Hohhoh! Meinaa melkein uuvuttaa, kun täällä on vauvaa ja Miekkosta lukuunottamatta porukka puolikuntoista. Pääsääntöisesti ollaan suht tervettä sakkia, mutta nyt sitten päästiin mekin näistä sairauksista "nauttimaan".
Kaikki alkoi viime lauantaina, kun Eepulle nousi lämpöä (päälle 37 astetta) ja tuli tosi räkänen yskä. Sunnuntaina ääni alkoi honottaa, yskitti edelleen, mutta ei ollut lämpöä, yöllä lämpö oli muuttunut kuumeeksi (38,4), mutta laski ennen aamua. Päivä sujui piirrettyjä katsellen. Maanantaina sama meno jatkui, mutta kova väsymys tuli lisäksi kuvaan mukaan. Yleensä Eepu ei nuku päikkäreitä, mutta nyt nukkui neljä tuntia. En meinannut saada hereille, kun kiukkuinen neiti vaan käänsi kylkeä. Heräsi illalla puoli seitsemän ja kävi ysiltä yöunille. Tiistaina hän oli jo vähän parempi - käytiin pakollinen ruokakauppareissu. Eilen ja tänään hän on ollut jo huomattavasti parempi - yskii, mutta jaksaa touhuta.
Tiistaina aamulla sekä minä että Liu yskittiin kovin tutun kuuloisesti. Iltapäivästä Liulle nousi lämpö. Yöllä hän heräsi todella vinkuvan hengityksen kanssa (meillä Liu on lapsista se, jolla on ahtaimmat hengitystiet ja tämä tyypillistä flunssissa, yms.). Itse olin paraikaa ruokkimassa vauvaa, joten Miekkonen heräsi lääkitsemään pikkupotilasta. Buranaa, mehua, vettä ja ventolineä, joista viimeistä ei taisteluitta suostuttu ottamaan. Tosin äitini tiesi sairaanhoitajana kertoa, että karjuvalle lapselle se on hyvä antaa, kun on niin voimakas se sisäänhengitys siinä itkussa. Ei se antaminen tuolla tavalla kivaa ollut kenellekään, mutta loppuyö sujui sitten paremmin. Oma oloni oli illalla kuin jyrän alle jääneellä.
Keskiviikkona olin itse pojan kanssa neuvolareissulla ja kävin samalla askartelukaupassa ristiäis-/synttärikutsutarvikkeita hankkimassa sekä ruokakaupassa (ja kahvilassa, kun poika kerran nukkui nätisti ;) (ja mulla oli lounas jäänyt väliin) ) Olin jo ehtinyt Liun kummille ilmotella, että voidaan torstaina treffata, kun ei ole kuumetta enää. Ehkä vartti tästä, tulee Miekkoselta viesti - Liulla kuumetta 38,8. No ei tullut treffejä, mutta onneksi lääkkeet purivat ja saatiin kuume alas.
Tänään taas iltaa kohden nosti kuumeen, tällä kertaa käväisi jopa 39,1 lukemissa. Laski kyllä sitten taas lääkkeillä. Kuolaa valuu tällä hetkellä paljon, joten taitaa tehdä hampaita yskän ohella. Tylsää vaan pikku neidille, kun ei pääse ulos. Hän on meillä aina ensimmäisenä ulos lähdössä.
On ollut melkoisen haastavaa.. Mielenkiintoista oli alkuviikosta, kun olin kaksi päivää lasten kanssa oikeastaan aamusta nukkumaanmenoon neljästään. Pientä puljeeraamista on jo ilman sairauksiakin imetyksen ja muun rutiinin rytmitys, niin saati nyt, kun jokainen lapsi halusi sitä syliä ja halia ekstrapaljon normaaliin arkeen verrattuna. Liun päikkäriaikana pystyi huomioimaan Eepua, mutta sitten illemmalla oli ikävää, kun Eepukin olisi halunnut olla lähellä, mutta niin halusi Liukin, joka ei ollut vielä "hellyystankkauksia" tehnyt. Ja poika oli pitkälti rinnalla illalla, niin ole siinä sitten, kun yksi käsi kannattelee vauvaa ja toiseen kainaloon mahtuu yksi (koska sisaruksethan eivät toisiaan halunneet ihan iholle, kun kipeenä luonnollisesti halutaan pitää se omatila (äiti (tai isi) sitten kyllä halutaan lähelle)). Ei ole kuulkaa kivaa sanoa kipeälle lapselle, että menepä nyt tohon toiselle puolelle istumaan.
Mutta oli aika mukava fiilis iltaisin, kun tajusi klaaranneensa päivän haasteet ja lapset nukkuivat onnellisesti :) Nyt täytyy vaan toivoa, että Liun kuumeilut loppuisivat ja kaikki perheen tyttöset (ml. minä ) pääsisivät yskästä eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti