Olinpa tuossa toissapäivänä tekemässä onnellisena ruokaa, kun yhtäkkiä tyttäreni huudahtaa "o-ouu". Ei mene kauaa tajutessa, että hänpä on ilman vaippaa *jossain*... Olin pyytänyt häntä tuomaan uuden vaipan märän ja poisotetun tilalle, mutta tosiaan, enpä ollut sitä uutta vaippaa vielä saanut. Ei muuta kuin pikatsekki missä neitonen onkaan. Helpotus oli suuri, kun hän ei ollut olohuoneen sohvalla, mutta sohvallapa kuitenkin. Hän istui silmät suurina vierashuoneemme (varastomme) vuodesohvalla - märässä läntissä. Oli pokassa pitelemistä, kun likka toisteli totisena "o-ouu, oijoijoijoijoiiii" :D ONNEKSI sohvassa oli irroitettava päällinen ja tuotokset eivät olleet imeytyneet sohvan runkoon asti. Mutta voin kertoa, että ei ollut kovin hehkeetä se päällisen peseminen. Käsinhän se piti pestä...
Tänään oli tytön kerhopäivä ja hän jäi sinne reippaasti, kun saatoin hänet leikkihuoneen ovelle. Välillä, kun ovat lähteneet porukassa eteisestä, tyttöni on purskahtanut itkuun. Kerhon päätteeksi oli elämyspolku, jossa ihmeteltiin metsän eläimiä ja ryömittiin tunnelista. Tai siis tyttö ryömi, minä en olisi sinne mahtunut :) Lopuksi kaikki sai ottaa pussista marmeladi-karkit. Siinä vaiheessa iski pieni pettymys, koska tyttärelleni en ole karkkia antanut eikä suunnitelmissakaan ollut. Onneksi tilanne hoitui niin, että likka viipotti pussin ohi huomaamatta, että muut ottivat. Lopuksi menimme vielä leikkihuoneeseen, jossa oli tarjolla mehua, piparkakkuja ja glögiä. Niitä sitten maistelimme. Olemme siis olleet vielä tiukkoina karkin ja suklaan kanssa tyttäremme kohdalla. Ns. kahvipöytätarjottavat on asia erikseen ja niitä sitten harkitsemme tilanteen mukaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti