No mutta toisaalta, sitähän mun arki on pitkälti. Odottamista ja neuvolaa. Tietysti isompien lasten kanssa puuhaillaan jotain, mutta alitajunnassa pyörii väistämättä lähestyvä synnytys. Maanantaisessa neuvolassa terkkari totesi mun kasvojen olevan sen verran turvonneet, että näytän kuulemma siltä, että synnytän pian. Revettiin kyllä molemmat siinä kohdin nauramaan, kun totuushan on se, että se synnytys käynnistetään viimeistään viikon päästä tiistaina, kun koossa on 42+0 raskausviikkoa. Vielä todennäköisempää on, että se käynnistyy perjantaisen yliaikaiskontrollin jälkeen, joten olen asennoitunut viettämään viikonlopun kivussa ja säryssä pieni suuri palkinto mielessäni. Mittaillessaan sf-mittaa terkkari totesi, että vauva on vajonnut edelleen, jos se edes on mahdollista. Hän siis viittasi siihen, että on jo muutaman viikon todennut vauvan olevan niin alhaalla kuin mahdollista. Sf-mitta oli maanantaina sama kuin viikko sitten keskiviikkona.
Voin sanoa, että tällä hetkellä musta tuntuu, että olen saanut "fiilistellä" tarpeeksi tätä raskautta. Odotan edelleen suhteellisen rauhassa synnytyksen käynnistämistä, enkä haluaisi missään nimessä, että se käynnistettäisiin. MUTTA mulla on alkanut olemaan sen verran pahoja liitoskipuja, että ne haittaa olemistani. Jos ei häpyluu ole kipeä kuin pesismailalla isketty, niin sitten vauva painaa oikean jalan hermoihin niin, että tuntuu kuin joku ampuisi nuolen reittä pitkin alaspäin. En pysty istumaan kunnolla kauaa ilman selkäsärkyä. Sohvalla voin istua, kunhan tuen selän tyynyillä ja "rönötän". Vauva on mahassa kuin kukkakeppi tai harjanvarsi - pakottaa tiettyyn asentoon. Ja mua närästääkin jokaikinen ruoka. Sekös harmittaa. Suklaa on närästänyt pitkään ja eniten, joten sitäkään ei voi lohdutukseksi vetää. Joka ruuan jälkeen hetken päästä pitää kääntyä ystäväni Rennien puoleen. Onneksi tuli ostettua joskus semmonen jättipakkaus :D
Sunnuntaina mua supisteli koko päivän ja voimistu iltaa kohden, mutta sen jälkeen on taas hiljaisempaa ollut. Silloin tällöin joku kivuton supistus. Sen verran sunnuntaista innostuin, että pakkasin vihdoin sen sairaalalaukun. Tänään vauveli on ollut hiljaisempi. Liikkuu kyllä jonkun verran, mutta ei myllää. Sanoin asiasta Miekkoselle, niin se heitti sellasella hassulla äänellä "Taitaa vaan valmistautua tulemaan sieltä". Alkaa tuo yhteinen huumori näemmä löytymään. Pari viikkoa sitä jaksoi analysoida ja kuulostella jokaista "oiretta", mutta nyt niistä väännetään jo vitsiä :)
Pitäisi kai olla otettu, kun vauva viihtyy mahassa näin pitkään, mutta kovasti täällä odottavat kaikki uuden perheenjäsenen näkemistä. Eepukin useaan otteeseen on aamuisin ehdotellut, että äiti voisi lähteä sairaalaan vauvaa synnyttämään. Tänään kerroin, että viikon päästä menen sairaalaan, jos vauva ei ole aiemmin syntynyt. Tyttö kysyi (luonnollisesti) samantien, että "miksei heti tänään" :)
 |
| Vauvelia odottelee tommoset ihanat pöllövaatteet. Vasemmalla yöpaita/pussi ja toinen siis perusbody. Vielä ois pöllömäisiä harsoja kotiutumassa, kunhan paikallinen liike saa ne tänne toisaalla olevasta liikkestä :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti