Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luonto. Näytä kaikki tekstit

maanantai 31. elokuuta 2015

Luonto kutsuu ja tieto lisää tuskaa

Huolestuin hieman luettuani Ylen uutisen. Aloin miettimään kuinka montaa ainetta sitä itsekin päivän aikana elimistöönsä jollain tapaa laittaa, kun niiden yhteisvaikutusta ei kukaan tiedä. Eikä minulla ole edes mitään lääkärin määräämiä lääkkeitä tai rasvoja, joilla läträisin vaan ihan peruskasvorasvat, hammastahnat ja antiperspirantit.



Olen ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut erilaisista luonnonmukaisemmista tavoista tehdä asioita. Haluaisin kovasti omalta kohdalta vähentää kemikaalikuormaani ja sen myötä myös lapsieni kuormaa. Olisi mukavaa omaksua itse vihreämpiä arvoja, jotta ne siirtyisivät luonnollisesti lapsilleni.

Miten tähän nyt sitten pyrin?

Ruuat pyrin ostamaan mahdollisimman vähän käsiteltynä eli syödään aika pitkälti kotona alusta loppuun asti tehtyjä ruokia. Luomu olisi kiva, mutta tällä hetkellä rahaa ei ole ylettömiä määriä. Näin ollen luomua valitaan, jos sen kilohinta ei hirveästi eroa ei-luomusta. Kesäaikaan kasvattelen itse erinäisiä vihanneksia. Joitain paremmalla onnella kuin toisia. Perunoiden osalta me ollaan omavaraisia. Marjat ja sienet kerään metsästä.

Tavoitteenani on lisätä kasvisten määrää meidän ruuassa. Kasvissyöjiä meistä ei saa, koska naudan sisäfilepihvi on namia ja grillattu broisku mitä parhainta. Kenties pääsen kuitenkin tavoitteeseeni, että ei tarvitse kastikkeeseen kohta laittaa kahta lihapakettia vaan voi puolet iskeä kasviksia. Niillä säästyvillä euroilla voi sitten ostaa vaikka sitä luomua siksi yhdeksi paketiksi. Eli siis ruokahommeleissa meillä mennään mahdollisimman olemattomilla lisäaineilla ja pitkälti itse tehden.

Kemikaalit sitten. Toki niitä nyt saadaan jonkun verran tuosta ruuasta, kun ei luomua pupelleta, mutta omilla kempparivalinnoilla siihen kemikaalikuormaan pystynee vaikuttamaan. Tutustuessani luonnollisiin hiusten- ja ihonhoitotuotteisiin huomasin varsinkin hiustuotteissa maininnan, että luonnolliset shampoot eivät puhdista täydellisesti synteettisiä muotoilutuotteita. Niihin tarvitaan ne synteettiset pesuaineet... onko pieni noidankehä? Jos haluat pitää hiuksesi silikonittomina ja muovittomina, peset synteettisillä aineilla, joista jää taas hiuksesi pintaan aineita. Näiden aineiden vuoksi pitää käyttää synteettisiä muotoilutuotteita, jotta hius jää haluttuun muotoon, jne..

Itse päätin nyt siirtyä kokonaan luonnollisiin tuotteisiin siltä osin kuin mahdollista. Ajatus lähti siitä, että poikani nukkuu usein aamuyöstä aamuun kainalossani - pää kirjaimellisesti kainalokuopassa (tässä asetelmassa yleensä herään, kun hän tykkää päänsä punkea jotain vasten). Poikani hiusten tuoksuessa vahvasti dödölleni (tai siis antiperspirantille), tuntui ikävältä. Samoin alkoi inhottaa ajatus, että pieni lapsi joutuu joka ruokahetkellään haistelemaan vahvaa hajustetta aivan lähietäisyydeltä. Pisteenä iin päällä oli vielä silmiini osunut tieto antiperspirantin sisältämän alumiinin haitoista. Alumiiniton ja hajusteeton luomudeodorantti tuli ostettua heti seuraavalla kauppareissulla. Vaikkei noita haittoja ole ihan aukottomasti pystytty todistamaan, ei niitä ole pystytty sulkemaan poiskaan. En halua altistaa lastani hänen päänsä kautta. Mielenkiintoinen aihetta käsittelevä opinnäytetyö löytyy täältä.



Ylipäätään käytän hyvin vähän muotoilutuotteita hiuksiini, joten ajattelin kokeilla markkinoilla olevia luonnollisia muotovaahtoja ja kiinteitä. Mulla olisi ollut kampaaja tällä viikolla, mutta peruutin sen, kun huomasin mainoksen tänne meille päin avautuneesta ekokampaamosta. Meinasin mennä testaamaan kasvivärejä - ne kun jää tuohon hiuksen pintaan eikä imeydy hiukseen kuten kestoväri. Toki eivät kestä kuin about kuukauden, mutta minulla onkin tavoitteena ajan kanssa saada oma väri takaisin. Ainakin hetkeksi ;) Samalla oletan, että pystyn tuolta kampaajilta saamaan tarkempaa tietoa noista luonnollisemmista hiustuotteista. Ja täytyy vissiin käydä ostamassa Miekkoselle semmoinen normaalissa muoviputelissa oleva luonnollinen shampoo ja hoitoaine. Hän katsoi vähän hitaasti, kun esittelin palashampoota. Oli kyllä ennen ostamista sitä mieltä, että testaa, mutta ihan ite oon saanut palaa kuluttaa ;D

Meikkipuoli onkin ollut haasteellinen. Minulla on ollut käytössä mineraalimeikkipuuteri, jolle löytynee suht helposti vastine luonnonkosmetiikan puolelta. Enemmän harmaita hiuksia tuottanee ripsari. Vielä en ole meikkejä ostanut vaan kuluttanut vanhoja pois. Ne ainakin tuntuvat lähtevän noilla luonnollisilla puhdistusaineilla. Ei nuo meikkini tosin vedenkestäviä olekaan.



Tämä luonnollisempiin kempparituotteisiin tutustuminen on kyllä ollut silmiäavaavaa. Meillä meni lasten joululahjalistalle lasiset juomapullot ja keittiön ruuansäilytysrasiat vaihtunee lasisiin. Sitä on alkanut näkemään asioita eritavalla. Tieto lisää tuskaa ja totuus välillä kirpaisee. Välillä sitä ärsyttää itse itseään, kun ei voi enää uuden tiedon vuoksi tehdä jotain aiemmin totuttua. Esimerkiksi maustesipsit ei enää uppoa, eikä irtokarkit, koska väriaineet ja aromivahventeet. Eikä tee mieli ostaa mitään maustettuja jogurtteja, kun niissä on älyttömästi sokeria. Ja mikropoppareissa ja kaupan kekseissä on palmuöljyä. Mehut ne vasta lisäainepommeja ovatkin. Aspartaami on ehdoton nounou. Ja ei voi ostaa mitä tahansa saippuaa, koska natriumlauryylisulfaatti (SLS). Mikroonkaan ei viitsi enää laittaa marjoja sulamaan pakasterasiassa. Pitäisi lopettaa lukeminen ja tutkiminen.

On totta, että ei nuo pieninä määrinä aiheutakaan varmaan noita kohua aiheuttaneita asioita, mutta entä kun ne kertyvät elimistöön ja miten ne esimerkiksi reagoivat muiden päivän aikana tulevien kemikaalien kanssa. Ja palmuöljyn vuoksi hakataan sademetsää (bad!).

Pitäisi lopettaa analysointi ja pohdinta. Eli miten eli niin kuolema korjaa kuitenkin jossain vaiheessa :D

Jos en luonnollisia valintoja saa lapsille siirrettyä, niin ainakin varmaan kyseenalaistamisen jalon taidon?

Olen tätä ekoajattelua siirtänyt myös vaatepuolelle jossain määrin, mutta siitä mahdollisesti lisää myöhemmin.

Lähde


Yritän jatkossakin pelastaa maailmaa omilla valinnoillani. Johonkin asti mun hippiajattelu riittää, mutta en mä kaikissa pysty näkemään itseäni maailmanparantajana. Lentokoneella pääsee kivoihin paikkoihin ja periaatteennaista minusta ei saa tekemälläkään - tykkään nimittäin ihan älyttömästi kiinalaisesta ruuasta, jonka perusaine on paljon karttelemani ja parjaamani natriumglutamaatti.

Mutta jos edes vähän. Pieniä askelia. Pääasiallisesti fiksuja valintoja tehden. Liikaa omaa ja lapsieni elämää rajoittamatta :)




keskiviikko 19. elokuuta 2015

Peikkoaskartelua lasten kanssa

Monesti sitä kokee huonoa omaatuntoa, kun lapset pyytää saada askarrella ja itse viljelee yhtä jos toista (teko)syytä, miksei voi.

Nyt kuitenkin tuli repästyä ja puuhattua peikkoja.




Näistä saa sopivasti puuhaa muutamaan otteeseen.

Ensin yhdellä ulkoilulla etsitään sopivia kiviä.

Joko samalla tai seuraavalla ulkoilulla askel kohti metsää ja sieltä poimimaan kaikenlaisia aarteita. Meillä likat poimivat käpyjä, sammalta, jäkälää ja naavaa. Ja pari puolukan varpua. 

Kolmas puuha voi olla kivien pesu, jos on sattunut löytämään asteen verran hiekkaisempia kiviä, kuten me. Sen jälkeen voi syödä puikkojätskit, niin saa peikoille kädet ;)

Kivien kuivuttua olin ajatellut, että samantien saavat liimailla noita sammalia ja muita, mutta tytöt oli eri mieltä. He halusivat ensin vähän väritellä niitä maaleilla. Näin tehtiin.

Värit kuivuivat aamupäivästä iltapäivään ja iltaruuan jälkeen liimattiin peikoille silmät, kädet sekä hiukset paikoilleen. Saipa toinen peikko parrankin. 

Näitä peikkoja oli toteuttamassa 2- ja 4-vuotiaat. 
Vasemman puoleinen on 2v:n ja oikeanpuoleinen 4v:n taiteilema. (Nyt tästä koneelta katseltuna kuva on aavistuksen valottunut, joten mainitsen erikseen, että oikeanpuoleisella on suu piirretty punaisella maalilla :) )


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Viikon puuhailuja

Viikkoon on mahtunut paljon kaikennäköistä mukavaa aktiviteettia! Monena päivänä aurinkokin on näyttäytynyt. Ei huono :) Tosin eilen aamulla taas sai herätessä huomata lumisen maan, mutta se lumi onneksi suli puoleen päivään mennessä. Juuri tällä hetkellä näyttää tulevan rakeita :D

Koska maalla asutaan, niin pihahommia riittää. Joskus viikko kaksi takaperin aloin perata meidän yhtä kukkapenkkiä, kun se on kasvukaudella sellanen heinäpelto. Revin sen ihan auki ja iskin perennat takaisin. Katsotaan kävikö pahasti, kun kuitenkin oli aika kylmiä kelejä tämän jälkeenkin. 


Meidän pihassa on tosi paljon koivuja ja vaikka syksyllä saatiinkin lehdet haravoitua, pääsi näin keväällä haravoimaan puista irronneita risuja. Niitä riitti!


Eepun kanssa tuli pelailtua Kaninloikka -peliä, joka on hänen ehdoton suosikkinsa tällä hetkellä. Otettiin kahden pelin "ottelu" ja Eepu voitti molemmat ottelut. Ihana nähdä lapsen ilo :) Tykkään pelata lasten kanssa ja odotan innolla sitä päivää, kun voidaan koko perheen kesken pitää peli-iltoja ja sen semmoista. Ennen sitä nautitaan muista perheen kesken tehtävistä jutuista ja pelaillaan taitotasojen mukaisesti esimerkiksi pienempien lasten päikkäriaikaan.


Mulla on tapana ostaa banaaneja, kun lapset pyytävät. En osta paljoa kerralla, mutta silti niistä yleensä kaksi pääsee tummumaan. En tiedä, onko se Eepulta tarkoituksen mukaista olla syömättä banskuja ja odottaa vain tummenemista. Tummat banaanit nimittäin tarkoittavat banaanilettuja! Aiemmin tuli tehtyä banaanikakkua, mutta on nämä letut ehkä vähän terveellisempiä. Nämä valmistui seuraavasti:

Rahkabanaaniletut:
2 ylikypsää banaania
3 kananmunaa
250g rahkaa
n. 0,5dl puurohiutaleita (ei niitä pussipuuroja)
n. 3/4 dl jauhoja (käytin ohraa itse)
Vähän kanelia ripotin mukaan, kun pidän mausta

Kaikki sauvasekoittimella/blenderillä sekaisin ja annetaan taikinan turvota hetki. Siitä taikinasta tulee melko jämäkkää. Paistetaan pienessä määrässä öljyä miedolla lämmöllä :)



Olen nyt päässyt parina iltapäivänä nauttimaan lenkistä ihan itseni seurassa, kun Tee on nukkunut pitkiä päikkäreitä kotona ja Miekkonen on päässyt ajoissa kotiin. Naapurin pellolla kohtasin komean näyn, kun sinne oli asettunut joutsenpari. Toivottavasti ymmärtävät, että se pieni lätäkkö kuivuu ja järvi on tuossa muutaman kilometrin päässä. Ei oikein kannata pesää tuohon rakentaa.


Luontokuvaaja-Laura vauhdissa. Keskellä soista metsää oli tuommoinen hieno kivi. Pitihän se kuvata, koska...noh..kivi :D


Kotiin palatessa oli hieno iltarusko!


Innostuin leikkimään varjolla... Saturday night fever! :D

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Luontojuttuja


Jokaiseen päivään kuuluu kävelyretki postilaatikolle lasten kanssa. Eepun suurinta hupia on "lukea" meidän nimet postilaatikosta. Ensin pitää lukea ihan väärin ja sitten lopulta oikein. Maalla kun asutaan, meidän laatikossa lukee osoitekin ja näin ollen likka muistaa meidän osotteen, joka lienee ihan hyvä juttu.


Postilaatikolta kotiin kävellessä käytiin katsomassa miten mun rikkaruohot  kasvimaa jakselee ja varsinkin maissit. Hyvältä vaikuttaa. Sieltä niitä muutama tähkä pilkotti. Muuten tarttee sanoa, että mun kasvimaan pito on todella retuperällä. Rikkaruohot rehottaa enemmän kuin kasvit, mutta oikeastaan mua ei edes haittaa. Kesäkuussa heti istuttelun jälkeen kirpat tuhos mun kaalien taimet, avomaan kurkku ei itänyt, lantuista iti pari, vaikka 50 istutin, sitten mun kesäkurpitsa ei ala kasvattaa kurpitsoja, se vaan kukkii (kuivuus vaivanee) ja punajuuret sekä palsternakka kärsii ihan vaan laiskan kitkijän takia. Mutta ku ei vaan ole huvittanut kuumalla tuolla auringon paahteessa kökkiä. Herneitä ollaan lasten kanssa syöty ja tilliä pitäisi käydä nappaamassa pakastimeen/kuivata. Mansikoita tuli paljon, reilu 5kg. Perunaa tulee vähän nihkeästi. Laitettiin sitä melko paljon, mutta Miekkonen ei ehtinyt mullata ajoissa ja rikkaruohot pääsivät ottamaan vallan varsinkin Timo-lajikkeen osalta. Saas nähdä ehtiikö kukkia olleskaan. Matildasta saatanee ihan ok sato. Toivottavasti mukulat olisi edes jonkin kokoisia, sillä emme laittaneet mitään myrkkyjä tai lannotteita pellolle. 


Kesä on kiva, kun on luonnon kukkia ja pörriäisiä. Eepun kanssa tunnistellaan kasveja kävelyreissulla. Tää on hiirenvirna.



Tossa meidän vieressä on tuommonen ihana metsä, jossa on ihan sammalmatto pohjalla. Siellä on kiva käydä kävelemässä ja ottamassa happea rankkojen päivien jälkeen.


Iltasella kävin ihmettelemässä josko olisi kanttarelleja ollut, mutta eipä tuo ollut ihme, että näiden sateiden jälkeen siellä mitään suurta ollut. Pari tuommosta pientä kuivunutta rääpälettä löysin. Jätin maahan.


Söpö käpy.


Mustikkaa olisi ollut. Oli jopa isoa eikä yhtään näivettynyttä. Pitänee käydä keräämässä. Tulisi samalla testattua semmonen varrellinen marjuri, jonka tuo rakas Miekkonen mulle oli käynyt ostamassa. Mä vähän epäilen, että onko siitä mihinkään vai repiikö juurineen. We'll see :)