Eli siis mun äiti oli viime vuonna Eepun kanssa isovanhempi-lapsenlapsi -leirillä ja yritti tänä vuonna löytää tästä lähettyviltä vastaavaa. Ei löytynyt. Hän pitää siis itse puuhatäyteiset pari päivää tytöille ja mukana on myös Eepun kummitäti. Varmaan huippua tulee olemaan tytsyillä :)

Raakasuklaata ja mukavia hetkiä

 On tullut puuhailtua kaikenlaista. Jotain kivaa on tosin jäänyt tekemättäkin. Ei onneksi sen kummempaa kuin kuusenkerkkäsiirappia ;) Niin ja syreenisiirappia olin myös ajatellut tekeväni, mutta mun matkustelu haittaa kokeellista keittiötä (noita aineksia kun on saatavilla vain hetken)... Tuli tällä viikolla käytyä ystävän kanssa Tukholmassa. Tee oli mukana ja meinasinkin kirjailla ihan oman postauksen aiheesta "vauvan kanssa laivalla ja päivä Tukholmassa". 

Olen pikku hiljaa syttynyt raakasuklaalle ja raakakakuille. Tai lähinnä ajatukseen, että jostain herkullisesta saisi paljon kaikkia hyviä ravintoaineita ja kahvin kanssa nautittu suklaapala voisi oikeasti olla jollain tapaa terveellinen. Ostin sitten aineksia kaupasta ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Syntyi kookossuklaapaloja sekä "kuppikakkuja", joissa on pohjalla cashewpähkinää ja päällä mantelisuklaata. Molemmat oli oikein maistuvia ja varsinkin nuo "kuppikakut" yllättivät positiivisesti. Olin erittäin yllättynyt ehkäpä siksi, että kyseessä oli mun oma hetken mielijohteesta syntynyt resepti. Olin siis tätä ennen tehnyt vain noita ylläolevia kookospaloja.

Raakakakkuja kupissa :)

Jottei kukaan luule, että meno olisi liian terveellistä, on tullut kokkailtua muutakin. Meillä oli tänään mukava päivä, kun aamupäivällä kävi yhdet kaverit ja iltapäivällä toiset kaverit. Iltapäiväisten kavereiden kanssa nautittiin mutakakkua, joka onnistui yllättävän hyvin. Luulin uunista ottaessa, että meni kuivaksi, kun puutikkuun ei jäänyt mitään. Olin väärässä. Koostumus oli juuri oikeanlainen. Olin joutunut säätämään hieman reseptissä, koska mulla olikin 50g liian vähän suklaata. Tein suklaata noista aiemmin mainituista raakasuklaa-aineksista ja ainakin tässä kakussa se meni ihan suklaasta siinä missä tuo kaupan sulatettu levykin :)

Mutakakkua kauniilla syreeninkukilla, jotka tuoksullaan saivat mun pään kipeäksi...

Tein mulle ja Miekkoselle eilen tällaset "club sandwich"it... omnomnom!!

Muuten ollaan oltu lasten kanssa rennosti kotona. Mä en tykkää, jos kotipäiviä ei tule tarpeeksi. Ne on kaikkine kotitöineen jollain tapaa rentouttavia, kun voi vaan olla. Ja kaikkein paras on, jos sää suosii, silloin lapsiakaan ei tarvitse pukea ulkoiluun vaan he voivat mennä suht vapaasti. Muistavat vaan kengät eikä niiden unohtaminenkaan ole kovin vakavaa, jos lämpötila on reilu 20 astetta :)

Hiekkakakun koristelua a'la Eepu

Mökkiterassilla sielu lepää!! Vielä kun vesi lämpenisi niin voisi viettää päiviä polskien!!

Mä en koskaan sano ei letuille. Törkeen hyviä. Varsinkin muurikkaletut!!

Tapahtumarikas eilinen päivä

Voi vitsit! Eilinen päivä oli kyllä aikamoinen. Aamu alkoi suhteellisen seesteisesti, mutta pihalle päästyämme alkoi action. Olin päästänyt tytöt ulos jo ennakkoon, kun jäin sisälle laittamaan Teen aamupäikkärivalmiiksi ja omat vaatteet päälleni. Tee nukahtikin sitten sisälle, joten suuntasin itse pihalle - juuri oikeaan aikaan. Meidän katti leikki jollain pihalla ja nyt kun sillä on välillä ollut jos millaista hiirtä siellä pallottelussa, menin nytkin katsomaan mikä siellä saa kissaan eloa...

SE OLI KYY!!

En alkuun meinannut edes erottaa, että mikä siellä oli. Jokin pieni ruskea möykky. Kunnes näin sen hyökkäävän ylös päin kissan lyödessä tassuilla. Ei muuta kuin keinolla millä hyvänsä kissa kiinni ja sisälle (yritin ensin siirtää vain muualle, mutta tietty ampaisi samantien saaliinsa luo). Kävin hakemassa lapion, jolla vähän taputtelin lieroa. Tulipa lastenkin nähtyä millaiseen ei saa koskea ja kovin oli varsinkin Eepu totinen, kun kerroin mitä käärmeen purema voi aiheuttaa. Tuo oli poikanen, toivottavasti niitä ei kohta vilise lisää jostain!! Ennen tuota taputtelua mun piti kyllä vielä tsekata googlesta, että miltä näyttää kyyn ja vaskitsan poikaset ja miten ne eroaa. Täällä kun on noita rauhoitettuja vaskitsojakin. Aika varma olin kyllä jo ennen googlailua tuon lajista, sillä tällä otuksella oli aika selkeä sahalaita selässä. Enpä ollut aiemmin moiseen täällä törmännyt!

Jottei päivä olisi ollut liian tapahtumatylsä, pääsin käymään Liun kanssa terveyskeskuksessa ennen iltaruokaa. Olin juuri saanut Teen syötettyä ja hän oli sylissäni olkkarissa. Liu tuli siihen sitten esittämään minulle balettia. Piti kädellä kiinni telkkaritasosta ja seisoi yhdellä jalalla. Sitten hän päätti tehdä piruetin - ja kaatui! Pää osui ilmeisesti suoraan siihen telkkatason kulmaan. Kauhea parku, jonka luulin ensin johtuvan siitä epäonnistuneesta piruetista (keskimmäiseni on hieman dramaattinen, jos jokin ei mene suunnitellusti). Pyysin hänet sohvalle viereen ja yhtäkkiä joka paikka on veressä. Tee oli mun jalkojen päällä ja verinen lohdutettava kainalossa. Onneksi sain Teen siirrettyä turvallisesti lattialle ja samalla pidettyä Liun rauhallisena, kun hänhän kiihtyi vain siitä, kun ne kädet oli veriset (onneksi ei nähnyt itseään peilistä). Tämä tapahtui 12:20. Sain vuodon tyrehtymään ja näin haavan olevan melko siisti, mutta "auki". Käytin likan suihkussa ja soitin terkkariin 12:35. 10 minuutin jono - jätin soittopyynnön ja soitin samalla Miekkoselle olisiko hän voinut tulla tekemään toimistohommia kotiin lääkärikäynnin ajaksi. Tee oli käymässä juuri päikkäreille ja Eepu voisi katsoa sen aikaa vaikka dvd:tä, niin onnistuu ne hommat. Tietysti tällaista piti sattua juuri silloin, kun mun auto ei suostunut toimimaan :( 13:30 en ollut vieläkään saanut soittoa ja yksityiselle soitto ei paljoa lohduttanut - seuraava vapaa aika 18:30 eikä sekään ole lastenlääkärille. Päätin sitten lähteä suoraan sinne terveyskeskukseen, vaikka ohjeissa oli, että ensin pitää soittaa. No periaatteessahan mä olin soittanut. Päästiin lopulta näyttämään haavaa hoitajalle 14:40. Mun soittopyyntöön vastattiin 14:35... joo ei tarvinu enää aikaa... Hoh hoh!!

Tultuamme kotiin sain Liun unille ja lähdin Eepun kanssa hakemaan pihalta aineksia iltaruokaan - nokkoslettuja! 

Letut onnistuivat mielestäni hyvin. Täytin ne sunnuntaina grillatulla broiskulla, parsakaalilla ja parmesaanilla, jotka oli sekoitettu kreikkalaiseen jogurttiin ja maustettu lorauksella sweet chili -kastiketta. Eepu oli sitä mieltä, että ensi kerralla olisi parempi olla täyttämättä ja eipä nuo hittejä olleet muiden (kuin mun) mielestä. Miekkosen makuun ois vaatinut lisää mausteita, mutta mä yritin ottaa lapset huomioon :D Jos olisin tehnyt vain meille aikuisille, olisin laittanut reilummin sweet chili -kastiketta ja pilkkonut mukaan myös säilykepersikkaa.

 Sunnuntaina sain muuten vihdoin pakastimen sulatettua! Nyt sinne saa iskettyä jo ensimmäiset rehut säilöön talven varalle.

Tämän vuoden satoa valmiina säilöön. Osa pakastimeen ja osasta mehua :)

Blogien kommenttikentät kuin leikkikenttiä - hyvät tavat hukassa!!

Arvosteletko kaupan kassajonossa muiden ruokaostoksia ja ulkonäköä? Kommentoitko leikkipuistossa vanhemmalle, miltä tämän lapsi näyttää? Kerrotko kanssaihmisille, kuinka rumia, ällöttäviä ja vastenmielisiä he ovat? Kehotatko ostarilla pyörivää nuorta tekemään itsemurhan?

"Vitun kaksnaamainen pullukka huora! Tajuutsä et kukaan ei lue sun blogii koska oot niin säälittävä, etkä saa ikinä munaa tolla naamalla ja parempi jos vaa tekisit jotai tolle naamalles... painu sinne vittuun mistä tulitki ja kato peiliin ja jätä ne pullat yms. pois ihan suosiolla. Oot sairas ja lihava lehmä! ammu ittes!"

""Kateelliset muuta keksi." väitätkö että joku olisi sinulle kateellinen? :D sinun elämässäsi ei ole mitään kadehdittavaa tai ihanteellista. Ruma, Läski, loismatonen joka kuluttaa yhteiskunnan rahoja."

"sun muodoillas et oo voinu sairastaa anoreksiaa, oot säälittävä huomiohuora jolla ei ole yhtään ystävää ja joka baarissa istuu yksin nurkassa turpa kiinni"

”Mietin kuvia katsoessa, kuinka Eve on tosi pullukka. Olet kertonut syömis ongelmista hänen kanssaan. Ei hän kyllä näytä yhtään siltä ettei ruoka maistu. No, tietty jos annat makeita välipaloja asia saa toisen näkökannan. Silloinhan ruoka ei enää maistu ja lihominen on taattu. Eikö neuvolassa jo puututa asiaan? Ylipainoinen lapsi noin varhaan on kyllä lihava nuori/aikuinen.” (Kyseessä on normaalipainoinen vauva.)

”Usein sanotaan, että geenien sekoittaminen tuottaa terveitä jälkeläisiä. Aina se ei kuitenkaan näy sattuvan kohdalle." (Kirjoittajan lapsen vammaisuudesta.)

"Vittu oot nolo tapa ittes"

"ootko harkinnu itsarii? Jos oot ni mitä sä tääl enää oot?"


Tuskin kukaan kenellekään menee tuollaisia kommentteja sanomaan päin naamaa. Miksi sellaisia pitää sanoa sitten virtuaalisesti? Mikä aivopieru pitää ihmiselle tulla, että päättää kirjoittaa moisia kommentteja. Jokainen varmaan on vahingossa lipsauttanut ääneen jotain, joka olisi ollut parempi olla sanomatta. Tekstiä naputtaessa on kuitenkin asia hieman toinen, sillä sen asian näkee kirjoitettuna ja on monta kohtaa, jossa ehtii miettiä mitä on tekemässä. Monesti kommenteista huokuu, että ne on kirjoitettu täysin loukkausmielessä. Loukkaavat kommentit ovat eri asia kuin kriittiset asialliset kommentit blogikirjoituksen aiheeseen. Mielipide-eroja saa olla, mutta niiden esittämisessä voi olla tahdikas myös nettimaailmassa. 
Minua harmittaa monen bloggaajan puolesta, kun (usein anonyymit) kommentoijat aukovat päätään bloggaajan TAI JOPA HÄNEN LAPSENSA ulkonäköön liittyen. Täytyy ihmisillä olla tylsä elämä, kun saavat tuollaisesta jotain iloa. Tai ehkä he purkavat pahaa oloaan. En tiedä. Surullista.

Itse pyrin kommentoimaan samoin kuin kommentoisin päin naamaakin. Monesti käytän hymiöitä, sillä en ole monenkaan bloggaajan kanssa tuttuja "oikeassa maailmassa" ja näin ollen ei voi olla varma, että vastapuoli ymmärtää sanaleikkejä tai muuta vitsailua. Kommenttini pidän aina rakentavina enkä koskaan lähde arvostelemaan bloggaajan tekemiä valintoja. Jos blogissa on pyydetty vinkkejä, en lähde besserwisseröimään vaan kerron lähinnä miten meillä on asiat onnistuneet. En ole monessakaan asiassa asiantuntija ja näin ollen en voi pitää omia tapojani toimia ehdottomina totuuksina ja ainoina oikeina tapoina. Ollessani bloggaajan kanssa täysin eri mieltä ja asia ei ole itselleni "tärkeä", olen hiljaa. Ja tärkeisiin asioihin otan kantaa kohteliaasti. Asiat voi tehdä tyylikkäällä tai nololla tavalla.

Nettimaailmassakin on hyvä pitää mielessä:

 "Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa" 

Tipulassa-blogin Emonen päätti järjestää hienon SINÄ LOUKKASIT MINUA -kampanjan liittyen blogeissa tapahtuvaan kiusaamiseen. Itse en onneksi (vielä?) ole päässyt lukemaan ikäviä kommentteja omassa blogissani, mutta asian yleisyyden vuoksi eiköhän sekin päivä valitettavasti joskus koita. 

Ilkeät kommentit loukkaavat myös netissä. Me toivomme asiallista kommentointia blogeihin.

A girl with too many pictures  -  Ai karkkii!  -  Aiatar  -  Aikuistumiskipuja  -  All hearts are wonderful  -  Am I Invited  -  Annun elämä uusiksi  -  Arkilove  -  By Tinja Katariina  -  Elämänilon alkulähteillä  -  Elämää pyörätuolista käsin  - Emilia Christine  -  Enni Heidi  -  Ennin kengissä  -  Essi Maaninka  -  Fifty Way  - Haaveilen kaikesta  -  Haaveita ja oikeeta elämää  -  Harmaa ja muut iloiset värit  -  HeioonJenna  -  Hulivilini  -  Ida Parviainen  -  Ihanan karmea  - Ikimuistoista  -  Inku-chan  -  Inspiration  -  Jemppuu  -  Jenni's Lullaby  - Kaaosta ja kukkamekkoja  -  Kadun aurinkoisella puolella  -  KIDULT  - Kitujainen.com  -  Kotiäidin elämää  -  Kouluta Ite Paremmin  -  Kun äiti kelaa  - Kuvastin  -  Käenpesä  -  Lady of The Mess  -  Leveämmin hymyilevä perhe  - Chasing Happiness  -  Life à la Annika  -  Life is an illusion  -  Lifestyle by Maiju Kristiina  -  Love yourself first  -  Loyal Companion  -  Maalia kohti  - Mammalaiffii  -  Mansikkatilan mailla  -  Marjukka Katariina  -  Meidän Pieni Ryyni  -  Mieleni on maalaus  -  Minäkö keski-ikäinen?  -  Moonika Kristiina  - Munakoisoni ja minä  -  My life, with love Alesya  -  Nani - Be yourself  - Napsahduksia  -  Natalia  -  Never Give Up  -  Nightwish Diamonds  -  Nuori ajattelija  -  On my way  -  Operaatio Äiti  -  Optimismia ja energiaa  -  Outi's life  -  paint my house BLACK  -  Paiqo  -  Perhosia masussa  -  Pieni Lintu  - Pikku Bambin Blogi  -  Pinkit korkokengät  -  Privaattikamaa  -  Rakkaudella Hannele  -  Reborn Beast  -  Rouva Y  -  Ruusumäki  -  Saijis  -  Smagatsoff  - Something different by Emilia  -  Spread your wings  -  Syvältä  -  Tassuttelijan päiväkirja  -  Teijan Kauneus Blogi  -  The Blind Leap  -  The Diary of Mariella Elisabeth  -  The World According to Jani  -  Thrill Me Tonight  -  Tipulassa  - Touch the sky  -  Tuulanneli  -  Unelmia jahdaten  -  Unelmiin tai sinne päin  - Vilhelmiina Lyydia  -  Waldgeistory  -  Weekend Chic  -  XL elämää  -  Zeninan  -  Äiti ja melukylän lapset  -  Äiti on vihannes  -  Äiti yrittää